Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Elden Ring

Minusta on ihan ok, että nuo pelaaja-invaderit on sidottu co-oppiin, jollei muuten osallistu hunter/invader pvp peleihin. Itse sain niitä välillä niskaani kun pelasin jopa kahdella apurilla boss taisteluita, ja ihan riittävästi niitä tuli.
Joskus olisin varmasti ollut täysin eri mieltä mutta nyt tuntuu kuin jokin pala kaavasta olisi pois. Toki tämä on Elden Ring eikä Dark Souls 4, joten tuo muutos on helpompi "antaa anteeksi" mutta jos totta puhutaan niin onhan tämä kuitenkin peli, jonka nimi voisi yhtä hyvin olla vaikkapa Dark Souls World :D

Ja hyvällä siis. Jo pelkkä alkuvalikko ja äänet on niin tuttua soulsia ja sitten se kaikki on nostettu ties kuinka monenteen potenssiin, joten tuntuu ehkä vähän haikealta että yksi merkittävä juttu puuttuu siinä muodossa missä se on yleensä ollut.

Invadereiden ongelma on että ne ovat tyypillisesti netin oppien mukaan optimoituja jollekkin taialle yms. metan mukaiselle arkkityypille, joten tällaiselle rennommalle tyylille pelata pve:tä ne ovat lähinnä ärsyttäviä. Mutta minkäs teet, kun netti on täynnä optimointiohjeita, lopulta sitä pvp:tä on fiksuin pelata valitsemalla sieltä mieleinen arkkityyppi. Paljon hauskempaa tuo olisi epäoptimoidusti pelaavien kanssa, mutta maailma nyt on tällainen.
Tämän kyllä allekirjoitan täysin. Oikeastaan en siis kaipaa niitä "ammatti-invadereita" vaan sellaista hauskanpitoa, jossa otetaan hahmoista mittaa. Ei sitä että kuka osaa käyttää sitä valmista, netin ohjeiden mukaan kasattua tyyppiä varusteineen parhaiten.

Ikävän useinhan se toki on aina ollut sitä että sieltä on niitä nettikopioijia tai muita äärioptimoijia tullut vastaan ja siinä ei pysty itse tekemään oikein mitään kun on keskittynyt yksinpeliin ja sen puolella hahmon kehittämiseen eikä siihen, miten saada muita pelaajia kyykytettyä helpoiten, pahiten tai nopeiten.

Pelissä on yksi kohta joka muuttaa asioita sen verran että jos ei ole siihen menessä kerännyt jotain kamaa niin sitä ei enää saa.
Mahdollisimman spoilerivapaasti muotoiltuna 'Ison kulhon äärellä tehty päätös' on sellainen pieni kynnys, mutta sitä seuraavan alueen loppuboss on se joka isomman muutoksen tekee. Sen perusteella mitä olet bosseja lahtaillut niin et ole lähimaillakaan tuota.
Kiitos tästä tarpeeksi tarkasta mutta silti spoilerittomasta vihjauksesta. Ja en kuvitellutkaan että olen vielä lähellä mutta kun keskusteluissa tuosta on ollut jo pari sivua aiemmin juttua että on jotain mennyt ohi.

Se on. Mitä nyt tarkkuustasohyppely ei välttämättä ole ihan Mariota tms. Hepan isoin apu musta on ollut nimenomaan paikkojen tutkimisessa, ei tarvitse välittää vihuista joista ei jalan pääsisi millään ohi, sen kun vaan ratsastaa ohi.
Minä en Mariota edes pitäisi tasohyppelyjen standardina mutta vertasi sitten mihin tahansa niin olen ollut todella yllättynyt kuinka tarkkaa hepalla hyppely silti on. Varmaan silläkin vaikutusta että pelaan tasohyppelyitä todella paljon, joten aika helposti nuo sisäistää ja kenties keskimääräistä parempi siinä on muutenkin mutta se alun varovaisuus on kaikonnut kokonaan kun on tajunnut kuinka helposti ja varmasti ohjattava ratsu tuo Torrent on. Ja on siitä tosiaan todella paljon hyötyä muuallakin.

