Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Elden Ring

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Noobeinstein
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tuli joulu-alesta vihdoin ostettua tämäkin peli. Alkuun tykkäsin kovasti,mutta nyt kun pääsin sinne Leyndelliin niin ei vaan enää jaksa. Tämä on alkanut tuntua tylsältä. Maailma on iso ja nätti,mutta ei tuo avoin maailma oikein toimi souls-pelissä. Alussa oli hauska tutkia paikkoja,mutta nyt tulee lähinnä ratsastettua bossilta bossille,eikä niidenkään tappamisesta saa enää tyydytystä. Mun mielestä tässäkin toimisi paremmin sellainen tiiviimpi ja rajatumpi maailma. Se maailman avoimuus jättää paljon turhaa tilaa sinne peliin. Nyt on ihan liian helppoa kiertää kaikki vähänkin vaikeammat vastukset ja palata sitten myöhemmin ylilevelisenä hoitamaan ne kahdella iskulla hengiltä. Ehkä pitäisi laittaa tauolle koko peli ja katsella myöhemmin jos innostuisi.
 
Tuli joulu-alesta vihdoin ostettua tämäkin peli. Alkuun tykkäsin kovasti,mutta nyt kun pääsin sinne Leyndelliin niin ei vaan enää jaksa. Tämä on alkanut tuntua tylsältä. Maailma on iso ja nätti,mutta ei tuo avoin maailma oikein toimi souls-pelissä. Alussa oli hauska tutkia paikkoja,mutta nyt tulee lähinnä ratsastettua bossilta bossille,eikä niidenkään tappamisesta saa enää tyydytystä. Mun mielestä tässäkin toimisi paremmin sellainen tiiviimpi ja rajatumpi maailma. Se maailman avoimuus jättää paljon turhaa tilaa sinne peliin. Nyt on ihan liian helppoa kiertää kaikki vähänkin vaikeammat vastukset ja palata sitten myöhemmin ylilevelisenä hoitamaan ne kahdella iskulla hengiltä. Ehkä pitäisi laittaa tauolle koko peli ja katsella myöhemmin jos innostuisi.
Aseen vaihto ja/tai respec voisi piristää. Aina ei se suositeltu ja tehokkain ole välttämättä se eniten itselle toimiva.
 
Tuli joulu-alesta vihdoin ostettua tämäkin peli. Alkuun tykkäsin kovasti,mutta nyt kun pääsin sinne Leyndelliin niin ei vaan enää jaksa. Tämä on alkanut tuntua tylsältä. Maailma on iso ja nätti,mutta ei tuo avoin maailma oikein toimi souls-pelissä. Alussa oli hauska tutkia paikkoja,mutta nyt tulee lähinnä ratsastettua bossilta bossille,eikä niidenkään tappamisesta saa enää tyydytystä. Mun mielestä tässäkin toimisi paremmin sellainen tiiviimpi ja rajatumpi maailma. Se maailman avoimuus jättää paljon turhaa tilaa sinne peliin. Nyt on ihan liian helppoa kiertää kaikki vähänkin vaikeammat vastukset ja palata sitten myöhemmin ylilevelisenä hoitamaan ne kahdella iskulla hengiltä. Ehkä pitäisi laittaa tauolle koko peli ja katsella myöhemmin jos innostuisi.
Itse olen tätä pelannut julkaisusta asti ja aivan samat mietteet itsellä. Peli on kesken vieläkin. Pääsin toki sinne pääkaupunkiin asti ja pelitunteja on yhdellä hahmolla 80h. Pitää varmaan myöntää tässä vaiheessa, että tiivis kenttäsuunnittelu jatkoon ja avoin maailma ei jatkoon. Siis näiden soulspelien tapauksessa.
 
Itse en ole sinänsä samaa mieltä, koska tykkäsin kyllä kovasti Elden Ringin maailmasta. Se oli hyvää vaihtelua perinteisempään menoon ja myös hyvin suunniteltu kokonaisuus. Se tutkimisen fiilis oli jotain mitä ei ole tullut ennen koettua. Tästä huolimatta, toivon itsekin seuraavan pelin olevan enemmän perinteinen Soulsborne kenttäsuunnittelun osalta. Mitä se luultavasti tulee olemaankin, tuskin ainakaan mitään ER kaltaista avointa maailmaa on heti tulossa uudestaan.
 
Aseen vaihto ja/tai respec voisi piristää. Aina ei se suositeltu ja tehokkain ole välttämättä se eniten itselle toimiva.
Juuh, toisihan se vaihtelua mutta pelin maailma itsessään on alkanut kyllästyttää. Ei vain jaksa enää koluta sitä. Vaikka pelissä riittää tutkittavaa siellä on ihan liikaa toistoa. Esim. vaikka ne kaivokset. Kaikki ovat samanlaisia.

