tomine11
Well-Known Member
The Mercenary (1968)
”He sells death to the highest bidder! Buy or die!”
Sergio Corbucci tykittää spaghetti piipustansa pihalle, revolverin sellaisesta, paikoitellen toki tuprutellenkin. Kyllähän se tuppaa maistuvaa olevan kerta toisensa perään. Vaikkei makua ole aivan yhtä paljon tai muutenkaan kokkien taidot samaa luokkaa kuin mitä Sergio Leonen vastaavissa, niin kyl nämä tuppaa olemaan hyvää kahteltavaa oikeastaan poikkeuksetta. Nu juups, ilmeisesti tarkalleen ottaen tätä kutsutaan Zapata Westerniksi, jos aletaan pilkkua viilaamaan noiden tarkempien genretitteleiden puolesta.
Franco Nero tuo yksi äijien äijistä, joka lienee jäänyt hitusen turhaankin varjoon täällä perä-Pohjolassa suuremmalta yleisöltä. Liekö Italian suunnalla kuitenkin ollut huomattavasti tunnetumpi veikko, länkkäreissähän mies uransa pitkälti loi mut on siellä muutakin kuten mainio ninja leffa ja taitaa muutamassa crimi tuotoksessakin olla. Takuuvarma tyyppi joka ei juuri koskaan petä, olematta kuitenkaan tasapaksu mitättömyys, karismaa miehellä kuitenkin oli vaikkei suuriin otsikoihin noussutkaan.
Spaghettia kun tarjoillaan, niin aivan hirmuisesti ei tarina variaatioita yleensä ole, eikä pyörää edes pyritä uudelleen keksimään monestikaan, mikä on kuitenkin hyvä vain ! Kyllä näitä sopivin väliajoin jaksaa katsella, niin niitä huikeita superteoksia kuin näitä tuntemattomampia ”keskinkertaisuuksia”, nimittäin tuppaavat hyviä länkkäreitä olemaan.
Huumoriakaan ei ole totaalisesti unohdettu tästä mutta kyllähän nämä kovia tarinoita on, tylyyttä ja rajuutta riittä tapahtumissa ja kohtalaissa sen hetken hupaisuuden vastapainoksi.. eikä tämä nyt mikään täysin vitsiniekkojen kalistelu toki ole. Mut hymy kyl useammassakin kohdassa katsojan naamalle levähtää kuin itsestään eikä väkisin levittäen. Kovia kohtaloita ja elämä oli rankkaa kun hengissä koetti selviytyä. Hitusen sellainen vahvimman laki siellä maailmassa päti, toki nopeasti vetokädestä oli kans apua, myös hoksottimista päänupissakin.
Musiikit näissä ei juuri koskaan totaalisesti petä. Ei tässäkään. Toki tässä musasta vastaa kaksikko Ennio Morricone & Bruno Nicolai. Varsinkin ensin mainittu on sen luokan legenda että ei voi vähempää edes odottaa.. mut saa ne muutkin näissä hyviä soundeja aikaan kuin vain legenda itse. Ei voi kuin taas kerran ihastella ja ihmetellä ja sanoa aijai & uijui ! siis kuinka täydellisen hyvin nuo pienet musapätkät siellä ja toiset täällä tuota yleistä tunnelmaa oikeasti luovat, siis aivan hävyttömän hyvin ! melkein voisi jo luonnehtia niitä sulosointuja katsojan seksuaaliseksi ahdisteluksi.
Italoilla oli näihin jokin synnynnäinen geeni varmasti perimässä, kun näitä tekivät niin se automaattisesti käyttöön tuli sieltä jostain selkärangan uumenista. Corbucci lienee yksi ”hidden gem” mitä ohjaajiin tulee, ei tainnut koskaan saada sitä tunnustusta jonka olisi oikeasti ehdottomasti ansainnut !
Tässä pääosassa siis puolalainen (mistähän toi on repästy) palkkasoturi joka ottaa toimeksiantoja. Tällä kertaa mies päättää auttaa paikallisia kaivostyöläistä ja ”erästä likkaa” jotka tuntuvat sorron ikeessä olevan.. omassa pienessä ”sodassaan” niin Meksikon valtiota vastaan, toki miehen perässä on myös Ameriikan maaltakin sotilasväestö. Joten mies on kerinnyt urallaan jo aika hyvin huseerata ja mainetta kerätä, hitusen mammonaakin siinä sivussa mutta sitähän ei koskaan liiaksi asti ole..
