Doom: Eternal

[KK_Roos]

Boksilla ainakin näkyy se X|S merkki, mutta en ole vielä jaksanut laittaa lataukseen, kun ei taida Series S:llä olla ehostukset kovinkaan kummoisia.

Toimi jo taaksepäin yhteensopivuuden kautta hyvin, niin en jaksa uskoa, että paljoa parantaa.

Ainakin Jedi: Fallen Orderin tapauksessa tuo X|S-merkki ehti olla kuvakkeen reunassa päivän vai pari ennen pätsin julkaisua. Liekö yksittäistapaus?

 

[Poistettu jäsen 3274]

Uuden päivityksen patch notet.

Xbox Series X

• Ray Tracing Graphics Mode running at 1800p/60 FPS
• 120 FPS Graphics Mode running at 1800p
• Balanced Graphics Mode running at 4K/60 FPS
• HDR 10 in any Graphics Mode
• Ultra-Quality Style Graphics Settings
• Cross-Gen BATTLEMODE support with XBox One
• Variable Refresh Rate
• Variable Rate Shading

Xbox Series S

• 120 FPS Graphics Mode running at 1080p
• Balanced Graphics Mode running at 1440p/60 FPS
• HDR 10 in any Graphics Mode
• Cross-Gen BATTLEMODE support with XBox One
• Variable Refresh Rate
• Variable Rate Shading

*Ray Tracing Graphics Mode is not available on Xbox Series S

Playstation 5

• Ray Tracing Graphics Mode running at 1800p/60 FPS
• 120 FPS Graphics Mode running at 1584p
• Balanced Graphics Mode running at 4K/60 FPS
• HDR 10 in any Graphics Mode
• Ultra-Quality Style Graphics Settings
• Cross-Gen BATTLEMODE support with PlayStation 4
• DualSense™ adaptive trigger support added for a new dimension to the Slayer's iconic arsenal

Newly added settings for Playstation 5 DualSense™ adaptive triggers:

• Enabling/disabling the adaptive triggers
• Enabling/disabling the adaptive trigger resistance
• Tuning with a slider the intensity of the adaptive trigger vibrations

Playstation 5 DualSense™ adaptive trigger examples:

• While charging the Ballista's Destroyer Blade mod, the charge meter ticks can be felt as vibrations in the trigger
• Firing the Combat Shotgun's Full Auto mod, the trigger will kick back with each shot
• Activating the Chaingun's Energy Shield mod, makes the trigger harder to pull

Newly added settings for the Playstation 4 DualShock®4 and Playstation 5 DualSense™ controller speaker:

• Enabling/disabling controller audio
• Master volume for all controller speaker sound
• Volume sliders for individual controller sound components: HUD Alerts, Weapon Feedback, and Voice-Over
• HUD Alerts includes sounds like: Blood Punch ready, Frag Grenade/Ice Bomb ready, low ammo, etc.
• Weapon Feedback includes sounds like: Sticky Bomb recharge, Precision Bolt reloaded, Heat Blast charge ready, etc.
• Voice-Over includes any sounds where characters are speaking to the Slayer through comms, such as Samuel, VEGA, and the Intern

https://slayersclub.bethesda.net/en/article/1KfyxFsr3bsnLNW4LXa2f9/doom-eternal-next-gen-update-6-release-notes?utm_source=Community&utm_medium=Social

 

[HideoMiyamoto]

Olis kiva kokeilla noita Dualsense ominaisuuksia, mutta kun pelin saa ilmaiseksi gamepassista niin ei viitsi maksaa sellasesta iteensä kipeeks.

 

[Poistettu jäsen 5945]

Olis kiva kokeilla noita Dualsense ominaisuuksia, mutta kun pelin saa ilmaiseksi gamepassista niin ei viitsi maksaa sellasesta iteensä kipeeks.

Osta PS4 versio storesta kun on kunnon alessa?

 

[HideoMiyamoto]

Osta PS4 versio storesta kun on kunnon alessa?