Yks juttu mikä on alkanut ärsyttää toden teolla, on se että pitää jatkuvasti katsoa ohjeita miten jonnekin pääsee. Esim. se Moonlight Altar siellä Liurniassa. Mä etin kaksi päivää reittiä sinne ennen kuin katsoin netistä ohjetta ja perkele...Sinne päästäkseen piti tehdä sitä Rannin quest-linea ja suorittaa hiton monimutkanen tehtäväpolku jota ei tietenkään voinut ilman nettiä tietää. Eikö tuotakin nyt olisi voinut ihan pelin sisällä kertoa. Olisi vaikka edes tehty tie sinne Moonligh Altarille joka oli portilla suljettu yms. Siitä olisi voinut jo päätellä että sinne ei ole vielä tarkoitus päästäkään. Tässä just tulee mun mielestä tuon avoimen maailman ongelma. Siellä tulee tehtyä ihan liikaa turhaa työtä.
 
Juuh, toisihan se vaihtelua mutta pelin maailma itsessään on alkanut kyllästyttää. Ei vain jaksa enää koluta sitä. Vaikka pelissä riittää tutkittavaa siellä on ihan liikaa toistoa. Esim. vaikka ne kaivokset. Kaikki ovat samanlaisia.

Yks juttu mikä on alkanut ärsyttää toden teolla, on se että pitää jatkuvasti katsoa ohjeita miten jonnekin pääsee. Esim. se Moonlight Altar siellä Liurniassa. Mä etin kaksi päivää reittiä sinne ennen kuin katsoin netistä ohjetta ja perkele...Sinne päästäkseen piti tehdä sitä Rannin quest-linea ja suorittaa hiton monimutkanen tehtäväpolku jota ei tietenkään voinut ilman nettiä tietää. Eikö tuotakin nyt olisi voinut ihan pelin sisällä kertoa. Olisi vaikka edes tehty tie sinne Moonligh Altarille joka oli portilla suljettu yms. Siitä olisi voinut jo päätellä että sinne ei ole vielä tarkoitus päästäkään. Tässä just tulee mun mielestä tuon avoimen maailman ongelma. Siellä tulee tehtyä ihan liikaa turhaa työtä.
Näitä voi toki kokea aika eri lailla tämän kaltaisia asioita. Itse ainakin teen mielelläni kaikenlaista eri puolilla pelimaailmaa, eikä sellainen jatkuva lineaarinen eteneminen jaksa oikein kauaakaan kiinnostaa. Se on minun juttuni peleissä, että pelimaailmaa voi mennä tutkimaan mihin vaan suuntaan, ja löytääkin sieltä uudesta suunnasta jotain ihan uutta ja mielenkiintoista. Ja jos jää johonkin bossiin vaikkapa jumiin, niin menee muualle tutkimaan ja tulee vahvemmalla hahmolla sitten haastamaan sen hankalan bossin. Itseäni ei ole koskaan varsinaisesti kiinnostanut Soulsborne-peleissä se gitgudmainen vaikeus, vaan nimenomaan sen vaikeuden voittaminen monenlaisilla keinoilla mitä pelimaailmasta löytyy, ennemmin kuin puhtaasti omia taitoja lukuisia kertoja kuolemalla hinkkaamalla.

Tuollaisia Rannin questin tapaisia questejakin päätin vaan määrätietoisesti jatkaa vähitellen eteenpäin, aavistaen, että niiden kautta saanee jotain mielenkiintoista viimein pelissä aikaan. Ja vaihtelin noiden questienkin välillä etenemistä vähän fiiliksen mukaan. Varmaan tämä tietty suhtautumistapa liittyy siihen, että en yleensä pidä siitä, että minua ohjataan kovasti asioissa, vaan pyrin hyvinkin vapaasti toteuttamaan itseäni aina kun sen mahdollisuus on. Varsinkin viihteessä, eli pelaamisessa tämä tuntuu minulla korostuvan. Siksi tosiaan lineaarisuus ei yleensä meinaa minulle peleissä maistua. Tai ainakaan en jaksa kauaa kerrallaan pelata kovin lineaarisia pelejä. Toki joskus jotain CoD:ien kampanjaa tai vastaavalla tavalla lineaarisesti eteneviä räiskintöjä tai muitakin lineaarisempia pelejä voi olla hauska hetken pelata eteenpäin höyryjä ulos päästäen. Mutta niitäkään en yleensä tuntia enempää jaksa kerralla pelata. Mutta ei näihin väärää tapaa ole suhtautua. Ei tuo Elden Ringin kaltainen äärimmäisen avoin pelimaailma ole optimaalisen ihana kokemus kaikille. Ja se on ihan ok asia se.
Itse en ole sinänsä samaa mieltä, koska tykkäsin kyllä kovasti Elden Ringin maailmasta. Se oli hyvää vaihtelua perinteisempään menoon ja myös hyvin suunniteltu kokonaisuus. Se tutkimisen fiilis oli jotain mitä ei ole tullut ennen koettua. Tästä huolimatta, toivon itsekin seuraavan pelin olevan enemmän perinteinen Soulsborne kenttäsuunnittelun osalta. Mitä se luultavasti tulee olemaankin, tuskin ainakaan mitään ER kaltaista avointa maailmaa on heti tulossa uudestaan.
Joo kyllä välissä voisi minunkin puolestani tulla joku kompaktikin teos vaihteeksi Fromsoftilta, kunhan se ei tarkoita sitä, etteikö voi tulla jossain vaiheessa myös avoimemman maailman peliäkin vielä. Itseäni kiehtoisi Bloodbornen maailmassa avoimemmalla etenemistavalla tehty seikkailu. Bloodborne on hieno peli ja minulle Elden Ringin jälkeen paras soulsborne-peli. Mutta jos jotain koin siinä kuitenkin hieman puutteellisena, niin varmaankin sen, että pelimaailma oli makuuni ehkä jonkin verran liian lineaarinen. Oli siinäkin ajoittain etenemisessä valinnan vapautta, mutta silti minusta tuntui ajoittain siltä, että pelistä olisi saatu parempi, jos siinä olisi ollut enemmän sellaista salaisuuksien ja uusien paikkojen löytämisen iloa.
 
