Elden Ring

[jhsa]

Juuh, tätä peliähän markkinoitiin kovasti GRR Martinin nimellä mutta en mä näe sitä pelissä mitenkään.

Nimissä on paljon M*rg*t variaatioita pienin vokaalieroin! Ja muutkin nimet samankaltaisia keskenään ...

 

[m_vierimaa]

Oli se sitten Elden Ring tai Demon's Souls, niin koen tarinan toissijaisena. En yhdentekevänä, mutta en missään nimessä pelin tärkeimpänä asiana. Soulsien pelimekaniikka on se mikä vetoaa ja sitä tarjoilee onnistuneesti sekä rajatumpi Demon's Souls kuin avoimempi Elden Ring. Molemmat hyviä pelejä.

Näinhän se on Soulsbornessa mennyt. Siksi en pidäkkään Elden Ringin avoimen maailman höpöjä piirteitä niin häiritsevinä. Toisaalta Bloodborne osoitti että sopivalla taustarinalla tuollainenkin maailma jossa on vaan sankaria väijyviä hirviöitä saadaan tuntumaan loogiselta

 

[Remeded]

Juuri tämä. Mene Minor Erdtreelle ja tapa se Erdtree Avatar siellä ja saat Crystal Tearin. Mene kirkoon ja löydät Sacred Tearin. Etsi sellainen kultainen puu ja löydät Golden Seedin. Mene Catacombiin ja etsi vipu jolla saat oven auki. Sen jälkeen tapa Bossi ja saat Ashesin. Se avoimen maailman osuus pelissä on lähinnä edellisen toistoa.

Nyt sä kuvasit kyllä melko pitkälti mitä videopelaaminen ylipäänsä on, menet sinne, teet tätä että saat ton jotta voit mennä sinne että voit tehää tätä. Sitten tehään lisää että vihdoin saa mitä halusi jotta voi jatkaa.

 

[templar]

Elden Ring tekee mielestäni monia asioita avoimessa maailmassa hyvin (esim. salaisuudet, vertikaalisuus, visuaalisuus) mutta se ei ole resilientti avoimen maailman pelien perustavanlaatuisille ongelmille kuten itseään toistavuus, samojen vihollisten, rakennuksien yms. kierrätys. Nämä ongelmat korostuvat mitä enemmän peliä pelaa, ja varsinkin uusilla läpipeluu kierroksilla.

Vaikka Souls pelit on kehittyneet sitten Demon's Soulsin niin ns. perus formula on pysynyt hyvinkin samanlaisena, ja siinä on ne tietyt piirteet mitkä tekee siitä sen miksi se ihmisiä viehättää. Kuten combat, "environmental story telling", dystopia, yleinen kryptisyys, kädestä pitelemättömyys ja armottomuus. Siitä olen samaa mieltä että osa näistä asioista ei skaalaudu kovinkaan hyvin avoimen maailman ympäristöön, siihen tavallaan kaipaisi jotain enemmän. Fromin edelliset pelit on paljon tiiviimpiä ja näin ollen niissä on mielestäni uudelleen peluu arvoa huomattavasti enemmän, vaikka ER määrällisesti sisältää enemmän aseita ja tavaroita jne. Toki, Elden Ringissäkin kun tietää mistä mitäkin asioita löytyy, voi hevosella juosta paikasta toiseen suht nopeasti mutta siinä kohtaan viimeistään iso maailma muuttuu enemmän taakaksi. Ja toistuvasti saa lukea että moni ei halua vaihtaa buildia lennosta toiseen (vaikka se on ER:ssä helpompaa kuin koskaan), joten suurinosa uusista aseista on tarpeettomia. On helpompi aloittaa puhtaalta pöydältä mutta siinäkin kohtaan avoimen maailman pelin uudelleen aloittaminen on tosi iso kynnys versus lyhyempi/pienempi peli.

Kovaa kritiikkiä mutta onhan tää siitä huolimatta lähes 5/5 peli, olisi ehkä iskenyt vielä huomattavasti enemmän jos ei olisi aiemmat Soulsit tuttuja.

 

[Hulikopteri]

Nyt sä kuvasit kyllä melko pitkälti mitä videopelaaminen ylipäänsä on, menet sinne, teet tätä että saat ton jotta voit mennä sinne että voit tehää tätä. Sitten tehään lisää että vihdoin saa mitä halusi jotta voi jatkaa.

Kuitenkin olisi mukava yllättyä jollain uudella tavalla. Jos tietää aina mitä saa tekemällä jotain, niin vähintään 50h tunnin kohdalla se alkaa tuntumaan tylsältä.

Mutta täytyy sanoa että eka alue oli pelin paras. Silloinkuin kaikki oli vielä uutta ja ihmeellistä.

 

[Ippenator]

Tätä mä en kyllä ymmärrä ollenkaan. Mitä uutta Elden Ring teki avoimessa maailmassa? Mun mielestä Elden Ring on juuri malliesimerkki siitä että tehdään avoin maailma vain koska se on muotia. Pelihän ei edes tarvitse avointa maailmaa.

En mä tarkoita että pitäisi pidellä pelaajaa kädestä kiinni jos haluan sinne jotain muutakin. Kuten sanoin aiemmin, Limgravessa mulla oli vielä hauskaa mutta sitten huomasin että jokainen alue toistaa samaa kaavaa. Maisemat ovat erilaisia, mutta samat kirkot,rauniot ja luolat löytyy jokaiselta alueelta. Ne ovat siis täysin identtisiä. Samoin suurin osa vihollisista on samoja mitä muillakin alueilla. Muiden pelien kohdalla tällaista kierrätystä kutsutaan yleensä "Ubisoftmaisuudeksi". En sitten tiedä miksi Elden Ringin kohdalla tätä ei haluta tuoda esiin.
Bossien tappamisen ohella peli on käytännössä "tapa kymmenen sutta-tehtäviä" liukuhihnalla. Ja mitä tulee taisteluun niin From Soft ei ole vieläkään päässyt siitä ainaisesta "kierrä selän taakse"-taktiikasta. Puolet bosseistakin on suunniteltu niin että tuolla tekniikalla kaatuu parhaiten.

Ei peli huono ole. Se on hiton kaunis ja teknisesti pätevä peli niin kuin saattoi odottaakin. Mutta pakko sanoa, että alkuinnostuksen jälkeen peli ei jaksanut enää hetkauttaa niin paljon kuin olisi pitänyt.

Jännä tuo, että kiinnität huomiota tuohon selän kautta kiertämiseen. Itse en ole tuota käyttänyt oikein yhdessäkään Fromsoftin pelissä, kun ei sellaista ole pakko käyttää, jos ei se ole mielekäs tapa pelata. Elden Ringissä en kyseistä taktiikkaa käyttänyt yhdessäkään taistelussa. Aika monella tavalla voi vihuja päihittää, vaikka ne alkuun tuntuisivatkin vaikeilta. En sitä ehkä pitäisi suoranaisesti huonona, jos ainakin joitain vihuja vastaan toimii tuo selän taakse kiertäminen, kun siitäkin taktiikasta pitäviä pelaajia varmasti riittää, vaikka en itse niihin kuulukaan.

 

[Dark3]

Mallia voi ottaa vaikka Skyrimistä ja Cyberpunkista, missä maailmat hengittävät ja ovat täynnä ihmisiä, jopa päivärytymin mukaan.

Toivottavasti ei, enkä ymmärrä miten "elävä" tai "hengittävä" maailma edes sopisi ER:ään. Maailma on täynnä pelejä, jotka ovat kuin kopioita toisistaan, niin hyvä et FromSoft tekee omaa juttuaan.

Itse alan olemaan kypsä näihin +100h avoimen maailman peleihin, ja se on helpotus kun jotkut indiet kestävät vaan sen pari h. Elden Ring (ja vaikka Skyrim) on poikkeus, vois vaikka aina pelata, kun ei ole geneerinen ubi-kaavan mukainen peli.

Huvitti sekin kun W3:n julkaisun aikaan jotkut olivat sitä mieltä, että kaikki muut pelit saisivat ottaa siitä mallia. Se siis tarkoittaisi et kohta kaikki pelit olisivat kuin kopioita W3:sta. Yritän sitä sanoa et kaikki pelinkehittäjät yrittäisivät tehdä sitä omaa juttuaan ottamalla mahdollisimman vähän muilta vaikutteita. En sitten tiedä myisikö sellaiset pelit miten hyvin, koska ubi-kaava nimittäin myy.

Siis joo, kyllähän ER:kin vihollisia kierrätetään ja samanlaisiin rakennuksiin törmää, mutta sen pelaaminen ei vaan puuduta yhtään, vaikea sen tarkemmin sanoa. Jotenkin se tunnelma, kun maailma on niin lohduton, rapistunut, synkkä, ankara ja kuitenkin kaikesta on pelaajan mahdollista selviytyä, on sellasta jota en koe muiden kehittäjien peleissä. Caelid on mun mielestä todella onnistunut alue, ja sit se rot (mätä?) ai että. Mukavan synkkää.

 

[Remeded]

Huh nyt tuli eka bossi vastaan mikä tuotti jo hieman vaikeuksia, ei nyt mitään että satoja yrityksiä mut muutamia nyt ainakin, eli:

Spoileri

"Auringonkukka" Lähin jo juhlimaan että "no olipa helppo" mut tässä bossissa olikin 3 vaihetta, sit kun pääsi sen lähelle niin piekseminen onnistui mut se tykkäs aina lähtee karkuun ja sit spämmäs niitä sen taikoja siinä. Lopuksi sit mut strategia oli spämmätä aina erdtree healia ja siitä sit haamuapulaisen kanssa sitä piestiin ja se erdtree paransi myös sitä että kesti se 3 rundia.

Muuten ei vielä tässä vaiheessa ole ollut erityisemmin ongelmia, mut veikkaan et pelaan melko maltilla eikä vielä ole tullut vastaan niitä isoja bosseja, tämä nyt oli eka jossa joutui yrittää. Mapista ois vielä suikaleita avaamatta ja mestoja mihin selvästi pääsis mut en ole vielä keksinyt reittejä niihin, veikkaan et niihinkin mennää myöhemmin tai sit en vaa keksi reittiä mut eiköhän ne ajan kanssa löydy.

 

[Ippenator]

Huh nyt tuli eka bossi vastaan mikä tuotti jo hieman vaikeuksia, ei nyt mitään että satoja yrityksiä mut muutamia nyt ainakin, eli:

Spoileri

"Auringonkukka" Lähin jo juhlimaan että "no olipa helppo" mut tässä bossissa olikin 3 vaihetta, sit kun pääsi sen lähelle niin piekseminen onnistui mut se tykkäs aina lähtee karkuun ja sit spämmäs niitä sen taikoja siinä. Lopuksi sit mut strategia oli spämmätä aina erdtree healia ja siitä sit haamuapulaisen kanssa sitä piestiin ja se erdtree paransi myös sitä että kesti se 3 rundia.

Muuten ei vielä tässä vaiheessa ole ollut erityisemmin ongelmia, mut veikkaan et pelaan melko maltilla eikä vielä ole tullut vastaan niitä isoja bosseja, tämä nyt oli eka jossa joutui yrittää. Mapista ois vielä suikaleita avaamatta ja mestoja mihin selvästi pääsis mut en ole vielä keksinyt reittejä niihin, veikkaan et niihinkin mennää myöhemmin tai sit en vaa keksi reittiä mut eiköhän ne ajan kanssa löydy.

Itselleni olivat Rellana ja tanssiva leijonakin aika vaikeita siinä alkupuolella. Useamman kerran sai kumpaakin tahkota. En tuota mainitsemaasi vihua juuri niitä kovemmaksi kokenut, vaikka kieltämättä siinäkin oli hankaluutensa. Jokos sen villisialla ratsastavan komentajan olet muuten jo päihittänyt? Se, Messmer, pelin kovin lohikäärme sekä sitten viimein loppupomo olivat kyllä ne vaikeimmat vihut minulle, ja juurikin tuossa järjestyksessä, eli loppupomo oli sitten kyllä selvästi se kovin lopulta.

 

[Remeded]

Itselleni olivat Rellana ja tanssiva leijonakin aika vaikeita siinä alkupuolella. Useamman kerran sai kumpaakin tahkota. En tuota mainitsemaasi vihua juuri niitä kovemmaksi kokenut, vaikka kieltämättä siinäkin oli hankaluutensa. Jokos sen villisialla ratsastavan kenraalin olet muuten jo päihittänyt? Se, Messmer, pelin kovin lohikäärme sekä sitten viimein loppupomo olivat kyllä ne vaikeimmat vihut minulle, ja juurikin tuossa järjestyksessä.

Leijona meni helposti, tosin mä käytän niitä "apupyöriä" eli aina ku mahollista kutsun niitä kummituksia avuksi. Enkä ole vielä niin pitkällä/törmännyt mainitsemasi bosseihin, ehkä etenen jotenki eri reittiä. Mut monesti tässä ketjussa jotkut on kokenut jotkut pomot helpommaks/vaikeemmaks ku toiset. Itselleni ehottomasti se "kukka" oli tähän asti vaikein. Kyllä mä bossit aina yritän ns. "juustota" eli mikä on tehokkain ja helpoin tapa murhata enkä koe siinä mitään menettäväni, kun taas jotkut hardcore fanit on että "minä prrrkele menen alasti ja vaan puukon kanssa!, siinä ne todelliset souls taidot on koetuksella"

 

[karpaasi]

Itellä oli sen verran taistelu-uupumusta lisärin aikana, että turvauduin apureiden lisäksi myös kilpeen. Messmeri meni sillä helposti. Pelin kovimman loharin kohdalla sattui paikalle sellainen pelaaja, joka hoiteli sen aikalailla yksin. Ite join kaljaa ja kattelin sivummalta melkein

 

[shamaniac]

Mallia voi ottaa vaikka Skyrimistä ja Cyberpunkista, missä maailmat hengittävät ja ovat täynnä ihmisiä, jopa päivärytymin mukaan.

Mitähän ihmettä? Ollaanko me pelattu ihan eri Skyrimiä ja Cyberpunkkia koska juuri ne paikallaan kököttävät tai päättöminä hortoilevat turhat täyteihmiset on juuri sitä mitä en peleihin enää haluaisi. Jos jotain "elävämpää" haluaa niin pitäisi katsella ehkä enemmän siihen mitä Rockstar tekee. Witcher 3:ssa taisi myös olla ihan hyvä se "elävyys", jos oikein muistan.

Skyrim ja CP on kyllä minulle esimerkkejä peleistä, joissa juuri se maailma on vain kulissi ja oikea tekeminen on tehtävät.

Elden Ring ei mielestäni ole mitenkään huono avoimen maailman peli, mutta onhan se koomista että ympäri isoa aluetta vihut vaan jököttävät paikallaan odottmassa sankarin saapumista. Toki poikkeuksiakin on, kuten muutamat taistelut pelin sisällä NPC:iden välillä, mutta noin pääosin maailma on rakennettu kyttäämään sankarin paikalletuloa.

Minua ei jökötykset haitanneet mutta oli siellä kyllä muistaakseni paljon vaeltelevia hahmoja ja esimerkiksi taisteluita eri porukoiden välillä. Se, että joku pomo on holvissaan, ei minusta taas ole mitenkään typerää. Lands Between nyt vain ainakin minun mielikuvissani on vähän erilainen paikka eikä siellä mitään tavallista arkea ole olemassakaan. Se on kuin uni tai painajainen. Sellaiselta aika monet soulsit itse asiassa tuntuvat ja sen kautta ei ainakaan minua ole pelilliset kliseet haitanneet. Pomo on pomoluolassa ja se toimii. Tosin olihan niistäkin osa jossain partioimassa tms., joten kyllä tässä myös vähän kärjistetään tuota "ongelmaa".

Mitä noiden tehtävien tai luolastojen vaihtelevuuteen tulee, niin voisivathan ne olla monipuolisempia, mutta hyvin vaikea on tehdä avoimen maailman peliä joka ei jotenkin toista itseään jonkun ajan jälkeen. Skyrimissakin valta-osa satunnaistehtävistä on fetch tyyppisiä, vaikka muuten valmiiksi mietityissä tehtävissä on vähän vaihteluakin. Witcher3:ssakin tehtävät rakentuivat muutamaan perustyyppiin.

Näinhän se on ja varsinkin Skyrim kävi aika äkkiä toistamaan itseään. Tietysti pelaaminen on aina tietyn loopin toistoa, on myös paljon pelaajasta kiinni kuinka kauan se maistuu.

Juuri tämä. Mene Minor Erdtreelle ja tapa se Erdtree Avatar siellä ja saat Crystal Tearin. Mene kirkoon ja löydät Sacred Tearin. Etsi sellainen kultainen puu ja löydät Golden Seedin. Mene Catacombiin ja etsi vipu jolla saat oven auki. Sen jälkeen tapa Bossi ja saat Ashesin. Se avoimen maailman osuus pelissä on lähinnä edellisen toistoa.

En minä pelannut peliä tuolla tapaa että olisi ollut noin selvästi mielessä joku, mitä tehdä. Minä tutkin paikkoja ja taistelin sekä ihmettelin mitä mistäkin aina löytyy. Jokainen noista Avatareistakin oli aina silti oma haasteensa vaikka toki olikin samankaltainen joka kerta. En vain hoksaa että missä pelissä ei muka ole samalla tapaa toistoa vastuksissa? Eihän se tietysti mikään puolustus ole että "muuallakin on samaa" mutta kun mielestäni tämäkin ongelma on yleisesti peleissä paljon merkittävämpi kuin Elden Ringissä.

Kuitenkin olisi mukava yllättyä jollain uudella tavalla. Jos tietää aina mitä saa tekemällä jotain, niin vähintään 50h tunnin kohdalla se alkaa tuntumaan tylsältä.

No jaa, en minä pelannut peliä että sain jotain kamaa, vaan että voitin haasteet, joita tuli vastaan. Olisi voinut olla vaikka paskakikkare jokaisesta Avatarista ja silti olisin haastanut ne. Toisaalta sitten uutta kamaa tuli jatkuvasti: aseita, asusteita, suojia, mitä lie. Niin paljon että ei suurinta osaa ei edes ehdi testata. Silti aina kiinnosti katsoa että mikä "Shadow Blade of the Buttwrecker" sieltä milloinkin tulee ja sopisiko omalle hahmolle.

Ei Eldenistä tarvitse tykätä mutta hitto vie kun samat ongelmat on paljon pahempia suuressa osaa peleissä. Toistoa, copypastea, tylsää/tyhjää maailmaa jne.

Minulle Elden Ring ja soulsit edustaa sitä viimeistä pelien linnaketta, jossa saa vielä oikeasti ihmetellä pelin maailmaa ja olla ihan hukassa monellakin eri tapaa. Ja joka kerta nousta sieltä hämäännyksen ojasta, valloittaa joka suo ja vuorennyppylä, pikku hiljaa aina vain kovempia vastuksia palasiksi pätkien. Jos siinä samalla pääsee uudeksi Elden Lordiksi, niin se on vain kirsikka kakun päälle. Haasteiden selättäminen ja kryptisen maailman ihmettely on minulle näissä se juttu. Nykyään tulee monesti jopa naureskeltua kuinka typerän monimutkaisia näissä kaikki questitkin on ja silti se ei ärsytä vaikka pitää olla joku ohje että osaa tehdä asiat oikein että vaikka joku tyyppi säilyy hengissä.

Näiden jälkeen jaksaa taas pelata pari sellaistakin peliä, jossa joka välissä ruudulla on joku ohje-popup ja NPC:t sekä pelihahmo itse kertovat kaiken auki ennen kuin ehtii edes tehtäväpaikan ovesta sisälle. Kartalle ilmestyy merkit valmiiksi ja nuoli osoittaa kompassissa ruudun yläreunassa avittamassa jos ei minimappia vasemmassa alakulmassa auta. Osa näistä on toki Eldeniinkin tiensä löytänyt mutta hyvin hillittynä on apurattaat pidetty kun keskivertoon open worldiin vertaa.

 

[m_vierimaa]

Mitähän ihmettä? Ollaanko me pelattu ihan eri Skyrimiä ja Cyberpunkkia koska juuri ne paikallaan kököttävät tai päättöminä hortoilevat turhat täyteihmiset on juuri sitä mitä en peleihin enää haluaisi. Jos jotain "elävämpää" haluaa niin pitäisi katsella ehkä enemmän siihen mitä Rockstar tekee. Witcher 3:ssa taisi myös olla ihan hyvä se "elävyys", jos oikein muistan.

Skyrim ja CP on kyllä minulle esimerkkejä peleistä, joissa juuri se maailma on vain kulissi ja oikea tekeminen on tehtävät.

Kyllähän skyrimissä väki liikkui ympäriinsä. Eräänä hienona yksityiskohta muistan kuinka Riftenissä tiputtelin tavaroita kun huomasin että painoa oli liikaa. Yhtäkkiä en löytänytkään juuri tiputtamaani haarniskaa, veikkasin jo bugiksi kunnes vieressä istuva kerjäläinen kysyi, onko teiltä kenties tippunut jotain. En onnistunut varastamaankaan haarniskaa takaisin, mutta lopuksi törmäsin vahingossa tähän kerjäläiseen joka törmäyksestä säikähtäneenä juoksi pakoon pahki maagia, joka puolestaan suuttui tästä niin että tappoi kerjäläisen. Poimin suu auki haarniskan raadolta, oli todellakin eka kerta kun pelissä näin jotain tällaista. Ja pahoittelen off-topiccia, mutta jos tämä esimerkki ei ole elävää maailmaa, en tiedä mikä olisi.

Tämä sattui perusversiolla, mutta lisäksi iso ero kans onko pelannut päälle modeilla. PC:llä saa nykyään jopa AI LLM malleista haettua juttua NPC:lle Skyrimissä. Mutta se Skyrimistä, en minä Frommilta samaa halua, käytin vaan esimerkkinä elävästä maailmasta.

 

[Wixxer]

Tossa viikko sitten pääsin ekaa kertaa tän DLC:n pariin. Aloitin ihan peruspelin alusta uudella hahmolla. Level oli n. 100 kun päätin lähteä kokeilemaan lisäriä. Aika nopeasti se siitä kyllä nousi ja vikaan pomoon päästessä 150 hujakoilla. Scadutree taitaa olla 15 ja spirit ash 8. Kaikista vaikeinta on ollut tietyt perusvihut joissakin kohdissa kun niissä ei spiritiä ole saanut.

Kaikki pomot vedetty spiritin kanssa paitsi nyt loppubossi jäljellä ja taidan ottaa psn 1kk jäsenyyden, että joku tulee hoitelemaan viimeisen taistelun. Tosi paljon tykännyt kyllä pelata tätä, mutta nyt ei jaksais alkaa grindaamaan noita leveleitä ja ravaamaan ympäriinsä viimeisiä fragmentteja jonkun oppaan kanssa. Eikä nappaa myöskään random paikoista lähteä niitä etsimään.

Niin ja lopuksi todettakoon, että ei näin hyvää peliä ole toistaiseksi koskaan tullut vastaan. Ei tietysti täydellinen ole.

 

[shamaniac]

Kyllähän skyrimissä väki liikkui ympäriinsä. Eräänä hienona yksityiskohta muistan kuinka Riftenissä tiputtelin tavaroita kun huomasin että painoa oli liikaa. Yhtäkkiä en löytänytkään juuri tiputtamaani haarniskaa, veikkasin jo bugiksi kunnes vieressä istuva kerjäläinen kysyi, onko teiltä kenties tippunut jotain. En onnistunut varastamaankaan haarniskaa takaisin, mutta lopuksi törmäsin vahingossa tähän kerjäläiseen joka törmäyksestä säikähtäneenä juoksi pakoon pahki maagia, joka puolestaan suuttui tästä niin että tappoi kerjäläisen. Poimin suu auki haarniskan raadolta, oli todellakin eka kerta kun pelissä näin jotain tällaista. Ja pahoittelen off-topiccia, mutta jos tämä esimerkki ei ole elävää maailmaa, en tiedä mikä olisi.

Tämä sattui perusversiolla, mutta lisäksi iso ero kans onko pelannut päälle modeilla. PC:llä saa nykyään jopa AI LLM malleista haettua juttua NPC:lle Skyrimissä. Mutta se Skyrimistä, en minä Frommilta samaa halua, käytin vaan esimerkkinä elävästä maailmasta.

Oukei, no ei itsellä ole jäänyt mitään tuollaista mieleen. Aina tuntuivat skriptatuilta eikä siltä että olisi joku elävä maailma. Enemmän minä seikkailun ja tutkimisen iloa kuitenkin Eldenistä tai soulseista olen saanut kuin Skyrimistä, joka on ainakin itselleni sitä peruskaavaa että "katsokaa kuinka iso maailma, jossa tehdä samaa satoja tunteja". Ihan viihdyttävää hommaa toki mutta jos on taipuvainen väsymään toistoon, niin luulisi että Skyrim olisi vähintään yhtä paha, ellei pahempi kuin ER.

Yhä siis oma perimmäinen ihmetykseni liittyy siihen, että kun suurin osa peleistä, Skyrim todellakin mukaan laskettuna, on vielä enemmän saman toistoa ja asioiden copypastea, niin miten ER muka on asiassa jotenkin huonompi.

Vai onko kyse nyt vain siitä että "Ei tämä sellainen jumalpeli ole mitä on sanottu"? Ei se täydellinen kaikille ole mutta itselle kyllä aivan täysi kymppi ja virkistävästi poikkeaa peruskaavasta, jossa kaikki annetaan valmiina ja selitetään puhki.

 

[Murdoc]

Oukei, no ei itsellä ole jäänyt mitään tuollaista mieleen. Aina tuntuivat skriptatuilta eikä siltä että olisi joku elävä maailma. Enemmän minä seikkailun ja tutkimisen iloa kuitenkin Eldenistä tai soulseista olen saanut kuin Skyrimistä, joka on ainakin itselleni sitä peruskaavaa että "katsokaa kuinka iso maailma, jossa tehdä samaa satoja tunteja". Ihan viihdyttävää hommaa toki mutta jos on taipuvainen väsymään toistoon, niin luulisi että Skyrim olisi vähintään yhtä paha, ellei pahempi kuin ER.

Yhä siis oma perimmäinen ihmetykseni liittyy siihen, että kun suurin osa peleistä, Skyrim todellakin mukaan laskettuna, on vielä enemmän saman toistoa ja asioiden copypastea, niin miten ER muka on asiassa jotenkin huonompi.

Vai onko kyse nyt vain siitä että "Ei tämä sellainen jumalpeli ole mitä on sanottu"? Ei se täydellinen kaikille ole mutta itselle kyllä aivan täysi kymppi ja virkistävästi poikkeaa peruskaavasta, jossa kaikki annetaan valmiina ja selitetään puhki.

Enkä itse näe, että kaikki avoimet maailmat pitää olla täynnä npc-hahmoja, jotka elää omaa elämäänsä pelaajasta riippumatta ja isoja kaupunkeja kuhisemassa ihmisiä. Tuo ei toimisi kyllä Eldenin maailmassa millään, kun tuo tyyli ja tunnelma on tuollainen, kun se on.

Mutta jos tosiaan open world peliltä hakee tuota elävää maailmaa niin sitten tosiaan GTA5 ja etenkin RDR2 ovat mielestäni paljon parempia esimerkkejä tuosta, kun vaikka Cyberpunk. Cyberpunk on kyllä täynnä NPC hahmoja mutta ei niillä kyllä mitään päämäärää tai omaa elämää ole. Tunnelmallinen Cyberpunk kyllä on ja siinä mielessä todella hienosti tehty.

 

[m_vierimaa]

Vai onko kyse nyt vain siitä että "Ei tämä sellainen jumalpeli ole mitä on sanottu"? Ei se täydellinen kaikille ole mutta itselle kyllä aivan täysi kymppi ja virkistävästi poikkeaa peruskaavasta, jossa kaikki annetaan valmiina ja selitetään puhki.

Ei vaan kyllä minustakin Elden Ring on yksi parhaita pelejä ikinä. Se mitä olen ilmeisen epäonnistuneesti yrittänyt tuoda esille, että jos peliä tarkastellaan puhtaasti avoimen maailman linssin läpi, pidän enemmän elävistä maailmoista a la skyrim tai witcher.

Elden Ring on hyvä peli juurikin mystiikkansa ja pelimekaniikoidensa ansiosta, ymmärrän myös hyvin uteliaisuuden paikkojen koluamisen suhteen. Haittapuoliakin mystiikasta on, kun mitään ei selitetä, en minä ainakaan ala raapustamaan ylös mitään, ja 20h koluamisen jälkeen en todellakaan muista mitä siellä vajassa ollut sairas tyttö minulta pyysikään ja missä linnassa joku muu piti nähdä. Kaikkea ei tarvi antaa valmiina, mutta edes joku yhteenvetosivu tavatuista ja mitä piti tehdä olisi kiva. Dark Soulseissa ja Bloodbornessa tämä mystiikka toimi koska ne olivat paljon pienempiä, Elden Ringissä olisin kaivannut jotain edes ohuttakin yhteenvetoa.

Kyllä Elden Ring silti kympin peli on.

 

[Remeded]

En minäkään näkis Elden Ringiä mitenkään "elävänä openworldina" jossa kun astut kaupunkiin sielä vilisiee torilla jotain tomaatin myyjiä, juuri tämä mystisyys "uni painajainen". On se mikä tässä kiehtoo, ylempänä tulikin jo hyvin sanottua kaikki joten en lähe sitä sen enempää avaa.

Mutta sitten itse pelistä, eilen sitten tuli vastaan se:

Spoileri

"Sarvikuonoritari, herra jestas sentään. Voisin sanoa että tässä alkoi olee jo siinä rajalla että tämä ei ole vaikea bossi hyvällä tavalla, äärimmäisen rasittava spämmiä ja sit se hitbox range oli jotain aivan käsittämättömän pitkä, ei siinä ehtinyt monesti healia juoda kun spämmiä tuli jatkuval syötöl, en oikein keksinyt mitään järkevää taksua siihen, mimicillä sitä sit piestiin ja miljoona eri asetta kokeiltua, lopulta sit löytyi ase, marikas hammer+9 jolla spämmäsin sitä erikoislyöntiä sille ja sit yritin jotenkin siinä juoda energiajuomia ja pysyä elossa.

