Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Elden Ring

yritän selvittää miksi porukka niin liekeissä ER koska näen että perus peli on avoinmaailma, seikkaile / taistele, mutta onko esim. kylää missään? voiko vaikka keskustella? aseseppää?
 
Viimeksi muokattu:
yritän selvittää miksi porukka niin liekeissä ER koska näen että perus peli on avoinmaailma, seikkaile / taistele, mutta onko esim. kylää missään? voiko vaikka keskustella? aseseppää?
Jossain haastattelussa Miyazaki sanoi ettei pelistä kannata odottaa löytyvän mitään elävää kaupunkia jossa kymmeniä NPC:eitä tekemässä arkiaskareitaan. Souls-tyylisellä linjalla siis mennään nytkin jossa NPC:eitä on vähän, mutta kaikilla on yleensä jokin tarkoituskin maailmassa. Eiköhän sitten jotain raunioituneita kyläpahasia pelistä toki löydy ettei pelin maasto pelkkää avomaata ole.

Aseseppä löytyy. Tai no ehkä pelaaja itse on tässä pelissä se aseseppä. ;)
 
yritän selvittää miksi porukka niin liekeissä ER koska näen että perus peli on avoinmaailma, seikkaile / taistele, mutta onko esim. kylää missään? voiko vaikka keskustella? aseseppää?
Onko taustaa Dark Soulsien parista? Jos ei ole, niin se on vaikea ymmärtää miksi jengi on liekeissä. Avoimen maailman aspekti tavallaan on kiinnostava, mutta ne ei ikinä ole olleet sillä tavalla täyteläisiä että jaksaisi niistä innostua. Se on se haaste mikä tässä viehättää sarjan faneja.
 
Onko taustaa Dark Soulsien parista? Jos ei ole, niin se on vaikea ymmärtää miksi jengi on liekeissä. Avoimen maailman aspekti tavallaan on kiinnostava, mutta ne ei ikinä ole olleet sillä tavalla täyteläisiä että jaksaisi niistä innostua. Se on se haaste mikä tässä viehättää sarjan faneja.
Itselleni ei kyllä se ole edes paras juttu Soulsborne-peleissä, vaan se ylivoimainen juttu on niiden tunnelma ja miten olennot ja pelimaailmat on rakennettu. Kyllä se aika kaukana noiden asioiden jälkeen tulee merkityksessä se kova haastavuus. Pelaisin aivan varmasti mielelläni näitä pelejä, vaikka ne olisivat paljon helpompiakin.
 
yritän selvittää miksi porukka niin liekeissä ER koska näen että perus peli on avoinmaailma, seikkaile / taistele, mutta onko esim. kylää missään? voiko vaikka keskustella? aseseppää?
Koita pelata sitä Jedi: Fallen Orderia Jedi Grandmaster-tasolla niin saat vähän tuntumaa soulstyyppiseen haasteeseen. ;)

Toki tämä ei varmastikaan ihan niin haastava ole, koska näissä on niin paljon pelin sisäisiä helpotusmahdollisuuksia taikojen, kilpien ja apupelaajien muodossa, mutta saa kuitenkin vähän käsitystä siitä että toisinaan vaan tulee kohtia joita saa hinkata moneen moneen kertaan.
 
Koita pelata sitä Jedi: Fallen Orderia Jedi Grandmaster-tasolla niin saat vähän tuntumaa soulstyyppiseen haasteeseen. ;)

Toki tämä ei varmastikaan ihan niin haastava ole, koska näissä on niin paljon pelin sisäisiä helpotusmahdollisuuksia taikojen, kilpien ja apupelaajien muodossa, mutta saa kuitenkin vähän käsitystä siitä että toisinaan vaan tulee kohtia joita saa hinkata moneen moneen kertaan.
Itse olen sitä mieltä ettei Soulsit ole niin vaikeita kuin niiden maine väittää. Haastavia ne on alkuun, jos asioita haluaa oivaltaa itse. Mutta jos vähänkin katselee elämää helpottavia ohjeita netistä ja miettii mitä tekee niin pelit on aika helppoja. Helpottuu vielä entisestään jos käyttää cooppia jolloin oikein easy mode on päällä.

Veikkaan että tässäkin on sama homma ja uskon että tämä on vielä helpompi.
 
Itse olen sitä mieltä ettei Soulsit ole niin vaikeita kuin niiden maine väittää. Haastavia ne on alkuun, jos asioita haluaa oivaltaa itse. Mutta jos vähänkin katselee elämää helpottavia ohjeita netistä ja miettii mitä tekee niin pelit on aika helppoja. Helpottuu vielä entisestään jos käyttää cooppia jolloin oikein easy mode on päällä.