No sitä voi harkita jos ja kun ale on tarpeeksi hyvä. En tiedä mihin hintaan sitä on tupannut saamaan.

 

[wopsu]

Täytyypä ottaa gamepassista kokeiluun tuon updaten innottamana kun jäänyt kokonaan pelaamatta.

 

[Poistettu jäsen 5945]

No sitä voi harkita jos ja kun ale on tarpeeksi hyvä. En tiedä mihin hintaan sitä on tupannut saamaan.

Jos tulee itelle ostettuna fyysisenä jostakin ja päivitettynä niin pitää jakaa kokemuksia.

 

[HideoMiyamoto]

Tässä vielä päivityksen raileri, tällä lähtee päivä käyntiin.

 

[Ode_]

Parhaan näköinen 120fps peli tähän mennessä konsoleilla. Vaikkei mulla telkkarissa resokaan riitä kuin 1440p asti. Pelihän antaisi 1800p.

E: toki Rift Apartiinhan taisi myös tulla 120fps, jota en ole nähnyt. Anyways hyvältä näyttää Doom.

 

[HideoMiyamoto]

Parhaan näköinen 120fps peli tähän mennessä konsoleilla. Vaikkei mulla telkkarissa resokaan riitä kuin 1440p asti. Pelihän antaisi 1800p.

E: toki Rift Apartiinhan taisi myös tulla 120fps, jota en ole nähnyt. Anyways hyvältä näyttää Doom.

Rift Apart ei sisällä 120 fps modia, pelin voi vain laittaa pyörimään taustalla 120 fps modissa joka laskee input lagia mutta on silti lukittu 60 FPS.

 

[Dragonfly]

Digital Foundry haastattelee idTech -pelimoottorin pääohjelmoijaa Doom Eternalin nextgen -päivityksen tiimoilta. Ihan mielenkiintoista settiä.

 

[Konsolisoturi]

Nyt on Doom Eternal pelattu läpi ja onhan se niin tiukkaa tykitystä, että platinan ajattelin napata pois kuleksimasta. Enää uupuisi extra lives läpipeluu ja multiplayerissa 200 tappoa. Tuo jälkimmäinen on kyllä puuduttavaa, kun vastaantulevat kaverit on 100+ levelisiä, monesti jää pelissä tapot 1-2. Edit. Muutamasta pelistä löytyi erittäin ystävällisiä ulkomaalaisia ja höylättiin toisillemme trophyt moninpelistä. Sittenpä enää Extra Lives läpipeluu ja Doom on taputeltu.

 

[casse]

Doom-hippajaiset jatkuvat ja ykkösen (1993), kakkosen (1994), kolmosen (2004) ja nelosen (2016) jälkeen läpi meni samaan pötköön Eternal. Ostin alennuksesta Eternal Deluxe Editionin reilulla parillakympillä, missä tuli jotain skinejä ja molemmat DLC:t.

Kovaa haippia on Eternal saanut siellä täällä, mutta itse jopa ehkä kallistuisin siihen että 2016 olisi parempi. Onhan Eternal upea kaikinpuolin, mutta sisuksiltaan lähes sama peli samoine aseineen ja upgradeineen. Tasohyppely ei toimi, edelleenkään, ja tuntuu että sitä oltiin vieläpä lisätty.

Graafisesti ja puhtaasti teknisenä toteutuksena Eternal kyllä peittoaa 2016:n. Silmäkarkkia piisaa ja mikään ei takkuile missään. Eternalin ympäristöt ovat myös paljon näyttävämpiä.

Vaikeustaso saa kyllä multa kritiikkiä, "normaalitaso" eli Hurt Me Plenty oli mielestäni ihan pelattavissa vielä 2016:ssa, mutta Eternalissa se on liian vaikea. Ukko korjaa heppoisia määriä healthia ja saa turpiinsa vastaavasti vielä hanakammin. Helpoin taso eli I'm Too Young To Die on taas liian helppo, kun se peruspelin nopeatempoinen mekaniikka on hallussa. Joku välimuoto olis ollu kiva.

