Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Elden Ring

Jokainen tietenkin saa pelata omalla tavallaan mutta mulle levujen grindaaminen ja farmihommat on aina lähtökohtaisesti olleet From Soft-pelien hengen vastaista. Peli pistää eteen vuoren, jonka yli on kiitettävä, eikä vuorta lähetä keinotekoisesti tasoittamaan. Oletan, että From Soft haluaa tuolla spekuloidulla systeemillä antaa pelaajille tarkoittamansa tarkoin suunnitellun kokemuksen, jonka ylileveloiminen voi vesittää. Pelaajiltahan jos mielipidettä olisi aikanaan kysytty, niin Demon's Soulsistakin olisi aikanaan tehty keskivertopeli valittavilla vaikeusasetuksilla ja koko genreä ei olisi syntynyt. Sama homma, kun porukka valittaa myrkkysoista ymmärtämättä, että niiden olemassa olo on usein keskeinen osa pelien tarjoamaa kokemusta ja matkaa.

Se on vähän niin kuin Henry Ford sanoi, että jos hän olisi kysynyt ihmisiltä, mitä he haluavat, niin he olisivat sanoneet haluavansa nopeampia hevosia.

Uskon kuitenkin, että kyseisen systeemin vaikutus ei ole ehkä niin iso kuin vaikuttaa. Voihan sitä silti käydä ottamassa vaikka kuinka paljon levuja healthiin ja staminaan jne... Ehkä halutaan vain varmistaa se, että porukka ei kävele DLC:hen level 800-hahmolla ja tykitä jokaisen pomon kumoon yhdellä Comet Azurilla.
 
Viimeksi muokattu:
Vaikeepa sannoo miten tuo "attack power thing" sitte lopulta käytännössä näkyy. Tarkoitus kuitenki tasapainottaa sisällön haastavuutta, joten en olisi huolissani. Sekiro on kuitenki pohjimmiltaan hyvin erilainen peli mitä ER. Tässä on niin paljon eri keinoja kuitenkin helpottaa peliä (online co-op, ashes, jne) levelauksen lisäksi, joten Sekiron kaltaista seinää tuskin tulee.

Hitto, Sekiron pariin olis kiva palata kyllä, ei ole julkkarivuoden platinan hinkkaamisen jälkeen siihen koskettu. Mainio peli, joskin pomojen osalta hieman enemmän stressiä nostattavaa kuin Souls/ER, heh. Mutta siinä toi erilainen hahmon kehitys toimi hyvin koska kyse on enemmän puhtaasta action pelistä.
 
Jokainen tietenkin saa pelata omalla tavallaan mutta mulle levujen grindaaminen ja farmihommat on aina lähtökohtaisesti olleet From Soft-pelien hengen vastaista. Peli pistää eteen vuoren, jonka yli on kiitettävä, eikä vuorta lähetä keinotekoisesti tasoittamaan. Oletan, että From Soft haluaa tuolla spekuloidulla systeemillä antaa pelaajille tarkoittamansa tarkoin suunnitellun kokemuksen, jonka ylileveloiminen voi vesittää. Pelaajiltahan jos mielipidettä olisi aikanaan kysytty, niin Demon's Soulsistakin olisi aikanaan tehty keskivertopeli valittavilla vaikeusasetuksilla ja koko genreä ei olisi syntynyt. Sama homma, kun porukka valittaa myrkkysoista ymmärtämättä, että niiden olemassa olo on usein keskeinen osa pelien tarjoamaa kokemusta ja matkaa.

Se on vähän niin kuin Henry Ford sanoi, että jos hän olisi kysynyt ihmisiltä, mitä he haluavat, niin he olisivat sanoneet haluavansa nopeampia hevosia.