Viimeksi muokattu:
Näitä voi toki kokea aika eri lailla tämän kaltaisia asioita. Itse ainakin teen mielelläni kaikenlaista eri puolilla pelimaailmaa, eikä sellainen jatkuva lineaarinen eteneminen jaksa oikein kauaakaan kiinnostaa. Se on minun juttuni peleissä, että pelimaailmaa voi mennä tutkimaan mihin vaan suuntaan, ja löytääkin sieltä uudesta suunnasta jotain ihan uutta ja mielenkiintoista. Ja jos jää johonkin bossiin vaikkapa jumiin, niin menee muualle tutkimaan ja tulee vahvemmalla hahmolla sitten haastamaan sen hankalan bossin. Itseäni ei ole koskaan varsinaisesti kiinnostanut Soulsborne-peleissä se gitgudmainen vaikeus, vaan nimenomaan sen vaikeuden voittaminen monenlaisilla keinoilla mitä pelimaailmasta löytyy, ennemmin kuin puhtaasti omia taitoja lukuisia kertoja kuolemalla hinkkaamalla.

Tuollaisia Rannin questin tapaisia questejakin päätin vaan määrätietoisesti jatkaa vähitellen eteenpäin, aavistaen, että niiden kautta saanee jotain mielenkiintoista viimein pelissä aikaan. Ja vaihtelin noiden questienkin välillä etenemistä vähän fiiliksen mukaan. Varmaan tämä tietty suhtautumistapa liittyy siihen, että en yleensä pidä siitä, että minua ohjataan kovasti asioissa, vaan pyrin hyvinkin vapaasti toteuttamaan itseäni aina kun sen mahdollisuus on. Varsinkin viihteessä, eli pelaamisessa tämä tuntuu minulla korostuvan. Siksi tosiaan lineaarisuus ei yleensä meinaa minulle peleissä maistua. Tai ainakaan en jaksa kauaa kerrallaan pelata kovin lineaarisia pelejä. Toki joskus jotain CoD:ien kampanjaa tai vastaavalla tavalla lineaarisesti eteneviä räiskintöjä voi olla hauska hetken pelata eteenpäin höyryjä ulos päästäen. Mutta niitäkään en yleensä tuntia enempää jaksa kerralla pelata. Mutta ei näihin väärää tapaa ole suhtautua. Ei tuo Elden Ringin kaltainen äärimmäisen avoin pelimaailma ole optimaalisen ihana kokemus kaikille. Ja se on ihan ok asia se.

Joo kyllä välissä voisi minunkin puolestani tulla joku kompaktikin teos vaihteeksi Fromsoftilta, kunhan se ei tarkoita sitä, etteikö voi tulla jossain vaiheessa myös avoimemman maailman peliäkin vielä. Itseäni kiehtoisi Bloodbornen maailmassa avoimemmalla etenemistavalla tehty seikkailu. Bloodborne on hieno peli ja minulle Elden Ringin jälkeen paras soulsborne-peli. Mutta jos jotain koin siinä kuitenkin hieman puutteellisena, niin varmaankin sen, että pelimaailma oli makuuni ehkä jonkin verran liian lineaarinen. Oli siinäkin ajoittain etenemisessä valinnan vapautta, mutta silti minusta tuntui ajoittain siltä, että pelistä olisi saatu parempi, jos siinä olisi ollut enemmän sellaista salaisuuksien ja uusien paikkojen löytämisen iloa.
Mulla oli vielä Limgravessa oikein mukavaa ratsastella ympäriinsä ja touhuta mitä tykkäsin mutta Stormveil Castlen jälkeen alkoi innostus loppua. Noin iso maailma tarvitsisi jotain muutakin kuin pelkää vihollisten nuijimista. Sitähän souls-pelit ovat aina olleet. Eli tappelua. Tiiviissä kentissä se on aina toiminutkin hyvin. Nyt meillä on helvetin iso maailma jossa seisoskelee vihollisia siellä täällä mutta ei paljoa muuta. Hyvä pelihän tämä on, ei siinä mitään. Kierrätystä vaan liikaa. Samoja rakennuksia ja vihollisia joka paikassa. Samoja bossejakin on ties kuinka monta.

