Ensimmäiset tunnit ainakin kovin putkimaista menoa, vaikka on olevinaan vapaa eteneminen. Joka saatanan tietä reunustaa hillitön kallioseinämä. Ja joka hiton risteyksessä, sillan kupeessa jne. on jotain sällejä, jotka ampuu saman tien kun näkevät jotakin liikettä. Ei turhia kyselyitä, vaan suoraan päälle. Mistä ne tietää kuka sieltä tulee?! Kun yksi vihu äkkää pelaajan, siirtyy ilmeisesti tieto telepaattisesti muillekin pelaajan sijainnista. Tai ainakin siltä tuo tuntuu, vaikka kuinka yritän kommandona pimeässä puskissa sniikkailla. Osumatarkkuuskin vihuilla tuntuu olevan kertaluokkaa parempaa kuin omalla pyssykällä. Ja vihut eivät edes aina tipu ensimmäisestä pääosumasta, puhumattakaan torsoon ammutuista kudeista. Valitettavasti vihujen wife-beaterit kestää puoli lipasta lyijyä. Mulle yks semmonen kanssa kiitos.
Pari ensimmäistä tehtävää ovat rakenteellisesti aivan identtisiä molempien tehtävien tarjotessa kahta lähes identtistä toteuttamistapaa. Alkaa kummasti puuduttamaan kun ei saatana aseella saa ihmisiä tapettua, ja oma eteneminen rajoitetaan jollain helvetin kallioseinämillä ja 200 metrin välein löytyvillä vihollispartioilla. Minä kun odotin tältä peliltä paaaaljon enemmän. Pakko se on vielä kokeilla, josko tuo peli tuosta vielä sytyttäisi...
Tällä hetkellä vituttaa nuo yllä mainitut peli-iloa tappavat asiat niin paljon, että en jaksa ruveta kaivelemaan niitä positiivisia puolia sen kummemmin.