Aloitin ekaa DLC:tä (Ancient Gods: Part One), mutta enpä tiedä tuliko jo Doom-ähky. Vaikeutta on entisestään, huoneet ja taistelut ovat myös pidempiä ja suoraan sanottuna aika älyttömiä; vastaavat jo melkeinpä peruspelin Slayer-huoneita eli kaikki runnotaan useamman kyberdemonin yms. kera vastaan eikä taistelulle näy loppua. Ja ne hemmetin Marauderit ja se koira...

 

[J.Sunderland]

Itsekin aloitin Eternalin jonkin aikaa sitten ja viimeisin Doom-kokemus on vuosien takaa, eikä Doom 2016 ole tuttu, joten vertailua en osaa tehdä. Muutenkin perinteiset räiskintään perustavat FPS:t ovat omalle kohdalleni harvinainen genre, eipä tule juurikaan pelailtua näitä, mutta vaihtelu toki tekee hyvää joskus.

Ensinnäkin Eternalissa silmään osuu Series S:lla todella hieno ulkonäkö sekä tasaisen varma suoritusvarmuus yleisesti. Näytöllä menee vaikka ja mitä, Doomguy hyppii ja pinkoo hektisesti joka puolelle, eikä kone yskähtele millään tavalla. Joku varmaan 10h takana nyt, joten sen perusteella tämä huomio. Teknisesti melkoisen erinomainen suoritus.

Olin jo ennakkoon saanut ymmärtää, että pelissä on paljon tasoloikkaa ja tämä on kyllä totta. Itse en kuitenkaan pidä tätä huonona asiana, vaan olen ottanut nuo vaativimmatkin kohdat ihan ilolla vastaan. Muutenkin pelissä on ollut ihan kivasti rytmitystä tämän ADHD-hipan ja hitaamman tutkimisen välillä, joka on omaan makuuni ollut eduksi pelille. Pelkkää riehumista ei jaksaisi, vaikka tuo taistelu sinänsä ihan kelpo viihdettä onkin. Jos minulta kysytään, niin näitä "Metroid Primemaisia" elementtejä saisi olla lisääkin, mutta ehkäpä se tosiaan olisi pois Doom-kokemuksesta.

Nykyään tosiaan lähes jokaisessa pelissä on jotain hahmon kehittelyyn liittyviä RPG-elementtejä, eikä Doom Eternal ole poikkeus. Omaan pelityyliin sopivia kehityksiä saa ihan kivasti käyttöön ja niitä saa enemmän, jos tutkii nurkat paremmin. Ihan toimiva systeemi tämäkin, ei valittamista.

Lähdin hakemaan 2020-luvun räiskintäviihdettä ja sitä sain. Vaikka genre ei ole omaan makuuni se sopivin, niin kyllähän tässä pelissä on paljon hyvää, joten ehkäpä joskus vielä se Doom 2016 lähtee peluuseen, jos se kerran samaa kaavaa noudattaa.

Helpoin taso eli I'm Too Young To Die on taas liian helppo, kun se peruspelin nopeatempoinen mekaniikka on hallussa. Joku välimuoto olis ollu kiva.

Itse olen sen verran kokematon FPS-pelaaja, että jopa tämä helpoin vaikeusaste tuottaa ihan tarpeeksi haasteita, vaikka ei mitenkään ylitsepääsemätöntä olekaan. En toki ole kokeillut edes muita, mutta voin vain kuvitella miten kovaa haastetta ne kovimmat tasot tarjoaa.

Hattua nostelen niille, jotka tätä pelaavat maksimaalisella vaikeustasolla.

 

[shamaniac]

Kovaa haippia on Eternal saanut siellä täällä, mutta itse jopa ehkä kallistuisin siihen että 2016 olisi parempi.

