Elden Ring

[Remeded]

Hitto että tätä yhtä linnaa täs dlcees on mielenkiintoista tutkia, menin ihan jotain muuta kautta kun "etuovesta". Eräs bossi siinä olis heti ollut vastassa mut itse kiertelin ilmeisesti jostain takaovesta tai jotain. Alkuu näytti taas semmoselta "no eihä tässä nyt enää mitään tutkittavaa ole". Menin vähäks aikaa johonkin muualle mut jotenkin jäi fiilis että pakko siel linnas olla viel jotain, sit aukeeki yks ovi joka johtaa vaa syvemmälle alas ja yhtäkkiä ollaankin jo tunti jos toinenki löydetty kaikkia käytäviä ja aarteita ja mestoja.

Se tässä seikkailussa just viehättää, päällimmäisenä vaikuttaa ontolta mut sit alkaa keroksittain aukee lisää paikkoja ja sit taas lisää, joka sit johtaakin ihan täysin uudelle alueelle, mappisuunnittelu on vaan nerokasta tässä. Vieläkin on yks mesta mihin en sit millää ole keksinyt mutta selvästi näkee että sinne pääsee, joka varmasti avaa taas lisää alueita, salaisuuksia, bosseja jne.

En nyt viiti sen enempää spoilata mut pitkän tauon jälkeen palattuani dlc.n pariin muistui mieleen miten loistava peli onkaan kyseessä. Ymmärrän kyllä ihmisiä jotka ei jaksa sitä "päätöntä" haahuilua vaa halua tiivimmän paketin ja bossien pieksentää, mut itse tämmösenä pelien nuohoojana elden ring seikkailu ja tutkiminen on ehdottomasti parasta mitä olen avoimen maailman peleissä kokenut.

 

[templar]

Se tässä seikkailussa just viehättää, päällimmäisenä vaikuttaa ontolta mut sit alkaa keroksittain aukee lisää paikkoja ja sit taas lisää, joka sit johtaakin ihan täysin uudelle alueelle, mappisuunnittelu on vaan nerokasta tässä. Vieläkin on yks mesta mihin en sit millää ole keksinyt mutta selvästi näkee että sinne pääsee, joka varmasti avaa taas lisää alueita, salaisuuksia, bosseja jne.

Jep. DLC:n kartta on kyllä erinomaisesti suunniteltu. Mielestäni huomattavasti paremmin kuin vanilla Elden Ringin. Vaikka se on pienempi, mutta ehkä juuri sen vuoksi on suunnittelu ollut helpompaa. DLC:n kartassa on paljon sellaisia avoimen maailman alueita, jotka itsessään tuntuvat ns. "kentiltä" hyvällä tavalla. Esim. Rauh Ruins, Cerulean Coast, Abyssal Woods. Sellaista kritiikkiähän DLC sai että löydettävät itemit on aika tarpeettomia ja tylsiä useasti (perus rune itemejä tai craftaus kirjoja...), totta totta mutta se ei ole millään tavalla varsinaisesti itse kenttäsuunnittelun ongelma. Kenttäsuunnittelu itsessään on priimaa, ja monet arvostelijat oli verrannut Shadow of the Erdtreen maailmaa Dark Soulssiin enemmän kuin vanilla Elden Ringin, ja se on kyllä tavallaan totta.

Hitto, tässä alkaa itteäkin himottaa taas palailla pelin pariin. Ajatuksissa ollut jatkaa tuolla päähahmolla, vähän respeccailla ja ottaa DLC:stä löytyvä Deflecting Hardtear käyttöön, eli Sekiro moodi päälle.

 

[Hulikopteri]

No jaa, en minä pelannut peliä että sain jotain kamaa, vaan että voitin haasteet, joita tuli vastaan. Olisi voinut olla vaikka paskakikkare jokaisesta Avatarista ja silti olisin haastanut ne. Toisaalta sitten uutta kamaa tuli jatkuvasti: aseita, asusteita, suojia, mitä lie. Niin paljon että ei suurinta osaa ei edes ehdi testata. Silti aina kiinnosti katsoa että mikä "Shadow Blade of the Buttwrecker" sieltä milloinkin tulee ja sopisiko omalle hahmolle.

Tarkoitin lähinnä sitä, että kun tietää että saa aina samanlaisen asian vaikka niistä kirkoista, niin kyllähän siinä vähän kyllästyy. Mutta jos vaikka esimerkiksi sen sijaan että saa jotain, niin voisi vaikka esimerkiksi tapahtua jotain jännää tai löytää uuden alueen. Eli jotain kaavasta poikkeavaa olisi mukava saada, ainakin välillä.

Tiedän, tämän kokoluokan pelissä tuollainen olisi vaikea ja aikaa vievää toteuttaa. Ja kuten sanottua, on tämä hyvä peli mutta itse pidin enemmän vaikka Bloodbornen tiiviistä kenttäsuunnittelusta. Siinä pelissä sai kyllä yllättyä monen monta kertaa, kun sitä ensimmäistä kertaa pelasi.

