Top 3, tuskinpa sitä enempää kannattaa valita
1. Baldur's Gate 3
Tuskin tarttee ihan hirveesti selitellä. Hyvä käsikirjotus, hyvät hahmot, jäätävä uudenpeluuarvo useiden lähestymistapojen ja narratiivisten vaihtoehtojen myötä, puhumattakaan eri classeista ja subclasseista. Uskoisin että toiselle rundille riittää näkemätöntä materiaalia ihan riittävästi, enkä usko että kolmaskaan menee pelkästään uusien classien voimalla. Lämpenee hitaasti ja on muutenkin hidastempoinen kuten nää cRPG:t tuppaa olemaan, joten ei varmasti myöskään ihan jokaselle maistu.
2. RE4 Remake
Alkuperäistä en ikinä pelannut ja remakesta kuullessa jätin pelaamattakin. Ei ehkä perinteisintä survival horroria siinä mielessä että tässä ei ihan kauheeta resurssipulaa varsinaisesti koskaan pääse tulemaan ellei Professionalilla pelaa, mutta alkoi sitä jännitystä löytymään kun S+ rankkia lähti Professionalilla hakemaan. Toimiva rytmityshän tässä sen uudellenpeluuarvon luo, en nyt äkkiseltään muista monestiko pelasin läpi, mutta kaikki achievementit tuli hankittua sit loppujenlopuks, et ei se varmaankaan ihan täysin kehno voinu olla.
3. FF XVI
Onneks tää kuitenkin pääpiirteittäin onnistu. Combat oli ihan mukavaa, ei toki mitään DMC-tasoista tykitystä, mut palveli tarkotuksensa kuitenkin. Tarina oli loppumetreille asti ihan viihdyttävä, mut kyllä se sit kuitenkin lopussa uhkas vähän lässähtää kasaan, ei sinällänsä kovin iso juttu mut tapahtuu yllättävän monessa Squaren pelissä tätä nykyä. Suurin osa RPG-elementeistä tuntu sit kuitenkin loppujenlopuks turhalta, vaihtelit miekkoja sitä mukaan kun niitä oli tarjolla, eikä peli näitä mitenkään hillonnut, sait todennäkösesti edellisestä tehtävästä tarvittavat materiaalit ihan automaattisesti. Aika iso miinus tälle tulee siitä filleristä mitä sinne päätehtävien sekaan on ängetty. Ei mua välttämättä kiinnosta olla tonkimassa hiekkaa aavikolla mikä tuntuu enemmän sivutehtävältä kun päätehtävältä. Joku vois väittää et rytmityksen takia tehty, mut omissa kirjoissa tosi hölmöä et joudut hanttihommia tekemään osana päätehtäviä.
Sit lähellä, mut ei ihan kuitenkaan-tittelin saavat nimikkeet:
1. Like a Dragon Gaiden
Kiva pelata, mut ei paras Dragon Enginellä pyörivä turpaanvetopeli (Lost Judgmentille menevä titteli). Päätarinaltaan lyhyt, mutta silti onnistuu sisältämään pakotettuja sivutehtäviä ihan poskettoman paljon verrattuna päätehtävien määrään. Tarina viihdyttävä ja hyvä pohjustus jatko-osalle, mut retrospektistä katottuna sisältää aika vähän asioita mitkä olis vaatinu tän pelin olemassaolon. Kuitenkin hauska pelata ja sisältää kanssa sarjalle tyypillisesti sivutekemistä toisen videopelin verran, laatu tietenkin vaihtelee mut isoimmat sivutehtävät pääasiallisesti viihdyttäviä. Toivotaan että jatkossa Judgment tarjoaa turpaanvetoa ja Yakuza (en suostu tähän uuteen nimeen) jatkaa sit JRPG linjalla. Judgmentin jatko tosin vaakalaudalla koska öh, Yagamille äänensä ja näköisyytensä lainanneen hepun talent agency (sori, en tiedä käännöstä tälle) on ollu pienessä skandaalissa Japanin puolella joka varmasti aiheuttaa moraalisia ongelmia moneltakin kantilta katottuna. Vaihtoivat näemmä nimeäkin äskettäin.
2. Alan Wake 2
Melkeen, mut ei sit kuitenkaan. Kovasti mainostettiin Survival Horroria, mut omasta näkökulmasta tää lupaus ei välttämättä sit kuitenkaan ihan toteutunutkaan. Paikoitellen sisältää tosi hyviä hetkiä ja on sitä survival horrorista tuttua meininkiä, mut sit taas välillä valahdetaan oikeasti tosi pahastikkin sinne kävelysimulaattorin puolelle ja siellä viivytään myös kauan. Jossain vaiheessa hiffasin et vaikka peli antaa useassa paikassa ymmärtää et vihollisia olis ihan nurkan takana, niin ei niitä kuitenkaan ole. Sit korkeintaan yks tai kaks tulee ja sama rumba toistuu. Oikeastaan ton kun tajus, niin vähän hävis se pienikin jännitys sit kokonaan. Puzzletkin tosi vaihtelevia laadultansa, parhaiten mieleen jäi se huvipuiston puzzle Sagalla joka oikeasti toi mieleen vanhemmat Resident Evilit. Ehkä tälle vois antaa uuden mahdollisuuden joskus myöhemmin ja kattoa muuttuuko mielipide suuntaan tai toiseen, mutta nykyhetkellä tää jää valitettavasti sellaselle "ihan kiva"-tasolle.