Olen samaa mieltä. Eternalin rasittavin juttu on pakottaa pelaamaan tietyllä tavalla eli joihinkin vihollisiin on pakko käyttää juuri tiettyä asetta. Vie sen kaiken aiemman osan tuoman hauskuuden pois ja tekee pelaamisesta työtä.

Onhan Eternal upea kaikinpuolin, mutta sisuksiltaan lähes sama peli samoine aseineen ja upgradeineen.

Tämäkin on totta. Kai tuo kritisoimani aspekti oli sitten "pakko" sen vuoksi tuoda mukaan että muuten olisi ollut liian samanlainen.

Tasohyppely ei toimi, edelleenkään, ja tuntuu että sitä oltiin vieläpä lisätty.

Tästä olen taas eri mieltä. Tasohyppely oli yksi virkistävimpiä asioita pelissä. Tosin pelaan paljon tasohyppelyitä, joten lienen kai jonkinlainen "pro" eikä noista mitään erityistä haastetta tai hankaluutta aiheutunut. Onko kyse sitten tottumisestakin?

Ymmärrän tosin että ehkä tasohyppely ei sovi Doomiin vaikka itse siitä pidänkin.

Vaikeustaso saa kyllä multa kritiikkiä, "normaalitaso" eli Hurt Me Plenty oli mielestäni ihan pelattavissa vielä 2016:ssa, mutta Eternalissa se on liian vaikea. Ukko korjaa heppoisia määriä healthia ja saa turpiinsa vastaavasti vielä hanakammin. Helpoin taso eli I'm Too Young To Die on taas liian helppo, kun se peruspelin nopeatempoinen mekaniikka on hallussa. Joku välimuoto olis ollu kiva.

Minusta tämä kiteytyy aika vahvasti sen ympärille että on pakko pelata tietyllä tavalla. Siinä hektisyyden keskellä kun on pakko tehdä jokin "suoritus X" tiettyä vihollista vastaan niin äkkiä on henki pois. Ongelma voi olla pienempi tai jopa olematon hiirellä ja näppiksellä.

Aloitin ekaa DLC:tä (Ancient Gods: Part One), mutta enpä tiedä tuliko jo Doom-ähky. Vaikeutta on entisestään, huoneet ja taistelut ovat myös pidempiä ja suoraan sanottuna aika älyttömiä; vastaavat jo melkeinpä peruspelin Slayer-huoneita eli kaikki runnotaan useamman kyberdemonin yms. kera vastaan eikä taistelulle näy loppua. Ja ne hemmetin Marauderit ja se koira...

Marauderit erityisesti saisi työntää niin syvälle takaisin sinne helvettiin mistä tulivatkin.

 

[Murdoc]

Mitä nämä tämmöset ”pakko tappaa tietty vihu tietyllä tapaa” jutut on? Tuli pelattua peli aikanaan sillä toiseksi vaikeimmalla tasolla enkä muista tuollaista kokoneeni. Toki vihuilla oli heikkoja kohtia tietyille aseille jne mutta ei noita kyllä mikään pakko ollut käyttää. Itse pidin muutenkin tosi paljon tuosta ideasta, että oli noita heikkojakohtia, kun se kannusti käyttämään koko arsenaalia, eikä jumiutumaan yhteen ja ainoaan aseeseen omalle mukavuusalueelle. Tykkäsin myös tuosta, että liekinheittimellä sai tiettyä armoria, glory killeillä healthia ja moottorisahalla pateja. Pisti ajattelemaan noita mättöjä, että missä välissä mitäkin tarvii, josta muodostui se ns ”Doom dance”. Tasohyppelyt oli myös omaan mieleen. Toi tarvittavaa vaihtelua tuohon mättöön mitä tuo ammuskelu oli, mukavaa vastapainoa sille ja kenttiä oli mukava koluta kunnolla läpi. Kaikin puolin kyllä parempi peli omasta mielestä, kun Doom 2016.

 

[shamaniac]

Mitä nämä tämmöset ”pakko tappaa tietty vihu tietyllä tapaa” jutut on? Tuli pelattua peli aikanaan sillä toiseksi vaikeimmalla tasolla enkä muista tuollaista kokoneeni.

