Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

God Of War - Pohjoista mytologiaa

@Enemy aivan sama tilanne täällä! Aikaisemmat osat koskematta ja fyysinen versio lähti taannoin halvalla. Kohta lähtee testiin. Juuri olen saamassa RDR2 päätökseen, niin mielenkiinnolla odotan kumpi näistä onkaan se vuoden peli.

Sarjahan alkoi sen verran kiinnostamaan, että piti tuo kolmosen remasteri hankkia samalla. Toivottavasti ei tarvitse pettyä :D.
 
Sarjan pelit ennen tätä reboottia olivat hyvin erillaisia, joten ei kannata odottaa että tarjoavat sitä samaa kuin uusin God of War
 
Juu kyllä vaan sanon myös että tää oli viime vuoden peli itselle, vaikken kaikkea jaksanutkaan pelissä tehdä. Esim suuri osa valkyerista jäi hoitelematta. Mutta pelasin kuitenkin pelin läpi ja pidin kovastikin, vaikka vähän puuduttavaksi kävi samojen vihollisten hakkaaminen.
 
Kyllä vuosi tuntuu menevän nopeesti nykyään! Sen verran kaikki tuorees muistis että ihan kun eilen vielä olin pieksemässä kirveellä örkkejä.
 
Menee sinne Making of -dokumenttien puolelle. Käyvät hakemassa ideoita Islannissa asti. Kesto lähes 2 tuntia.

Vaikuttavaa nähdä kuinka hermona Cory Barlog on ennen Sonyn E3 pressiä vuonna 2016. Muistan myös itse tuon ensimmäisen näytön, ja sitä ilon määrää kun tajusi mistä oli kysymys.

Tai miten täpinöissään Cory on, kun tulee aika polttaa se kultalevy johon myyntikappaleet pohjautuvat. Dokumentti hyvin tuo esille näitä kehityksen kulmakiviä.

Tunteellisen hetki tulee lopussa, tämä sama pätkä joka löytyy myös jostain ketjun alkupäästä, jossa Cory käy kurkkaamassa ensimmäisen kerran mitä arvosanoja peli on maailmalta saanut...

 
Viimeksi muokattu:
Tuli muutama kuukausi takaperin ostettua pleikkari ensimmäistä kertaa sitten kakkosen ja muutamat pelit tietty siihen mukaan. Last of Us tuli ensimmäiseksi pelattua läpi ja muutama minuutti sitten tuli tämä läpäistyä. Ei mielestäni kyllä mikään 10/10 mestariteos, vaikkei nyt kauhen kauas jäätykään. Itse en ole tälläisten "melee combat pelien" suurin ystävä ja tätä ei kyllä monen tunnin putkia jatsanutkaan pelata ekojen päivien jälkeen. Alkoi tulla korvista ulos. Asiaa ei auttanut eri vihollistyyppien vähyys. Paljon oli eri variaatioita samoista vihollisista (myrkky, jää, tuli) mutta muuten niitä nyt ei ihan hirveästi ollut erilaisia. Myös enemmän lopetus liikkeitä olisin kaivannut. Tuntui että jokaiselle viholliselle tehtiin aina sama. Ja sitten kun vaikka 10 lauma samoja tyyppejä, niin tuntui hölmölle jokainen aina halkaista kahtia tjsp. Kuten täälläkin joku jo mainitsi, niin kartta oli aivan umpisurkea. Witcher2 tyylinen artsyfartsy joka oli käytettävyyden kannalta kamaluus. Tämä ei sentään bugaillut niinkuin noiturissa, jossa joutui aikoinaan aina välillä tubesta tarkastamaan mistä tehtävän voi aloittaa, kartan vaihtaessa lokaatiota sen mukaan missä pelihahmo seisoi. Ehdoton vahvuus pelille oli juoni ja Last of Us tapaan hahmojen välinen dialogi hiljaisempien siirymähetkien varrella. Niitä oli ilo seurata. Hahmostani buildasin runic soturin joka pyyhki kokonaisia vihollisaaltoja aina yhdellä runic liikkeellä. Johtuen osittain siitä että en ollut kauhen kyvykäs hoitelemaan vastustajiani puhtaasti combottamalla melee hyökkäyksiä. Mutta ei se mitään, toimiva ja ihan hauska pelityyli oli tämäkin. En usko että tulen enään palaamaan pelin pariin. Jäljelle jäi ainoastaan näitä grindaus areenoita ja valkyrioita. En kokenut että se combat oli itselle SE juttu tässä pelissä, että pelkästään sen varjolla jaksaa jäädä rähisemään. Lopetus oli tuollaisenaankin mielestäni oikein tyydyttävä ja hyvä maku jäi suuhun. Heitän loppuun vielä hyväksi havaitsemani runic hyökkäykset sekä arvosanan.