Veikkaan että tässäkin on sama homma ja uskon että tämä on vielä helpompi.
Tuo kertoo nimenomaan sinusta sitten pelaajana. Kyllä suuri osa Soulsborne-pelejä pelanneista pitää niitä hyvinkin haastavina peleinä. Itsekin olen selkeästi todellinen Soulsborne-veteraani, mutta ei tulisi silti mieleenikään sanoa mitään noista peleistä helpoksi. Sekiro ja Bloodborne olivat minulle ne vaikeimmat, koska ne vaativat nopeita ja varsin täydellisiä ajoituksia. Sekiron kohdalla en edes kunnolla niitä ole oppinut vaikka kuinka olen yrittänyt.

Sitten lopulta niitä itselleni vaikeimpia vihuja pääsin jatkuvasti läpi lopulta vasta itse keksimilläni juustotustaktiikoilla. Millään en ihan vaan ajoituksia saanut riittävän tasaisesti onnistumaan noissa torjunnoissa, joten muuta keinoa ei oikein missään vihuissa ollut kuin sen jonkun tietyn erikoisliikkeen spämmiminen ja sen jälkeen aina muutama isku, väistö ja rinse and repeat. Meni todelliseksi pakkopullaksi sitten Sekiron pelaaminen ja loppui kiinnostus paria bossia ennen pelin läpäisemistä.

Itselleni Sekiro on ainakin helvetillisen vaikea peli, ja kyllä Bloodbornessakin oli aivan hitoikseen tekemistä, että sen pääsi läpi aikoinaan. Myös jokainen kolmesta Dark Souls-peleistä ovat hyvinkin haastavia, mutta ainakin itselleni reilummalla tavalla. Niissä kun voi suojata kunnollisilla kilvillä itseään sekä käyttää halutessaan enemmän kaukoaseita tai loitsuja, joten pelityylinsäkin voi valita monipuolisemmin, ja taisteleminen on muutenkin Dark Soulseissa hieman taktisempaa kuin Sekirossa tai Bloodbornessakaan.

Alkuperäinen PS3:lla pelaamani Demon’s Soulskin oli kyllä varsin vaikea peli, mutta se on todettava kuitenkin, ettei tuo uusi PS5 remake ole läheskään yhtä vaikea kuin alkuperäinen PS3-versio oli. Siitäkään huolimatta en voisi tuota PS5-versiotakaan kutsua millään tavalla helpoksi peliksi.
 
Viimeksi muokattu:
Onko taustaa Dark Soulsien parista? Jos ei ole, niin se on vaikea ymmärtää miksi jengi on liekeissä. Avoimen maailman aspekti tavallaan on kiinnostava, mutta ne ei ikinä ole olleet sillä tavalla täyteläisiä että jaksaisi niistä innostua. Se on se haaste mikä tässä viehättää sarjan faneja.

Minulla ei ole lainkaan kokemusta ns. "souls" peleistä.

Itselleni ei kyllä se ole edes paras juttu Soulsborne-peleissä, vaan se ylivoimainen juttu on niiden tunnelma ja miten olennot ja pelimaailmat on rakennettu. Kyllä se aika kaukana noiden asioiden jälkeen tulee merkityksessä se kova haastavuus. Pelaisin aivan varmasti mielelläni näitä pelejä, vaikka ne olisivat paljon helpompiakin.

Hyvää pohdintaa.

Koita pelata sitä Jedi: Fallen Orderia Jedi Grandmaster-tasolla niin saat vähän tuntumaa soulstyyppiseen haasteeseen. ;)

Erinomainen vinkki. Kokeilen ihan kohta. Kiitos.

Itse olen sitä mieltä ettei Soulsit ole niin vaikeita kuin niiden maine väittää. Haastavia ne on alkuun, jos asioita haluaa oivaltaa itse. Mutta jos vähänkin katselee elämää helpottavia ohjeita netistä ja miettii mitä tekee niin pelit on aika helppoja.

Joo, aika usein itsekkin kuulen näistä että peli vaikea / haastava, mutta jokaisessa pelissä on usein tapa jolla peliä halutaan pelattavan. Nyt esim. tuo Elden Ring alkaa tutoriaali osuudella, jossa kerrotaan hyvinkin tarkasti miten hahmoa voi ohjata, jne. Tuo on juuri se hetki kun täytyy myös sisäistää asiat. Itselle ei ole vielä tullut eteen peliä jota en ole läpäissyt. Usein valitsen Hard-vaikeustason. Esim. Halossa Legendaryn ja sitä rataa.