..no joo tässä on sitten juonta vähän enempikin kun se liikkeelle lähtee puksuttamaan ja pientä yllätystä jopa ilmassa väreilee. Elokuva ei ole kuitenkaan pituudella pilattu joten vauhti tässä on melkoinen, alun muutamaa hidasta minsaa lukuunottamatta. Mut sittemmin tarinaa edistetään melkoisella kyydillä ja hepot päästetään laukalle & tapahtumia riittää.. myös pyssyt välillä muistaa paukkua ja ilmoitella omasta olemassa olostaan, vinhaa lauluaan ilmoille päästellen.
Ai niin ! monestihan elokuva elää ja kuolee sen pahiksen mukana, jos siitä saadaan oikeasti tarpeeksi kiehtovan vihattava tyyppi katsojalle asti ujutettua ja vieläpä yhtä aikaa, niin se voi pelastaa hyvin monen muutoin keskinkertaisenkin elokuvan. Tässä suhteessa Jack Palance onnistuu tässä erinomaisesti ! Mies on oikeasti sen luokan mulkvisti että ei mitään rajaa. Toki tässä ”hyviskin” komppaa asiaa mukavasti, kuten aika monesti näissä länkäreissä.. oikeastaan kukaan harvemmin on täysin puhtoinen tapaus, toiset nyt vaan tuppaavat olemaan teoiltaan vielä pari astetta muita m*lkumpia tapauksia.. osittain tilannekin sitä vaatii eikä vähempi vaan yksinkertaisesti riitä.. tapahtumat vaan ajautuvat itsestään & väkisinkin sinne kivan tuolle puolen, varsinkin jos aikoo oman henkikultansa elävien kirjoissa pidellä tovia pidempään.
Se jokin fiilis on vaan hyvä näissä, näihin ne vaan löytää sen jonkin jotta vähintään kelvollinen leffa saadaan aikaan. Eihän tämä toki niille aivan kukkulan kuninkaille vedä vertoja (mikäpä vetäisi) mutta huomattavasti keskivertoa mukavampaa katseltavaa kuitenkin…
…oikeastaan hyvä muttei toki täydellinen ! Hitusen normaalista kuitenkin poikkeavaakin, tässä on höpötystä astetta enempi ja juonellista kikkailua kuin mitä vaikkapas tyyliin Djangon maisemissa oli tarjolla. Monille varmasti se Django oli se vieläkin mieluisampi tapa länkkäröidä, mutta näillä kummallakin on oma paikkansa ehdottomasti kokoelmissani.
Viva la Revolution !
trailer…
”He sells death to the highest bidder! Buy or die!”
Sergio Corbucci tykittää spaghetti piipustansa pihalle, revolverin sellaisesta, paikoitellen toki tuprutellenkin. Kyllähän se tuppaa maistuvaa olevan kerta toisensa perään. Vaikkei makua ole aivan yhtä paljon tai muutenkaan kokkien taidot samaa luokkaa kuin mitä Sergio Leonen vastaavissa, niin kyl nämä tuppaa olemaan hyvää kahteltavaa oikeastaan poikkeuksetta. Nu juups, ilmeisesti tarkalleen ottaen tätä kutsutaan Zapata Westerniksi, jos aletaan pilkkua viilaamaan noiden tarkempien genretitteleiden puolesta.
Franco Nero tuo yksi äijien äijistä, joka lienee jäänyt hitusen turhaankin varjoon täällä perä-Pohjolassa suuremmalta yleisöltä. Liekö Italian suunnalla kuitenkin ollut huomattavasti tunnetumpi veikko, länkkäreissähän mies uransa pitkälti loi mut on siellä muutakin kuten mainio ninja leffa ja taitaa muutamassa crimi tuotoksessakin olla. Takuuvarma tyyppi joka ei juuri koskaan petä, olematta kuitenkaan tasapaksu mitättömyys, karismaa miehellä kuitenkin oli vaikkei suuriin otsikoihin noussutkaan.
Spaghettia kun tarjoillaan, niin aivan hirmuisesti ei tarina variaatioita yleensä ole, eikä pyörää edes pyritä uudelleen keksimään monestikaan, mikä on kuitenkin hyvä vain ! Kyllä näitä sopivin väliajoin jaksaa katsella, niin niitä huikeita superteoksia kuin näitä tuntemattomampia ”keskinkertaisuuksia”, nimittäin tuppaavat hyviä länkkäreitä olemaan.
Huumoriakaan ei ole totaalisesti unohdettu tästä mutta kyllähän nämä kovia tarinoita on, tylyyttä ja rajuutta riittä tapahtumissa ja kohtalaissa sen hetken hupaisuuden vastapainoksi.. eikä tämä nyt mikään täysin vitsiniekkojen kalistelu toki ole. Mut hymy kyl useammassakin kohdassa katsojan naamalle levähtää kuin itsestään eikä väkisin levittäen. Kovia kohtaloita ja elämä oli rankkaa kun hengissä koetti selviytyä. Hitusen sellainen vahvimman laki siellä maailmassa päti, toki nopeasti vetokädestä oli kans apua, myös hoksottimista päänupissakin.
