Vastaus: Dragon Age 2 [X360 @ 2011]
En tiedä tunnetta, mutta ymmärrän pointtisi. BioWare panostaa nykypäivänä siihen, mitä pelaajat haluavat. Massiivinen prosentti pelaajista haluaa Mass Effect 2- tyylistä peliä. Vähemmän näpertelemistä sekä pikkukivaa - enemmän toimintaa sekä näyttävyyttä. En ihmettelisi, vaikka lähitulevaisuudessa BW luopuisi kokonaan roolipeleille oleellisista elementeistä. Ehkä siirtyminen on jo alkanut - ME2 on hyvä esimerkki siitä. Se tapahtuu hitaasti; pala palalta roolipelin formaatti murenee Bion peleissä, ja lopulta ollaan päästy puhtaaseen GTA- tyyliseen toimintapeliin, joka kuitenkin perustuu vahvalti dialogeihin sekä valinnanvapaaseen keskustelemiseen. Ja sekö sitten on roolipelaamista? Mene ja tiedä.
Minun mielestäni Mass effect 2:n (jonka aloitin pari päivää sitten) dialogioptiot jotka johtavat erilaisiin tilanteiden ratkaisuihin riippuen minkä vaihtoehdon valitsee, ovat juurikin sen roolipelaamisen ytimen ilmentymää videopeleissä joissa interaktiovaihtoehdot pelin kanssa (verraten pen&paper roolipelien luolamestariin tms) ovat hyvin rajalliset. Mikä muu sitten määrittelisi minkälaiseksi 'tarina' muodostuu? Se minkä ison mörön tapat?
Ja KUNNON rope on minun mielestäni sellainen missä pääsee ihan niinkuin... Tiedättehän, roolipelaamaan. Eli pelaamaan roolia. Sitähän se tarkoittaa. Nopat on vain käytössä silloin jos tilannetta on mahdotonta simuloida millään muulla tavalla. Ne ovat vain työkalu. Tärkein pointti on päästä hahmon rooliin ja pelata hahmoa sillein kun on suunnitellut. Mutta ihan jees jos joku on eri mieltä.
Komppaan tätä.
Se, että vanhoissa roolipeleissä puljailtiin kaiken maailman statsien, inventaarien, ja muiden nopanheittojen kanssa ei tarkoita että se olisi sitä syvällisintä roolipelaamista. Se oli mielestäni sivutuote siitä kun ropeen piti saada jotain konkreettista tekemistä eikä vain tilanteesta puhumista (nyt tapahtuu sitä, nyt tapahtuu tätä). Samaten kun ropeja alettiin siirtää PC:lle niin tekijöiden piti määritellä mitä pelistä pitää löytyä, mikä tekee roolipelistä roolipelin. Päädyttiin sitten siihen "hahmokehitykseen" ja virtuaaliseen nopanheittelyyn.
Ymmärrän hyvin että nopat ja statsit ja vastaavat ovat vanhoille pelaajille sydäntä lähellä kun niiden kanssa tuli kasvettua, mutta mielestäni ne eivät ole koskaan olleet oleellisia roolipelien päätarkoituksen kannalta, eli että 'elät'/'pelaat' jonkin kuvitteellisen hahmon roolia kuvitteellisessa maailmassa.
Toisekseen, se että hahmonmuokkaus statsien ja hahmonkehityssuunnitelman pohjalta vaatisi jotain erityistä taitoa, niin että väärin rakennetulla hahmolla pelaaminen olisi vain kuolemasta kuolemaan matkaamista, ei mielestäni muuttaisi mitään. Se tarkoittaisi sitä että joku pelaaja jossain laskisi matemaattisesti parhaat vaihtoehdot, ja keskustelun ja testauksen pohjalta nämä mallit päätyisivät johonkin gamefaqsiin yms foorumille (kärjistetty esimerkki), josta 90% pelaajista kävisi sitten katsomassa nämä 'ainoat oikeat' vaihtoehdot, ja tekisi hahmonsa niiden pohjalta. Lopputulos olisi kiertäen sama kuin että valitsisit hahmokokonaisuuden valikosta. (tällaista se on lähes kaikkien MMORPG-pelien foorumeilla). Okei, vaihtoehtoja olisi silti paljon, mutta pohjimmiltaan kyse on kuitenkin siitä että pääsee pelaamaan haluamansa laista hahmoa, mikä on mielestäni tärkeintä. Miten se toteutetaan, vaihtelee.
Hahmonmuokkauksen yksinkertaistaminen ei siis välttämättä muuta mitään.. Ihmisillä vain tulee harhakäsityksiä että paljon valikoita -> paljon vaihtoehtoja. Mieleen tulee esim. KOTOR 1 jossa hahmon pystyi käytännössä rakentamaan huimaavasti kahdella eri tavalla. Ainoat persoonalliset erot olivat siinä mitä forcepowereita valitsi.
Koin tarvetta kirjoittaa jotain, kuinkahan paljon tämä meni offtopiciksi?
ps. En ole koskaan ollut pen&paper roolipelaaja
pps. Tuo Stammyn linkkaama kuva tuo minulle mieleen Morriganin tyttären.