Ehkä mun mielipiteeseen vaikuttaa sekin että mä olen jo vähän kyllästynyt Souls-peleihin muutenkin. FromSoft on käytännössä tehnyt samaa peliä Demon's Soulsista lähtien. Jokainen on vain ollut edeltäjää isompi. Voisivat mun puolesta vähän uudistaa konseptiaan.
 
Vaikka pelissä riittää tutkittavaa siellä on ihan liikaa toistoa. Esim. vaikka ne kaivokset. Kaikki ovat samanlaisia.
Ne on tosiaan ne selkeimmin samoista palikoista rakennetut paikat mutta itse koin ne todella luoviksi, sillä välillä niissä tuli vastaan ihan tajunnanräjäyttäviä juttuja. Niistä joskus jo kirjoittelinkin mutta sen tarkemmin spoilaamatta voin vain sanoa että niitäkin kyllä kannattaa pelata vaikka tuntuisivatkin samalta.

Yks juttu mikä on alkanut ärsyttää toden teolla, on se että pitää jatkuvasti katsoa ohjeita miten jonnekin pääsee. Esim. se Moonlight Altar siellä Liurniassa. Mä etin kaksi päivää reittiä sinne ennen kuin katsoin netistä ohjetta ja perkele...Sinne päästäkseen piti tehdä sitä Rannin quest-linea ja suorittaa hiton monimutkanen tehtäväpolku jota ei tietenkään voinut ilman nettiä tietää. Eikö tuotakin nyt olisi voinut ihan pelin sisällä kertoa. Olisi vaikka edes tehty tie sinne Moonligh Altarille joka oli portilla suljettu yms. Siitä olisi voinut jo päätellä että sinne ei ole vielä tarkoitus päästäkään. Tässä just tulee mun mielestä tuon avoimen maailman ongelma. Siellä tulee tehtyä ihan liikaa turhaa työtä.
Tämä tällainen taas vähän niin kuin kuuluu Soulsiin. Teet jotain paikassa X ja sitten yhtäkkiä tapahtuukin asia Y, jonka huomaat tai et huomaa. Voi olla ärsyttävää mutta samalla myös osa näiden pelien viehätystä kun oikeasti saa ihmetellä että "mitä helvettiä, missä, kuka, mitä" eikä ole joku kompassi ja kartta koko ajan viitoittamassa tietä ja neuvota NPC-hahmojen toimesta kaikki niin kuin esikouluikäiselle. Ehkä turhan paljon tietysti se toinen ääripää, jossa mitään ei kunnolla kerrota, mutta kuten jo kirjoitin niin vähän niin kuin se juttu soulseissa.

Kierrätystä vaan liikaa. Samoja rakennuksia ja vihollisia joka paikassa. Samoja bossejakin on ties kuinka monta.

Ehkä mun mielipiteeseen vaikuttaa sekin että mä olen jo vähän kyllästynyt Souls-peleihin muutenkin. FromSoft on käytännössä tehnyt samaa peliä Demon's Soulsista lähtien. Jokainen on vain ollut edeltäjää isompi. Voisivat mun puolesta vähän uudistaa konseptiaan.
Jännä miten ihmiset kokee ER:n kierrätyksenä kun pelien maailmassa keskimäärin kierrätetään varmasti elementtejä paljon enemmänkin kuin ER:ssä. Enkä kiellä etteikö siellä tuttuja pomoja varsinkin tulisi vastaan mutta sekin on kyllä aina ollut soulsien yksi juttu: ensin tulee pomona joku vastaan ja kohta se on rivivihollinen, tai on jossain kohtaa tuplana tai triplana vastassa. Kierrätystä siis toki mutta tätä on ollut kai jo ensimmäisestä soulsista lähtien, sillä Capra Demon ainakin tulee heti mieleen.

Itse löydän tuostakin myös hyviä puolia kun vihu on tuttu, niin saa erilaista haastetta kun sitä pudotellaankin vähän eri paikkoihin tai eri kavereiden kera haastamaan, sen sijaan että pitäisi aina opetella jokainen pomo alusta lähtien.

Ei siinä ettenkö siis ymmärtäisi kritikin kierrätyksestä mutta kuten kirjoitin niin aika yleistä se on peleissä eikä ER edes kierrätä asioita mielestäni mitenkään erityisen halvasti tai ikävästi. Siitä voi kai toimia todisteena jo se että tekivät ihan samaa aiemmissa soulseissa, joten jos ER on kerran souls open worldillä, niin siinä on tehty juuri oikeat ratkaisut.