Uskon kuitenkin, että kyseisen systeemin vaikutus ei ole ehkä niin iso kuin vaikuttaa. Voihan sitä silti käydä ottamassa vaikka kuinka paljon levuja healthiin ja staminaan jne... Ehkä halutaan vain varmistaa se, että porukka ei kävele DLC:hen level 800-hahmolla ja tykitä jokaisen pomon kumoon yhdellä Comet Azurilla.
Mun mielestä Elden Ring oli vähän eri näkökulmasta suunniteltu kun aiemmat Soulsit, Bloodbornet ja Sekirot noin muutenkin. ER tarjoaa vaihtoehdon kävellä suoraan tarinabossista toiseen, mutta todennäkösesti jo siihen ekaan Limgraven bossiin kävellessäs huomaat et ihan hirveesti ei siimaa tuu ja et kannattais mennä muualle kattelemaan. Näkisin et tossa on kyse nimenomaan siitä vuoren tasottamisesta, mut se on pelaajasta ihan itsestään kiinni et kuinka paljon sitä haluaa lähteä viilaamaan. Voit tehdä kaiken mahdollisen Limgravessa ja hoitaa sen hahmon levelin sen verran korkeaks ettei se eka vuori olekkaan juurikaan minkäänlainen haaste, mut sun ei myöskään oo pakko sitä tehdä. Enkä mä oikeastaan nää et miten toi olis multa tai keneltäkään muultakaan pois jos peli jättää sen pelaajan haltuun et kuinka paljon haastetta haluaa.

Ainut huono puoli mitä ite huomasin tossa oli se et ei oikeastaan kannattanut käydä ihan jokaista nurkkaa nouhoomassa, tai muuten kävi herkästi niin et peli valahti jossain vaiheessa liian helpoks. Toki jos pelaajalta löytyy sen verran itsekuria et ei vaan yksinkertasesti käytä niitä sieluja leveleihin, niin eihän sitä ongelmaa sit myöskään käytännössä ole. Se oli vaan aika vaikea raja sinällänsä hahmottaa jos ei sitä nykystä esteenä olevaa bossia käy kokeilemassa tasasin väliajoin et joko nyt oltais sopivalla vaikeustasolla.

Toki oon myös vähän sitä mieltä et ihan kaikkea ei muutenkaan kannata tai oo välttämättä edes suunniteltu yhellä pelikerralla nähtäväks. Ne luolastot alkaa herkästi tuntumaan merkityksettömiltä myös kun niistäkin katoaa haaste hyvinkin nopeasti, eikä se lopussa oleva palkintokaan välttämättä hyödytä just sun hahmoas millään tavalla, mikäli oot tarpeeks pitkälle peliä jo pelannut ja buildi on jo ns. lukossa päivityksien yms osalta.

Sekiro taas sit on jo ihan täysin päinvastanen periaatteessa, koska siinä suurinpiirtein ainoat olennaiset päivitykset tulee niitä bosseja tappamalla, ja jos on seinä vastassa eikä oikeastaan muuta suuntaa mihin mennä, niin sit se on vaan enää omista taidoista kiinni. Tavallaan tossakin oli oma viehätyksensä, mut en mä sitä kuitenkaan paremmaks järjestelmäks sanois koska se sit taas aiheuttaa sen et joillakin jää peli herkästi kesken.
 
Aika pieneltä kuulostaa uusi alue, jos se on n. Limgraven kokoinen. Mulle tärkein on se maailma ja miten se vie mukanaan. Ainakaan Caelidin tyyppistä mestaa en haluaisi lisäriin. Linnat on aina ollu parhaita, joten ne maistuisi jatkossakin.
 
Aika pieneltä kuulostaa uusi alue, jos se on n. Limgraven kokoinen. Mulle tärkein on se maailma ja miten se vie mukanaan. Ainakaan Caelidin tyyppistä mestaa en haluaisi lisäriin. Linnat on aina ollu parhaita, joten ne maistuisi jatkossakin.
Samat ajatukset tuli kun katselin kartasta että minkä kokoinen se Limgrave nyt olikaan. Ei se kauhean iso lopulta ole ja jos emopeli oli sen ~50 euroa ja nyt lisäri jopa 40 euroa ja alle puolet emopelin kartasta niin ei se näin vertailtuna tunnu yhtä hyvältä hinta/laatu-suhteelta.