Mitä sun teksteistä lukenut olet vielä todella kaukana siitä "no point of returnista", pelissähän on kuulemma jotain 7 tai 8 eri loppua mut vain 3 loppua vaaditaan platinaan, jonka voi tehää yhellä pelikerrallaa kytkemällä "autosave" pois päältä, backup ja teet loput lopuista.
Tiedän kyllä olevani hyvinkin alussa mutta parempi aina tietää etukäteen että ei mene sitten joskus liian pitkälle :)

--muut kerättävät tietenkin vaatii sen että olet avannut mappia, täs pelis kun ei vaan tostnoinvaa mennä paikasta toiseen ja monet mestat tarvitsevat avaimia joihin et muuten pääse ollenkaan, jotkut kerättävät vaativat pieniä sivutehtäviä jne jotka ovat suht yksinkertaisia jotkut vähän monimutkaisempia.
Minä olen aina tulkinnut tuon "mapin avaamisen" niiden karttapalojen keräämisellä ja ihmetellyt että eihän ne rajoita etenemistä mutta joo, totta kai ymmärrän että siellä on ovia ja muuta esteitä, joista ei ihan noin vain mennä eteenpäin. Ja se on oikein mahtavaa kun pääsee miettimään että miten tästäkin sitten edetään jne.

Itte suosittelen et pelaat rauhas ja yrität avata koko mapin ja salaisia mestoja jne, itte pelasin siihen pisteeseen että koko mappi oli käytettävissä joka sit helpottaa keräilyä, yritin viimeiseen asti välttää spoilereita mestoista joita halus itte löytää, nyt kun koko mappi auki nii voin hyvällä omalla tunnolla kattoo youtubesta tarvittavat keräiltävät.
Näin olen aikonutkin ja vaikka tätäkin keskustelua vilkuilen niin pyrin olemaan lukematta mitään mikä paljastaisi liikaa. Lähinnä tuota point of no returnia olen ajatellut että jotenkin tietäisi missä kohtaa alkaa miettimään loppuvaiheita eli viimeisiä keräiltäviä ennen kuin etenee liian pitkälle.

Juuri parastahan tässä on kun itse löytää, hoksaa ja selvittää asioita. Tai no, aika usein ne viestit auttaa myös mutta nehän kuuluu hommaan. Try fingers, but hole.
 
Kun tuol Roundtable Holdis on tuo peili missä voi kustomoida hahmoa, niin onko siinä mitään rajaa montako kertaa sen voi tehdä? Että rajoittuuko esim vaan yhteen kertaan ja peili särkyy tai jotain vastaavaa.
 
Itse olen invadea harrastanut pelin alussa n. 100 kertaa ja yllätti Kirain kokemukset. Mulla RL1 ja kehittämättömät melee aseet, joita nyt edes pystyy käyttämään. Se mikä on etu on 4 talismaania. Niissäkin on tosin se, että esimerkiksi erdtree's favor nostaa statseja, mutta loppupeleissä se on hyvin vähän, koska se nousu on vain muutaman prosentin. Eli tyyliin n. 500hp muuttuu 515hp:ksi.

Radagon's soreseal on kyllä iso etu.

Kyllä se niin päin on lähes aina, että vastapuolella on password coop menossa ( ei level rajoja ilmeisesti) ja sitten otat matsia joko kaikkia tai sitä yhtä vastaan, jolla loppupään kamat alaspäin skaalattuna. Kyllä näissä matseissa, puolin ja toisin, pelataan koiran lailla melkein aina.

Itsekään en tykkää siitä, että mun peliin tullaan invademaan, paitsi jos voitan niin sitten se on ok .
 
Itse olen invadea harrastanut pelin alussa n. 100 kertaa ja yllätti Kirain kokemukset. Mulla RL1 ja kehittämättömät melee aseet, joita nyt edes pystyy käyttämään. Se mikä on etu on 4 talismaania. Niissäkin on tosin se, että esimerkiksi erdtree's favor nostaa statseja, mutta loppupeleissä se on hyvin vähän, koska se nousu on vain muutaman prosentin. Eli tyyliin n. 500hp muuttuu 515hp:ksi.

Radagon's soreseal on kyllä iso etu.

Kyllä se niin päin on lähes aina, että vastapuolella on password coop menossa ( ei level rajoja ilmeisesti) ja sitten otat matsia joko kaikkia tai sitä yhtä vastaan, jolla loppupään kamat alaspäin skaalattuna. Kyllä näissä matseissa, puolin ja toisin, pelataan koiran lailla melkein aina.

Itsekään en tykkää siitä, että mun peliin tullaan invademaan, paitsi jos voitan niin sitten se on ok .
Kyllä meki muutama voitettiin ja kävin White Ringin vielä avuksi, niin tulee niitä random apuja ku joku hyökkää. Eikä siinä muuten ongelmaa jos ois samaa keppiä ja vaatetta päällä ku itellä, mut siinä vaiheessa ku siellä on se metrin paksu kivikilpi käytössä ja end game armorit ja taiat apuna, nii kyllähän tuo syö miestä.

En tiiä yhtään miten tässä pelissä skaalaa kukakin sessioon mukaan, mut passwordilla tosiaan mentiin ja wretch-hahmoilla, nii eipä siinä hirveesti tehtävää ollu :D

Koiruuksia meki ruvettiin sitte käyttämään, eli piilouduttiin ja toivottiin hyökkääjän luovuttavan. Pari kertaa onnistuikin. Mentaliteetti oli että jos se meidät tappaa, nii saa ainaki tehdä hommia sen eteen.

Tuli vaan niin tiheästi noita että se häiritsi.
 
Melkoista kyllä miten tämä nappaa mukaansa. Oli meneillään kierros numero kaksi cyberpunkkia PS5:lla. 70 plus tuntia takana ja hyvä meininki. Elden ringin aloituksen jälkeen ei ole käynyt edes mielessä. Forbidden west vieläkin muoveissa. Ei kiinnosta aloittaa, koska Elden Ring. Ei tule oikeasti ihan heti mieleen toista peliä joka näin kertakaikkiaan vie mukanaan. En mä edes osaa osoittaa mikä tässä on se isoin juttu. Jotenkin vain tuo melankolisen kaunis, rappioon vajonnut mailma kummallisine, suoraan painajaisunista siinneine surrealistisine otuksineen lumoaa. Jotenkin näen oman hahmoni pudonneen, ehkä kuoleman kautta, johonkin, epätodelliseen välimailmaan. Limboon. Tästä syystä hahmonluonnissa tein kalmankalpean hahmon, syvine tummine renkaineen silmien alla, sekä värittömät huulet jne.

Paljon on puhuttu taistelusta ja vaikeaselkoisuuden riemusta. Mua tuo mailma kiehtoo eniten (eli pystynhän mä sen siis kuitenkin osoittamaan) Tunnelma on välillä kyllä huipussaan kun vaeltaa illan laskeutuessa sumuista niittyä, tuulen piiskatessa armottomasti taukoamatta, ja jostakin sieltä seasta kuuluu jonkin otuksen pahaenteistä vaikerrusta. Tai se hetki kun avasin arkkuansan ja päädyin montakertaa liian vahvan vihollisen lepohetkeä häiritsemään. Ja seison sillä sillalla syyslehtien hiljaa putoillessa ympärillä, upean alakuloisen musiikin soidessa taustalla, pohdin että mitäs nyt.

Toki siis se anteeksiantamattoman brutaali combat myöskin viehättää. Täytyi vaan yrittää pukea sanoiksi tuo arvostukseni Frommin mailmanluontia kohtaan.

No joo. Se siitä. Eikun jatkamaan :D
 
Kun tuol Roundtable Holdis on tuo peili missä voi kustomoida hahmoa, niin onko siinä mitään rajaa montako kertaa sen voi tehdä? Että rajoittuuko esim vaan yhteen kertaan ja peili särkyy tai jotain vastaavaa.

Ei oo mitää rajoituksia, senkus muutat niin paljon ja niin usein kun huvittaa. Itekin monta kertaa pikku twiikkejä tehnyt hahmoon vaikkei sen naamaa juuri ollenkaan näe, mutta se tunne!

Olen useemman kerran siel pelil käynyt eikä se mitää oo särkynyt tai mitää semmosta.
 
Välillä tuntuu että tirskahtaa melkein kyynel silmäkulmaan kun pelin käynnistyessä ruutuun tärähtää mustalla "From Software". :D

Itse nyt vierotuin edes hetkeksi Elden Ringistä, koska backlogissa on paljon muitakin pelejä, mutta sen verran eka pelikerta jurppi että kävin vetään toisella kierroksella sekä Margittia että Godrickia pataan kertayrityksellä ilman pelaajien apua. Ehkä käyn Radahnille tekemässä kans saman vielä (toivottavasti).

Bloodbornen kanssa oli samoja fiiliksiä mitä yllä kuvattu, vasta kun olin neljästi (dex, str, bloodtinge, gun build) vetänyt pelin+dlc:n läpi tuntui että riitti ja aloin näkemään muitakin pelejä. :D Aina kun yritin pelata jotain muuta, mieleen hiipi ajatus että tämänkin pelin sijaan voisin pelata Bloodbornea. Elden Ringin kanssa ei tunnu vielä ihan samalta, ehkä siksikin että Bloodborne oli paljon kompaktimpi paketti.

Nyt kun aloitin toista kierrosta tajusin myös paremmin miten pitkä kierros siitä tulisi vaikka periaatteessa tiedänkin mitä tehdä. Ehkä tämä nyt hetkeksi jää, ehkä ei. Toisella kierroksella voi pelata helpommin pätkissäkin kun osaa sijoittaa NPC:t ja muut tekemiset paremmin kartalle.
 
Ei oo mitää rajoituksia, senkus muutat niin paljon ja niin usein kun huvittaa. Itekin monta kertaa pikku twiikkejä tehnyt hahmoon vaikkei sen naamaa juuri ollenkaan näe, mutta se tunne!

Olen useemman kerran siel pelil käynyt eikä se mitää oo särkynyt tai mitää semmosta.
Joo, kiitos.

Kumminkin on kyse niinkin tärkeestä asiasta, että löysin hatun joka sopii mun hahmolle mutta mun pörröhiukset taas ei sovi hatun kanssa xD
 
Kyllä meki muutama voitettiin ja kävin White Ringin vielä avuksi, niin tulee niitä random apuja ku joku hyökkää. Eikä siinä muuten ongelmaa jos ois samaa keppiä ja vaatetta päällä ku itellä, mut siinä vaiheessa ku siellä on se metrin paksu kivikilpi käytössä ja end game armorit ja taiat apuna, nii kyllähän tuo syö miestä.

En tiiä yhtään miten tässä pelissä skaalaa kukakin sessioon mukaan, mut passwordilla tosiaan mentiin ja wretch-hahmoilla, nii eipä siinä hirveesti tehtävää ollu :D

Koiruuksia meki ruvettiin sitte käyttämään, eli piilouduttiin ja toivottiin hyökkääjän luovuttavan. Pari kertaa onnistuikin. Mentaliteetti oli että jos se meidät tappaa, nii saa ainaki tehdä hommia sen eteen.

Tuli vaan niin tiheästi noita että se häiritsi.

Samoilla linjoilla, kyllä parhaat taistelut on tasapuolisia. Itsellä paras matsi oli kerran kahden nakupellen kanssa siellä rannalla. Heitin itsekin hepeneet pois ja sitten otettiin paljain nyrkein miehestä mittaa.

Enemmän toivoisi vastustajilta vähän pelisilmää. On vain pari kertaa ollut tilanne, että siellä vastapuolella oikeasti pelataan peliä eteenpäin. Esim. taistellaan sen Tree Sentinelin kanssa ennen Church of Ellehiä. Oon mä silloin vain katsellut vierestä. Sitten taas jos sua odotellaan porukalla siellä kirkossa niin sen jo arvaa mitä on tulossa.
 
Joo, kiitos.

Kumminkin on kyse niinkin tärkeestä asiasta, että löysin hatun joka sopii mun hahmolle mutta mun pörröhiukset taas ei sovi hatun kanssa xD

Ei siis mä ymmärrän ihan 100%, mulla ei ollut alkutaipaleella tyylii ollenkaa fiilistä pelata ku päällä oli jotain ihan random spurgu rääsyy, kunnes löysin sen mun hahmolle parhaimman näkösen rääsyn ja se onkin ollut päällä siitä asti. Huppu vaa vaihtunut ja hanskat.
 
Nyt kun aloitin toista kierrosta tajusin myös paremmin miten pitkä kierros siitä tulisi vaikka periaatteessa tiedänkin mitä tehdä. Ehkä tämä nyt hetkeksi jää, ehkä ei. Toisella kierroksella voi pelata helpommin pätkissäkin kun osaa sijoittaa NPC:t ja muut tekemiset paremmin kartalle.

Riippuu toki sitten siitä mikä on toisen kierroksen tarkoitus, vetäistä joku eri loppu kuin ekalla kerralla (jos niitä ei iteroinut aiemmin) vai katsoa miten aiemmin haastavat bossit kaatuvat paremmalla hahmolla. Ensimmäisen vaihtoehdon kanssa ei välttämättä kovin montaa tuntia mene, riippuen siitä kuinka pahoilta loppupuolen pakolliset bossit tuntuvat, koska nopeasti etenemällä ei hirveästi tule lisäleveitä verrattuna ekaan kierrokseen. Mun piti sitten vastaavassa tilanteessa vähän kerätä lisää statseja kun tuntui liian hankalalta loppupuoli.

Margit, pääportista suoraan Rodrickin luo.
Rennala.
Medaljongin puoliskot.
Morgott, Fire Giant, Maliketh, ja loppumatsit.