Usein kyse on paljon myös taktiikasta eli jos pelissä on mahdollisuus voittaa joku vihu juuri tietyllä tavalla. Esim. Jedissä on näitä osuuksia kun "bossi" tuntuu alkuun aivan mahdottomalta. Sitten käyt tietokannasta tutkimassa vihun vahvuuksia ja heikkouksia. Jo se voi riittää. Sitten on tosiaan YouTube-tutoriaalit jos ihan mahdottomaksi menee. Lähtökohta kuitenkin on että peli menee läpi.

Elden Ring kohdalla on selkeästi haettu helpotusta uusille sekä vanhoille pelaajille. On 2 erilaista tallennuspistettä esim. Ilmeisesti paljon muutakin.
 
Itse olen sitä mieltä ettei Soulsit ole niin vaikeita kuin niiden maine väittää. Haastavia ne on alkuun, jos asioita haluaa oivaltaa itse. Mutta jos vähänkin katselee elämää helpottavia ohjeita netistä ja miettii mitä tekee niin pelit on aika helppoja. Helpottuu vielä entisestään jos käyttää cooppia jolloin oikein easy mode on päällä.

Veikkaan että tässäkin on sama homma ja uskon että tämä on vielä helpompi.
Ei kyllä pysty allekirjoittamaan tätä ollenkaan. Hyvä jos nämä sinulle tuntuu helpoilta mutta kyllähän soulsbournet on yleisesti ottaen erittäin haastavia pelejä ja tuntuu vähä ylimieliseltä kutsua näitä ihan jopa helpoiksi.

Siinä olen samaa mieltä, että alku näissä tuntuu vaikeimmalta ja mitä enemmän pelaa niin sitä enemmän kehittyy pelaajana pelin edetessä. Aloittaessa jopa perusvihut saattaa tuntua haastavilta.
 
Tuo kertoo nimenomaan sinusta sitten pelaajana. Kyllä suuri osa Soulsborne-pelejä pelanneista pitää niitä hyvinkin haastavina peleinä. Itsekin olen selkeästi todellinen Soulsborne-veteraani, mutta ei tulisi silti mieleenikään sanoa mitään noista peleistä helpoksi. Sekiro ja Bloodborne olivat minulle ne vaikeimmat, koska ne vaativat nopeita ja varsin täydellisiä ajoituksia. Sekiron kohdalla en edes kunnolla niitä ole oppinut vaikka kuinka olen yrittänyt.
Minäkin yhtyisin sanomaan että eivät ne pelit niiiiin vaikeita ole mikä niiden maine on. Ensimmäinen pelaamani Souls on se vaikein. Ja pelkästään sen vuoksi että ei vielä ymmärtänyt "peligenren" asioita. Ensinnäkin tein hahmon ihan väärin, joten peli alkoi ihan eri tavalla sujumaan kun keskityinkin tiiviimmin tiettyihin asioihin enkä laittanut pisteitä vähän joka paikkaan. Lisäksi parryaminen sekä backstabbaus on näissä aina niitä isoja juttuja, jotka on hyvä vähintään tiedostaa. Minulle tärkeimpiä juttuja oli ensimmäisessä pelissä rollaus (mikä tärkeää kyllä näissä ihan aina) sekä kilven käyttö lisänä: jos en ehtinyt väistää niin kilpi otti damagen vastaan.

Mutta mitä enemmän näitä on pelannut, niin sitä enemmän siitä kilvestä on päässyt eroon. Kyllä se silti aina on mukana mutta sitä tarvitsee yhä vähemmän. Se onkin ehkä enemmänkin jonkinlainen "pehmolelu" tai vastaava, joka on enemmän sellainen turva, jota ei enää tarvitse mutta josta saa jollain tavalla turvaa. Aika jännä tässä kirjoittaessa tiedostaa tämä ensi kertaa näin mutta kyllä se kilpi sitä nykyään on :D

Sekiro muuten nousi viimeistään sitten ylivoimaiseksi suosikikseni Souls-peleistä kun opin sitä pelaamaan. Se tosin tapahtui vasta joskus ensimmäisen läpäisyn loppupuolella kun jokin vain naksahti kohdalleen ja opin miten peliä kannattaa pelata. Toinen pelikerta oli kuin toisesta maailmasta ja pistin porukkaa nippuun ihan huolella ja täysin eri tavalla pelaten. Ensimmäinen pelikerta oli sitä rollausta ja vähän kerrallaan iskujen jakelemista, eli perinteistä Soulsia(?), kun taas jälkimmäinen oli aggressiivista hyökkäilyä.