Ehkä muistan väärin ja "pakko" on siis väärä sana. Jäi kuitenkin tunne että tiettyjä vihollisia vastaan ei ollut kuin yksi "the" ase, jota kannatti käyttää tai muuten hommassa menee ikuisuus.

Toki vihuilla oli heikkoja kohtia tietyille aseille jne mutta ei noita kyllä mikään pakko ollut käyttää.

Näin se taisi enemmänkin tosiaan olla mutta kommentoin ehkä enemmän fiilismuiston pohjalta: tunne että oli pakotettu tiettyyn aseeseen kun jokin tietty vihu tuli vastaan. En muista vastaavaa muistoa tai "fiilistä" ensimmäisestä uudesta Doomista.

Itse pidin muutenkin tosi paljon tuosta ideasta, että oli noita heikkojakohtia, kun se kannusti käyttämään koko arsenaalia, eikä jumiutumaan yhteen ja ainoaan aseeseen omalle mukavuusalueelle.

Nimenomaan ensimmäisestä pelistä jäi se olo että kannustettiin käyttämään kaikkia aseita jo modien (tms) levelöinnin kautta. Oli kai sitä Eternalissakin mutta päällimmäiseksi jäi ikävä maku juurikin taisteluista aiempaan peliin verrattuna. Ikävin juttu nimenomaan ne "kikka-viholliset", jotka vaativat jotain tiettyä lähestymistä.

Tykkäsin myös tuosta, että liekinheittimellä sai tiettyä armoria, glory killeillä healthia ja moottorisahalla pateja. Pisti ajattelemaan noita mättöjä, että missä välissä mitäkin tarvii, josta muodostui se ns ”Doom dance”.

Ensimmäisessä oli samaa mutta mielestäni Eternalissa tuo meni jo yli. Makuasioita tosin tämä.

Tasohyppelyt oli myös omaan mieleen. Toi tarvittavaa vaihtelua tuohon mättöön mitä tuo ammuskelu oli, mukavaa vastapainoa sille ja kenttiä oli mukava koluta kunnolla läpi. Kaikin puolin kyllä parempi peli omasta mielestä, kun Doom 2016.

Pelasitko muuten konsolilla vai pc:llä? Voin kuvitella että vaikkapa jokin örmölauman keskellä tehtävä pikasniputus lienee "hieman" helpompi toteuttaa kuin konsolin padilla pelatessa. Marauderit taas oli ihan hiton ärsyttäviä ihan sama millä laitteella pelaa. Rytmipeleissä olen vähintään hyvä, tasohyppelyitä pelailen paljon (niissä usein myös rytmillä iso merkitys, esim. Celeste) mutta jotenkin vain se Marauder ei ikinä "natsannut". Samoin Souls onnistuu ongelmitta seurata vihujen reaktioita ja lopulta jopa Sekirossa opin reagoimaan niin hyvin että toinen läpipeluu oli kuin toisesta maailmasta.

Mutta ne Marauderit. Ei vain ollut missään vaiheessa muuta kuin tuskaa.

Marauderien lisäksi oli ainakin ne leijuvat/lentävät "papit" (en muista mitä ne oikeasti oli), joita piti sihdata tiettyyn kohtaan ja joiden kanssa meinasi myös mennä järki.

Eternalista jäi niin ikävät fiilikset että kolmatta peliä en samalla idealla osta. Jos menevät ykkösen suuntaan tai muuten höllentävät tiettyjä asioita niin voin kolmos-Doomia harkita.

Mutta nämäpä siis minun fiiliksiä pelistä.

 

[J.Sunderland]

Jos jotain, niin ainakin Doom Eternaliin on kehitetty melko syvällinen taistelusysteemi, jollaista ei ihan jokaisessa FPS-pelissä ole. Ja ihan jopa helpoimmalla vaikeustasolla pelimekaniikka kannustaa käyttämään kykyjä ja aseita monipuolisesti.