Kirveellä:

Light: Wrath of the Frost Ancient - Todella paljon vahinkoa tekevä "3rd person shooter tyyliin" tähdättävä säde. Erityisen hyväm pomotaisteluissa.

Heavy: Blessings of the Frost - En itseasissa pitänyt oikein mistään kirveen heavyistä, ja tämä oli ns. "neutraali". Hyvä dmg buff kirveen lyönteihin. Aikaisemmissa oli aina se vika että jotain tiettyä vihollistyyppiä vastaan se olikin iahn hyödytön ja sitä ei tiennyt tietysti etukäteen ja sitten harmitti kun oma valttikortti ei tehonnutkaan. Safety pick.

Kratoksen terillä:

Light: Blast of Hephaestus - Nopea, lyhyt cooldown. Teki suoraan edessä seisoviin tyyppeihin kovan damagen ja paljon burn damagea.

Heavy: Prometheus Flame - Helppo osua, kratos ei heilu taaskaan jossain animaatiossa puolta päivää. Paljon (burn)damagea. Kohtuu lyhyt cooldown.

Jousipyssyllä:

Storm of the Elks & Boar Stampede - Mielestäni nämä jousipyssyn vastaavat eivät olleet kamalat kummoisia. Näissä oli lyhyimmät cooldownit ja saa yleensä stunlockattua vastustajat siten että osuu vielä paremmin. Saa esim tuo Wrath of The Frost Anciestin osumaan kokonaan ja se on iso plussa.

Näillä tuli oikeastaan koko peli pelattua läpi. Kaikkia (löytämiäni) tuli testattua, mutta nämä koin parhaaksi yleisesti kaikissa tilanteissa.

9/10. Tarina kantoi loppuun saakka.
 
Itse pidin kyllä ihan pelin tarinankerronnasta, noista matkan aikana käydyistä keskusteluista ja muutamien tärkeiden hahmojen kasvamisesta matkan aikana sekä niiden avartamisesta pelaajalle.

Itse varsinainen pelin tarina taas ei antanut itselleni mitään ja loppuosa jopa heikensi itselläni koko matkaa. Lisäksi suuret paljastukset eivät tuoneet itselleni mitään, kun pelissä ei niitä sen enempää avattu. Ja mikään pelkkä "namedropailu" ei minun norskimytologian tiedoilla hirveästi säväyttänyt. Odotin itse tarinalta enemmän laajuutta, enkä pelkästään yksinkertaista perhedraamaa vierailta hahmoilta.

Pelissä on kyllä paljon norskimytologian kerrontaa ja sisällön määrä myös valikoissa on valtava, mutta oli hankala saada käsitystä kaikesta. Eikä oikein tiennyt mikä on pelintekijöiden ottamia vapauksia, mikä oikeata mytologiaa ja mikä on vain pelaamisen kannalta tehty ratkaisu.

Nyt katsottuani Thor-elokuvat ymmärrän paremmin mikä näissä molemmissa on yhteistä ja kokonaishahmotus norskimytologiasta on myös parempi. Itse pelin pelaamisen jälkeen olisi ollut hankala mitään kertoa norskien mytologiasta. Siinä mielessä se aspekti oli pettymys, kun odotin valtavasti tältä uudelta God of Warilta sitä, että pääse tutustumaan uusiin mielenkiintoisiin asioihin. Ja sinäänsä toki pääsikin tutustumaan uuteen, mutta vain hieman liian sekavasti.