Lisäleveiden keräilytauko tuli juuri ennen loppumatsia, siinä tuntui että etenkin kakkosvaiheessa tarvi lisää boostia.

Nyt olen sitten aika paljon kolunnut uudestaan kakkoskierroksen lopun jälkeen alussa ohitettuja paikkoja ja katsottua niitä bosseja yms.
 
Viimeksi muokattu:
Piti mennä ihan muualle mutta eksyin tutkailemaan alueita ennen sitä pomolinnaa ja siitä oikealle. Lopulta päädyin sinne vesialueelle ja ajattelin että no, mennään katsomaan se trailerilla näkyvä isompi vihulainen ja että kuinka pahasti saa selkäänsä. No, sehän oli oikein helppo taistelu ja homma oli ykkösellä läpi. Samalla pelikerralla tuli voitettua useampi muukin pomo sekä koluttua ainakin yksi luola ja katakombi sekä törmättyä erääseen tuttuun hahmoon.

Olin myös jossain vaiheessa saanut wondrous physicksin mutta en viitsinyt käyttää/kokeilla sitä koska en ollut varma että kuluuko ne resurssit kun ne sekoittaa mutta googlailin jo vastauksen ja ilmeisesti saa sekoiteltua ja vaihdeltua ihan vapaasti. En odottanut tuollaista helpotusta peliin mutta otan mielenkiinnolla kyllä vastaan. Niitä sekoitettaviakin oli jo kertynyt ihan kiva määrä.
 
Oli pakko tehrä vireo miten älytön juusto tää Meteorite Of Astel on, toki se vaatii ison alueen muuten ne kimpoo vaan pitkin seiniä sekä et ole kuitenkaan kuolematon vaik ne lentääki ympäriinsä, yks isku nii se katkasee meteoriitit. Mut sit ku pääsee jysäyttää nii on kyl melkosta juustoa! Mut toisaalta taas, en tiie miten tätäkin pomoa olisi jollain pikkuveitsellä edes pystynyt voittaa ellei sit oo ihan täys masokisti.

Loppupään pomoja joten katso omalla vastuulla:

 
Unohtakaa pahat hengitykset ja linnut, ruins greatsword kätöseen ja kattoo ku dollarit kilisee tilille.

 
Menihän se Alecto nyt kun löysi oikean taktiikan, eihän se sitten enään niin vaikea ollutkaan. Carian Phalanx päälle -> juoke päin -> pienen stunnin aikana pari iskua -> juokse hetki pakoon ja sama uudelleen.

Nyt taas voi jatkaa hyvillä mielin eteenpäin. Innolla odottelen uusia bosseja. Välissä meinaa tulla ähky mutta sitten se aika nopiaa unohtuu.
 
Kannattaa nauttia pelistä, eikä kiirehtiä! Onhan tämä vaan kerrassaan huippupeli!

Joo, vaikea ymmärtää noita netistä optimoitujen kokoonpanojen metsästäjiä ja trophyhuntereita etenkään tällaisessa pelissä. Minusta ainakin tämän pelin suurin viehätys tulee seikkailun tunteesta, joka kyllä häviäisi oppaan myötä. Mitä sitten, vaikka teen "väärän" valinnan tai en löydä kaikkia miekkoja. Paremmin toimii yhteisöltä lisätietojen kysyminen, kun ei niin herkästi spoilaa.
 
Joo, vaikea ymmärtää noita netistä optimoitujen kokoonpanojen metsästäjiä ja trophyhuntereita etenkään tällaisessa pelissä. Minusta ainakin tämän pelin suurin viehätys tulee seikkailun tunteesta, joka kyllä häviäisi oppaan myötä. Mitä sitten, vaikka teen "väärän" valinnan tai en löydä kaikkia miekkoja. Paremmin toimii yhteisöltä lisätietojen kysyminen, kun ei niin herkästi spoilaa.

Toiki nyt on vähän kakspiippunen miekka, siihen kyllä yhdyn et ku tyypit veti googlet ja youtubet auki viikossa platinat, spoilaa itseltään kaikki herkut ja mestat ja mysteerit ja sit postaa twitterii kuinka he kaiken tekivät itse ja kuinka se vei heidän elämästä suuren siivun. Mut taas toisaalta meitsil ku on kellossa jo lähemmäs 300h ja sit vilkuilin vähä välii listaa että ei puuttuis enää tyylii ku parit kerättävät en näe siinä enää mitää pahaa kattoo youtubesta mistä ne loput puuttuvat saa.
 
Ylös Bottom