Rakennuksista ja paikoista täytyy kyllä olla vahvasti eri mieltä, sillä ainakin saivat hyvin pitkälle tuntumaan alueet ihan erilaisilta kaikkinensa. Vasta ihan lopussa alkoi tulla sellainen fiilis että on jo ideat käytetty ja ehkä osa niistä viimeisistä alueista tuntui myös jotenkin vajailta, eli olisivat voineet joko leikata pois tai tehdä enemmän niiden kanssa.
 
Itse on pakko olla vahvasti eri mieltä elden ring avoimesta maailmasta, itselle se maailman tutkiminen on bossien hakkaamisen varsinkin pitkien ja vaikeiden jälkeen se virkistävä erittäin tyydyttävä ja hauskaa vaihtelua. Toki tässä(kin) pelissä on niitä tyhjiä lääniä mutta ne tyhjät läänet monesti johtaa johonkin mielenkiintoiseen mestaan jossa löytää uusia aarteita/aseita/jne jne, sitten vastaan tulee joku luola/dungeon/bossi, kaikki vaan toimii.

Itse nyt olen dlc. parissa, jollain tapaa jopa ehkä tykkään tästä enemmän koska mappi ei ole niin ähkyn iso, toki kun elden ringin pelasi ekaa kertaa oli mapin koko päätä huimaava ja kyllä jo pääpelin parissa meni semmonen päälle 300h, mutta toista samanlaista rykäystä en jaksaisi. Vaikka ei tämä dlc.n mappi mikään pieni ole, on se pääpeliin verrattuna kuitenkin ns. "kutistettu" malli pääpelistä ja vastaan tulee aina jotain mielenkiintoista ilman suuria tyhjiä lääniä.

Monesti vähän on enemmän, mutta mielestäni elden ring teki avoimesta maailmasta taas jotain uutta sen sijaan että tehään nyt vaan avoin maailma koska se nyt on muotia ja mappi täyteen checklist kysymysmerkkejä. Se mitä tulee "mihin minun nyt pitäisi mennä" ei tuottanut ikinä mitään vaikeuksia vaan päinvastoin, ei ole sitä perinteistä checkpointtia ja kädestä pitämistä, mutta silti aina löysi sen oikean polun eikä koskaa tullut eksynyttä oloa.
 
Monesti vähän on enemmän, mutta mielestäni elden ring teki avoimesta maailmasta taas jotain uutta sen sijaan että tehään nyt vaan avoin maailma koska se nyt on muotia ja mappi täyteen checklist kysymysmerkkejä. Se mitä tulee "mihin minun nyt pitäisi mennä" ei tuottanut ikinä mitään vaikeuksia vaan päinvastoin, ei ole sitä perinteistä checkpointtia ja kädestä pitämistä, mutta silti aina löysi sen oikean polun eikä koskaa tullut eksynyttä oloa.
Tätä mä en kyllä ymmärrä ollenkaan. Mitä uutta Elden Ring teki avoimessa maailmassa? Mun mielestä Elden Ring on juuri malliesimerkki siitä että tehdään avoin maailma vain koska se on muotia. Pelihän ei edes tarvitse avointa maailmaa.

En mä tarkoita että pitäisi pidellä pelaajaa kädestä kiinni jos haluan sinne jotain muutakin. Kuten sanoin aiemmin, Limgravessa mulla oli vielä hauskaa mutta sitten huomasin että jokainen alue toistaa samaa kaavaa. Maisemat ovat erilaisia, mutta samat kirkot,rauniot ja luolat löytyy jokaiselta alueelta. Ne ovat siis täysin identtisiä. Samoin suurin osa vihollisista on samoja mitä muillakin alueilla. Muiden pelien kohdalla tällaista kierrätystä kutsutaan yleensä "Ubisoftmaisuudeksi". En sitten tiedä miksi Elden Ringin kohdalla tätä ei haluta tuoda esiin.
Bossien tappamisen ohella peli on käytännössä "tapa kymmenen sutta-tehtäviä" liukuhihnalla. Ja mitä tulee taisteluun niin From Soft ei ole vieläkään päässyt siitä ainaisesta "kierrä selän taakse"-taktiikasta. Puolet bosseistakin on suunniteltu niin että tuolla tekniikalla kaatuu parhaiten.

Ei peli huono ole. Se on hiton kaunis ja teknisesti pätevä peli niin kuin saattoi odottaakin. Mutta pakko sanoa, että alkuinnostuksen jälkeen peli ei jaksanut enää hetkauttaa niin paljon kuin olisi pitänyt.
 
Tätä mä en kyllä ymmärrä ollenkaan. Mitä uutta Elden Ring teki avoimessa maailmassa? Mun mielestä Elden Ring on juuri malliesimerkki siitä että tehdään avoin maailma vain koska se on muotia. Pelihän ei edes tarvitse avointa maailmaa.

