Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Jossain haastattelussa Miyazaki sanoi ettei pelistä kannata odottaa löytyvän mitään elävää kaupunkia jossa kymmeniä NPC:eitä tekemässä arkiaskareitaan. Souls-tyylisellä linjalla siis mennään nytkin jossa NPC:eitä on vähän, mutta kaikilla on yleensä jokin tarkoituskin maailmassa. Eiköhän sitten jotain raunioituneita kyläpahasia pelistä toki löydy ettei pelin maasto pelkkää avomaata ole.yritän selvittää miksi porukka niin liekeissä ER koska näen että perus peli on avoinmaailma, seikkaile / taistele, mutta onko esim. kylää missään? voiko vaikka keskustella? aseseppää?
Onko taustaa Dark Soulsien parista? Jos ei ole, niin se on vaikea ymmärtää miksi jengi on liekeissä. Avoimen maailman aspekti tavallaan on kiinnostava, mutta ne ei ikinä ole olleet sillä tavalla täyteläisiä että jaksaisi niistä innostua. Se on se haaste mikä tässä viehättää sarjan faneja.yritän selvittää miksi porukka niin liekeissä ER koska näen että perus peli on avoinmaailma, seikkaile / taistele, mutta onko esim. kylää missään? voiko vaikka keskustella? aseseppää?
Itselleni ei kyllä se ole edes paras juttu Soulsborne-peleissä, vaan se ylivoimainen juttu on niiden tunnelma ja miten olennot ja pelimaailmat on rakennettu. Kyllä se aika kaukana noiden asioiden jälkeen tulee merkityksessä se kova haastavuus. Pelaisin aivan varmasti mielelläni näitä pelejä, vaikka ne olisivat paljon helpompiakin.Onko taustaa Dark Soulsien parista? Jos ei ole, niin se on vaikea ymmärtää miksi jengi on liekeissä. Avoimen maailman aspekti tavallaan on kiinnostava, mutta ne ei ikinä ole olleet sillä tavalla täyteläisiä että jaksaisi niistä innostua. Se on se haaste mikä tässä viehättää sarjan faneja.
Koita pelata sitä Jedi: Fallen Orderia Jedi Grandmaster-tasolla niin saat vähän tuntumaa soulstyyppiseen haasteeseen.yritän selvittää miksi porukka niin liekeissä ER koska näen että perus peli on avoinmaailma, seikkaile / taistele, mutta onko esim. kylää missään? voiko vaikka keskustella? aseseppää?
Itse olen sitä mieltä ettei Soulsit ole niin vaikeita kuin niiden maine väittää. Haastavia ne on alkuun, jos asioita haluaa oivaltaa itse. Mutta jos vähänkin katselee elämää helpottavia ohjeita netistä ja miettii mitä tekee niin pelit on aika helppoja. Helpottuu vielä entisestään jos käyttää cooppia jolloin oikein easy mode on päällä.Koita pelata sitä Jedi: Fallen Orderia Jedi Grandmaster-tasolla niin saat vähän tuntumaa soulstyyppiseen haasteeseen.
Toki tämä ei varmastikaan ihan niin haastava ole, koska näissä on niin paljon pelin sisäisiä helpotusmahdollisuuksia taikojen, kilpien ja apupelaajien muodossa, mutta saa kuitenkin vähän käsitystä siitä että toisinaan vaan tulee kohtia joita saa hinkata moneen moneen kertaan.
Tuo kertoo nimenomaan sinusta sitten pelaajana. Kyllä suuri osa Soulsborne-pelejä pelanneista pitää niitä hyvinkin haastavina peleinä. Itsekin olen selkeästi todellinen Soulsborne-veteraani, mutta ei tulisi silti mieleenikään sanoa mitään noista peleistä helpoksi. Sekiro ja Bloodborne olivat minulle ne vaikeimmat, koska ne vaativat nopeita ja varsin täydellisiä ajoituksia. Sekiron kohdalla en edes kunnolla niitä ole oppinut vaikka kuinka olen yrittänyt.Itse olen sitä mieltä ettei Soulsit ole niin vaikeita kuin niiden maine väittää. Haastavia ne on alkuun, jos asioita haluaa oivaltaa itse. Mutta jos vähänkin katselee elämää helpottavia ohjeita netistä ja miettii mitä tekee niin pelit on aika helppoja. Helpottuu vielä entisestään jos käyttää cooppia jolloin oikein easy mode on päällä.