Itse peli oli hyvä, varsinkin pelin ohjaus(direction), rytmitys, pulmat ja kenttäsuunnittelu. Taistelu oli melkein "maalissa asti", mutta lopulta se ei sen kirveen heiton lisäksi oikein nautintoa antanut. Niukasti 9 arvosanan peli itselleni. Ansaitusti se ainakin osan palkkinnoista voitti hurjasta potistaan, vaikka ihan kaikkea hypetystä en pysty itse allekirjoittamaan.
 
Pelissä on kyllä paljon norskimytologian kerrontaa ja sisällön määrä myös valikoissa on valtava, mutta oli hankala saada käsitystä kaikesta. Eikä oikein tiennyt mikä on pelintekijöiden ottamia vapauksia, mikä oikeata mytologiaa ja mikä on vain pelaamisen kannalta tehty ratkaisu.

Tämä häiritse kyllä myös jonkin verran itseä. Useasti peliä pelatessa piti heittää pauselle ja mennä katsomaan wikipediasta keitä näiden hahmojen nyt pitäisi olla ja ihmeteltyä mikseivät ne välttämättä vastaa sitä tässä pelissä. No ei siinä, ymmärrän kyllä taiteellisten / pelillisten vapauksien ottamisen, mutta kyllä se silti tietyllä tapaa jäi harmittamaan.



Menee sinne Making of -dokumenttien puolelle. Käyvät hakemassa ideoita Islannissa asti. Kesto lähes 2 tuntia.

Vaikuttavaa nähdä kuinka hermona Cory Barlog on ennen Sonyn E3 pressiä vuonna 2016. Muistan myös itse tuon ensimmäisen näytön, ja sitä ilon

Katselimpa nyt tuonkin joutessani. Ihan "ok" pätkä. En nyt tiedä kertoiko se minulle mitään uutta, tai tuliko sellaista oloa että tähän nähtiin nyt ihan extra paljon aikaa ja vaivaa. Tuollaista se pelien tekeminen käsittääkseni on ollut muutenkin. Tällä klertaa loksahti vain palaset kunnolla paikoilleen ja saatiin hyvä ja hiottu lopputulos.
 
Juuri tuli tuon Raising Kratos-dokkarin innoittamana kolmatta kertaa peli pelattua läpi (Valkyrieitä myöten) tuolla NG+:n vaikeimmailla vaikeusasteella ja täytyy kyllä todeta, että tämä peli maistui 6kk tauon jälkeen lähes siinä missä ensimmäisellä ja tokallakin kertaa.

Meikäläinen ainakin tykkää kuinka paljon peli on täynnä pieniä yksityiskohtia joita ei välttämättä edes ensimmäisellä pelikerralla huomannut. Myös hauska seurata kuinka paljon vihjeitä peli antaa tulevasta pelin alussakin jolloin pelaaja ei ensimmäisellä kertaa tietenkään osaa yhdistää niitä mihinkään.

Mutta vaikka kuinka hyvin on rakennettu tuo pelin tarina ja dialogi, niin kyllä pelin suurin vetovoima itselle on tuo combat ja kuinka hyvin se on suunniteltu. Oli mukavaa vaihtelua pelata peli läpi semmoisilla runic-iskuilla mitä en tähän mennessä ollut edes käyttänyt aiksisemmin, toi sopivasti pientä uuden tuntua pelailuun. Myös Valkyrieitä oli sen verran muutettu, ettei aikaisemmasta lihasmuistista ollut liikaa apua vaan jokainen taisto oli edelleen haastava.

Tykkäsin aiemmistakin GoW-peleistä peleinä mutta siihen se sitten jäikin ja aika nopeasti ne pystyi unohtamaan kumminkin. Joten ei voi kuin nostaa hattua herra Barlogille jolla riitti tarpeeksi visiota ja uskallusta muuttaa lähes kaikki olennainen uudeksi paremmin toimivaksi kokonaisuudeksi.

Suurella todennäköisyydellä tämä peli tulee olemaan itselleni game of the generation. Mikään videopeli ei ole täydellinen, mutta omissa papereissani tätä lähemmäksi kymppiä ei voi enää päästä.

Innolla jään odottamaan kuinka upea teos seuraava GoW onkaan PS5:n tehoilla, ai ai.
 