Mutta laatu tietysti voi korvata määrän eikä sitä tiedä kuinka loistavia paikkoja sinne on askarreltu. Itse tykkäisin enemmän niistä monipuolisista linnoista ja vastaavista, joissa perinteiseen souls-tapaan edetään vähän enemmän "putkessa". Niitä jos on vaikkapa 4-5 kartalla niin olisi melkein jo sen kautta heti enemmän rahansa arvoinen.

Ei sillä siis etteikö tuo 40 euroa Limgraven kokoisesta alueestakin kelpaisi, on vain tosiaan tuolla tapaa vertailtuna "kallis".
 
Itsellä sisällön laatu menee aina sisällön määrän edelle. Vaikka hinta on korkeahko, mutta onhan tämä varmaan laajin DLC mitä ovat tehneet.

Minulla on myös kova luotto Fromiin. Heidän DLC:t ovat aina olleet rahan arvoisia. Melkein jokaisesta Soulsborne pelistä parhaiten ovat jääneet mieleen DLC:t. Etenkin DS2:ssa taisi olla pelin parhaimmat asiat niissä kolmessa DLC:ssä.
 
Itsellä sisällön laatu menee aina sisällön määrän edelle. Vaikka hinta on korkeahko, mutta onhan tämä varmaan laajin DLC mitä ovat tehneet.
Mutta Fromin kohdallahan se laatu on aina laatua, joten on "pakko" arvioida myös laajuutta tai muuta :D

Eli emopeli oli priimaa ja laajuutta se 100 %, hintana 55 euroa. Lisäri samaa priimaa mutta laajuutta emopelistä (hatusta heittämällä) 30 % ja hintaa 40 euroa, mikä on melkein taas 100 % emopelin hinnasta.

Eli tosiaan noin vertailtuna se tuntuu kalliilta. Painotan nyt kuitenkin yhä, etten itse ajattele etteikö lisäri olisi hintansa arvoinen, vaan lähinnä pyörittelen tuota asiaa jollain tapaa "objektiivisesti", jolloin sen saa vaikuttamaan kalliilta emopeliin nähden.

Minulla on myös kova luotto Fromiin. Heidän DLC:t ovat aina olleet rahan arvoisia. Melkein jokaisesta Soulsborne pelistä parhaiten ovat jääneet mieleen DLC:t. Etenkin DS2:ssa taisi olla pelin parhaimmat asiat niissä kolmessa DLC:ssä.
Samaa mieltä :)
 
Oma mielikuvitus heräsi sen verran edellisten kommenttien pohjalta, että miksei Limgrave voisi olla vain se "katto", koska esimerkiksi maan alla näkymättömissä voi olla paljon isompi kokonaisuus. Allekirjoittanut ilahtuu aina isosta määrästä pelitunteja, mutta Elden Ringin kohdalla laatu voi korvata suuren tuntimäärän. Odotukset ovat korkealla, jo sen pohjalta, miten laadukkaita aiemmat souls-pelien dlc:t ovat olleet.
 
Itsekkin innostuin DLC:n uutisen myötä aloittamaan toisen pelikierroksen täysin alusta, onhan tämä paljon helpompi kokeneemmalle, vaikka valitsin erityylisen pelihahmon.

Yksi negatiivinen asia täytyy nostaa esille, ei sinänsä liity DLC:hen, mutta Frommin tarinankerrontaan kyllä. Nimittäin se että questejä ei talleteta mihinkään on kyllä ärsyttävää, vaikka itsekkin kehaisin tapaa joskus suoran tarinankerronnan vastapainona. Tällainen ”kasaa tarina palasista” on ehkä kiehtova, mutta myös ärsyttävä. Jollei muuta, niin voisi olla edes hahmon nimi, sijainti ja maininta seuraavasta asiasta. Etenkin kun tällaista peliä pelaa viikkoja, niin ei kykene millään muistamaan joka vihjettä erikseen.
 
Viimeksi muokattu:
Eiköhän lisärissä taasen kiipeillä pelihistorian pisimpiä rappusia taivaisiin ulottuvissa torneissa ja on aikaa lukea uusin aku ankka hissimatkalla maan ytimestä löytyviin saleihin. Elikkä kuten ketjussa jo mainittu. Takuulla löytyy vertikaalista "tilaa" myös, joten älkööt ollos huolissanne lisärin koosta. Herra M puhui "kompaktimmasta koosta" Tekemistä löytyy mutta tyhjää tilaa vähemmän välissä.

Saipa muuten tämä ketju ajatukset takaisin Suckiroon. Kuten Ippe ja Huttu, myös minä jätin kesken viimeisen pomon edessä. Ei sen takia että ei olisi mennyt. Kyllä sen läpi olisi saanut kun siihen asti oli onnistunut runnomaan. Ei vaan enää huvittanut. Mikä on itselleni aika erikoinen tunnetila From pelin kanssa. No. Menin ja tilasin fyysisen boxille kun Coolshopista löytyi. Tuli aikoinaan nimittäin myytyä pois koska koko peli vähän tympi silloin (erityisesti katson teitä, apinat!)

Hoidetaan tämäkin kunnialla pois. Ihan alusta.
 
Viimeksi muokattu:
Aika pieneltä kuulostaa uusi alue, jos se on n. Limgraven kokoinen. Mulle tärkein on se maailma ja miten se vie mukanaan. Ainakaan Caelidin tyyppistä mestaa en haluaisi lisäriin. Linnat on aina ollu parhaita, joten ne maistuisi jatkossakin.
Tarkka sitaatti taisi olla, että vähintäänkin Limgraven kokoinen alue. Miyazaki myös yleensä tykkää heittää näitä arvioita alakanttiin, kuten Elden Ringin päätarinan keston hän arvioi 30 tuntiin.

Kuten ylempänä kommentoitiin, en yhtään ihmettelisi jos Limgraven kokoisen alueen lisäksi myös maan alta paljastuisi toinen mokoma :D.
 
On muuten melkoinen ero pelinopeudessa vrt. eka kierros, vaikka pelaankin NG:tä uudella hahmolla enkä NG+:ta. En muista montako kymmentä ellei peräti sata yritystä Radahn vaati apureidenkin kanssa, nyt kaatui kahden apurin avulla paitsi epäonninen invader, myös Radahn, ihan ensimmäisllä yrittämällä.
Eiköhän lisärissä taasen kiipeillä pelihistorian pisimpiä rappusia taivaisiin ulottuvissa torneissa ja on aikaa lukea uusin aku ankka hissimatkalla maan ytimestä löytyviin saleihin. Elikkä kuten ketjussa jo mainittu. Takuulla löytyy vertikaalista "tilaa" myös, joten älkööt ollos huolissanne lisärin koosta. Herra M puhui "kompaktimmasta koosta" Tekemistä löytyy mutta tyhjää tilaa vähemmän välissä.

Saipa muuten tämä ketju ajatukset takaisin Suckiroon. Kuten Ippe ja Huttu, myös minä jätin kesken viimeisen pomon edessä. Ei sen takia että ei olisi mennyt. Kyllä sen läpi olisi saanut kun siihen asti oli onnistunut runnomaan. Ei vaan enää huvittanut. Mikä on itselleni aika erikoinen tunnetila From pelin kanssa. No. Menin ja tilasin fyysisen boxille kun Coolshopista löytyi. Tuli aikoinaan nimittäin myytyä pois koska koko peli vähän tympi silloin (erityisesti katson teitä, apinat!)

Hoidetaan tämäkin kunnialla pois. Ihan alusta.
Itselläni meni tämä läpi, Father Owl pakotti viimeistään opettelemaan parryn, ja loppuvastuskin olisi kaatunut hyvin nopeasti kun olisin vaan älynnyt tehdä yhden sivuttaisliikeen eräässä liikesarjassa kymmeniä turhia yrityskertoja ennen. Sitten kun sen älysin, se kaatui ensiyrittämällä.

Kyllä tuo DLC on aikalailla pakko-ostos, eikä hintakaan ole Elder Ringiin käyttämiin pelitunteihin nähden mitenkään törkeä. Kunhan sieltä ei nyt tulisi mitään Ludwigin/Lawrencen tapaista saatanan vaikeaa bossia heti kättelyssä (ja kyllähän sieltä tulee).
 
Viimeksi muokattu:
On muuten melkoinen ero pelinopeudessa vrt. eka kierros, vaikka pelaankin NG:tä uudella hahmolla enkä NG+:ta. En muista montako kymmentä ellei peräti sata yritystä Radahn vaati apureidenkin kanssa, nyt kaatui kahden apurin avulla paitsi epäonninen invader, myös Radahn, ihan ensimmäisllä yrittämällä.

Itselläni meni tämä läpi, Father Owl pakotti viimeistään opettelemaan parryn, ja loppuvastuskin olisi kaatunut hyvin nopeasti kun olisin vaan älynnyt tehdä yhden sivuttaisliikeen eräässä liikesarjassa kymmeniä turhia yrityskertoja ennen. Sitten kun sen älysin, se kaatui ensiyrittämällä.

Kyllä tuo DLC on aikalailla pakko-ostos, eikä hintakaan ole Elder Ringiin käyttämiin pelitunteihin nähden mitenkään törkeä. Kunhan sieltä ei nyt tulisi mitään Ludwigin/Lawrencen tapaista saatanan vaikeaa bossia heti kättelyssä (ja kyllähän sieltä tulee).
Itselläni ei missään vihollisessa tullut Sekirossa minkäänlaista kunnollista tuntumaa tuohon parryn. Father Owlin ja kaikki muutkin vihut siihen saakka pääsin lopulta tiettyjä muita juttuja spämmäämällä. Mm. ensin karkuun vihulta juoksemalla ja sitten kaarroksesta suoraan juoksusta hyökäten. Toimii joitakin vihuja vastaan yllättävän hyvin, kun sitä toistelee vähän väliä. Kaikkia vihuja vastaan toimivat myös varsin hyvin Mikiri Counter sekä Ichimonji double-skilli, jota sopivaan kohtaan spämmäämällä sulaa melkein vihu kuin vihu, sen aiheuttaman hulppean posturedaman ansiosta. Sen sopivan kohdan löytäminen oli vain joitakin vihuja vastaan todella vaikeaa. Parrya en siis todellakaan oppinut koskaan, vaikka paljonkin yritin sitä harjoitella. En vain saa mitään tuntumaa siihen, kun se ikkuna on niin pieni, eikä oma silmäni pysty tasaisesti havaitsemaan sitä liikettä ja oikeaa kohtaa, jolloin se parry pitää tehdä. Sama ongelma kaikissa soulsborne-peleissä. Sen oppiminen riittävän varmalla tavalla ei yksinkertaisesti ole minulle mahdollista, vaan se onnistuu vain satunnaisesti, mikä ei riitä. Siksi olen muilla keinoin sitten mennyt aina lopulta eteenpäin.
 
Viimeksi muokattu:
40 eur äkkiseltään kuulostaa hurjalta DLC:stä mutta kaikki Fromin lisärit Dark Soul ykkösestä lähtien on ollut kevyesti pelin parhaita alueita / pomoja, ja nyt puhutaan hieman isommasta DLC:stä niin hinta on kyllä perusteltu.

Limgrave alueena ei välttämättä ole mega suuri (tai noh, kuitenkin 1/6 pelin kartasta) mutta tekemistä varmasti riittää, uusia catacombeja/luolia, ja uusi/uusia legacy dunkkuja, open world sisältöä, plus kaikki uudet aseet/taiat/yms. joilla suuri vaikutus jo itse emopeliin.

Vaikka en mikään pvp:n suuri ystävä ole, kaipaisin siihen kuitenkin jotain parannusta DLC:n myötä (tai onlineen ylipäänsä). Colosseumit oli hyvä lisä mutta aivan perseestä kun ei voi niiden matchingia laittaa taustalle ja jatkaa muutoin pelailua, täytyy vaan pönöttää Roundtable Holdissa tai itse colosseumissa tekemättä mitään järkevää. Ylipäänsä joutuu odotteleen paljon kauemmin mitä DS2 tai DS3 aikoinaan, esim. Blue Sentinelinä/Kellon puolustajana sai olla kokoajan menossa jos vaan tahtoi, Elden Ringissä vastaava sininen online itemi koko ajan päällä mutta siltikin ehkä yksi matsi kerran 10 tuntiin.
 
Jatkan vielä tätä OT sen verran, että vaikka Sekiro turhautti enemmän kuin mikään muu fromin peli, niin se myös palkitsi pelaajaa huimasti. Sen pelimekanikka imo oli parempi kuin muiden teosten, joissa nuo taistelut menevät usein samalla kaavalla.

Toki sen etuna oli vain yhden hahmon skillien sovittaminen pelin muottiin.
 
Jos minäkin sitten jatkan sen verran että Sekiro on ainoa Fromin peli, jossa parryn oikeasti opettelin ja olihan se ihan helvetin tyydyttävää ja nautinnollista sitten kun sen osasi. Sitä ennen katselin semikateellisena kun porukka parrysi muissa From-peleissä enkä tuon Sekiron jälkeenkään ole alkanut parrymestariksi vaikkapa Elden Ringissä vaikka sitä vähän tasaisemmin on ehkä yrittänytkin.

Toki Sekirossa meni suunnilleen se yksi pelikerta että oppi parryn kunnolla mutta se toinen pelikerta oli kuin eri pelistä. Se eka pelikerta oli sitä että parryt meni usein torjunnoiksi kun sitä painoi liian aikaisin mutta kyllä sinne jokusia parryjakin mahtui sekaan. Eli tuurilla osui osa niistä. Sitten kun sai ajoitukset ja muut kohdalleen niin alkoi se tasaisempi ja varmempi parryttaminen.
 
40 eur äkkiseltään kuulostaa hurjalta DLC:stä mutta kaikki Fromin lisärit Dark Soul ykkösestä lähtien on ollut kevyesti pelin parhaita alueita / pomoja, ja nyt puhutaan hieman isommasta DLC:stä niin hinta on kyllä perusteltu.

Limgrave alueena ei välttämättä ole mega suuri (tai noh, kuitenkin 1/6 pelin kartasta) mutta tekemistä varmasti riittää, uusia catacombeja/luolia, ja uusi/uusia legacy dunkkuja, open world sisältöä, plus kaikki uudet aseet/taiat/yms. joilla suuri vaikutus jo itse emopeliin.

Vaikka en mikään pvp:n suuri ystävä ole, kaipaisin siihen kuitenkin jotain parannusta DLC:n myötä (tai onlineen ylipäänsä). Colosseumit oli hyvä lisä mutta aivan perseestä kun ei voi niiden matchingia laittaa taustalle ja jatkaa muutoin pelailua, täytyy vaan pönöttää Roundtable Holdissa tai itse colosseumissa tekemättä mitään järkevää. Ylipäänsä joutuu odotteleen paljon kauemmin mitä DS2 tai DS3 aikoinaan, esim. Blue Sentinelinä/Kellon puolustajana sai olla kokoajan menossa jos vaan tahtoi, Elden Ringissä vastaava sininen online itemi koko ajan päällä mutta siltikin ehkä yksi matsi kerran 10 tuntiin.
Mikäli Bandai Namcon puheita on uskominen, niin tässähän voidaan puhua jo Expansion Packista, eikä ainoastaan DLC:stä. Mieleen muistuvat ne hyvät ajat, kun vastaavat oikeasti tarjosivat melkein kokonaisen pelin verran tekemistä. Sormet ristiin, että näin käy myös nyt.
 
Jatkan vielä tätä OT sen verran, että vaikka Sekiro turhautti enemmän kuin mikään muu fromin peli, niin se myös palkitsi pelaajaa huimasti. Sen pelimekanikka imo oli parempi kuin muiden teosten, joissa nuo taistelut menevät usein samalla kaavalla.

Toki sen etuna oli vain yhden hahmon skillien sovittaminen pelin muottiin.
Rakastan Sekiroa mutta eikö nimenomaan siinä kaikki taistelut mene paljon enemmän samalla kaavalla kuin muissa peleissä? Muissa on huomattavasti enemmän vaihtoehtoja ja lähestymistapoja, kun taas Sekiro jotakuinkin pakottaa jokaisen taistelun samanlaiseksi L1/LB-rytmipeliksi (jota siis itse rakastan, älkää käsittäkö väärin).
 
Ylös Bottom