Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Elden Ring

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Noobeinstein
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Minä sain pojaltani Shadow of the Erdtreen synttärilahjaksi. Hän haluaa epäilmättä pelata sen itsekin. Me pelasimme emopelin läpi lähes samassa tahdissa. Oli mahtavaa vertailla erilaisia taktiikoita samoihin pomoihin (minä juustotin ja hän voitti ne taidolla) ja yrittää epätoivoisesti yhdessä tulkita loren palasia. Ehkä pääsemme toistamaan tämän jaetun kokemuksen.

Mutta jotenkin paluu Lands Betweenin maisemiin ei tunnu pelkästään mukavalta idealta. Pääpelin peluusta on mennyt jo niin pitkään, että selkärankaan uponneen taistelun olen auttamatta unohtanut. You died -tekstiä tuijotellaan jälleen tiheään. Lumpsahdan Torrentin selästä alinomaan, kun napit eivät ole samat kuin Ass Creed -sarjassa. Uudelle alueelle hivuttautumisen pelko on jälleen syvällä selkäpiissä semminkin, jos on vähän enemmän kertynyt riimuja takataskuun. Vastaavasti Elden Ringin hienous, vapaus omien polkujen löytämiselle, ei tunnukaan tällä kertaa yhtä voimaannuttavalta. Ainakin alussa tunnen olevani ihan tyhjän päällä, kun ei ole mitään hajua minne suuntaan kannattaisi edes lähteä kokeilemaan, kun turpaan tulee kuitenkin. Ehkä se taas tästä. Fromiin on kova luotto emopelin myötä.
 
Tulipas pelattua kaverin kanssa tätäkin cooppina. Onhan tässä cooppailu paljon vaivattomampaa kuin DS3:ssa.Toki peli tuntuu paljon vaikeammalta coopissa, verrattuna DS3:een.

Muttajoo, ehkäpä kun välillä cooppailee, niin nostaa motivaatiota pelata tämä vihdoinkin läpi ja hypätä DLC:en. Tämä on siis ollut kesken julkaisusta asti josta syystä. Ehkäpä nyt kun on vähän enemmän aikaa pelata, niin voi perehtyä tähänkin enemmän ja löytää se koukku.

Pitää kyllä sanoa että DEX+Faith hahmo tuntuu hauskalta pelata. En siis ole ikinä näissä Souls peleissä käyttänyt taikuutta, joten ihan uusi kokemus sekin.
 
Tuli taas aloitettua täl kertaa Prophetilla, 60h jo pelattuna ja just pääsin kultasesta kaupungista pois. Parhaat loitsut ovat Black Flame, Gurranq Stone, Rotten Breath, Dragonclaw ja Cruciblen häntä.

Kunhan SOTE-alueelle pääsen, nii saas nähä minkälaisia Incantationseja sieltä saa.
 
koomikko sanoi:
Minä sain pojaltani Shadow of the Erdtreen synttärilahjaksi. Hän haluaa epäilmättä pelata sen itsekin. Me pelasimme emopelin läpi lähes samassa tahdissa. Oli mahtavaa vertailla erilaisia taktiikoita samoihin pomoihin (minä juustotin ja hän voitti ne taidolla) ja yrittää epätoivoisesti yhdessä tulkita loren palasia. Ehkä pääsemme toistamaan tämän jaetun kokemuksen.

Mutta jotenkin paluu Lands Betweenin maisemiin ei tunnu pelkästään mukavalta idealta. Pääpelin peluusta on mennyt jo niin pitkään, että selkärankaan uponneen taistelun olen auttamatta unohtanut. You died -tekstiä tuijotellaan jälleen tiheään. Lumpsahdan Torrentin selästä alinomaan, kun napit eivät ole samat kuin Ass Creed -sarjassa. Uudelle alueelle hivuttautumisen pelko on jälleen syvällä selkäpiissä semminkin, jos on vähän enemmän kertynyt riimuja takataskuun. Vastaavasti Elden Ringin hienous, vapaus omien polkujen löytämiselle, ei tunnukaan tällä kertaa yhtä voimaannuttavalta. Ainakin alussa tunnen olevani ihan tyhjän päällä, kun ei ole mitään hajua minne suuntaan kannattaisi edes lähteä kokeilemaan, kun turpaan tulee kuitenkin. Ehkä se taas tästä. Fromiin on kova luotto emopelin myötä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mitä tulee seikkailuu ja tutkimiseen Erdtree lisärissä, ei pääse ihan emopelin tasolle, toki hienoja mestoja ja tutkittavaa. Mut tosi paljon tuntuu olevan täysin tyhjiä turhia lääniä jossa ei ole yhtää mitään. Toki emopelissäki oli niitä mutta tuntui että sielä aina vähän matkan päässä oli jotain mielenkiintoista mihin törmäsi, tässä oli monesti todella isoja alueita että "no miksi mä tätä tutkin" kun ei kirjaimellisesti ollut mitään sen alueen koluttuaan läpi.
 
Tuli löydettyä sellanen Incantation ku Giantsflame Take Thee, nii ompahan hauska. Melkeen yhtä hyvä ku DS3:n Chaos Bed Vestiges. Järkyttävän iso tulipallo, joka kaataa suurimman osan vastustajista hirveen metelin saattelemana. Tää yhdistettynä Giant Seal +25:een, niin esim. kaikki pienet vastustajat, kädet, kukat ja puuvastustajat tuhoutuvat silmänräpäyksessä. Pleikkarilla ja Xboxilla oon peliä varmaan lähemmäs 1000h yhteensä pelannut, ja oon missannut tän aiemmin.