En mä tarkoita että pitäisi pidellä pelaajaa kädestä kiinni jos haluan sinne jotain muutakin. Kuten sanoin aiemmin, Limgravessa mulla oli vielä hauskaa mutta sitten huomasin että jokainen alue toistaa samaa kaavaa. Maisemat ovat erilaisia, mutta samat kirkot,rauniot ja luolat löytyy jokaiselta alueelta. Ne ovat siis täysin identtisiä. Samoin suurin osa vihollisista on samoja mitä muillakin alueilla. Muiden pelien kohdalla tällaista kierrätystä kutsutaan yleensä "Ubisoftmaisuudeksi". En sitten tiedä miksi Elden Ringin kohdalla tätä ei haluta tuoda esiin.
Bossien tappamisen ohella peli on käytännössä "tapa kymmenen sutta-tehtäviä" liukuhihnalla. Ja mitä tulee taisteluun niin From Soft ei ole vieläkään päässyt siitä ainaisesta "kierrä selän taakse"-taktiikasta. Puolet bosseistakin on suunniteltu niin että tuolla tekniikalla kaatuu parhaiten.

Ei peli huono ole. Se on hiton kaunis ja teknisesti pätevä peli niin kuin saattoi odottaakin. Mutta pakko sanoa, että alkuinnostuksen jälkeen peli ei jaksanut enää hetkauttaa niin paljon kuin olisi pitänyt.
Itse olen aivan samoilla linjoilla.

Alkuun peli tosiaan oli hyvinkin mielenkiintoinen. Mutta kuten kaikissa avoimen maailman peleissä ennenpitkää käy, se alkaa toistamaan itseään. Asiaa pahentaa se, kun Elden Ringissä ei tuoda tarinaa niin vahvasti esille. Sivutehtäviä toki on, mutta suurimmaksi osaksi peli on taistelua ja tutkimista. Taistelu on hauskaa edelleen, mutta tutkimisesta menee vähän moti, kun sekin toistaa vähän samaa kaavaa.
 
Itse olen aivan samoilla linjoilla.

Alkuun peli tosiaan oli hyvinkin mielenkiintoinen. Mutta kuten kaikissa avoimen maailman peleissä ennenpitkää käy, se alkaa toistamaan itseään. Asiaa pahentaa se, kun Elden Ringissä ei tuoda tarinaa niin vahvasti esille. Sivutehtäviä toki on, mutta suurimmaksi osaksi peli on taistelua ja tutkimista. Taistelu on hauskaa edelleen, mutta tutkimisesta menee vähän moti, kun sekin toistaa vähän samaa kaavaa.
Millä tavalla tutkiminen toistaa samaa kaavaa? Vähä jotenki vaikea itellä saada kiinni, että millaista se tutkiminen pitäisi sitten olla, että se olisi sopivaa?

Tässähän se oli juurikin mahtavaa, kun ei pidetty kädestä kiinni ja kokoajan ollut checklistiä siitä mitä pitää seuraavaksi tehdä vaan tuo itse maailma kutsui tutkimaan ja löytämään ja joka kulman takana oli jotain jännää löydettävää. Tämä ja kaksi uusinta 3D ovat malliesimerkkejä siitä miten open world peli pitäisi tehdä nykypäivänä.
 
Vaikka soulsborne sarja onkin suosikkini ja Elden Ringin parissa on vierähtänyt lähes 400 tuntia, niin kyllä minulla olisi paljonkin ideoita avoimeen maailmaan mitä ei Elden Ringistä löydy.

Mallia voi ottaa vaikka Skyrimistä ja Cyberpunkista, missä maailmat hengittävät ja ovat täynnä ihmisiä, jopa päivärytymin mukaan. Elden Ring ei mielestäni ole mitenkään huono avoimen maailman peli, mutta onhan se koomista että ympäri isoa aluetta vihut vaan jököttävät paikallaan odottmassa sankarin saapumista. Toki poikkeuksiakin on, kuten muutamat taistelut pelin sisällä NPC:iden välillä, mutta noin pääosin maailma on rakennettu kyttäämään sankarin paikalletuloa.

Mitä noiden tehtävien tai luolastojen vaihtelevuuteen tulee, niin voisivathan ne olla monipuolisempia, mutta hyvin vaikea on tehdä avoimen maailman peliä joka ei jotenkin toista itseään jonkun ajan jälkeen. Skyrimissakin valta-osa satunnaistehtävistä on fetch tyyppisiä, vaikka muuten valmiiksi mietityissä tehtävissä on vähän vaihteluakin. Witcher3:ssakin tehtävät rakentuivat muutamaan perustyyppiin.
 
Millä tavalla tutkiminen toistaa samaa kaavaa? Vähä jotenki vaikea itellä saada kiinni, että millaista se tutkiminen pitäisi sitten olla, että se olisi sopivaa?

