Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Käytät vanhentunutta selainta. Kyseinen selain ei pakosti näytä tätä tai muita sivustoja oikein. Sinun tulisi päivittää selaimesi tai käyttää vaihtoehtoista selainta..
Camera: Adjust the Field of View, Focal Length, and Camera Roll.
Aperture: Adjust the Depth of Field, Focus Distance, and F-Stop.
Filters: Adjust the Film Grain, Exposure, Filter, and Filter Intensity options.
Borders: Add a Vignette and adjust the Vignette Intensity, and Vignette Falloff. This includes a variety of Border styles and the official God of War logo.
Characters: Toggle the visibility of Kratos, Atreus, and all other characters in the scene. And my personal favorite, we’ve added the ability to change Kratos and Atreus’s facial expressions!
Jos henkilö omaa vahvan näkökannan aiheeseen X ei tämä tarkoita sitä, että tämä on ns. totuus. Vastavuoroisesti tämä ei myöskään tarkoita sitä, että eriävän mielipiteen omaavat yksilöt edustavat "totuudenvastaista kantaa".
Tästä syystä kuvailin käytöstä "pöljäksi", koska argumentit puolesta että vastaan ovat hataralla pohjalla, mutta tästä huolimatta oma mielipide koetaan totuudeksi. Yhtä lailla kirjoitusasu on (ainakin omasta mielestäni) myös turhan hyökkäävä.
Mitä tulee "luepa Kreikan mytologiaa Googlesta" toteamukseen, niin minun viestissäni on linkki, missä on suoria lainauksia Kreikan kirjallisuudesta ja näiden pohjalta en saanut tuosta definitiivista vastausta käsiteltävään aiheeseen.
Jos joku sanoo asioita väärin tai toimii väärällä tavalla sanon aina asioista suoraan sellaisille henkilöille tai tahoille. En näe syytä jotenkin kiertäen tai kovin hienotunteisesti antaa palautetta. En kuitenkaan käytä nimittelyä (esim. pöljäksi kutsumista) tai muutoin irvaile palautteen kohdetta, vaan ainostaan kerron suoraan palautteen lainkaan kaunistelematta. Ehkä jonkun mielestä tylyä, mutta kuitenkin suoraa ja rehellistä palautetta. Toivomuksena se, että asiasta otettaisiin onkeensa eikä jatkettaisi samaan tapaan puolivillaisesti, kuin ennen palautteen antoa.
2-3 tuntia nyt pelannut ja kyllä tämä aika helvetin kaukana 10/10 on. Tästä pelistä ei tee mikään poikkeuksellista, ainakaan tähän mennessä.
Pelaan Pro:lla ja suosin ruudunpäivitystä, tämä ei ole nähnytkään lukittua 60fps, sitten kun lukitsee 30 niin meinaa lentää laatta, kaikki blurrit sun muut on tehty päin vittua, jos vertaa unchardetiin.
Tämän pelin kohdalla on ehkä käynyt perinteinen yli hehkutus ja arvostelijoilla on karannut mopo käsistä, 8/10 perus meininkiä tähän mennessä.
Ilmaisena saatu Mad Max on tällä hetkellä parempi kuin tämä, ihmeitä saa tapahtua että tämä omissa kirjoissa lunastaa mitään.
Itse en taas ole aikoihin jäänyt kunnolla peleihin koukkuun. Shadow of mordor aikoinaan iski todella kovaa. Samoin Last of us ja ehkä kaikista koviten Witcher 3. Kyllä tämän pelin kohdalla tunnelmat on aika samankaltaiset. Ei vaan tahtoisi lopettaa ja koko ajan löytyy jotain uutta tutkittavaa juuri kun olen päättänyt edetä tarinassa. Voi pojat että on hyvä peli
Nyt on sitten Valkyrietkin kesytetty, täytyy myöntää, että viimeisin tuotti kyllä melkoisesti ärräpäitä ennen kuin sain kaatumaan vaikka kuinka yritin kärsivällisesti iskeä vain varman paikan tullen niin siitä huolimatta kamera ja Valkyerie tekivät niin saumatonta yhteistyötä, että löysin itseni tallottavana vähän väliä. Mutta kaatuihan se lopulta (>10)
2-3 tuntia nyt pelannut ja kyllä tämä aika helvetin kaukana 10/10 on. Tästä pelistä ei tee mikään poikkeuksellista, ainakaan tähän mennessä.