 

[Ippenator]

En minäkään näkis Elden Ringiä mitenkään "elävänä openworldina" jossa kun astut kaupunkiin sielä vilisiee torilla jotain tomaatin myyjiä, juuri tämä mystisyys "uni painajainen". On se mikä tässä kiehtoo, ylempänä tulikin jo hyvin sanottua kaikki joten en lähe sitä sen enempää avaa.

Mutta sitten itse pelistä, eilen sitten tuli vastaan se:

Spoileri

"Sarvikuonoritari, herra jestas sentään. Voisin sanoa että tässä alkoi olee jo siinä rajalla että tämä ei ole vaikea bossi hyvällä tavalla, äärimmäisen rasittava spämmiä ja sit se hitbox range oli jotain aivan käsittämättömän pitkä, ei siinä ehtinyt monesti healia juoda kun spämmiä tuli jatkuval syötöl, en oikein keksinyt mitään järkevää taksua siihen, mimicillä sitä sit piestiin ja miljoona eri asetta kokeiltua, lopulta sit löytyi ase, marikas hammer+9 jolla spämmäsin sitä erikoislyöntiä sille ja sit yritin jotenkin siinä juoda energiajuomia ja pysyä elossa.

Ehkä aloin myös hätäilee, mut jotenkin tuntui että en vaa oppinut sen liikkeitä ja miten väistää jne, tuntui et ihan sama mitä tein ja sit sen liikkeet oli jotenkin niin sekavia ettei tiennyyt mitä se seuraavaks meinaa.

Laitatko vaikka spoilerilla tuon bossin oikean nimen? En nyt itse kyllä tunnista tuolla sarvikuonoritari-nimityksellä mistä bossista on kyse.

Tarkoitin lähinnä sitä, että kun tietää että saa aina samanlaisen asian vaikka niistä kirkoista, niin kyllähän siinä vähän kyllästyy. Mutta jos vaikka esimerkiksi sen sijaan että saa jotain, niin voisi vaikka esimerkiksi tapahtua jotain jännää tai löytää uuden alueen. Eli jotain kaavasta poikkeavaa olisi mukava saada, ainakin välillä.

Tiedän, tämän kokoluokan pelissä tuollainen olisi vaikea ja aikaa vievää toteuttaa. Ja kuten sanottua, on tämä hyvä peli mutta itse pidin enemmän vaikka Bloodbornen tiiviistä kenttäsuunnittelusta. Siinä pelissä sai kyllä yllättyä monen monta kertaa, kun sitä ensimmäistä kertaa pelasi.

Hmm. Nyt en kyllä pääse oikein kiinni tuohon, että miten Bloodborne olisi erityisen yllätyksellinen? Ja varsinkaan verrattuna erityisesti Elden Ringiin. Älkää nyt kukaan ottako väärin mitä nyt sanon, koska Bloodborne on todellakin Elden Ringin jälkeen mielestäni toiseksi paras Fromsoftin peli, mutta jos Bloodbornessa oli ainakin itselleni puutteita, niin ne olivat lähinnä siinä, että peli oli varsin lineaarinen, eikä se tarjonnut pelimaailmassa mielestäni juurikaan yllätyksiä - muuta kuin mielikuvituksellisten bossien muodossa - minkä tekevät yleensäkin soulsborne-pelit varsin hyvin. Pidin kyllä todella paljon Bloodbornen tunnelmasta ja tuon pelimaailman groteskiudesta, mutta kyllä siellä paikat aikalailla samankaltaisia olivat keskenään, enkä siis pelistä mitään erityisen yllättäviä juttuja kaiken kaikkiaan muista, noiden jo mainittujen bossien lisäksi. Mutta kovin eri lailla me pelaajat tunnumme monia asioita peleissä kokevan, mikä voisi olla ehkä enemmän mielenkiintoisen keskustelun aihe, kuin ehkä niinkään sellainen iänikuinen väittelyn aihe.

 

[Hulikopteri]

Hmm. Nyt en kyllä pääse oikein kiinni tuohon, että miten Bloodborne olisi erityisen yllätyksellinen? Ja varsinkaan verrattuna erityisesti Elden Ringiin. Älkää nyt kukaan ottako väärin mitä nyt sanon, koska Bloodborne on todellakin Elden Ringin jälkeen mielestäni toiseksi paras Fromsoftin peli, mutta jos Bloodbornessa oli ainakin itselleni puutteita, niin ne olivat lähinnä siinä, että peli oli varsin lineaarinen, eikä se tarjonnut pelimaailmassa mielestäni juurikaan yllätyksiä - muuta kuin mielikuvituksellisten bossien muodossa - minkä tekevät yleensäkin soulsborne-pelit varsin hyvin. Pidin kyllä todella paljon Bloodbornen tunnelmasta ja tuon pelimaailman groteskiudesta, mutta kyllä siellä paikat aikalailla samankaltaisia olivat keskenään, enkä siis pelistä mitään erityisen yllättäviä juttuja kaiken kaikkiaan muista, noiden jo mainittujen bossien lisäksi. Mutta kovin eri lailla me pelaajat tunnumme monia asioita peleissä kokevan, mikä voisi olla ehkä enemmän mielenkiintoisen keskustelun aihe, kuin ehkä niinkään sellainen iänikuinen väittelyn aihe.