Ehkä aloin myös hätäilee, mut jotenkin tuntui että en vaa oppinut sen liikkeitä ja miten väistää jne, tuntui et ihan sama mitä tein ja sit sen liikkeet oli jotenkin niin sekavia ettei tiennyyt mitä se seuraavaks meinaa.

 

[shamaniac]

Ei vaan kyllä minustakin Elden Ring on yksi parhaita pelejä ikinä. Se mitä olen ilmeisen epäonnistuneesti yrittänyt tuoda esille, että jos peliä tarkastellaan puhtaasti avoimen maailman linssin läpi, pidän enemmän elävistä maailmoista a la skyrim tai witcher.

No joo, ymmärrän jos tuollaista itse kaipaa mutta minä taas tykkään että pelit saa olla erilaisia. Sitä ER nimenomaan tarjoaa kun ei ole mitään "pakollista" vuorokausirytmiä pelihahmoilla, vaan enemmän sellaista puhdasta pelimäisyyttä, jossa ei ole tarvetta jäljitellä oikeaa elämää. Ymmärrän paremmin muutenkin Witcherin, Skyrimin tai vaikka GTA:n konseptin/maailman kautta miksi niissä se taas on hyvä, kaivattu ja ehkä olennainenkin asia. Soulsien maailmoja, Elden mukaan luettuna, en edes laske paikoiksi, joissa kukaan haluaisi asua. Siellä kärsitään, seikkaillaan ja muuta sellaista mutta ei nyt hitto vie ainakaan asuta. Siis sillä tapaa, että arkinen normityyppi vain elelee siellä. Monsut sitten erikseen ja ne voi ihan hyvin vain haahuilla metsissä tai linnoissaan.

Elden Ring on hyvä peli juurikin mystiikkansa ja pelimekaniikoidensa ansiosta, ymmärrän myös hyvin uteliaisuuden paikkojen koluamisen suhteen. Haittapuoliakin mystiikasta on, kun mitään ei selitetä, en minä ainakaan ala raapustamaan ylös mitään, ja 20h koluamisen jälkeen en todellakaan muista mitä siellä vajassa ollut sairas tyttö minulta pyysikään ja missä linnassa joku muu piti nähdä. Kaikkea ei tarvi antaa valmiina, mutta edes joku yhtenvetosivu tavatuista ja mitä piti tehdä olisi kiva. Dark Soulsseissa ja Bloodbornessa tämä mystiikka toimi koska ne olivat paljon pienempiä, Elden Ringissä olisin kaivannut jotain edes ohuttakin yhteenvetoa.

Yhtä vaikea ne on mielestäni muistaa pienemmissäkin peleissä. Itsellekin ne on vähän kaksijakoinen juttu kun jos haluaa niitä tehdä, niin ei välttämättä riitä arkijärki niitä itse ratkomaan tai tekemään. Mutta lopulta se kääntyy vain From-pelien viehätykseksi. En ihmettele jos se kuitenkin saisi aikaiseksi lähinnä turhautumista. Minulle nuo muuttuisivat mysteereistä fetch-questeiksi jos niitä avattaisiin liikaa, joten tavallaan tuo käyttäjäepäystävällisyys tekee niistä mielenkiintoisempia koska ne muuttuvat mysteereiksi sen sijaan että olisi suoraan vaikka että "go to place A, do thing 1, then come back here".

Nyt kuitenkin on että "Thou shall knoweth when the moon rises, my father is drowning in the sorrow, please, I beg you, must I set the fire myself?" ja on että niin justiinsa, katsellaan josko vahingossa jossain tapahtuu jotain. Joku kuu, tuli ja suru siinä oli muttei mitään hajua miten ne liittyy asiaan.

PS. keksitty esimerkki siis, eli ei kannata etsiä tuollaista pelistä.

 

[Subi]

Varmaankin tuo maailma voisi olla jollain tavalla elävämpi, mutta ei missään nimessä edellä mainituilla perinteisillä tavoilla Questeihin ehkä toivoisin jonkinlaista hyvin yksinkertaista muistikirjaa tai esim. niiden kauppiailta ostettavien vinkkien kaltaisia pieniä lappusia. Jäisi paremmin muistijälki npc:stä joihin on törmännyt ja mitä haluavat. Muuten en tarinan osalta toivo yhtään mitään enempää. Iso osa näiden viehätystä on se salaperäisyys ja koen saavani ihan riittävästi lorea selville ilman mitään tyypillistä tarinallisuutta.

Kuten jo yllä sanottukin niin annetaan pelien olla erilaisia.