Moikka! Kertokaas oisko tää oikea peli sellaseen "graindaamiseen" ja mmoprg tyyliseen. Itse ainoastaan osrs pelannut mutta kun nyt ei konetta ole käytössä, niin pakko ostaa ps4:lle joku yhtään samantyylinen peli, sellanen kiinnostas paljon.

Ilmeisesti tässä on tarinaa aika paljon. Onko yhtään sellasts graindaustyylistä? Vai mikä peli olis enemmän sellainen?
 
Tässä on kyseessä suoraviivaisesti etenevästä väkivalta eepoksesta, viikinki aiheisella tarinalla höystettynä. Erinomainen sellainen.
 
Moikka! Kertokaas oisko tää oikea peli sellaseen "graindaamiseen" ja mmoprg tyyliseen. Itse ainoastaan osrs pelannut mutta kun nyt ei konetta ole käytössä, niin pakko ostaa ps4:lle joku yhtään samantyylinen peli, sellanen kiinnostas paljon.

Ilmeisesti tässä on tarinaa aika paljon. Onko yhtään sellasts graindaustyylistä? Vai mikä peli olis enemmän sellainen?

Ei ole kyllä mitään tekemistä tällä old school Runescapen kanssa. Joku Diablo 3 voisi olla lähempänä.
 
Ei ole kyllä mitään tekemistä tällä old school Runescapen kanssa. Joku Diablo 3 voisi olla lähempänä.
Joo kun joku runescapen kaltainen grindaus kiinnostas... jossa voi perus kalastaa, metästää, hankkia rahaa sillai ja välillä pvp En sit tiedä onko konsolille yhtään edes sen tyylistä. Pistän ton diablonkin korvan taakse.. tosiaan konsolilla en ikinä oo pelannu yhtään tän kaltasta peliä. Ainut tän kaltanen niin koneella se osrs.
 
Joo kun joku runescapen kaltainen grindaus kiinnostas... jossa voi perus kalastaa, metästää, hankkia rahaa sillai ja välillä pvp En sit tiedä onko konsolille yhtään edes sen tyylistä. Pistän ton diablonkin korvan taakse.. tosiaan konsolilla en ikinä oo pelannu yhtään tän kaltasta peliä. Ainut tän kaltanen niin koneella se osrs.

Red Dead Redemption 2, voi kalastaa, metästää ja pelata pvp. :D
 
Joo kun joku runescapen kaltainen grindaus kiinnostas... jossa voi perus kalastaa, metästää, hankkia rahaa sillai ja välillä pvp En sit tiedä onko konsolille yhtään edes sen tyylistä. Pistän ton diablonkin korvan taakse.. tosiaan konsolilla en ikinä oo pelannu yhtään tän kaltasta peliä. Ainut tän kaltanen niin koneella se osrs.

Aaa. No Diablossa ei muistaakseni pahemmin kalastella :D Lähinnä hakataan örkkiä örkin perään ja toivotaan että se tiputtaa sen himoitun "abyssal whipin".
 
Kun kerran ketju on nostettu ja peli tuli pelattua läpi tuossa pari tuntia sitten, niin voisi ohimennen todeta, että jumankukkeli miten mainio peli. Ei täydellinen, mutta todella todella hyvä. Ja yksi parhaista pomotaisteluista abouttiarallaa koskaan tuolla seassa myös.
Taistelu Thorin mukuloita Magnia ja Modia vastaan yhtä aikaa.

Yksi hauskimmista ja mukavalla tavalla haastavimmista mätkeistä miesmuistiin. Tai haastava ja haastava, sillä meni ensimmäisellä yrittämällä läpi, mutta ei ihan heittämällä kuitenkaan. Seuraavaksi sitten vielä kaikki loput alueet koluamaan ja vaikeammat yhteenotot hoitamaan.

Ei tosiaan mitään grindausta ole tarjolla, vaan pitkä ja mainio tarina, jossa pistetään mörrejä lakoon oikealta ja vasemmalta.
 
Mainio peli todellakin. Kaksi kertaa vedetty läpi. Ainoita miinuksia tulee "hahmon kehityksestä" mikä on aika yksipuoleista ja vihollisien yksipuolisuudesta. Niitä ei montaa erilaista ole, sama pätee pomotaisteluihin.
 
Ylös Bottom