Bloodborne oli vain esimerkki. Aikaisemmin ja ehkä kovempaa DS1 aiheutti samanlaisen yllätyksien tunteita itselleni. Siinä vasta kenttäsuunnittelu oli mestarillinen ja paljon edellä monia pelejä vielä nykyäänkin.

Vaikka Elden Ring on hyvä peli, niin silti itselleni sen tarjoama Open World toteutus ei tuonut itselleni tarpeeksi kiinnostusta tutkia sitä maailmaa. Siksi sanoinkin, että ainakin vielä mielestäni Fromin pelit loistaa parhaiten tiiviissä kenttäsuunnittelussa.

Tosiaan tämä on mielipide, ei väittelyn aihe. Itselleni vain toimii enemmän vaikka Ubisoftin avoimet maailmat. Soulspelit olivat mielestäni huipussaan Bloodbornessa ja Dark Soulseissa.

 

[karpaasi]

Samaa mieltä. Vaikka Elden Ring huikea peli onkin, niin itselleni esim. DS:Remake on jäänyt parempana pelinä mieleen ja veikkaisin juuri kenttärakenteen olleen se pointti. Toki DS on myös julmetun komea ja tunnelmallinen peli, joka edelleen omissa kirjoissa on PS5:n yksi komeimmista, ellei komein peli tähän mennessä.

 

[Remeded]

Laitatko vaikka spoilerilla tuon bossin oikean nimen? En nyt itse kyllä tunnista tuolla sarvikuonoritari-nimityksellä mistä bossista on kyse.

No ku en itekkä muista sitä oikeeta nimee, joku genraali: No selitän nyt tarkemmin:

Spoileri

Joku ritari joka ratsastaa ison villisian mikälie otus onkaan päällä ja huitoo sillä sen keihäällä ja niillä villisian torahampailla kun mielipuoli.

 

[Dark3]

Itselleni olivat Rellana ja tanssiva leijonakin aika vaikeita siinä alkupuolella.

Itelle taas nää ei aiheuttanut mitään ongelmia. Messmer ja se lohari tuntui ekaks ihan mahdottomilta, mutta kyl nekin lopulta yllättävän helposti kaatuivat. Kukka ja se viiminen pomo aiheutti suuria ongelmia. Viimisessä taidot ihan riittäneet, piti olla tuuriakin matkassa.

Pääpelissä Astrologilla Rennala ja loppupomo olivat yllättävän vaikeita. Radahn ei ollut helppo. Yhellä Bleed-aseella taas Malenia ei kauaa kestänyt.

 

[Subi]

Juu eri buildeilla voi olla hyvinkin erilaiset kokemukset bosseista. Ja joskus joku voi mennä vähän säkälläkin helpolla, riippuu ihan tähtien asennosta

 

[Remeded]

Tässä dlc.n oheessa hieman gridannutkin, nyt level 437. Tähän astisista kukka ja varsinkin villisikaritari ollut äärimmäisen tuskasia, muuten on kaatunut melko helposti muut. En tiie vaikuttaako leveli mut tuntuu että vaikka täs vetäis levelin tappiin ei hahmosta ikinä tule mitään ylivoimasta, toki se nyt auttaa mut ite oon kokenut monet rivivihut haastavimmiks kun tähän astiset lukuunottamatta ne parit bossit.

Nyt ois kartta vihdoin avattu kokonaan, aika hyvin ne on tänne kyl piilottanut ne parit mestat. Just pääsin

Spoileri

Abyss forest mikälie, on meinaan kuumottava mesta.

En tiie montako bossia täs vielä jäljellä mut en usko että pääbossei enää kovin montaa, ainakin se lohikäärme mistä tääl peloteltu sekä vika bossi. Salaisuuksia varmasti vielä löytämättä jne, en tiie miten paljon tässä viel olis pelattavaa, joku youtuuberi sai tähän kulumaan kuulemma 120h mikä kuulosta absurdilta ajalta, ettei sit ollut ng+ lisäksi.

Siitä puheen ollen, jos haluan aloittaa NG+ nii onko dlcees oma ng+ vai pitääkö koko höskä aloittaa alusta? Hieman kyl kiehtois vetää myös pääpeli uusiks kun on jo niin kauan aikaa ettei siitä enää kauheesti mittää muista.

 

[shamaniac]

Tarkoitin lähinnä sitä, että kun tietää että saa aina samanlaisen asian vaikka niistä kirkoista, niin kyllähän siinä vähän kyllästyy. Mutta jos vaikka esimerkiksi sen sijaan että saa jotain, niin voisi vaikka esimerkiksi tapahtua jotain jännää tai löytää uuden alueen. Eli jotain kaavasta poikkeavaa olisi mukava saada, ainakin välillä.

Tiedän, tämän kokoluokan pelissä tuollainen olisi vaikea ja aikaa vievää toteuttaa. Ja kuten sanottua, on tämä hyvä peli mutta itse pidin enemmän vaikka Bloodbornen tiiviistä kenttäsuunnittelusta. Siinä pelissä sai kyllä yllättyä monen monta kertaa, kun sitä ensimmäistä kertaa pelasi.

Minulla tulee silti vain taas sama ajatus ja toteamus mieleen: pääasiassa pelit tekee tuota vielä enemmän. Varsinkin ns. Ubi-kaavan pelit on täynnä sitä että tietää tasan tarkkaan mitä kamaa mistäkin tulee eikä ylläreitä todellakaan ole tarjolla.

En myöskään pääse sisään siihen että miksi vaikka Avatar-vihu ei nimenomaan voi vartioida yhden tyyppisiä kamoja, koska ne on siinä pelin maailmassa sellaisia, joita tuo kyseinen vihu kokee tärkeäksi varjella. Sehän se vasta outoa olisikin jos siellä olisikin yhtäkkiä jotain ihan muuta. Tietynlainen johdonmukaisuus vain kuuluu mielestäni asiaan.

Samoin jos valitetaan että soulsit on epämääräisiä ja joutuu googlaamaan, niin miksi sitten kuitenkin tuollainen on negatiivinen asia että saa johdonmukaisesti tiettyä kamaa tietystä paikasta? Kalat joesta, linnut ilmasta, myyrät maan alta. Loogista ja tietää mistä etsiä kun tarvitsee. En minä siihen halua mitään ylläreitä että yhtäkkiä joku tehtävään vaadittu kala onkin vuoren huipulla tai aavikolla, mistä niitä ei osaa etsiä.

Mutta toki ylläreitä ja kaavan rikkomista voi harrastaa. Sitä tekivätkin niissä parjatuissa "copypaste"-luolastoissa ja jos ne on kaikki käynyt niin ehkä on jäänyt mieleen. En halua spoilata kun se oli yksi huikeimmista ja mieleenpainuvimmista asioista, jota en todellakaan odottanut. Laitan spoilereihin: Yhdessä luolastossa tuntui että paikka muuttui tai toisti itseään ja sinne eksyi oudon helposti mutta paljastui että se olikin kaksi luolastoa, jotka muistaakseni joku teleportti yhdisti. Niissä oli vain pieniä eroja, joten tuon tajuaminen oli ainakin itselleni iso "mindblown"-hetki. Tuossa pelattiin nimenomaan sen ehdoilla että nuo luolastot ovat identtisistä osista tehtyjä. Mielestäni todella luovaa hommaa rajatuilla työkaluilla (eli luolaston osilla).

Bloodborne oli vain esimerkki. Aikaisemmin ja ehkä kovempaa DS1 aiheutti samanlaisen yllätyksien tunteita itselleni. Siinä vasta kenttäsuunnittelu oli mestarillinen ja paljon edellä monia pelejä vielä nykyäänkin.

Vaikka Elden Ring on hyvä peli, niin silti itselleni sen tarjoama Open World toteutus ei tuonut itselleni tarpeeksi kiinnostusta tutkia sitä maailmaa. Siksi sanoinkin, että ainakin vielä mielestäni Fromin pelit loistaa parhaiten tiiviissä kenttäsuunnittelussa.

Eri mieltä ollaan tästä sillä minusta ER:n maailma on ihan yhtä mielenkiintoinen tutkia kuin vaikka DS1. Toki se on laajempi ja siinä tulee sen ominaisuudet mutta minusta se oli juuri sopivan laaja/tiivis, jotta ei väsy mutta on silti jatkuvasti jotain mielenkiintoista tutkittavaa.

DS1 ja muutkin tiiviimmät pelit, joita vielä pelataan moneen kertaan, jää totta kai mieleen paremmin juuri sen takia, että ne on pienempiä, jolloin niiden maailmassa seikkaillaan useampaan kertaan. Jos DS1:n on pelannut vaikka 5 kertaa, niin eihän 1-2 kertaa laajempaa Eldeniä voi mitenkään jäädä samalla tapaa mieleen. Siitä huolimatta koin että maailma- ja kenttädesing oli ihan yhtä mielenkiintoista ja yllättävää. Oli toki levitetty vain isommalle alueelle ja sitä oli enemmän, joten yksittäisiä paikkoja näki vähempiä kertoja.

DS1 on kuin ydinperheen vanhempi ja ER taas viikonloppuvanhempi: toista näkee harvemmin, joten se suhde voi olla syystäkin etäisempi vaikka olisi ihan yhtä hyvä vanhempi muuten.

Tosiaan tämä on mielipide, ei väittelyn aihe. Itselleni vain toimii enemmän vaikka Ubisoftin avoimet maailmat. Soulspelit olivat mielestäni huipussaan Bloodbornessa ja Dark Soulseissa.

En tiedä miksi sinulle tai jollekin toimii enemmän Ubi-meininki mutta nehän ne vasta onkin esimerkki siitä miten tehdään samaa eikä tarjota mitään yllätyksiä ja aina tietää mitä on missäkin tarjolla. Tässä siis taas täytyy ihmetellä että onko ER:lle korkeammat standardit vai miksi jopa Ubin meininki toimii paremmin kuin peli, joka ainakin minun mielestäni tarjoaa oikeasti ylläreitä ja itse löytämisen ja tekemisen kokemuksia.

 

[Remeded]

Joo kyllä munkin täytyy ihmetellä että miten ubisoft avoimet maailmat voi toimia paremmin kun nyt esim elden ringin avoin maailma jossa monesti "moni kakku päältä kaunis" ei ole mitään mielenkiintoista tutkittavaa. Tässä jo monesti nyt tämän dlc.n parissa kehunnut miten se mappisuunnittelu on vaan niin nerokasta ja se tuktiminen monesti kuten emopelissä, päältäpäin näyttää että no nyt on jo käyty kaikki mestat kunnes kattoo sitä mappia tarkemmin josta meneekin joku pieni polku johonki, joka avaa aivan täysin uusia polkuja kohti täysin uusia alueita, linnoja, salaisuuksia jne jne.

Eikä siinä mitään, ei kenenkään mielipide nyt ole tärkeämpi kuin toisen, jotenkin vaan kuulostaa ihan kun oltais pelattu jotain täysin eri peliä, voin rehellisesti sanoa että mikään peli ei ole tuottanut tämmöstä tutkimisen iloa, ei gtaat ei edes rdr2 eikä witcher 3. Ainoa joka pääse edes melkein samalle tasolle on jo vuosia sitten julkastu skyrim sekä viimevuoden dragons dogma jossa oli hyvin samantapainen fiilis.

 

[karpaasi]

Joo kyllähän Elden Ringisissä on ihan törkeän siistejä paikkoja, mitkä voi helposti ohittaa. Lisäksi melkein kaikki niistä on tehty uskomattoman hienoksi, joten maisemanvaihdos piristää aina peliä. Uumenala(en muista nimeä) on varsinkin aivan upea mesta tähtitaivaineen.

Ts. seikkailun kiehtovuus perustuu paljon enemmän ympäröivään maailman, ei sen hahmoihin.

 

[Hulikopteri]

Minulla tulee silti vain taas sama ajatus ja toteamus mieleen: pääasiassa pelit tekee tuota vielä enemmän. Varsinkin ns. Ubi-kaavan pelit on täynnä sitä että tietää tasan tarkkaan mitä kamaa mistäkin tulee eikä ylläreitä todellakaan ole tarjolla.

En myöskään pääse sisään siihen että miksi vaikka Avatar-vihu ei nimenomaan voi vartioida yhden tyyppisiä kamoja, koska ne on siinä pelin maailmassa sellaisia, joita tuo kyseinen vihu kokee tärkeäksi varjella. Sehän se vasta outoa olisikin jos siellä olisikin yhtäkkiä jotain ihan muuta. Tietynlainen johdonmukaisuus vain kuuluu mielestäni asiaan.

Samoin jos valitetaan että soulsit on epämääräisiä ja joutuu googlaamaan, niin miksi sitten kuitenkin tuollainen on negatiivinen asia että saa johdonmukaisesti tiettyä kamaa tietystä paikasta? Kalat joesta, linnut ilmasta, myyrät maan alta. Loogista ja tietää mistä etsiä kun tarvitsee. En minä siihen halua mitään ylläreitä että yhtäkkiä joku tehtävään vaadittu kala onkin vuoren huipulla tai aavikolla, mistä niitä ei osaa etsiä.

Mutta toki ylläreitä ja kaavan rikkomista voi harrastaa. Sitä tekivätkin niissä parjatuissa "copypaste"-luolastoissa ja jos ne on kaikki käynyt niin ehkä on jäänyt mieleen. En halua spoilata kun se oli yksi huikeimmista ja mieleenpainuvimmista asioista, jota en todellakaan odottanut. Laitan spoilereihin: Yhdessä luolastossa tuntui että paikka muuttui tai toisti itseään ja sinne eksyi oudon helposti mutta paljastui että se olikin kaksi luolastoa, jotka muistaakseni joku teleportti yhdisti. Niissä oli vain pieniä eroja, joten tuon tajuaminen oli ainakin itselleni iso "mindblown"-hetki. Tuossa pelattiin nimenomaan sen ehdoilla että nuo luolastot ovat identtisistä osista tehtyjä. Mielestäni todella luovaa hommaa rajatuilla työkaluilla (eli luolaston osilla).


Eri mieltä ollaan tästä sillä minusta ER:n maailma on ihan yhtä mielenkiintoinen tutkia kuin vaikka DS1. Toki se on laajempi ja siinä tulee sen ominaisuudet mutta minusta se oli juuri sopivan laaja/tiivis, jotta ei väsy mutta on silti jatkuvasti jotain mielenkiintoista tutkittavaa.

DS1 ja muutkin tiiviimmät pelit, joita vielä pelataan moneen kertaan, jää totta kai mieleen paremmin juuri sen takia, että ne on pienempiä, jolloin niiden maailmassa seikkaillaan useampaan kertaan. Jos DS1:n on pelannut vaikka 5 kertaa, niin eihän 1-2 kertaa laajempaa Eldeniä voi mitenkään jäädä samalla tapaa mieleen. Siitä huolimatta koin että maailma- ja kenttädesing oli ihan yhtä mielenkiintoista ja yllättävää. Oli toki levitetty vain isommalle alueelle ja sitä oli enemmän, joten yksittäisiä paikkoja näki vähempiä kertoja.

DS1 on kuin ydinperheen vanhempi ja ER taas viikonloppuvanhempi: toista näkee harvemmin, joten se suhde voi olla syystäkin etäisempi vaikka olisi ihan yhtä hyvä vanhempi muuten.


En tiedä miksi sinulle tai jollekin toimii enemmän Ubi-meininki mutta nehän ne vasta onkin esimerkki siitä miten tehdään samaa eikä tarjota mitään yllätyksiä ja aina tietää mitä on missäkin tarjolla. Tässä siis taas täytyy ihmetellä että onko ER:lle korkeammat standardit vai miksi jopa Ubin meininki toimii paremmin kuin peli, joka ainakin minun mielestäni tarjoaa oikeasti ylläreitä ja itse löytämisen ja tekemisen kokemuksia.

Ubisoftin pelit eivät tarjoa hirveästi yllätyksiä, se on totta. Mutta puhe olikin Open World toteutuksesta. Mielummin otan vaikka sen checklistan, kuin vain samoilen ympäri karttaa ja tiedän mitä jokaisesta paikasta löytyy. Ja kun Elden Ringin pelaaminen on enimmäkseen vihollisten tappamista. Ubisoftin peleissä on sentään yleensä erilaisia tehtäviä, hauskoja sattumuksia mitä ei voi ennakoida, mielenkiintoisenmat hahmot ja jopa tarinakin on mielenkiintoinen.

Ei tavaran saaminen ollut ongelma, vaan tosiaan se kaavamaisuus. Esimerkiksi kun tietää mitä Avatereilta saa, niin se muuttuu työksi että pakkohan se on mennä listimään. Tavaran saamisen sijaan voisi vaikka tapahtua vaikka jotain, alkaa uusi tehtävä tai päästä uudelle alueelle.

Minulle vain Soulsit toimivat pienemässä mittakaavassa. Ellei Elden Ringin seuraaja tee avoimen maailman kanssa tarpeeksi uudenlaista, niin sitten muutan mieleni. Siihen asti pelaan vaikka mielummin muita avoimen maailman pelejä, jos sellainen hinku iskee. Nyt peluussa on Far Cry 3 ja se vie hyvin avoimen maailman nälän.

 

[Remeded]

Huh ja apua kyllä nyt tuli kärsittyä.

Pari bossia:

Spoileri

Se lohikäärme, yllättäen se meni jopa noin 5 yrityksellä mutta sitten tämä messmer käärmemies mikä olikaan. Aivan mielipuolinen kaveri, kyllä siinä sai taas rystyset valkosena piestä. Vitutti ku pientä oravaa ku pari kertaa oli millistä kiinni ja kuolema tuli.

Mutta tämä oli hyvällä tavalla haastellinen bossi tosin kun se villisikakenraali.

On se uskomatonta kyllä miten tästä yhestä linnasta vaa löytyy uusia paikkoja ja polkuja kohti uusia mestoja.

Ellei nyt jotain suuria yllätyksiä vielä lyödä eteen, alkaa olee fiilis että suurin osa bosseista jo piesty, yks isompi alue vielä käymättä ja varmasti jotain salaisuuksia löytämättä.

 

[Ippenator]

Huh ja apua kyllä nyt tuli kärsittyä.

Pari bossia:

Spoileri

Se lohikäärme, yllättäen se meni jopa noin 5 yrityksellä mutta sitten tämä messmer käärmemies mikä olikaan. Aivan mielipuolinen kaveri, kyllä siinä sai taas rystyset valkosena piestä. Vitutti ku pientä oravaa ku pari kertaa oli millistä kiinni ja kuolema tuli.

Mutta tämä oli hyvällä tavalla haastellinen bossi tosin kun se villisikakenraali.

On se uskomatonta kyllä miten tästä yhestä linnasta vaa löytyy uusia paikkoja ja polkuja kohti uusia mestoja.

Ellei nyt jotain suuria yllätyksiä vielä lyödä eteen, alkaa olee fiilis että suurin osa bosseista jo piesty, yks isompi alue vielä käymättä ja varmasti jotain salaisuuksia löytämättä.

Spoileri: Joitain bosseja vielä…

Siellä kammometsän toisella puolella olevassa kummituslinnassa on se yksi valinnainen bossi ainakin ja sitten on myös se sormiäiti-bossi. En tiedä oletko jo nuo piessyt? Noita kun ei ole pakko päihittää, niin periaatteessa voi käydä jopa niin, ettei niitä edes löydä. Ainiin ja skorpparihorppari on sitten vielä yksi bossi ennen tuota loppubossia. Ja onhan siinä ihan loppupuolella se yksi ärsyttävä joukkorähinä.

 

[Remeded]

Spoileri: Joitain bosseja vielä…

Siellä kammometsän toisella puolella olevassa kummituslinnassa on se yksi valinnainen bossi ainakin ja sitten on myös se sormiäiti-bossi. En tiedä oletko jo nuo piessyt? Noita kun ei ole pakko päihittää, niin periaatteessa voi käydä jopa niin, ettei niitä edes löydä. Ainiin ja skorpparihorppari on sitten vielä yksi bossi ennen tuota loppubossia. Ja onhan siinä ihan loppupuolella se yksi ärsyttävä joukkorähinä.

Bosseista:

Spoileri

Kammometsän kummituslinnassa kävin pieksee jonkun itkevän ukon joka suuttui ja kasvoi isommaksi, sormiäidistä en tiedä enkä skorpparihopparista Tosin en tiie ku tuskin ovat tolla nimellä nii ehkä olen tai sitten en.

 

[shamaniac]

Ubisoftin pelit eivät tarjoa hirveästi yllätyksiä, se on totta. Mutta puhe olikin Open World toteutuksesta. Mielummin otan vaikka sen checklistan, kuin vain samoilen ympäri karttaa ja tiedän mitä jokaisesta paikasta löytyy. Ja kun Elden Ringin pelaaminen on enimmäkseen vihollisten tappamista. Ubisoftin peleissä on sentään yleensä erilaisia tehtäviä, hauskoja sattumuksia mitä ei voi ennakoida, mielenkiintoisenmat hahmot ja jopa tarinakin on mielenkiintoinen.

Näistäkin meillä on kyllä kovin erilainen näkemys kun juurikin AC-peleissä tietää mitä mistäkin löytyy ja siihen päälle se, että ne löytyvät asiat ei edes ole yleensä kauhean kiinnostavia. Minusta myös AC-pelit on pääasiassa tappamista tai asioiden noutamista, jota ennen tapellaan ja katsellaan jotain puhuvia päitä. Tai vähän hiippaillaan, mikä ei sekään ole edes yhtä tyydyttävää tai hauskaa kuin Sniper Elite 5:ssa, vaikka AC on näistä nimenomaan se peli, jossa hiippailun luulisi olevan toimivaa ja viihdyttävää.

Se on tietysti totta että soulsit on pääasiassa taistelua mutta ei kyllä pidä aliarvioida sitä tutkimisen merkitystä. Samanlaista fiilistä ei kyllä ole yhdestäkään AC-pelistä tullut.

Tarina itsessään taas ei minusta sinänsä ole osa open world -toteutusta mutta "tarinallista open world"-toteutusta on soulsit täynnä kun melkein jokainen paikka, tavara, vaate, ase ja jopa vihollinen kertoo omaa tarinaansa ilman että on minuuttikaupalla puhuvia päitä. Minusta nimenomaan Elden Ring on peli, jossa jo pelkkä maailma kertoo tarinoita, joten eikö se juurikin ole oiva esimerkki tarinallisesta open world toteutuksesta?

Yleensä ottaenhan open worldien tarinat vain tapahtuu sen maailman "päällä" tai sisällä, ilman että ne varsinaisesti näkyvät missään sen tarinan tapahtumien ulkopuolella. Soulseissa ja ER:ssä jo pelkät paikat kertovat paljolti siitä mitä siellä on tapahtunut. En tiedä osaanko selittää tätä kuten sen itse ajattelen mutta mennään nyt tällä sepostuksella.

Ei tavaran saaminen ollut ongelma, vaan tosiaan se kaavamaisuus. Esimerkiksi kun tietää mitä Avatereilta saa, niin se muuttuu työksi että pakkohan se on mennä listimään. Tavaran saamisen sijaan voisi vaikka tapahtua vaikka jotain, alkaa uusi tehtävä tai päästä uudelle alueelle.

En muista että vertailukohteena käytetty AC tarjoaisi juuri sen parempaa tai ylläreitä, jos menee vaikka jotain arkkua taas yhteen samanlaiseen tukikohtaan aukomaan. Ja jos tehtävän jälkeen saa uuden tehtävän, joka jatkaa aiemmasta, niin se ei ainakaan minulle ole kummoinen ylläri. Ihan perusmeininkiä että questit seuraa jotain punaista lankaa ja menevät asiasta toiseen.