Veikkaan että tässäkin on sama homma ja uskon että tämä on vielä helpompi.
Onko taustaa Dark Soulsien parista? Jos ei ole, niin se on vaikea ymmärtää miksi jengi on liekeissä. Avoimen maailman aspekti tavallaan on kiinnostava, mutta ne ei ikinä ole olleet sillä tavalla täyteläisiä että jaksaisi niistä innostua. Se on se haaste mikä tässä viehättää sarjan faneja.
Itselleni ei kyllä se ole edes paras juttu Soulsborne-peleissä, vaan se ylivoimainen juttu on niiden tunnelma ja miten olennot ja pelimaailmat on rakennettu. Kyllä se aika kaukana noiden asioiden jälkeen tulee merkityksessä se kova haastavuus. Pelaisin aivan varmasti mielelläni näitä pelejä, vaikka ne olisivat paljon helpompiakin.
Koita pelata sitä Jedi: Fallen Orderia Jedi Grandmaster-tasolla niin saat vähän tuntumaa soulstyyppiseen haasteeseen.![]()
Itse olen sitä mieltä ettei Soulsit ole niin vaikeita kuin niiden maine väittää. Haastavia ne on alkuun, jos asioita haluaa oivaltaa itse. Mutta jos vähänkin katselee elämää helpottavia ohjeita netistä ja miettii mitä tekee niin pelit on aika helppoja.
Ei kyllä pysty allekirjoittamaan tätä ollenkaan. Hyvä jos nämä sinulle tuntuu helpoilta mutta kyllähän soulsbournet on yleisesti ottaen erittäin haastavia pelejä ja tuntuu vähä ylimieliseltä kutsua näitä ihan jopa helpoiksi.Itse olen sitä mieltä ettei Soulsit ole niin vaikeita kuin niiden maine väittää. Haastavia ne on alkuun, jos asioita haluaa oivaltaa itse. Mutta jos vähänkin katselee elämää helpottavia ohjeita netistä ja miettii mitä tekee niin pelit on aika helppoja. Helpottuu vielä entisestään jos käyttää cooppia jolloin oikein easy mode on päällä.
Veikkaan että tässäkin on sama homma ja uskon että tämä on vielä helpompi.
Minäkin yhtyisin sanomaan että eivät ne pelit niiiiin vaikeita ole mikä niiden maine on. Ensimmäinen pelaamani Souls on se vaikein. Ja pelkästään sen vuoksi että ei vielä ymmärtänyt "peligenren" asioita. Ensinnäkin tein hahmon ihan väärin, joten peli alkoi ihan eri tavalla sujumaan kun keskityinkin tiiviimmin tiettyihin asioihin enkä laittanut pisteitä vähän joka paikkaan. Lisäksi parryaminen sekä backstabbaus on näissä aina niitä isoja juttuja, jotka on hyvä vähintään tiedostaa. Minulle tärkeimpiä juttuja oli ensimmäisessä pelissä rollaus (mikä tärkeää kyllä näissä ihan aina) sekä kilven käyttö lisänä: jos en ehtinyt väistää niin kilpi otti damagen vastaan.Tuo kertoo nimenomaan sinusta sitten pelaajana. Kyllä suuri osa Soulsborne-pelejä pelanneista pitää niitä hyvinkin haastavina peleinä. Itsekin olen selkeästi todellinen Soulsborne-veteraani, mutta ei tulisi silti mieleenikään sanoa mitään noista peleistä helpoksi. Sekiro ja Bloodborne olivat minulle ne vaikeimmat, koska ne vaativat nopeita ja varsin täydellisiä ajoituksia. Sekiron kohdalla en edes kunnolla niitä ole oppinut vaikka kuinka olen yrittänyt.