Sekiro ja Bloodborne on minullekin olleet ne vaikeimmat päästä sisään. Varsinkin jälkimmäinen on yhä se vähiten innostava teos koska en koskaan päässyt siihen kunnolla sisään. Se meinasi käydä Sekironkin kanssa mutta onneksi ei käynyt. Ehkä tämän kautta voisikin palata Bb:n pariin uudella ajatuksella...

Sitten lopulta niitä itselleni vaikeimpia vihuja pääsin jatkuvasti läpi lopulta vasta itse keksimilläni juustotustaktiikoilla. Millään en ihan vaan ajoituksia saanut riittävän tasaisesti onnistumaan noissa torjunnoissa, joten muuta keinoa ei oikein missään vihuissa ollut kuin sen jonkun tietyn erikoisliikkeen spämminen ja sen jälkeen aina muutama isku, väistö ja rinse and repeat. Meni todelliseksi pakkopullaksi sitten Sekiron pelaaminen ja loppui kiinnostus paria bossia ennen pelin läpäisemistä.
Tutun kuuloista hommaa omilta Souls-alkuajoilta. Mitä pidemmäs tällä "uralla" on päässyt, niin sitä enemmän sitä on kehittynyt käyttämään muitakin taktiikoita. Ja on kai ne pelitkin kehittyneet, joku 60 fps esimerkiksi voi vaikuttaa aika paljon ajoituksen kanssa.

Sekiro menettää monen kohdalla varmasti loistavuuttaan juuri sen vuoksi ettei pelaaja pääse sen sisään. Pidin kyllä pelistä jo ennen kuin "jokin naksahti" mutta peli oli vain jotain ihan muuta kun sitä lopulta oppi pelaamaan "oikein". Ja Sekirossahan on oikeasti oikea tapa pelata kun se ei tosiaan ole niin monipuolinen kuin Souls-pelit. Ja Sekiroa ja Bloodbornea yhdistää se että niissä on merkittävästi erilainen "oikea" tapa pelata kuin mitä monipuolisemmissa Soulseissa on. Sekiro ja Bloodborne kannustavat olemaan aggressiivisempia ja tulemaan pois kilven takaa.

Itselleni Sekiro on ainakin helvetillisen vaikea peli, ja kyllä Bloodbornessakin oli aivan hitoikseen tekemistä, että sen pääsi läpi aikoinaan. Myös jokainen kolmesta Dark Souls-peleistä ovat hyvinkin haastavia, mutta ainakin itselleni reilummalla tavalla. Niissä kun voi suojata kunnollisilla kilvillä itseään sekä käyttää halutessaan enemmän kaukoaseita tai loitsuja, joten pelityylinsäkin voi valita monipuolisemmin, ja taisteleminen on muutenkin Dark Soulseissa hieman taktisempaa kuin Sekirossa tai Bloodbornessakaan.
Tästä täysin samaa mieltä. Tosin taktisuudesta en tiedä kun myös Bb:ssä ja Sekirossa on monipuolisesti työkaluja, joita käyttää taktisesti. Isoin ero on se että nuo kaksi ovat paljon enemmän hyökkäävyyteen painottavia pelejä siinä missä Soulseissa voit olla kaukaa ampuva velho tai kilven taakse suojautuva mörssäri. Niissäkin voi silti käsittääkseni olla hyvinkin aggressiivinen.

Alkuperäinen PS3:lla pelaamani Demon’s Soulskin oli kyllä varsin vaikea peli, mutta se on todettava kuitenkin, ettei tuo uusi PS5 remake ole lö
heskään yhtä vaikea kuin alkuperäinen PS3-versio oli. Siitäkään huolimatta en voisi tuota PS5-versiotakaan kutsua millään tavalla helpoksi peliksi.
Demon's Souls oli kyllä ajoittain melko karu teos. Varsinkin se tyrmä tulee heti mieleen tiettyine vihollisineen sekä minibossitaistoineen siellä ohuella sillalla, josta on niin helppo tippua rotkoon.