Tässähän se oli juurikin mahtavaa, kun ei pidetty kädestä kiinni ja kokoajan ollut checklistiä siitä mitä pitää seuraavaksi tehdä vaan tuo itse maailma kutsui tutkimaan ja löytämään ja joka kulman takana oli jotain jännää löydettävää. Tämä ja kaksi uusinta 3D ovat malliesimerkkejä siitä miten open world peli pitäisi tehdä nykypäivänä.
Aika samanlaiset isot puut, linnat/linnoitukset, dunkut, hautausmaat ja kirkot odottavat tutkimista. Vihollisissa ja bosseissa ei kauheasti vaihtelua. Eli loppujenlopuksi jännät löydettävät jäivät aika vähiin. Ei riitä oikein ettei pidetä kädestä ja ei ole checklistaa, jollei maailma ole kiinnostava.

Mutta edelleen, hyvä peli kyseessä mutta enemmän mielestäni Soulsit toimivat tiiviissä kenttäsuunnittelussa. Lisäksi, mullistavaa avointa maailmaa saadaan odottaa vielä pitkään. Ellei GTA 6 tee jotain ihan oikeasti uutta.
 
Vaikka soulsborne sarja onkin suosikkini ja Elden Ringin parissa on vierähtänyt lähes 400 tuntia, niin kyllä minulla olisi paljonkin ideoita avoimeen maailmaan mitä ei Elden Ringistä löydy.

Mallia voi ottaa vaikka Skyrimistä ja Cyberpunkista, missä maailmat hengittävät ja ovat täynnä ihmisiä, jopa päivärytymin mukaan. Elden Ring ei mielestäni ole mitenkään huono avoimen maailman peli, mutta onhan se koomista että ympäri isoa aluetta vihut vaan jököttävät paikallaan odottmassa sankarin saapumista. Toki poikkeuksiakin on, kuten muutamat taistelut pelin sisällä NPC:iden välillä, mutta noin pääosin maailma on rakennettu kyttäämään sankarin paikalletuloa.

Mitä noiden tehtävien tai luolastojen vaihtelevuuteen tulee, niin voisivathan ne olla monipuolisempia, mutta hyvin vaikea on tehdä avoimen maailman peliä joka ei jotenkin toista itseään jonkun ajan jälkeen. Skyrimissakin valta-osa satunnaistehtävistä on fetch tyyppisiä, vaikka muuten valmiiksi mietityissä tehtävissä on vähän vaihteluakin. Witcher3:ssakin tehtävät rakentuivat muutamaan perustyyppiin.
Juuri näin. Avoimen maailman onttous näkyy siinäkin että pelissä ei ole sellaista tarinaa joka sitoisi pelaajan sinne mitenkään. Olen vain joku tyyppi joka jostain syystä haluaa Elden Lordiksi. Niinkö? Aiemmissa peleissä se tietynlainen kryptisyys toimi mutta nyt tuntuu että pelistä puuttuu jotain olennaista. Vaikka peli on komean näköinen, mä vaadin yli sadan tunnin peliltä muutakin kuin maisemien katsomista, tappelua ja marjojen keräämistä. Joo, se on sitä soulsia, tiedän, mutta kuinka pitkään sitä samaa jaksaa yhdessä pelissä?
 
Muutenkin tuntuu että yleinen Souls-väsy on ainaki itseeni iskenyt. Fromi on tehnyt saman asian vähän parempana liian moneen kertaan. Ei varsinkaan sitä samaa jaksa näin pitkässä pelissä
 
Aika samanlaiset isot puut, linnat/linnoitukset, dunkut, hautausmaat ja kirkot odottavat tutkimista. Vihollisissa ja bosseissa ei kauheasti vaihtelua. Eli loppujenlopuksi jännät löydettävät jäivät aika vähiin. Ei riitä oikein ettei pidetä kädestä ja ei ole checklistaa, jollei maailma ole kiinnostava.
Juuri tämä. Mene Minor Erdtreelle ja tapa se Erdtree Avatar siellä ja saat Crystal Tearin. Mene kirkoon ja löydät Sacred Tearin. Etsi sellainen kultainen puu ja löydät Golden Seedin. Mene Catacombiin ja etsi vipu jolla saat oven auki. Sen jälkeen tapa Bossi ja saat Ashesin. Se avoimen maailman osuus pelissä on lähinnä edellisen toistoa.
 