 

[casse]

Marauderien lisäksi oli ainakin ne leijuvat/lentävät "papit" (en muista mitä ne oikeasti oli), joita piti sihdata tiettyyn kohtaan ja joiden kanssa meinasi myös mennä järki.

Ja noiden lisäksi 'Archi-Vile' eli jo 90-luvun peleistä tutut singahtelevat tulimiehet, jotka bonuksena vieläpä spawnaavat Eternalissa läjän extravahvoja vihuja loputtomiin. 2016:ssa selvisi raketeilla, se ei tunnu tepsivän näihinkään...

DLC:ssä lisäksi silmämaisia turretteja, joita täytyy ampua juuri oikealla hetkellä...

 

[Murdoc]

Ehkä muistan väärin ja "pakko" on siis väärä sana. Jäi kuitenkin tunne että tiettyjä vihollisia vastaan ei ollut kuin yksi "the" ase, jota kannatti käyttää tai muuten hommassa menee ikuisuus.


Näin se taisi enemmänkin tosiaan olla mutta kommentoin ehkä enemmän fiilismuiston pohjalta: tunne että oli pakotettu tiettyyn aseeseen kun jokin tietty vihu tuli vastaan. En muista vastaavaa muistoa tai "fiilistä" ensimmäisestä uudesta Doomista.


Nimenomaan ensimmäisestä pelistä jäi se olo että kannustettiin käyttämään kaikkia aseita jo modien (tms) levelöinnin kautta. Oli kai sitä Eternalissakin mutta päällimmäiseksi jäi ikävä maku juurikin taisteluista aiempaan peliin verrattuna. Ikävin juttu nimenomaan ne "kikka-viholliset", jotka vaativat jotain tiettyä lähestymistä.


Ensimmäisessä oli samaa mutta mielestäni Eternalissa tuo meni jo yli. Makuasioita tosin tämä.


Pelasitko muuten konsolilla vai pc:llä? Voin kuvitella että vaikkapa jokin örmölauman keskellä tehtävä pikasniputus lienee "hieman" helpompi toteuttaa kuin konsolin padilla pelatessa. Marauderit taas oli ihan hiton ärsyttäviä ihan sama millä laitteella pelaa. Rytmipeleissä olen vähintään hyvä, tasohyppelyitä pelailen paljon (niissä usein myös rytmillä iso merkitys, esim. Celeste) mutta jotenkin vain se Marauder ei ikinä "natsannut". Samoin Souls onnistuu ongelmitta seurata vihujen reaktioita ja lopulta jopa Sekirossa opin reagoimaan niin hyvin että toinen läpipeluu oli kuin toisesta maailmasta.

Mutta ne Marauderit. Ei vain ollut missään vaiheessa muuta kuin tuskaa.

Marauderien lisäksi oli ainakin ne leijuvat/lentävät "papit" (en muista mitä ne oikeasti oli), joita piti sihdata tiettyyn kohtaan ja joiden kanssa meinasi myös mennä järki.

Eternalista jäi niin ikävät fiilikset että kolmatta peliä en samalla idealla osta. Jos menevät ykkösen suuntaan tai muuten höllentävät tiettyjä asioita niin voin kolmos-Doomia harkita.

Mutta nämäpä siis minun fiiliksiä pelistä.

Pelasin konsolilla, PS4:lla ja dlc:t pelasin PS5:lla. Olihan nuo Marauderit ekalla kohtaamisella todellisia mulkkuja ja tuntui ettei niitä pääse mitenkään mutta kyllä niitä nykyään saa hoideltua pari kerrallakin suht kivuttomasti tuolla toisiksi vaikeimmalla. Niissä, kun löytää sen oikean rytmin vain ja muistaa pitää etäisyyden sopivana. Mutta makuasioitahan nämä hyvin pitkälle on. Itelle tosiaan käytännössä joka osa-alueella Eternal oli edeltäjäänsä parempi peli.