Tosin DS oli omalla kohdalla se toinen Souls-peli, joten sekin varmasti vaikutti. Ensimmäinen oli Dark Souls, jonka innoittamana ostin Demon'sin. Sitten järkiään kaikki ilmestyvät, eli DS2, DS3, Nioh, Sekiro, Bloodborne... (ei ole välttämättä tässä ilmestymisjärjestyksessä kun en jaksa tarkistaa miten ilmestyivät)

Remakea en ole hankkinut. Ehkä sitten Elden Ringin jälkeen.
 
Ei kyllä pysty allekirjoittamaan tätä ollenkaan. Hyvä jos nämä sinulle tuntuu helpoilta mutta kyllähän soulsbournet on yleisesti ottaen erittäin haastavia pelejä ja tuntuu vähä ylimieliseltä kutsua näitä ihan jopa helpoiksi.

Siinä olen samaa mieltä, että alku näissä tuntuu vaikeimmalta ja mitä enemmän pelaa niin sitä enemmän kehittyy pelaajana pelin edetessä. Aloittaessa jopa perusvihut saattaa tuntua haastavilta.
Puhuin tosiaan Souls peleistä. Luen Bornen ja Sekiron vähän eri kastiin. Ne ovat mielestäni haastavampia, vaikka Bornea pystyy helpottamaan coopilla Soulsien tapaa jos niin haluaa. Ja kuten sanoin, on Soulsit myös haastavia alkuun mutta kun pääsee jyvälle asiasta, niin ei ne niin vaikeita ole. Sen jälkeen ne muuttuu aika helpoksi, jos vain malttaa rauhassa edetä ja miettiä mitä tekee ennakkoon. Bossitkin saa aika helpoksi coopin avulla ja ovat jotkut bossit yksinkin aika helppoja.

Tässä Elden Ringissä taitaa tosiaan olla enemmänkin tapoja helpottaa peliä, jos niin haluaa. Varsinkin nuo taikabuildit ja hiiviskely vaikuttaa aika ylivoimaiselta. Toki onneksi niitä voi olla käyttämättä jos haluaa.

Edit: Ja onhan tosiaan Soulseissa kilvet. Ne ovat todella käteviä ja suosittelen niitä aloittelijoille.

Edit 2: Ja täytyy sanoa että itseeni ärsyttää vähän tuo "Soulsborne" termi. Bloodborne on mielestäni aika kaukana Soulseista, kuten Sekirokin. Molemmissa peleissä pelaaja enemmän pakotetaan tiettyyn pelityyliin ja ovat sen takia vaikeita kunnes sen omaksuu.
 
Viimeksi muokattu:
Kokeilin Jedi: Fallen Orderia vaikeimmalla tasolla. Sanoisin näin että joo voi ollakin paikoin hyvin haastava, mutta taidot kehittyvät. Mielestäni tuolla tasolla paljon parempi peli. Nyt harmittaa että vedin pelin läpi "medium" vaikeustasolla :/ ,,, no tämä oli hyvä tieto Elden Ringiä odotellessa eli siinä ilmeisesti vain yksi vaikeustaso.
 
Ei kyllä pysty allekirjoittamaan tätä ollenkaan. Hyvä jos nämä sinulle tuntuu helpoilta mutta kyllähän soulsbournet on yleisesti ottaen erittäin haastavia pelejä ja tuntuu vähä ylimieliseltä kutsua näitä ihan jopa helpoiksi.

Siinä olen samaa mieltä, että alku näissä tuntuu vaikeimmalta ja mitä enemmän pelaa niin sitä enemmän kehittyy pelaajana pelin edetessä. Aloittaessa jopa perusvihut saattaa tuntua haastavilta.

En myöskään kutsuis souls pelejä helpoksi, mutta kyllähän niitä vaikeustasoja myös hieman mehustellaan että kylä on vaaeeeketa HUH HUUUUH, niin että se pelottaa uusia pelaajia kokeilemaan. Tottakai souls peleissä tulee turpaan, ja paljon! Grindaamaan joutuu ja miettimään et miten mä nyt tän mörön pieksen. Peli helpottuu välillä, ajoittain jopa liian helpoks kunnes pelaaja pistetään taas maanrakoon et "eläpä luule poeka" Sit taas mennään. Monet varmaa tyrmää pelin ihan jo siitä syystä että ei oo ns savepointteja enne bosseja ja monesti joutuu juoksee samoja kujia yrittämään kymmenettä kertaa jotain mörköö.

Riippuu myös niin pelaajasta, mutta vaikka olisi kuinka veteraani niin tuskin yksikään souls veteraani vaa yheltä istumalta lepposasti "pelaan täst läpi vaa". Mutta oha näitä vaikeus mehusteluja kyl jossain määrin liikaakin. Lähinnä vaa että ei kannata pelätä, vaa rohkeesti vaan souls pelejä kokeilmaan myös uudet, mitä olen minäkin. Takana vain bloodborne ja demons souls, myös monster hunter world/iceborne. Joo täysin eri pelejä mutta hyvin vaikeita taisteluja niissäkin käyty.
 
Cinematic traileria tarjolla, valottaa pelin asetelmia Fromsoftwaren tyyliin



Edit: Tähän perään Vaatin avaamana kyseisen pätkä, sisältää mietoja spoilereita, koska seassa on network-testin videoita.
 
Viimeksi muokattu:
ESRB on arvioinut Elden Ringin, mielenkiintoisia tietoa pelistä linkin takana. Tietenkään ei kannata lukea jos ei halua spoilaantua.

 
Demon's Souls remaken graafinen ulosanti loi paineita From Softwarelle:

Ei kyllä ihme sillä sen verran kova graafinen taidonnäyte Demon's Souls oli. Eikä varmasti ole FromSoftware ainoa studio joka tekee pelejä samalla välillä katsellen naapurin aidan taakse miettien pitäisikö meidänkin pelien näyttää nyt sitten tuolta vähintään. Vuosi vuodelta tuntuu, että videopelien rimaa nostetaan ylemmäs ja siinä joutuu sitten moni studio sopeutumaan muuttuvaan maailman menoon.

FromSoftwaren peleissä ei ole mitään vikaa graafisesti sillä se art style kantaa todella pitkälle, mutta on silti ikävä asia kuinka studion peleissä usein on FPS:n kanssa ongelmia kovemmallakin raudalla vaikka siihen graafiseen loisteliaisuuteen ei edes tähdätä (eikä pelin resokaan ikinä ole mitään lähelle 4K konsoleilla ja silti kyykätään). Nuo ongelmat ovat varmaan enemmänkin enginen ongelma kuin osaamattomien devien. Olisiko siis jossain kohtaa aiheellista FromSoftwaren miettiä enginellensä isompaa päivitystä. Siinäpä miettimistä kerrakseen sillä tuokin varmaan asettaisi pelien valmistumista vähintään vuodella taaksepäin.
 
Ei kyllä ihme sillä sen verran kova graafinen taidonnäyte Demon's Souls oli. Eikä varmasti ole FromSoftware ainoa studio joka tekee pelejä samalla välillä katsellen naapurin aidan taakse miettien pitäisikö meidänkin pelien näyttää nyt sitten tuolta vähintään. Vuosi vuodelta tuntuu, että videopelien rimaa nostetaan ylemmäs ja siinä joutuu sitten moni studio sopeutumaan muuttuvaan maailman menoon.

FromSoftwaren peleissä ei ole mitään vikaa graafisesti sillä se art style kantaa todella pitkälle, mutta on silti ikävä asia kuinka studion peleissä usein on FPS:n kanssa ongelmia kovemmallakin raudalla vaikka siihen graafiseen loisteliaisuuteen ei edes tähdätä (eikä pelin resokaan ikinä ole mitään lähelle 4K konsoleilla ja silti kyykätään). Nuo ongelmat ovat varmaan enemmänkin enginen ongelma kuin osaamattomien devien. Olisiko siis jossain kohtaa aiheellista FromSoftwaren miettiä enginellensä isompaa päivitystä. Siinäpä miettimistä kerrakseen sillä tuokin varmaan asettaisi pelien valmistumista vähintään vuodella taaksepäin.
Nuo Demon's Souls kartat sen verran pieniä että ei varmaan onnistuisi välttämättä edes Elden Ring maailmassa tehdä samaa
 
Nuo Demon's Souls kartat sen verran pieniä että ei varmaan onnistuisi välttämättä edes Elden Ring maailmassa tehdä samaa
Ei taida tosin enää päteä tälläinen logiikka jossa open world pelissä olisi lähtökohtaisesti huonommat grafiikat kuin lineäärimmässä pelissä. RDR2, Horizon Zero Dawn, Forza Horizon, Spidermanit jne ovat kyllä tämän osoittaneet, että open world peli voi olla myös graafisesti todella upea ja ne kestävät kaiken vertailun mihinkä tahansa "putkijuoksupeliin" joissa luulisi olevan pienempien tilojen takia automaattisesti paremmat grafiikat myöskin.
 
Ylös Bottom