Juuri näin. Avoimen maailman onttous näkyy siinäkin että pelissä ei ole sellaista tarinaa joka sitoisi pelaajan sinne mitenkään. Olen vain joku tyyppi joka jostain syystä haluaa Elden Lordiksi. Niinkö? Aiemmissa peleissä se tietynlainen kryptisyys toimi mutta nyt tuntuu että pelistä puuttuu jotain olennaista. Vaikka peli on komean näköinen, mä vaadin yli sadan tunnin peliltä muutakin kuin maisemien katsomista, tappelua ja marjojen keräämistä. Joo, se on sitä soulsia, tiedän, mutta kuinka pitkään sitä samaa jaksaa yhdessä pelissä?
Bloodbornessa tämä oli nokkelasti selitetty sillä että oli hirviöiden yö ja kaikki normaalit ihmiset piileskelivät suurelta osin kotonaan. Elden Ringissäkin tätä on selitetty Lands betweenillä, mutta onhan se hassua että pelissä on vaikkapa linnanherra joka kaipailee takaisin linnaansa, mutta itse linnassa ei sen vapauttamisen jälkeenkään ole muita kun hirviöitä ja ko. linnanherra jököttämässä itsekseen jossain nurkassa.

Minua nyt ei niin haittaa maailman avoimuus, mutta jos sitä alkaa pohtimaan yhtään enemmän, niin se ei tarinan kannalta kuulosta yhtä luontevalta kuin vaikkapa bloodbornessa. En nyt halua Fromilta mitään Skyrimiäkään, mutta ehkä seuraava voisi olla taas kompaktimpi. Nightreinista en osaa vielä sanoa mitään, proceduraalisuus on aina vähän riski.
 
Bloodbornessa tämä oli nokkelasti selitetty sillä että oli hirviöiden yö ja kaikki normaalit ihmiset piileskelivät suurelta osin kotonaan. Elden Ringissäkin tätä on selitetty Lands betweenillä, mutta onhan se hassua että pelissä on vaikkapa linnanherra joka kaipailee takaisin linnaansa, mutta itse linnassa ei sen vapauttamisen jälkeenkään ole muita kun hirviöitä ja ko. linnanherra jököttämässä itsekseen jossain nurkassa.

Minua nyt ei niin haittaa maailman avoimuus, mutta jos sitä alkaa pohtimaan yhtään enemmän, niin se ei tarinan kannalta kuulosta yhtä luontevalta kuin vaikkapa bloodbornessa. En nyt halua Fromilta mitään Skyrimiäkään, mutta ehkä seuraava voisi olla taas kompaktimpi. Nightreinista en osaa vielä sanoa mitään, proceduraalisuus on aina vähän riski.
Juuh, tätä peliähän markkinoitiin kovasti GRR Martinin nimellä mutta en mä näe sitä pelissä mitenkään. Tarina on samanlaista diibadaapaa kuin aiemmissakin. Jotain hirveää tapahtui, koko maa peittyi kiroukseen ja kaikki tuli hulluiksi. Tätähän ne soulsin tarinat on aina olleet. Tosiaan Bloodbornessa tuntui tarinaa olevan enemmänkin. Eihän sekään niin selkeä ollut mutta koko ajan tuntui että kaikella on syynsä siinä maailmassa.
Se maailma oli yhtenäinen kokonaisuus. Tämä taas tuntuu enemmän teemapuistolta.
 
Olen pelannut viime aikoina Demon's Soulsia, joka on näistä Souls -peleistä sieltä ihan suoraviivaisimmasta päästä. Siinä on vahvuutensa, kuten juurikin tarkkaan hallittu kenttäsuunnittelu ja pelaajan ohjastaminen tiettyä reittiä pitkin, mutta samaan aikaan tämä suoraviivaisuus tekee pelistä vaikeammin lähestyttävän kuin mitä Elden Ring on. Jos jään johonkin kenttään jumiin, niin jään sitten ihan kunnolla jumiin. Avoin maailma antaa hirveän paljon mahdollisuuksia, joka taas mahdollisti sen, että jaksoin pelata peliä, kun koin kokoajan onnistumisen tunteita.

En ole mikään Souls -veteraani tai erityisen hyvä Souls -peleissä, mutta tykkään kovasti siitä miten pelin staminapohjainen taistelu on toteutettu ja miten hahmoa kehitetään. Liiallinen vaikeus sen sijaan saattaa turhauttaa ja pahimmillaan jätän pelin kesken. Näin ollen Elden Ring oli minulle todella onnistunut Souls -peli juuri siksi, että ei oikeastaan ikinä tarvinnut jäädä hakkaamaan päätä seinään, vaan aina löytyi uusi suunta mihin mennä. Ihan viimeinen pomovastus tosin muistutti jälleen, että tämä peli on Souls -lajityyppiä. Se vaati monta yritystä, eikä oikeastaan ollut enää mahdollisuutta edetä muuta reittiä.

Oli se sitten Elden Ring tai Demon's Souls, niin koen tarinan toissijaisena. En yhdentekevänä, mutta en missään nimessä pelin tärkeimpänä asiana. Soulsien pelimekaniikka on se mikä vetoaa ja sitä tarjoilee onnistuneesti sekä rajatumpi Demon's Souls kuin avoimempi Elden Ring. Molemmat hyviä pelejä.
 
Ylös Bottom