Isaacin lyönnit ja tallomiset vs Jacobin pamppu ja monotukset: Selvä ero Calliston eduksi, mutta Dead Spacessa ei ole lainkaan lyömäaseita (ainakaan alkuperäisessä ei ollut). Isaacin huitaisut ja potkut ovat lähinnä loottilaatikoiden avaamista varten ja niillä voi esim. talloa maassa mönkiviä, stasiksella hidastettuja vihollisia. Toki huitaisut tekevät vahinkoa, kun vain saa murjoa tarpeeksi monta kertaa.
Parantaminen: Isaac voi parantaa itseään välittömästi napinpainalluksella. Jacob joutuu joko keräämään löytämäänsä terveyttä tai pistämään itseään kaulaan lääkeruiskulla, josta jälkimmäinen ei usein tule kuuloonkaan taistelun aikana. Valtava ero Isaacin eduksi jos taistelu ei suju odotusten mukaan.
"Reittiopas": Dead Spacessa on kolmiulotteinen kartta ja mahdollisuus nähdä päätehtävän reittipiste napinpainalluksella. Tutkimista harrastaville tai huonosta suuntavaistosta kärsiville reittiviiva on erinomainen apuväline näyttää suunta, johon mennään viimeiseksi (mikäli lootti kiinnostaa). Callistossa mennään näkömuistin varassa koko ajan.
Monsterit: Omaan makuuni Dead Spacen Necromorphit ovat pelottavampia. Ne valtavat "sakset" käsissä näyttävät pelottavilta, kun monsteri rynnii päälle saksikädet viuhuen, etenkin aivan läheltä. Pidän myös "necroja" hieman hurjempina olemukseltaan. Callistossa taas rumimmatkin perusviholliset ovat hieman liian ihmismäisiä ja perusjantterin kokoisia, eivät pelota tarpeeksi kaukaa katsottuna. Lähelle päästessään pelottavuus kuitenkin paranee huomattavasti. Ja otan koska tahansa Dead Spacen valtavan lonkeron jalkaani sen sijaan, että kaulaan iskee limamötikästä kuoriutunut facehuggerin tapainen ärsyttävä "paise", jonka saa karistettua helposti irti. Iso edge Isaacia pesäänsä raahaavalle lonkerolle.
Liikkuminen: Jacob on nopeampi juoksemaan, mutta Isaacilla on 180 asteen pikakäännös. Jälkimmäistä kaipasin Callistossa, olisi ollut usein käyttöä.
Yllätyksellisyys ja tunnelma: Dead Space ykkönen on itselleni DS-sarjan paras julkaisu, koska se loi puitteet hyvälle tunnelmalle, kauhulle ja toiminnalle ensimmäisten chaptereiden aikana ja myös idea tuntui juonen osalta tuoreelta, paikoin jopa uniikilta. Upeat ääniefektit, sopiva ahdistavuus, pienet ja pelottavat yllätykset yhdistettynä hienoon juoneen toimivat loistavasti. Callistossa on myös vahva tunnelma, mutta jotenkin pelottavuus ei ole aivan vastaavalla tasolla. Hyvät hetkensä toki molemmissa, lievä edge silti Dead Spacelle. Yhdessä asiassa molemmat onnistuvat erinomaisesti: toimintaa ja tunnelmallisia kohtia tulee usein vuoron perään. Ehtii sopivasti rauhoittua hiljaisina hetkinä, jotka saavat taas pomppaamaan tuolista ylös seuraavan säikytyksen kohdalla.
Aseet: Dead Space jyrää Calliston tällä osa-alueella selvästi, samalla tavalla kuin Dark Souls -pelisarja (ja Elden Ring) monipuolisilla aseillaan Bloodbornen vastaavat kapistukset. Erilaisia vempeleitä on Dead Spacessa tuplasti enemmän ja kaikki ovat mukavan erilaisia.
GRP vs Kinesis: Isaacilla on ympäristössä paljon enemmän heitettävää rojua apunaan Kinesistä käytettäessä, mutta erona Isaac ei toi tarttua vihollisiin sillä kuten Jacob. Vastaavasti kuitenkin Jacob voi tehdä parhaimmillaan merkittävää tuhoa heittämällä viholliset seinään tai rotkoon, kun taas Isaac voi käyttää esimerkiksi kuolleiden Necrojen "saksikäsiä" aseena seivästääkseen muita vihollisia. Isaac voi myös hyödyntää rajattomasti Kinesistä. Jacobin GRP-kapineessa on käyttökertamittari, joka kylläkin latautuu itsestään ajan kuluessa.
Kauppa: Aijai, miten nopeaa ja selkeää on asioida Dead Spacen kaupassa ja laittaa tavaroita säästöön pahan päivän varalle. Calliston karmean hidas operointi syö rotan lailla, jos vaikka haluat 10 ammusrasiaa ja jokaisen kohdalla pitää katsoa sama printtausanimaatio. Plussaa Callistolle kuitenkin kaupan tekoälyn äänestä ja paikoin jopa pienestä huumorista.
Tallentaminen: Dead Space vie tämänkin erän. Tallennuspisteitä on ripoteltu sopivan usein ja pelin saa käydä seivaamassa niin usein kuin haluaa. Callistossa ollaan automaattitallennuksen varassa.