Tutun kuuloista hommaa omilta Souls-alkuajoilta. Mitä pidemmäs tällä "uralla" on päässyt, niin sitä enemmän sitä on kehittynyt käyttämään muitakin taktiikoita. Ja on kai ne pelitkin kehittyneet, joku 60 fps esimerkiksi voi vaikuttaa aika paljon ajoituksen kanssa.Sitten lopulta niitä itselleni vaikeimpia vihuja pääsin jatkuvasti läpi lopulta vasta itse keksimilläni juustotustaktiikoilla. Millään en ihan vaan ajoituksia saanut riittävän tasaisesti onnistumaan noissa torjunnoissa, joten muuta keinoa ei oikein missään vihuissa ollut kuin sen jonkun tietyn erikoisliikkeen spämminen ja sen jälkeen aina muutama isku, väistö ja rinse and repeat. Meni todelliseksi pakkopullaksi sitten Sekiron pelaaminen ja loppui kiinnostus paria bossia ennen pelin läpäisemistä.
Tästä täysin samaa mieltä. Tosin taktisuudesta en tiedä kun myös Bb:ssä ja Sekirossa on monipuolisesti työkaluja, joita käyttää taktisesti. Isoin ero on se että nuo kaksi ovat paljon enemmän hyökkäävyyteen painottavia pelejä siinä missä Soulseissa voit olla kaukaa ampuva velho tai kilven taakse suojautuva mörssäri. Niissäkin voi silti käsittääkseni olla hyvinkin aggressiivinen.Itselleni Sekiro on ainakin helvetillisen vaikea peli, ja kyllä Bloodbornessakin oli aivan hitoikseen tekemistä, että sen pääsi läpi aikoinaan. Myös jokainen kolmesta Dark Souls-peleistä ovat hyvinkin haastavia, mutta ainakin itselleni reilummalla tavalla. Niissä kun voi suojata kunnollisilla kilvillä itseään sekä käyttää halutessaan enemmän kaukoaseita tai loitsuja, joten pelityylinsäkin voi valita monipuolisemmin, ja taisteleminen on muutenkin Dark Soulseissa hieman taktisempaa kuin Sekirossa tai Bloodbornessakaan.
Demon's Souls oli kyllä ajoittain melko karu teos. Varsinkin se tyrmä tulee heti mieleen tiettyine vihollisineen sekä minibossitaistoineen siellä ohuella sillalla, josta on niin helppo tippua rotkoon.Alkuperäinen PS3:lla pelaamani Demon’s Soulskin oli kyllä varsin vaikea peli, mutta se on todettava kuitenkin, ettei tuo uusi PS5 remake ole lö
heskään yhtä vaikea kuin alkuperäinen PS3-versio oli. Siitäkään huolimatta en voisi tuota PS5-versiotakaan kutsua millään tavalla helpoksi peliksi.
Puhuin tosiaan Souls peleistä. Luen Bornen ja Sekiron vähän eri kastiin. Ne ovat mielestäni haastavampia, vaikka Bornea pystyy helpottamaan coopilla Soulsien tapaa jos niin haluaa. Ja kuten sanoin, on Soulsit myös haastavia alkuun mutta kun pääsee jyvälle asiasta, niin ei ne niin vaikeita ole. Sen jälkeen ne muuttuu aika helpoksi, jos vain malttaa rauhassa edetä ja miettiä mitä tekee ennakkoon. Bossitkin saa aika helpoksi coopin avulla ja ovat jotkut bossit yksinkin aika helppoja.Ei kyllä pysty allekirjoittamaan tätä ollenkaan. Hyvä jos nämä sinulle tuntuu helpoilta mutta kyllähän soulsbournet on yleisesti ottaen erittäin haastavia pelejä ja tuntuu vähä ylimieliseltä kutsua näitä ihan jopa helpoiksi.
Siinä olen samaa mieltä, että alku näissä tuntuu vaikeimmalta ja mitä enemmän pelaa niin sitä enemmän kehittyy pelaajana pelin edetessä. Aloittaessa jopa perusvihut saattaa tuntua haastavilta.
Ei kyllä pysty allekirjoittamaan tätä ollenkaan. Hyvä jos nämä sinulle tuntuu helpoilta mutta kyllähän soulsbournet on yleisesti ottaen erittäin haastavia pelejä ja tuntuu vähä ylimieliseltä kutsua näitä ihan jopa helpoiksi.
Siinä olen samaa mieltä, että alku näissä tuntuu vaikeimmalta ja mitä enemmän pelaa niin sitä enemmän kehittyy pelaajana pelin edetessä. Aloittaessa jopa perusvihut saattaa tuntua haastavilta.
Ei kyllä ihme sillä sen verran kova graafinen taidonnäyte Demon's Souls oli. Eikä varmasti ole FromSoftware ainoa studio joka tekee pelejä samalla välillä katsellen naapurin aidan taakse miettien pitäisikö meidänkin pelien näyttää nyt sitten tuolta vähintään. Vuosi vuodelta tuntuu, että videopelien rimaa nostetaan ylemmäs ja siinä joutuu sitten moni studio sopeutumaan muuttuvaan maailman menoon.Demon's Souls remaken graafinen ulosanti loi paineita From Softwarelle:
![]()
Miyazaki says Elden Ring’s graphics team felt ‘extra pressure’ due to Demon’s Souls PS5 | VGC
But the Dark Souls designer has not actually played Bluepoint’s remake…www.videogameschronicle.com
Nuo Demon's Souls kartat sen verran pieniä että ei varmaan onnistuisi välttämättä edes Elden Ring maailmassa tehdä samaaEi kyllä ihme sillä sen verran kova graafinen taidonnäyte Demon's Souls oli. Eikä varmasti ole FromSoftware ainoa studio joka tekee pelejä samalla välillä katsellen naapurin aidan taakse miettien pitäisikö meidänkin pelien näyttää nyt sitten tuolta vähintään. Vuosi vuodelta tuntuu, että videopelien rimaa nostetaan ylemmäs ja siinä joutuu sitten moni studio sopeutumaan muuttuvaan maailman menoon.
FromSoftwaren peleissä ei ole mitään vikaa graafisesti sillä se art style kantaa todella pitkälle, mutta on silti ikävä asia kuinka studion peleissä usein on FPS:n kanssa ongelmia kovemmallakin raudalla vaikka siihen graafiseen loisteliaisuuteen ei edes tähdätä (eikä pelin resokaan ikinä ole mitään lähelle 4K konsoleilla ja silti kyykätään). Nuo ongelmat ovat varmaan enemmänkin enginen ongelma kuin osaamattomien devien. Olisiko siis jossain kohtaa aiheellista FromSoftwaren miettiä enginellensä isompaa päivitystä. Siinäpä miettimistä kerrakseen sillä tuokin varmaan asettaisi pelien valmistumista vähintään vuodella taaksepäin.
Ei taida tosin enää päteä tälläinen logiikka jossa open world pelissä olisi lähtökohtaisesti huonommat grafiikat kuin lineäärimmässä pelissä. RDR2, Horizon Zero Dawn, Forza Horizon, Spidermanit jne ovat kyllä tämän osoittaneet, että open world peli voi olla myös graafisesti todella upea ja ne kestävät kaiken vertailun mihinkä tahansa "putkijuoksupeliin" joissa luulisi olevan pienempien tilojen takia automaattisesti paremmat grafiikat myöskin.Nuo Demon's Souls kartat sen verran pieniä että ei varmaan onnistuisi välttämättä edes Elden Ring maailmassa tehdä samaa