Pelaan Pro:lla ja suosin ruudunpäivitystä, tämä ei ole nähnytkään lukittua 60fps, sitten kun lukitsee 30 niin meinaa lentää laatta, kaikki blurrit sun muut on tehty päin vittua, jos vertaa unchardetiin.
Tämän pelin kohdalla on ehkä käynyt perinteinen yli hehkutus ja arvostelijoilla on karannut mopo käsistä, 8/10 perus meininkiä tähän mennessä.
Ilmaisena saatu Mad Max on tällä hetkellä parempi kuin tämä, ihmeitä saa tapahtua että tämä omissa kirjoissa lunastaa mitään.
Itse jatkoin peliä nyt kuukauden tauon jälkeen kun on tullut ulkona vietettyä perkeleesti aikaa hyvien ilmojen takia niin tuli vähän semmonen olo että nyt ei oikeen nappaa, tuntuu että koko hehku katosi pelistä ton kuukauden aikana ja aloin tähyilemään Dark souls remasteredin ostoa nyt. Pakko myös purkaa omia sanomisia että ei tämä last of usin kaltainen mestariteos ole.
Nyt on sitten Valkyrietkin kesytetty, täytyy myöntää, että viimeisin tuotti kyllä melkoisesti ärräpäitä ennen kuin sain kaatumaan vaikka kuinka yritin kärsivällisesti iskeä vain varman paikan tullen niin siitä huolimatta kamera ja Valkyerie tekivät niin saumatonta yhteistyötä, että löysin itseni tallottavana vähän väliä. Mutta kaatuihan se lopulta (>10)
YouTubesta löytyy muuten pätkä jossa eräs tyyppi (en nyt muista sen nimeä tai tunnusta tähän hätään) vetää tuon viimeisen Valkyrien läpi vaikeimmalla tasolla, level 1 varusteilla ja ilman yhtään damaa itselleen. Veti kyllä aivan sanattomaksi tuon näkeminen. Huhhuh mitä pelureita voi olla olemassa!
YouTubesta löytyy muuten pätkä jossa eräs tyyppi (en nyt muista sen nimeä tai tunnusta tähän hätään) vetää tuon viimeisen Valkyrien läpi vaikeimmalla tasolla, level 1 varusteilla ja ilman yhtään damaa itselleen. Veti kyllä aivan sanattomaksi tuon näkeminen. Huhhuh mitä pelureita voi olla olemassa!
Laitan spoileritageihin niin ei kukaan vedä hernettä nenään:
Sen verran monesti kerkesin kuolla, että voin näin jälkikäteen sanoa, että periaatteessahan tuo taistelu on todella simppeli, Sigrun tekee vain 7-8 eri hyökkäystä random järjestyksessä, mutta noista hyökkäyksistä puolet voi estää jo ennen niiden alkamista (kaikki lentohyökkäykset voi torjua heittämällä kirveellä heti kun Sigrun näyttää nousevan ilmaan), joten niitä varsinaisia hyökkäyksiä ei jää kovin montaa ja niistäkin näkee etukäteen mitä sieltä on tulossa. Sigrunilla on ainoastaan yksi hyökkäys, jonka se tekee satunnaisesti ja täysin yllättäen ja sitä on vaikea ennakoida, mutta sitäkään se ei pääse tekemään jos olet jatkuvasti tarpeeksi iholla
Mutta kuten sanoin tämä siis vain periaatteessa, käytännössä vaatii naurettavan herkkää liipasinsormea ja jäätäviä hermoja, etenkin tuolla vaikeusasteella, on kyllä kova suoritus
Nyt kun peli koluttu 95% lävitse ja jäljellä enää jokunen Korppi, joiden metsästykseen zero interest niin lyhyt listaus:
Plussaa:
+ Taistelusysteemi, todella monipuolinen ja tehokkaammat perusiskut vaatii vähän hermojakin kun pitää malttaa suuren örkkimassan keskellä tehdä se perus huitaisu loppuun, jotta saat aloitettua tehokkaamman combon (esim. R1 - tauko - R1, jolloin kirvestä voi heittää itsensä ympäri)
+ Kehityspuu
+ Grafiikat ja toteutus (käytössä perus PS4, joka ei muuten huutanut läheskään yhtä pahasti kuin HZD pelatessa)
+ Ei latausikkunoita
+ Ääninäyttely (pelasin tätä ennen Xenoblade Chronicle 2 )
+ Tunnelma
+ Sivuhahmot, etenkin kaupanpitäjät ja Herra lannevaate
+ Paljon tutkimista ja uusia paikkoja aukesi pelin edetessä kiitettävästi
+ Faija Kratos
+ Atreus, henkilökohtaisesti pidän tekijöiden suurimpana saavutuksena sitä, että on saatu aikaan peli, jossa on lapsi, jota ei tahdo työntää jokaiseen surmanloukkuun joka vastaan tulee, todella kova suoritus. Diggasin myös miten ylimielinen pojasta tuli kun sai tietää totuuden
Vuorelta päästyä lähdin koluamaan paikkoja ja en älynnyt käydä kotona missään vaiheessa, lopulta kun sinne eksyin viimeisen esineen metsästyksen perässä niin helkkari loppukuvathan siellä odotti, olin jo valmistautunut kaikkien aikojen taistoon henkisesti, mutta valitettavasti joudun venaamaan seuraavaan osaan saakka, kuumotus iski jo nyt. Tykkäsin myös erittäin paljon miten peli nollas sen: Atreus: "näin unta, että Thor tuli kylään", Kratos: "älä hulluja puhu, se oli unta"
Kuraa:
- Mappi oli epäkäytännöllinen ja ei näyttänyt tarpeeksi lähelle, kursori myös hakeutui puoliautomaattisesti aina lähimpään kohteeseen, joka oli todella ärsyttävää kun yritti katsoa jonkun pienen Regionin prosentteja
- Kiipeily oli kankeaa ja todella hermoja raastavaa etenkin ylhäälhä alaspäin laskeutuessa kun alaspäin pääsi vain tietystä kohtaa kielekettä, joka oli merkattu huomattavasti huonommin kuin alhaalta ylöspäin.
- Olisi(n) toivonut, että useimmat paikat olisi voinut koluta kerrasta lävitse 100%, koska täysin uusia paikkoja aukesi kiitettävästi pelin edetessä, jonka vuoksi niihin aikaisempiin palaaminen oli todella turhauttavaa yhden arkun takia
Neutraalia:
+/- Juoni, ei pystynyt pitämään otteessaan koko aikaa, mutta ei mitään pahaa sanottavaakaan
+/- Mielestäni vihollismassoja oli sopivassa suhteessa, pelin loppupuoliskolla tuntui että paikoittain liiaksi, mutta ei ärsyyntymiseen saakka. Pari kommenttia on tullut koskien liiallisia pomotaisteluita, mutta itse en oikein ymmärrä tätä väitettä, IMO bosseja oli pelissä melko vähän.
En tosin laske bosseiksi niitä kivikasoja, jotka kuolivat 4 iskusta vaikka energiapalkki olikin alareunassa kuten isommilla bosseilla.
Kokonaisarvosanaksi antaisin 8.5/10, tulen ehdottomasti palaamaan pelin pariin vuosien päästä ja odotan uutta osaa jo kuumeisesti nytten, mutta minusta ei silti tullut niin kova fani, että aiemmat osat menisi tarkastukseen ainakaan ihan hetkeen
Laitan spoileritageihin niin ei kukaan vedä hernettä nenään:
Sen verran monesti kerkesin kuolla, että voin näin jälkikäteen sanoa, että periaatteessahan tuo taistelu on todella simppeli, Sigrun tekee vain 7-8 eri hyökkäystä random järjestyksessä, mutta noista hyökkäyksistä puolet voi estää jo ennen niiden alkamista (kaikki lentohyökkäykset voi torjua heittämällä kirveellä heti kun Sigrun näyttää nousevan ilmaan), joten niitä varsinaisia hyökkäyksiä ei jää kovin montaa ja niistäkin näkee etukäteen mitä sieltä on tulossa. Sigrunilla on ainoastaan yksi hyökkäys, jonka se tekee satunnaisesti ja täysin yllättäen ja sitä on vaikea ennakoida, mutta sitäkään se ei pääse tekemään jos olet jatkuvasti tarpeeksi iholla
Mutta kuten sanoin tämä siis vain periaatteessa, käytännössä vaatii naurettavan herkkää liipasinsormea ja jäätäviä hermoja, etenkin tuolla vaikeusasteella, on kyllä kova suoritus
Nyt kun peli koluttu 95% lävitse ja jäljellä enää jokunen Korppi, joiden metsästykseen zero interest niin lyhyt listaus:
Plussaa:
+ Taistelusysteemi, todella monipuolinen ja tehokkaammat perusiskut vaatii vähän hermojakin kun pitää malttaa suuren örkkimassan keskellä tehdä se perus huitaisu loppuun, jotta saat aloitettua tehokkaamman combon (esim. R1 - tauko - R1, jolloin kirvestä voi heittää itsensä ympäri)
+ Kehityspuu
+ Grafiikat ja toteutus (käytössä perus PS4, joka ei muuten huutanut läheskään yhtä pahasti kuin HZD pelatessa)
+ Ei latausikkunoita
+ Ääninäyttely (pelasin tätä ennen Xenoblade Chronicle 2 )
+ Tunnelma
+ Sivuhahmot, etenkin kaupanpitäjät ja Herra lannevaate
+ Paljon tutkimista ja uusia paikkoja aukesi pelin edetessä kiitettävästi
+ Faija Kratos
+ Atreus, henkilökohtaisesti pidän tekijöiden suurimpana saavutuksena sitä, että on saatu aikaan peli, jossa on lapsi, jota ei tahdo työntää jokaiseen surmanloukkuun joka vastaan tulee, todella kova suoritus. Diggasin myös miten ylimielinen pojasta tuli kun sai tietää totuuden
Vuorelta päästyä lähdin koluamaan paikkoja ja en älynnyt käydä kotona missään vaiheessa, lopulta kun sinne eksyin viimeisen esineen metsästyksen perässä niin helkkari loppukuvathan siellä odotti, olin jo valmistautunut kaikkien aikojen taistoon henkisesti, mutta valitettavasti joudun venaamaan seuraavaan osaan saakka, kuumotus iski jo nyt. Tykkäsin myös erittäin paljon miten peli nollas sen: Atreus: "näin unta, että Thor tuli kylään", Kratos: "älä hulluja puhu, se oli unta"
Kuraa:
- Mappi oli epäkäytännöllinen ja ei näyttänyt tarpeeksi lähelle, kursori myös hakeutui puoliautomaattisesti aina lähimpään kohteeseen, joka oli todella ärsyttävää kun yritti katsoa jonkun pienen Regionin prosentteja
- Kiipeily oli kankeaa ja todella hermoja raastavaa etenkin ylhäälhä alaspäin laskeutuessa kun alaspäin pääsi vain tietystä kohtaa kielekettä, joka oli merkattu huomattavasti huonommin kuin alhaalta ylöspäin.
- Olisi(n) toivonut, että useimmat paikat olisi voinut koluta kerrasta lävitse 100%, koska täysin uusia paikkoja aukesi kiitettävästi pelin edetessä, jonka vuoksi niihin aikaisempiin palaaminen oli todella turhauttavaa yhden arkun takia
Neutraalia:
+/- Juoni, ei pystynyt pitämään otteessaan koko aikaa, mutta ei mitään pahaa sanottavaakaan
+/- Mielestäni vihollismassoja oli sopivassa suhteessa, pelin loppupuoliskolla tuntui että paikoittain liiaksi, mutta ei ärsyyntymiseen saakka. Pari kommenttia on tullut koskien liiallisia pomotaisteluita, mutta itse en oikein ymmärrä tätä väitettä, IMO bosseja oli pelissä melko vähän.
En tosin laske bosseiksi niitä kivikasoja, jotka kuolivat 4 iskusta vaikka energiapalkki olikin alareunassa kuten isommilla bosseilla.
Kokonaisarvosanaksi antaisin 8.5/10, tulen ehdottomasti palaamaan pelin pariin vuosien päästä ja odotan uutta osaa jo kuumeisesti nytten, mutta minusta ei silti tullut niin kova fani, että aiemmat osat menisi tarkastukseen ainakaan ihan hetkeen
Kyllä suosittelen aikasempia osia, ei nyt ehkä ihan niitä ps2 versioita enää tässä vaiheessa mutta kokeile vähintään God Of War 3: Remastered jonka saa jollain parilkympil. Meinaan sen verran erilaisia ne aikasemmat osat ja niissä kun on oikeesti niitä eeppisiä isoja bossitaisteluja joita ikävä kyllä tässä uusimmassa ei ollut kun ehkä kourallinen.
Itsekään en laske pomotaisteluiks niitä kiviä ja/tai niitä hieman isompia örkkejä. Aikasemmissa osissa kun oli niitä pilvenpiirtäjän kokoisia huikeita taisteluja. Ymmärrän tosin miksei niitä tässä ollut, peli kun on uusiks rakennettu alusta asti ja on reboot niin ei vaan voi lykätä heti alkuun kaikkea siistiä näin jättäen mahdolliset jatko-osat ontoiksi. Pitää herkut ja massiviset taistelut jättää myöhempiä osia varten ja uskon että siinnä tullaan taas näkemään eeppisiä taisteluja.
Itse jatkoin peliä nyt kuukauden tauon jälkeen kun on tullut ulkona vietettyä perkeleesti aikaa hyvien ilmojen takia niin tuli vähän semmonen olo että nyt ei oikeen nappaa, tuntuu että koko hehku katosi pelistä ton kuukauden aikana ja aloin tähyilemään Dark souls remasteredin ostoa nyt. Pakko myös purkaa omia sanomisia että ei tämä last of usin kaltainen mestariteos ole.
Meikäläisellä kävi tietyllä tapaa samoin. Tässä tuli pidettyä ~2 viikon tauko, jonka päätteeksi ei ollut suurta kiinnostusta palata pelin ääreen. Onneksi kuitenkin pelaaminen alkoi taas maistua ja tarinakin tuli saatua päätökseen muutama päivä takaperin.
Kokonaisuutena ajatellen tässä ei päästä The Last of Usin -tasolle, mutta jos vertailukohteena toimii nykyisen sukupolven pelit, niin uusin GoW nousee parhaimpien pelien joukkoon, mihin kuuluu Persona 5, Breath of the Wild ja The Wither 3.
Meikäläisellä kävi tietyllä tapaa samoin. Tässä tuli pidettyä ~2 viikon tauko, jonka päätteeksi ei ollut suurta kiinnostusta palata pelin ääreen. Onneksi kuitenkin pelaaminen alkoi taas maistua ja tarinakin tuli saatua päätökseen muutama päivä takaperin.
Kokonaisuutena ajatellen tässä ei päästä The Last of Usin -tasolle, mutta jos vertailukohteena toimii nykyisen sukupolven pelit, niin uusin GoW nousee parhaimpien pelien joukkoon, mihin kuuluu Persona 5, Breath of the Wild ja The Wither 3.
Täällä tunnutaan nostavan TLOU erittäin kovaksi mestariteokseksi. Itselleni se ei sitä ihan koskaan ollut, vaikka toki suurelta osin olikin loistava peli. Juoni ei kuitenkaan ollut siinä ihan sitä luokkaa kuin jotkut tuntuvat kehuvan. Ja loppu oli ainakin itselleni nimenomaan pettymys, vaikka sitäkin on toki paljon kehuttu.
Omasta mielestäni juoni oli liian tavanomainen selviytymistarina ja loppu oli teennäinen, eikä itseäni juurikaan hetkauttanut sen takia. Pelimekaniikka ja tietyt jännitysmomentit toki kolahtivat siinä pelissä.
Itselleni GOW nousi aika selkeästi paremmaksi peliksi kuin TLOU. Toki muutenkin GOW nousi omalla pelilistallani aivan kärkeen yhdessä useamman Souls-pelin sekä Horizon Zero Dawnin kanssa.
Gowia ja last of ussia vertaa väkisinki toisiinsa, tahtoi sitä tai ei. Vaikka ihan eri pelit kyseessä, kaiken muun oheessa gow nousi last of ussin edelle mutta tarinan puolesta last of ussi vie voiton, lyhyesti: Joel ja ellien tarina oli jotenki paljon tiivimpi ja uskottavampi, siinä rakennettiin tarina heti alkuun erittäin vahvasti ja suhde joelin ja ellien välillä kasvoi pikkuhiljaa yhä syvemmäksi. Ei se gowissa huono missään nimeessä ollut, mutta siinä en jostain syystä niin välittänyt heidän välisestä suhteesta ja päämäärästä.
Gowia ja last of ussia vertaa väkisinki toisiinsa, tahtoi sitä tai ei. Vaikka ihan eri pelit kyseessä, kaiken muun oheessa gow nousi last of ussin edelle mutta tarinan puolesta last of ussi vie voiton, lyhyesti: Joel ja ellien tarina oli jotenki paljon tiivimpi ja uskottavampi, siinä rakennettiin tarina heti alkuun erittäin vahvasti ja suhde joelin ja ellien välillä kasvoi pikkuhiljaa yhä syvemmäksi. Ei se gowissa huono missään nimeessä ollut, mutta siinä en jostain syystä niin välittänyt heidän välisestä suhteesta ja päämäärästä.
Minulla taas kävi juuri päinvastoin. Minulle eivät Joel ja Ellie olleet erityisen mieleisiä tai mieleenpainuvia hahmoja. Minulle myös juuri se heidän päämääränsä oli liian epämääräinen ja kaukainen, eikä heidän keskinäinen suhteensa saanut minua mitenkään erityisiin tuntemuksiin.
Kratoksen ja hänen poikansa suhde taas oli minulle erittäin mielenkiintoinen ja se eli mielestäni myös monipuolisemmalla tavalla, kuin Joelin ja Ellien. Toki omalla kohdallani on asiaan vaikuttanut myös se, että minulla on nuori poika jonka kanssa meillä on vahva isä-poika suhde, mikä kyllä selkeästi toi lisää mielenkiintoa tuohon Kratoksen ja Atreuksen väliseen sanailuun ja asemien hakuun. Näinhän sitä juuri tällaiset asiat kuin juoni tai hahmot voidaan kokea hyvinkin eri tavoin peleissä, kuten myös vaikkapa elokuvissakin.
Gowia ja last of ussia vertaa väkisinki toisiinsa, tahtoi sitä tai ei. Vaikka ihan eri pelit kyseessä, kaiken muun oheessa gow nousi last of ussin edelle mutta tarinan puolesta last of ussi vie voiton, lyhyesti: Joel ja ellien tarina oli jotenki paljon tiivimpi ja uskottavampi, siinä rakennettiin tarina heti alkuun erittäin vahvasti ja suhde joelin ja ellien välillä kasvoi pikkuhiljaa yhä syvemmäksi. Ei se gowissa huono missään nimeessä ollut, mutta siinä en jostain syystä niin välittänyt heidän välisestä suhteesta ja päämäärästä.
Tarinan lisäksi kritisoisin myös pelin musiikkia ja tunnelmaa. God of Warin musiikki oli valitettavan vähäistä & helposti unohdettavaa tavaraa. Tunnelmasta on sanottava ettei GoW:n haikeat ja stressaavat hetket aiheuttaneet tunteen värähdyksiä. Näihin mm. lukeutuu kohtaukset missä...
...Kratos opasti poikaa ampumaan peuran metsässä,
Atreus joutui kuoleman porteille,
Baldurin kuolema, mistä Freya murtui täysin tai
päätarinan vihoviimeinen osuus jättiläisten ulottovuudessa.
Mikään näistä kohtauksista ei ollut ääninäytelty tai muutoinkaan toteutettu huonosti, mutta syystä tai toisesta nuo osuudet eivät aiheuttaneet minkäänlaista reaktiota meikäläisessä. Tuo on sääli, koska etenkin nykypäivänä kaipaan peleiltä suuria tunne-elämyksiä. Tästä syystä odotankin innolla Y6:n korkkaamista, koska Yakuza -pelit ovat melkoisia tunteiden vuoristoratoja, missä yhteen aikaan saa naureskella ääneen ja hetken päästä pyyhkiä silmiä kuivaksi. Tämän myötä tämänkaltaiset pelit (Grim Fandango, Walking Dead S1, The Last of Us, Yakuza 0 jne.) jäävät myös hyvin muistiin ja näiden pariin on kiva hypätä vielä useiden vuosien päästä, kun voi valmiiksi fiilistellä tulevia juonenkäänteitä. God of Warin tapauksessa luultavati unohdan valtaosan pelin tapahtumista, kun jatko-osa julkaistaan markkinoille.
Kylläpäs tuntuu tuo hahmonkehittäminen olevan vaikeaa itselle, jotenkin niin sekavat menut että en ole monen tunninkaan jälkeen päässyt siihen kunnolla sisälle. Menun sisällä on menua ja tuo vaikuttaa tuohon ja joopa joo.
Kylläpäs tuntuu tuo hahmonkehittäminen olevan vaikeaa itselle, jotenkin niin sekavat menut että en ole monen tunninkaan jälkeen päässyt siihen kunnolla sisälle. Menun sisällä on menua ja tuo vaikuttaa tuohon ja joopa joo.
Tiedän tunteen. Suoraan sanottuna tuo on surkeasti toteutettu enkä koskaan päässyt sinuiksi valikoiden kanssa. Jokseenkin erikoista, että peliin on upotettu mieletön määrä kahisevaa, mutta valikoiden suunnittelu on ulkoistettu TET-harjoittelijalle.
Kyllä tämä on nyt ruvennut toimimaan, alussa oli jo fiilis että jätän kesken koko pelin, rupes kyllästyttämään todella pahasti.
Kentät tuntui todella tylsiltä ja rupes ottamaan päähän, tylsää.
Onneksi peli otti itseään niskasta kiinni, ja päästiin semmoisiin paikkoihin/maisemiin, missä tuntee jumalien läsnäolon.
Vasta nyt tämä alkaa vaikuttamaan God Of War peliltä, ihmeen paska se alku oli, meni tunteja pilalle.
Tämä paranee tunti tunnilta, tällä hetkellä tuntuu todella hyvältä, sai imaistua nyt kunnolla mukaan.
Jos jostain pitää valittaa, niin suorituskyky Pro:lla konttaa välillä ja ehkä turhaa ramppaamista on havaittavissa.
Varmaan jotain noin 10-15 tuntia pelattuna, todella karkeasti arvioituna.
Kyllä tämä pystyy lunastamaan ne huikeat odotukset mitä tälle asetin, syttyi vaan hitaasti, joko peli tai minä
No nyt sai tämä jumalpeli mut niin raivon partaalle näiden v***n Valkyrioiden kanssa, että peli poistuu koneesta ja menee hyllyyn koristeeksi. Onneksi sentäs oli jo tarina mennyt läpi
