Nyt tekee mieli unen saattelemana kirjoittaa. Unessa tapasin julkisella paikalla naisen, joka kiinnostui minusta heti. Tietenkin tämä oli vain unta ja tästä aloin miettimään seurustelua ja omaa elämääni ja elämää yleensä. Mikä voi olla elämässä pielessä jos ei 33 ikävuoteen mennessä ole koskaan seurustellut? Seksiä olen kyllä harrastanut, sanotaan se nyt koska monelle tässä kohtaa se tulee mieleen. Sairaus itsellä yksi iso tekijä ja introvertti luonne mutta silti. Ammattikoulussa tulin hyvin juttuun tyttöjen (vai onko oikeammin naisten) kanssa. Hengailtiin porukassa, oli puheluita ja bla bla. Mutta jostain syystä olen aina vaan -se kaveripohjalle kelpaava-. En tiedä olenko liian kiltti tai tavallinen kun naiset eivät minusta kiinnostu. Olen ystävällinen ja hyvä kuuntelemaan. Mieluummin kuuntelen kun puhun. En tiedä.
Olen aina ihmetellyt ja ärsyyntynytkin kun ihmiset vaihtaa puolisoaan jotkut useammin kuin sukkia. Miten ne sen tekee? Miksi jotkut ihmiset on tarkoitettu olemaan koko elämän yksin? Ehkä vielä joskus keksin tähän ratkaisun.
Kyllä sitä joskus miettii, että olisi mukava kun saisi kotona tyttöystävän kanssa vaikka ihan vaan loikoilla sohvalla. Siis pääpointti on, että toinen olisi fyysisesti sun vieressä. Sitäkin miettinyt, että osaisinko edes seurustella jos siihen joskus tulisi tilaisuus kun aina ollut yksin. Äiti joskus sanonut, että yritä nyt löytää joku, että kuinka kiva se olisi. Isä taas sanoo että pääset elämässä paljon helpommalla kun ei ole akkaa mäkättämässä. Onhan yksinelossa puolensa, saa tehdä kaikki asiat kuten haluaa mutta silti välillä se puuttuva palanen puuttuu. Kuin eläisi palapelissä, josta puuttuu paloja eikä koko kuvaa saa koskaan valmiiksi.
Kai tämäkin asia juontuu jossain määrin kotoa ja sukulaisista nähdyllä ja opitulla. Muutama sukulaismies niin tossun alla että hyvä kun vessassa saavat käydä ilman lupaa. Tästä nähdystä päästäänkin toiseen aiheeseen. Viina. En ole koskaan ollut humalassa. Luit ihan oikein. Tämäkin asia juontuu kotoa ja opitusta sekä kokemuksista. Kotona ei koskaan juotu ja lisäksi naapurissa asui tai oikeastaan asuu edelleen täys juoppohullu äijä, joka aiheuttanut meille kymmeniä vuosia ongelmia. Millon on pitänyt soittaa poliisit kun kulkee pihalla veitsen kanssa ja puhuu pikku-ukoille, millon se uhkaa hakata meidät. Olen nähnyt mitä viina tekee.
Tästä saa melkoisen friikin kuvan. Se on jännä kun sitä vertaa omaa elämää muiden elämään ja mitä pitäisi tehdä toisin. Ja mitä sitä itse on tehnyt väärin kun asiat on menny kuten ovat. Ehkä joskus näihin elämän mysteereihin löytyy vastaus.