Minulle vain Soulsit toimivat pienemässä mittakaavassa. Ellei Elden Ringin seuraaja tee avoimen maailman kanssa tarpeeksi uudenlaista, niin sitten muutan mieleni. Siihen asti pelaan vaikka mielummin muita avoimen maailman pelejä, jos sellainen hinku iskee. Nyt peluussa on Far Cry 3 ja se vie hyvin avoimen maailman nälän.

Joo, jokainen saa tietysti pelata sitä mistä tykkää.

 

[Hulikopteri]

Näistäkin meillä on kyllä kovin erilainen näkemys kun juurikin AC-peleissä tietää mitä mistäkin löytyy ja siihen päälle se, että ne löytyvät asiat ei edes ole yleensä kauhean kiinnostavia. Minusta myös AC-pelit on pääasiassa tappamista tai asioiden noutamista, jota ennen tapellaan ja katsellaan jotain puhuvia päitä. Tai vähän hiippaillaan, mikä ei sekään ole edes yhtä tyydyttävää tai hauskaa kuin Sniper Elite 5:ssa, vaikka AC on näistä nimenomaan se peli, jossa hiippailun luulisi olevan toimivaa ja viihdyttävää.

Se on tietysti totta että soulsit on pääasiassa taistelua mutta ei kyllä pidä aliarvioida sitä tutkimisen merkitystä. Samanlaista fiilistä ei kyllä ole yhdestäkään AC-pelistä tullut.

Tarina itsessään taas ei minusta sinänsä ole osa open world -toteutusta mutta "tarinallista open world"-toteutusta on soulsit täynnä kun melkein jokainen paikka, tavara, vaate, ase ja jopa vihollinen kertoo omaa tarinaansa ilman että on minuuttikaupalla puhuvia päitä. Minusta nimenomaan Elden Ring on peli, jossa jo pelkkä maailma kertoo tarinoita, joten eikö se juurikin ole oiva esimerkki tarinallisesta open world toteutuksesta?

Yleensä ottaenhan open worldien tarinat vain tapahtuu sen maailman "päällä" tai sisällä, ilman että ne varsinaisesti näkyvät missään sen tarinan tapahtumien ulkopuolella. Soulseissa ja ER:ssä jo pelkät paikat kertovat paljolti siitä mitä siellä on tapahtunut. En tiedä osaanko selittää tätä kuten sen itse ajattelen mutta mennään nyt tällä sepostuksella.


En muista että vertailukohteena käytetty AC tarjoaisi juuri sen parempaa tai ylläreitä, jos menee vaikka jotain arkkua taas yhteen samanlaiseen tukikohtaan aukomaan. Ja jos tehtävän jälkeen saa uuden tehtävän, joka jatkaa aiemmasta, niin se ei ainakaan minulle ole kummoinen ylläri. Ihan perusmeininkiä että questit seuraa jotain punaista lankaa ja menevät asiasta toiseen.


Joo, jokainen saa tietysti pelata sitä mistä tykkää.

Meillä on tosiaan poikkeavat mielipiteet ja se on ok Itse pidän tarinoita ja hahmoja tärkeinä jopa Open World peleissä. Toki pitää sen pelattavuuden olla sulavaa ja vaihtelevaa.

Lisätään nyt vielä, että en meinannut että AC pelit tai Far cryt poikkeaisi mitenkään totutusta kaavasta tai tuovat yllätyksiä. Olihan ne ensimmäisten joukossa mitkä tekivät tietyn Open World kaavan, ja eivätkä ne ole siitä paljon muuttaneet. Totesin vain, että niiden tapa toteuttaa avoin maailma on itselleni mieluisempi kuin Elden Ringin.

Eli lyhyesti sanottuna haluan ainakin tässä vaiheessa Soulsit tiiviissä käsintehdyssä paketissa ja avoimet maailmat joko Ubisoftin tai Rockstarin peleissä

 

[Remeded]

Yleensä noi bosseilta saadut tilluttimet mistä sit valitaan joko ase tai talentti nii monesti ne bossien aseet on ihan paskoja mun mielestä. Mut tää messmeriltä saatu keihäs kyl vaikuttaa aika kovalta, sitä pystyy heittää ja tekee tuliefektin ja muutenkin aika hyvä range ku sillä tökkii. Pakko jotain vaihtelua nyt tähän mun kiinniliimatun grave scyhen tilalle vaihteeks.

On täs kyllä tutkittavaa edelleen, mielestäni nyt muka käynyt joka kolon silti löytyy luolia ja catacombeja ja vaikka ja mitä, pikkubosseja jne. Ehkä sen erään youtuben 120hours pitää paikkansa jos tästä dlceestä haluaa nähää joka kolon ja kerätä jokaisen marjan ja aseet.