Musiikit näissä ei juuri koskaan totaalisesti petä. Ei tässäkään. Toki tässä musasta vastaa kaksikko Ennio Morricone & Bruno Nicolai. Varsinkin ensin mainittu on sen luokan legenda että ei voi vähempää edes odottaa.. mut saa ne muutkin näissä hyviä soundeja aikaan kuin vain legenda itse. Ei voi kuin taas kerran ihastella ja ihmetellä ja sanoa aijai & uijui ! siis kuinka täydellisen hyvin nuo pienet musapätkät siellä ja toiset täällä tuota yleistä tunnelmaa oikeasti luovat, siis aivan hävyttömän hyvin ! melkein voisi jo luonnehtia niitä sulosointuja katsojan seksuaaliseksi ahdisteluksi.
Italoilla oli näihin jokin synnynnäinen geeni varmasti perimässä, kun näitä tekivät niin se automaattisesti käyttöön tuli sieltä jostain selkärangan uumenista. Corbucci lienee yksi ”hidden gem” mitä ohjaajiin tulee, ei tainnut koskaan saada sitä tunnustusta jonka olisi oikeasti ehdottomasti ansainnut !
Tässä pääosassa siis puolalainen (mistähän toi on repästy) palkkasoturi joka ottaa toimeksiantoja. Tällä kertaa mies päättää auttaa paikallisia kaivostyöläistä ja ”erästä likkaa” jotka tuntuvat sorron ikeessä olevan.. omassa pienessä ”sodassaan” niin Meksikon valtiota vastaan, toki miehen perässä on myös Ameriikan maaltakin sotilasväestö. Joten mies on kerinnyt urallaan jo aika hyvin huseerata ja mainetta kerätä, hitusen mammonaakin siinä sivussa mutta sitähän ei koskaan liiaksi asti ole..
..no joo tässä on sitten juonta vähän enempikin kun se liikkeelle lähtee puksuttamaan ja pientä yllätystä jopa ilmassa väreilee. Elokuva ei ole kuitenkaan pituudella pilattu joten vauhti tässä on melkoinen, alun muutamaa hidasta minsaa lukuunottamatta. Mut sittemmin tarinaa edistetään melkoisella kyydillä ja hepot päästetään laukalle & tapahtumia riittää.. myös pyssyt välillä muistaa paukkua ja ilmoitella omasta olemassa olostaan, vinhaa lauluaan ilmoille päästellen.
Ai niin ! monestihan elokuva elää ja kuolee sen pahiksen mukana, jos siitä saadaan oikeasti tarpeeksi kiehtovan vihattava tyyppi katsojalle asti ujutettua ja vieläpä yhtä aikaa, niin se voi pelastaa hyvin monen muutoin keskinkertaisenkin elokuvan. Tässä suhteessa Jack Palance onnistuu tässä erinomaisesti ! Mies on oikeasti sen luokan mulkvisti että ei mitään rajaa. Toki tässä ”hyviskin” komppaa asiaa mukavasti, kuten aika monesti näissä länkäreissä.. oikeastaan kukaan harvemmin on täysin puhtoinen tapaus, toiset nyt vaan tuppaavat olemaan teoiltaan vielä pari astetta muita m*lkumpia tapauksia.. osittain tilannekin sitä vaatii eikä vähempi vaan yksinkertaisesti riitä.. tapahtumat vaan ajautuvat itsestään & väkisinkin sinne kivan tuolle puolen, varsinkin jos aikoo oman henkikultansa elävien kirjoissa pidellä tovia pidempään.
Se jokin fiilis on vaan hyvä näissä, näihin ne vaan löytää sen jonkin jotta vähintään kelvollinen leffa saadaan aikaan. Eihän tämä toki niille aivan kukkulan kuninkaille vedä vertoja (mikäpä vetäisi) mutta huomattavasti keskivertoa mukavampaa katseltavaa kuitenkin…
…oikeastaan hyvä muttei toki täydellinen ! Hitusen normaalista kuitenkin poikkeavaakin, tässä on höpötystä astetta enempi ja juonellista kikkailua kuin mitä vaikkapas tyyliin Djangon maisemissa oli tarjolla. Monille varmasti se Django oli se vieläkin mieluisampi tapa länkkäröidä, mutta näillä kummallakin on oma paikkansa ehdottomasti kokoelmissani.
Viva la Revolution !
trailer…
Viimeksi muokattu: