Vastaus: Driveclub & Driveclub Bikes - Moninpelissä nyt privalobbyt!
PlayStation 4 on ollut taloudessani nyt kuukauden päivät, ja Driveclub ennätti latauslistalleni ensimmäisenä. Tähän asti olen pelannut ilmaista PlayStation Plus -versiota, jonka jatkeeksi ostin Driveclub Bikes -lisärin. Odotukseni eivät alun perin olleet erityisen korkealla, sillä ainakin julkaisuaikaan peli sai varsin keskinkertaisia arvosanoja. Lieneekö peli sitten päivityksillä parantunut, sillä ainakin itseeni tämä on uponnut paremmin kuin mikään ajopeli sitten vuoden 2010 Blurin!
Ensimmäisen kisan jälkeen saatoin jo todeta, että ajotuntuma on varsin miellyttävä: auto lähtee helposti luisuun mutta ei pyörähdä ärsyttävästi ympäri pilaten kisaa kertaheitolla. En osaa pahemmin arvioida realismin tasoa, mutta pitäisin tätä kuitenkin arcademaisempana kuin Gran Turismoja tai Grid Autosportia. Kisojen ahtaan luonteen takia on suuri helpotus, että peli antaa pienet törmäykset anteeksi. Törmäysten uskottavuudessa Driveclub pieksee joka tapauksessa Gran Turismon, jossa niitä ei käytännössä ole.
Ajopelien simulaatiomaisuudella ei koskaan ole ollut minulle suurta merkitystä, vaan tärkeintä on kannustava yksinpeliura. Gran Turismo viitosessa ja kuutosessa minua häiritsi eniten se, että ne keskittyvät enemmän poukkoiluun autotallin, autokaupan ja virityksen välillä kuin itse kisaamiseen. Näissä peleissä voittaminen perustuukin lähinnä siihen, että osaa valita oikeaan kisaan täsmälleen oikean auton ja siihen sopivat osat.
Driveclubin uratila sen sijaan oli unelmieni täyttymys: valittavana on useita valmiiksi määriteltyjä kilpailuja, joissa autovalikoimakin on rajattu yhdestä kymmeneen vaihtoehtoon. Tämä takaa kaikille pelaajille tasavertaiset mahdollisuudet voittoon ilman turhaa hifistelyä vaihteiston tai jousituksen säätöjen parissa. Selkeä käyttöliittymä niin valikoissa kuin kisoissakin vähentää säheltämistä entisestään. Ja luojan kiitos, tässä ei ole kuminauhaefektiä häiritsemässä, vaan armottomat tekoälykuskit antavat pelaajan ajotaidoista välittömästi palautetta.
Ohjattu uratila ei suinkaan aina ole hyvä asia. Malliesimerkki puuduttavasta ajopelistä on Grid Autosport, jossa kierrätetään saman tyyppisiä osakilpailuja kaudesta toiseen ja jossa huomion keskipisteenä ovat pistetaulukot sponsoreineen. Driveclubin vahvuutena on se, että se tarjoaa tavallisten kisojen vastapainoksi mestaruusajoja sekä kierrosaika-, driftaus- ja mainehaasteita. Vaihtuvat vuorokaudenajat ja säätilat takaavat sen, että jokainen tapahtuma on erilainen. Lisäksi mielenkiintoa pitävät yllä kuhunkin tapahtumaan erikseen ripotellut haasteet, kuten puhtaan sektorin läpäisy tietyssä ajassa. Eteneminen uralla perustuukin pelkän voittamisen sijaan näiden haasteiden läpäisyyn siten, että kunkin haasteen läpäisystä saa yhden tähden ansioluetteloonsa. Eri kisoista ansaitut tähdet ovat samanarvoisia, joten vaikeimpia haasteita ei ole pakko vääntää itku kurkussa. Tämä merkkien keruuseen perustuva uratila toi heti mieleen aliarvostetun MotorStorm RC:n. Ja Ilmankos toikin – vasta jälkeenpäin minulle selvisi, että molempien pelien takana on Evolution Studios!
Entäs ne muut ominaisuudet? Graafisesti Driveclub on ehdottomasti näyttävin pelaamani ajopeli. Autojen polygonimallinnus on ollut minulle yhtä fotorealistista jo edelliseltä konsolisukupolvelta, mutta ympäristöjen suhteen Driveclub pyyhkii kilpailijoillaan lattiaa. Erityinen hatunnosto siitä, että Driveclub keskittyy rata-ajon sijaan kisailuun kauniissa maisemissa ja vaihtelevissa olosuhteissa. Moni väheksyy peliä siksi, ettei tässä ole Nürburgringiä ja muita ”oikeita” ratoja, mutta itseäni ne eivät voisi vähempää kiinnostaa – mitä iloa on maailman kilparatojen tuijottamisesta, jos ne eivät muistakaan yhteyksistä ole tuttuja? Aluksi vähän jännitti, kuinka kestäisin 30:n ruudunpäivitystä pitkän PC-rupeaman jälkeen. Huoleni osoittautui turhaksi, sillä pätkimiseen alkoi tottua jo parin kisan jälkeen. Pääasia, että peli pyörii FullHD-resoluutiolla ja peittoaa grafiikoillaan uskomattomaan suorituskykyyn yltäneen Gran Turismo 6:n. Nähtäväksi jää, totunko rajoitettuun ruudunpäivitykseen muissakin peleissä, jolloin voisin lopettaa PC-pelaamisen tykkänään.
Driveclubista on vaikea keksiä pahaa sanottavaa. Koukuttava yksinpeliura, haastavat tietokonevastustajat, hienot grafiikat, aggressiiviset moottoriäänet ja selkeät, suomenkieliset valikot takaavat sen, että intoa piisaa vielä kymmeniksi tunneiksi. Peli on ansainnut kehuni jo siitä huolimatta, että olen pelannut autopuolella vain rajoitettua ilmaisversiota. Jos jostakin ominaisuudesta pitää valittaa, niin drifatuskisoja saisi mielestäni olla enemmän. Lisäksi uratilassa häiritsi se, että pelaaja päästetään heti huippunopeiden urheilu- ja superautojen ratteihin. Toivottavasti täysversiossa riittää kisoja myös hitaammissa luokissa. Se menee varmasti ostoon, kunhan uuden konsolin mukanaan tuoma backlogi on lyhentynyt.
9/10 – voittaa puristien autosimut.
Driveclub Bikes -kokemuksia tulossa
