Vähän tuntuu myös että se levun grindaaminen, soulsien, blood, mitä nyt missäki souls pelissä ovat osa peliä että on pakko grindaa jotain yhtä mestaa tyylii miljoona vuotta tai sit kokeilla onneaan puukepillä, molemmat vaihtoehdot mahdollisia mutta sillä puukepillä piekseminen vaan todella tuskasta. Ite pelasin muistaakseni johonki 270 levulle, mutta siitä huolimatta missään ei ollut semmonen olo että "nyt kaikki saa turpaan ja kylläpä ny on kova jätkä". Toki se helpotti ja joissaki taisteluissa ehkä liikaakin, mut sit tuli taas joku oranssi seinä ja turpaan ja jätkä takas maanpinnalle.
Souls pelit tosiaan erottuu levujen nostamisesta eritavalla mitä nyt vaikka witcher ns "perus" roolipelit, ja nyrkkisääntö just se ainakin itelle et mihinkään pitkälle tuntemattomaan mestaan ei lähetä seikkailee souls kassi täynnä. Joskus käy väkisinki vahinko ku tippuu johonki tai unohtaa tai on liian itsevarma/laiska et "kyllä mä nyt täst viel pääsen" Monesti ne on ollut opetuksia että pussit aina tyhjiks ennen tuntemattomaan astumista.