Ja ettei jäis muisteltua niitä vuoden pettymyksiäkin niin sit seuraavaks ne.
1. Starfield
En oikeastaan ollu edes yllättynyt, sinänsä. Tiesin että tää tulee olemaan perusteiltaan sama peli kun suurinpiirtein Fallout 4, mut vaan avaruudessa. Onhan pelimoottorikin pysyny suurinpiirtein samana Morrowindista lähtien, mitä nyt välillä lisätty purkkaa ja jesaria ja voi helvetin kuustoista et se muuten alkaa näkymään ja potkimaan sun hampaita sisään suurinpiirtein jokasen oven kohdalla. Latausruutua latausruudun perään. Ai haluut tonne toiselle planeetalle? No tossa ois joku neljä tai viis latausruutua välissä mut kylhän sä ne jaksat katella? Tää jäi kesken ihan puhtaasti ton puolesta, plus myös se et mikä perinteisesti Bethesdan peleissä oli kova juttu just nimenomaan se suht päämäärätön seikkailu ulkotiloissa. Morrowindista Fallout 4:ään meininki on ollu pitkälti samaa, lähet samoilemaan jonnekkin niin löydät kyllä jotain siistiä mitä lähteä tekemään. Tässä ei oo sitä ollenkaan, koska ei oo varsinaisesti mitään isoa avointa aluetta mitä vois erikoisemmin tutkia. Avaruudessa on planeettoja joo, mut osa niistä on randomisti generoitu ja niissä ei oo yhtikäs mitään mielenkiintoista. Hyvin nopeesti selviää et tästä pelistä puuttuu toi aspekti kokonaan ja tilalla on latausruutusimulaattori. Tää jäi kesken aika alkumetreille, periaatteessa noi latausruudut olis kestänyt, mutta tylsää peliä ei oikeen kiinnosta katella. Teknisesti yli vuosikymmenen vanha ja toimii onneks Bethesdalle muistutuksena siitä et samaa ateriaa ei voi tarjota uudelleenlämmitettynä paria vuoskymmentä, ihan sama mitä kehittäjät länkyttää twitterissä, etenkin kun tuntuu et se aterian pihvi on jääny joko kokonaan pois tai jäänyt täysin raa'aksi
2. Cyberpunk 2077 2.0
Porukka paljon puhuu et 2.0 on paras versio tästä pelistä. Mun mielestä se on huonoin, enkä oo ihan varma et missä vaiheessa tää peli alko menemään huonompaan suuntaan paremman suunnan sijasta. Tätähän alunperin markkinoitiin roolipelinä, mut tässä vaiheessa melkeen jokaikinen vähänkään roolipeliin viittaava elementti on poistettu. Sinällänsä ok, koska ei ne oikeasti kovin hyvin toteutettuja oltu kuitenkaan. Ehkä suurempi henkilökohtainen harmitus on se et tässä vähän vahingossa poistettiin se non-lethal vaihtoehto joka pelin aikasemmissa versioissa oli. Sinänsä tämäkin melkeen se ja sama, mut osa sivutehtävistä toimii silleen et pyydetään olemaan tappamatta, mut nyt se ei ykskaks onnistukkaan kun esimerkiks quickhackeissa ei eritellä enää kumpaan leiriin se kuuluu. Aiemmin non-lethalit quickhackit onkin ykskaks tappavia ja peli ei kerro et mitä mikäkin on, kiva kuunnella länkytystä NPC:ltä asiasta mihin sulla ei oo kovin paljoa osaa eikä arpaa. Isoin harmitus kuitenkin on se et stealth/quickhack build sai tän päivityksen myötä käytännössä täydellisen niskalaukauksen, koska alkupelissä ihan sama mitä teet, jokasen quickhackin jälkeen lähtee jäljitys päälle joka päättyy combattiin ellet juokse alueelta ulos ja takaisin. Kiersin tota mainitulla tavalla hetken aikaa kunnes heräs kysymys et onko tässä mitään järkeä. Pelistä kans puuttuu edelleen niitä ennen julkaisua luvattuja asioita, jonka myötä mun mielestä on vähän outoa et porukka puhuu et nyt tää on vihdoin korjattu, kun mun kirjoissa tää on vaan entistä kauempana niistä lupauksista mitä tehtiin ennen julkasua.
Periaatteessa tähän mahtuis vielä Zelda TOTK ja Spider-Man 2, mut ne voi oikeastaan niputtaa samaan kategoriaan siinä mielessä et kyseessä oli omaan makuun ehkä vähän liiankin turvalliset jatko-osat jotka ei vaan tuonu riittävästi uutta pöytään jotta mielenkiinto varsinaisesti olis säilynyt. Sama kävi GOW Ragnarokin kanssa myös joka tuntui oikeastaan vaan lisäosalta sille 2018 pelille. En oikeen varsinaisesti osaa sanoa mitä noihin olisi kaivannut lisää, mut se pelatessa tuleva fiilis et enkös mä tän ole jo joskus aiemminkin pelannu on vähän sellanen et siitä ei oikeen päässyt eroonkaan. Tiedostan myös ironian siinä mielessä et esimerkiks aiemmin mainittu Yakuza tarjoaa pitkälti pelistä toiseen samanlaista ateriaa, mut siitäkin huolimatta niitäkin pelejä on tullut pelattua se kymmenen kappaletta suurinpiirtein mukisematta.