Haligtreessä nyt meen ja loitsu on siellä niin tehokas, et ihan naurattaa. Pomon jälkeen sit suoraan vaan lisäriin, jonka oon pari kertaa läpäissyt.

30v oon pelannut, ja vieläkin ihmettelen miten tää Elden Ring voi olla näin hyvä. Vähän ku Skyrim.
 
koomikko sanoi:
Mutta jotenkin paluu Lands Betweenin maisemiin ei tunnu pelkästään mukavalta idealta. Pääpelin peluusta on mennyt jo niin pitkään, että selkärankaan uponneen taistelun olen auttamatta unohtanut. You died -tekstiä tuijotellaan jälleen tiheään. Lumpsahdan Torrentin selästä alinomaan, kun napit eivät ole samat kuin Ass Creed -sarjassa. Uudelle alueelle hivuttautumisen pelko on jälleen syvällä selkäpiissä semminkin, jos on vähän enemmän kertynyt riimuja takataskuun. Vastaavasti Elden Ringin hienous, vapaus omien polkujen löytämiselle, ei tunnukaan tällä kertaa yhtä voimaannuttavalta. Ainakin alussa tunnen olevani ihan tyhjän päällä, kun ei ole mitään hajua minne suuntaan kannattaisi edes lähteä kokeilemaan, kun turpaan tulee kuitenkin. Ehkä se taas tästä. Fromiin on kova luotto emopelin myötä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Shadow of the Erdtree olisi täten paketissa. DLC edustaa lisää-sitä-samaa -koulukuntaa. Joskin tässä tapauksessa tarjolla on käytännössä kokonainen uusi peli. Samoiltavana on uusi iso maailma uusine rivi- ja pomovastustajineen ja lisää häröä jumallorea. Aikaa meni varmaan se kolmisenkymmentä tuntia. Siinä missä tykkäsin hullupuurotasolla emopelistä, tämä lisuri ei enää ihan samalla tavoin pitänyt otteessaan. Elden Ring oli mulle ensimmäinen läpi pelattu Souls-peli. Muita olin yrittänyt, mutta luontaantyöntävän vaikeiksi todennut. Tämä DLC oli jälleen selvästi boomer-refleksieni äärirajoilla ja useaan kertaan olin jo antamassa periksi. Sinnikkäästi jatkoin loppupomoon asti, jossa lopulta nousi auttamattomasti kykysilta eteen. Ei auttanut grindaus, juustotusvideot tai random gitgud-pelaajien kutsuminen mun sessioon. Turhautti ja pahasti. Poikani kävi äsken pistämässä pomon pakettiin mun buildillä. Kai tämä kuitenkin lasketaan läpipelaamiseksi?

Onhan siellä edelleen samat hienoudet kuin emopelissä: uusi maailma huutaa seikkailemaan ilman kädestä pitelyä, lokaatiot poikkeavat toisistaan, paikoin fantasiamaisemat ovat todella upeita, taistelumekaniikka on jämäkkä (joskin nappivalinnat ovat käytännössä kaikista muista peleistä poikkeavat) ja parhaimmillaan vaikean pomon kukistaminen tuntuu maukkaalta.

Annetaan tälle delsulle 4/5 tähteä.

Uskonsa menettänyt inkvisiittorini häpäisymiekkansa kanssa Erd-puun varjossa.
 
koomikko sanoi:
Shadow of the Erdtree olisi täten paketissa. DLC edustaa lisää-sitä-samaa -koulukuntaa. Joskin tässä tapauksessa tarjolla on käytännössä kokonainen uusi peli. Samoiltavana on uusi iso maailma uusine rivi- ja pomovastustajineen ja lisää häröä jumallorea. Aikaa meni varmaan se kolmisenkymmentä tuntia. Siinä missä tykkäsin hullupuurotasolla emopelistä, tämä lisuri ei enää ihan samalla tavoin pitänyt otteessaan. Elden Ring oli mulle ensimmäinen läpi pelattu Souls-peli. Muita olin yrittänyt, mutta luontaantyöntävän vaikeiksi todennut. Tämä DLC oli jälleen selvästi boomer-refleksieni äärirajoilla ja useaan kertaan olin jo antamassa periksi. Sinnikkäästi jatkoin loppupomoon asti, jossa lopulta nousi auttamattomasti kykysilta eteen. Ei auttanut grindaus, juustotusvideot tai random gitgud-pelaajien kutsuminen mun sessioon. Turhautti ja pahasti. Poikani kävi äsken pistämässä pomon pakettiin mun buildillä. Kai tämä kuitenkin lasketaan läpipelaamiseksi?

Onhan siellä edelleen samat hienoudet kuin emopelissä: uusi maailma huutaa seikkailemaan ilman kädestä pitelyä, lokaatiot poikkeavat toisistaan, paikoin fantasiamaisemat ovat todella upeita, taistelumekaniikka on jämäkkä (joskin nappivalinnat ovat käytännössä kaikista muista peleistä poikkeavat) ja parhaimmillaan vaikean pomon kukistaminen tuntuu maukkaalta.

Annetaan tälle delsulle 4/5 tähteä.

Näytä liitetiedosto 20106
Klikkaa laajentaaksesi...
Ahahah ite taisin kokeilla loppupomoa ehkä 5 kertaa ja sitten kutsuin apurin. En muista kaverin nimeä, mutta taisi olla joku legendaarinen sooloaja tms. joka sattui ekalla yrittämällä liittymään seuraan.

Katselin sitten sivusta kun se laitto Radahnin pakettiin. Kauas on tultu junnu ajoista, jolloin periaatteesta yhtään pomoa ei saanut voittaa apureiden voimin pl. Ornstein ja Smoughhi.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom