God Of War - Pohjoista mytologiaa

Poro24

Member
@Enemy aivan sama tilanne täällä! Aikaisemmat osat koskematta ja fyysinen versio lähti taannoin halvalla. Kohta lähtee testiin. Juuri olen saamassa RDR2 päätökseen, niin mielenkiinnolla odotan kumpi näistä onkaan se vuoden peli.

Sarjahan alkoi sen verran kiinnostamaan, että piti tuo kolmosen remasteri hankkia samalla. Toivottavasti ei tarvitse pettyä :D.
 

HideoMiyamoto

Well-Known Member
Sarjan pelit ennen tätä reboottia olivat hyvin erillaisia, joten ei kannata odottaa että tarjoavat sitä samaa kuin uusin God of War
 

Huliulikopteri

Active Member
Juu kyllä vaan sanon myös että tää oli viime vuoden peli itselle, vaikken kaikkea jaksanutkaan pelissä tehdä. Esim suuri osa valkyerista jäi hoitelematta. Mutta pelasin kuitenkin pelin läpi ja pidin kovastikin, vaikka vähän puuduttavaksi kävi samojen vihollisten hakkaaminen.
 

OMI3R

Well-Known Member
Kyllä vuosi tuntuu menevän nopeesti nykyään! Sen verran kaikki tuorees muistis että ihan kun eilen vielä olin pieksemässä kirveellä örkkejä.
 

Nisupulla

Jäsen / [FL]
Menee sinne Making of -dokumenttien puolelle. Käyvät hakemassa ideoita Islannissa asti. Kesto lähes 2 tuntia.

Vaikuttavaa nähdä kuinka hermona Cory Barlog on ennen Sonyn E3 pressiä vuonna 2016. Muistan myös itse tuon ensimmäisen näytön, ja sitä ilon määrää kun tajusi mistä oli kysymys.

Tai miten täpinöissään Cory on, kun tulee aika polttaa se kultalevy johon myyntikappaleet pohjautuvat. Dokumentti hyvin tuo esille näitä kehityksen kulmakiviä.

Tunteellisen hetki tulee lopussa, tämä sama pätkä joka löytyy myös jostain ketjun alkupäästä, jossa Cory käy kurkkaamassa ensimmäisen kerran mitä arvosanoja peli on maailmalta saanut...

 
Viimeksi muokattu:

janneus

Active Member
Tuli muutama kuukausi takaperin ostettua pleikkari ensimmäistä kertaa sitten kakkosen ja muutamat pelit tietty siihen mukaan. Last of Us tuli ensimmäiseksi pelattua läpi ja muutama minuutti sitten tuli tämä läpäistyä. Ei mielestäni kyllä mikään 10/10 mestariteos, vaikkei nyt kauhen kauas jäätykään. Itse en ole tälläisten "melee combat pelien" suurin ystävä ja tätä ei kyllä monen tunnin putkia jatsanutkaan pelata ekojen päivien jälkeen. Alkoi tulla korvista ulos. Asiaa ei auttanut eri vihollistyyppien vähyys. Paljon oli eri variaatioita samoista vihollisista (myrkky, jää, tuli) mutta muuten niitä nyt ei ihan hirveästi ollut erilaisia. Myös enemmän lopetus liikkeitä olisin kaivannut. Tuntui että jokaiselle viholliselle tehtiin aina sama. Ja sitten kun vaikka 10 lauma samoja tyyppejä, niin tuntui hölmölle jokainen aina halkaista kahtia tjsp. Kuten täälläkin joku jo mainitsi, niin kartta oli aivan umpisurkea. Witcher2 tyylinen artsyfartsy joka oli käytettävyyden kannalta kamaluus. Tämä ei sentään bugaillut niinkuin noiturissa, jossa joutui aikoinaan aina välillä tubesta tarkastamaan mistä tehtävän voi aloittaa, kartan vaihtaessa lokaatiota sen mukaan missä pelihahmo seisoi. Ehdoton vahvuus pelille oli juoni ja Last of Us tapaan hahmojen välinen dialogi hiljaisempien siirymähetkien varrella. Niitä oli ilo seurata. Hahmostani buildasin runic soturin joka pyyhki kokonaisia vihollisaaltoja aina yhdellä runic liikkeellä. Johtuen osittain siitä että en ollut kauhen kyvykäs hoitelemaan vastustajiani puhtaasti combottamalla melee hyökkäyksiä. Mutta ei se mitään, toimiva ja ihan hauska pelityyli oli tämäkin. En usko että tulen enään palaamaan pelin pariin. Jäljelle jäi ainoastaan näitä grindaus areenoita ja valkyrioita. En kokenut että se combat oli itselle SE juttu tässä pelissä, että pelkästään sen varjolla jaksaa jäädä rähisemään. Lopetus oli tuollaisenaankin mielestäni oikein tyydyttävä ja hyvä maku jäi suuhun. Heitän loppuun vielä hyväksi havaitsemani runic hyökkäykset sekä arvosanan.

Kirveellä:

Light: Wrath of the Frost Ancient - Todella paljon vahinkoa tekevä "3rd person shooter tyyliin" tähdättävä säde. Erityisen hyväm pomotaisteluissa.

Heavy: Blessings of the Frost - En itseasissa pitänyt oikein mistään kirveen heavyistä, ja tämä oli ns. "neutraali". Hyvä dmg buff kirveen lyönteihin. Aikaisemmissa oli aina se vika että jotain tiettyä vihollistyyppiä vastaan se olikin iahn hyödytön ja sitä ei tiennyt tietysti etukäteen ja sitten harmitti kun oma valttikortti ei tehonnutkaan. Safety pick.

Kratoksen terillä:

Light: Blast of Hephaestus - Nopea, lyhyt cooldown. Teki suoraan edessä seisoviin tyyppeihin kovan damagen ja paljon burn damagea.

Heavy: Prometheus Flame - Helppo osua, kratos ei heilu taaskaan jossain animaatiossa puolta päivää. Paljon (burn)damagea. Kohtuu lyhyt cooldown.

Jousipyssyllä:

Storm of the Elks & Boar Stampede - Mielestäni nämä jousipyssyn vastaavat eivät olleet kamalat kummoisia. Näissä oli lyhyimmät cooldownit ja saa yleensä stunlockattua vastustajat siten että osuu vielä paremmin. Saa esim tuo Wrath of The Frost Anciestin osumaan kokonaan ja se on iso plussa.

Näillä tuli oikeastaan koko peli pelattua läpi. Kaikkia (löytämiäni) tuli testattua, mutta nämä koin parhaaksi yleisesti kaikissa tilanteissa.

9/10. Tarina kantoi loppuun saakka.
 

Ac3way

Well-Known Member
Itse pidin kyllä ihan pelin tarinankerronnasta, noista matkan aikana käydyistä keskusteluista ja muutamien tärkeiden hahmojen kasvamisesta matkan aikana sekä niiden avartamisesta pelaajalle.

Itse varsinainen pelin tarina taas ei antanut itselleni mitään ja loppuosa jopa heikensi itselläni koko matkaa. Lisäksi suuret paljastukset eivät tuoneet itselleni mitään, kun pelissä ei niitä sen enempää avattu. Ja mikään pelkkä "namedropailu" ei minun norskimytologian tiedoilla hirveästi säväyttänyt. Odotin itse tarinalta enemmän laajuutta, enkä pelkästään yksinkertaista perhedraamaa vierailta hahmoilta.

Pelissä on kyllä paljon norskimytologian kerrontaa ja sisällön määrä myös valikoissa on valtava, mutta oli hankala saada käsitystä kaikesta. Eikä oikein tiennyt mikä on pelintekijöiden ottamia vapauksia, mikä oikeata mytologiaa ja mikä on vain pelaamisen kannalta tehty ratkaisu.

Nyt katsottuani Thor-elokuvat ymmärrän paremmin mikä näissä molemmissa on yhteistä ja kokonaishahmotus norskimytologiasta on myös parempi. Itse pelin pelaamisen jälkeen olisi ollut hankala mitään kertoa norskien mytologiasta. Siinä mielessä se aspekti oli pettymys, kun odotin valtavasti tältä uudelta God of Warilta sitä, että pääse tutustumaan uusiin mielenkiintoisiin asioihin. Ja sinäänsä toki pääsikin tutustumaan uuteen, mutta vain hieman liian sekavasti.

Itse peli oli hyvä, varsinkin pelin ohjaus(direction), rytmitys, pulmat ja kenttäsuunnittelu. Taistelu oli melkein "maalissa asti", mutta lopulta se ei sen kirveen heiton lisäksi oikein nautintoa antanut. Niukasti 9 arvosanan peli itselleni. Ansaitusti se ainakin osan palkkinnoista voitti hurjasta potistaan, vaikka ihan kaikkea hypetystä en pysty itse allekirjoittamaan.
 

janneus

Active Member
Pelissä on kyllä paljon norskimytologian kerrontaa ja sisällön määrä myös valikoissa on valtava, mutta oli hankala saada käsitystä kaikesta. Eikä oikein tiennyt mikä on pelintekijöiden ottamia vapauksia, mikä oikeata mytologiaa ja mikä on vain pelaamisen kannalta tehty ratkaisu.
Tämä häiritse kyllä myös jonkin verran itseä. Useasti peliä pelatessa piti heittää pauselle ja mennä katsomaan wikipediasta keitä näiden hahmojen nyt pitäisi olla ja ihmeteltyä mikseivät ne välttämättä vastaa sitä tässä pelissä. No ei siinä, ymmärrän kyllä taiteellisten / pelillisten vapauksien ottamisen, mutta kyllä se silti tietyllä tapaa jäi harmittamaan.



Menee sinne Making of -dokumenttien puolelle. Käyvät hakemassa ideoita Islannissa asti. Kesto lähes 2 tuntia.

Vaikuttavaa nähdä kuinka hermona Cory Barlog on ennen Sonyn E3 pressiä vuonna 2016. Muistan myös itse tuon ensimmäisen näytön, ja sitä ilon
Katselimpa nyt tuonkin joutessani. Ihan "ok" pätkä. En nyt tiedä kertoiko se minulle mitään uutta, tai tuliko sellaista oloa että tähän nähtiin nyt ihan extra paljon aikaa ja vaivaa. Tuollaista se pelien tekeminen käsittääkseni on ollut muutenkin. Tällä klertaa loksahti vain palaset kunnolla paikoilleen ja saatiin hyvä ja hiottu lopputulos.
 
Juuri tuli tuon Raising Kratos-dokkarin innoittamana kolmatta kertaa peli pelattua läpi (Valkyrieitä myöten) tuolla NG+:n vaikeimmailla vaikeusasteella ja täytyy kyllä todeta, että tämä peli maistui 6kk tauon jälkeen lähes siinä missä ensimmäisellä ja tokallakin kertaa.

Meikäläinen ainakin tykkää kuinka paljon peli on täynnä pieniä yksityiskohtia joita ei välttämättä edes ensimmäisellä pelikerralla huomannut. Myös hauska seurata kuinka paljon vihjeitä peli antaa tulevasta pelin alussakin jolloin pelaaja ei ensimmäisellä kertaa tietenkään osaa yhdistää niitä mihinkään.

Mutta vaikka kuinka hyvin on rakennettu tuo pelin tarina ja dialogi, niin kyllä pelin suurin vetovoima itselle on tuo combat ja kuinka hyvin se on suunniteltu. Oli mukavaa vaihtelua pelata peli läpi semmoisilla runic-iskuilla mitä en tähän mennessä ollut edes käyttänyt aiksisemmin, toi sopivasti pientä uuden tuntua pelailuun. Myös Valkyrieitä oli sen verran muutettu, ettei aikaisemmasta lihasmuistista ollut liikaa apua vaan jokainen taisto oli edelleen haastava.

Tykkäsin aiemmistakin GoW-peleistä peleinä mutta siihen se sitten jäikin ja aika nopeasti ne pystyi unohtamaan kumminkin. Joten ei voi kuin nostaa hattua herra Barlogille jolla riitti tarpeeksi visiota ja uskallusta muuttaa lähes kaikki olennainen uudeksi paremmin toimivaksi kokonaisuudeksi.

Suurella todennäköisyydellä tämä peli tulee olemaan itselleni game of the generation. Mikään videopeli ei ole täydellinen, mutta omissa papereissani tätä lähemmäksi kymppiä ei voi enää päästä.

Innolla jään odottamaan kuinka upea teos seuraava GoW onkaan PS5:n tehoilla, ai ai.
 

MAINOS

Ylös Bottom