Puhun täysin omista mieltymyksistä peleissä ja jos joku ottaa nokkiinsa tästä niin ottakoon: Eli itse heterona miehenä en ainakaan päähenkilöksi toivo muuta kuin heteroa miestä että saan eskapismia aikaiseksi viihteessä eli esim jo jos nainen on päähenkilö pelissä missä myös romanttisia suhteita niin nekin muodostan naisen kanssa jos mahdollista johtuen että naisten silmin en osaa samaistua iskemään naisella miehiä. En vaan tällöin osaa samaistua hahmoon haluamallani tavalla ja nyt kun kaikki vähemmistötkin on tuotu ison budjetin peleihin niin itselle ei kiitos immersion vuoksi. Eli omaan makuun aivan turha tuputtaa vähemmistöjä valtavirran peleihin ja eipä ne ole tuntuneen menestyneen muuta kuin yhden osan verran sekä peleissä että elokuvaviihteessä joissa toka osa ei enää menestykään toivotulla tavalla kun valtaosa ärsyyntyy ja äänestää lompakollaan ja studiolle tappioita huomatessaan asian. Eli itse haluan että vähemmistöt pidetään pois isoista julkaisuista ja heille vähemmistöön kuuluville muita vaikka AA luokan kohdennettuja pelejä joista myös kehittäjä saa kehityskulut hankittua eli kyllä kannatan pelejä missä vähemmistöt edustettuna mutta en halua sitä omiin pelaamiini peleihin varsinkaan tuotantoarvoiltaan kalliisiin tuotantoihin
HUOM: Viestini ei ole pelkästään vastaus lainaamaani viestiin, vaan lähden siinä myös pohtimaan asiaa yleisemmin, lainaamani viestin aiheeseen pohjaten.
Perinteinen "nimby"-reaktio siis. Sinulle on siis tärkeää että
sinä voit samaistua pelihahmoihin mutta et salli samaa ihmisille, jotka eivät ole sinä. Eikä tässä kohtaa poikkeusta sallita edes toisille heteroille, eli naisille.
Minä kyllä ymmärrän samaistumisen merkityksen mutta on aikamoisen itsekästä nähdä asia noin äärimmäisellä tavalla pelkästään itsensä kannalta.
Toisaalta itse en usein niinkään samaistu pelihahmoihin, vaan enemmänkin roolipelaan tai tavallaan ohjaan jotain hahmoa. Ikään kuin olisin kuskina ajoneuvossa ja jos ajoneuvo on käyttää bensaa dieselin sijasta niin sitten ajetaan sen mukaan. En tiedä minkä tasoista samaistumista se sitten on mutta kyllä niissä pelaamissani hahmoissa aina myös itseäni on mukana, pakostakin, sillä tekeehän siellä valintoja, joita kyseisessä tilanteessa tekisi. En minä siitä homoksi, lesboksi tai naiseksi muutu jos mielikuvitus riittää niinkin mahdottomiin, että onkin lesbot tai homot suhdettaan setvimässä jos samaa voi tehdä jonkin avaruusrodun, kuten asarin, drellin tai quariaanin kanssa. Toki nämä on huvittavasti aina tehty niin että ovat ihmissilmää miellyttäviä, vähän eksoottisia ja ilmeisesti myös lisääntymiselimet on
aina sellaiset että homma onnistuu. Itseäni huvittaa enemmän se, että vaikka Mass Effectissä paneskellaan kaikki mahdolliset rodut läpi. Aika hankala siinä kohtaa nähdä ongelmaa jossain ihmisten suuntautumisissa.
Mutta en minä mielipiteestäsi nokkiini ottanut. Enemmän vastaavissa aina ihmetyttää se, miten ei nähdä sitä omaa nenäänsä pidemmälle, ikään kuin kaikki viihde pitäisi olla tehtynä vain itselle. Muille sitten sallitaan pienemmät AA-teokset.
Tietysti pelit, kuten muukin viihde, on bisnesnäkökulmasta järkevää tehdä suurimmalle yleisölle, mutta jos jokin ala monipuolisuuden tässä asiassa mahdollistaa, on se nimenomaan tämä. Voisihan elokuvistakin toki tehdä omat versionsa eri suuntautuneisille mutta peleissä se onnistuu paljon luontevammin, jopa siihen pisteeseen asti, että itseään kiinnostamattomat asiat voisi kokonaan piilottaa yksinkertaisten valintojen perusteella. Siinä jää vain sitten se kysymys, että onko homma enää taidetta vai pelkkä kylmä tuote? Minä haluan pelini taiteena, jossa on nimenomaan tekijöiden näkemys näkyvillä eikä jokin jokaiselle räätälöity kädenlämpöinen kokemus, joka ei haasta mitenkään. Hommahan menee sitten äärimmillään siihen, että peleissä ei haasteta enää mitenkään. Eikä siinäkään sinänsä mitään vikaa ole, jos siellä jossain vain on se alkuperäinenkin näkemys olemassa niille, jotka haluavat sellaisen eikä mitään tavalla tai toisella pumpuloitua kuvausta. Vähän sama kuin että voi pelata "story"- tai "nightmare"-tasolla mutta peli on alunperin tasapainotettu normaalille. Ihan kiva että vaihtoehtoja on mutta melko usein sen huomaa miten peli on alunperin tarkoitettu pelattavaksi. Olkoonkin että joissain tapauksissa, kuten Dishonored, ei se vaikeinkaan vaikeustaso ainakaan itselle tunnu erityisen haastavalta, eli poikkeuksiakin tuossa vertauksessani toki on olemassa. Mikä toisaalta voisi ollakin vertaus vain siihen, että joillekin se ei-oletusvaihtoehto voi olla sopivampi.
Mikä tämä megatekstiseinä loppupäätelmä sitten on? No, ei mitään uutta varmaan. Toivoisin itse ettei tekijöiden tarvitsisi tinkiä näkemyksistään vain sen takia että joku taho ei halua tai kestä jotain asioita viihteessään. Oli se näkymys sitten Bayonettan tissinoita, vapaampi hahmonluonti tai päähahmon homous. Toisaalta toivoisin myös vaihtoehtoja, jolloin pelit voisivat tarjota asioita mahdollisimman monille. Asia, jota toteuttavatkin jo ainakin helppokäyttöisyystoiminnot ja vaikeustasot.
PS. "Näkemykseksi" ei mielestäni riitä "tää on isotissinen minihametyttö", yhtä lailla kuin ei myöskään "tää on nyt lesbo/homo", vaan yleensä ottaen tarkoitan "näkemyksellä" hahmoa, joka on edes jonkinlaisella ajatuksella tehty eikä esim. puhdas stereotyyppi. Oli se sitten lesbo, homo, joku avaruusrotu, ihmismäinen eläin tai se minihametyttö. Tylsä tai huono hahmo on tylsä tai huono, riippumatta mitä se edustaa. Hirveän monille tosin tuntuu riittävän jos on "silmänruokaa", joten sitten ollaan valittamassa kun kaikki hahmot ei enää olekaan minihametyttöjä.
Se on huono asia, koska se sopii poliittiseen narratiiviin, jossa heteronormatiiviseen sukupuolierotteluun puuttuminen nähdään loukkauksena perinteisiä arvoja ja omaa identiteettiä kohtaan. Tuo kitinä on yleensä aika lailla "tikusta asiaa" tasolla, mutta varsinkin amerikassa ihmiset ovat ihan tosissaan puolustamassa Isänmaata, Jeesusta ja ties mitä pyhää vastustamalla kaikkea, mikä ei vahvista stereotyyppisiä sukupuolirooleja. Sehän on emansipaation vastareaktio, eli halutaan palauttaa naiset hellan ja nyrkin väliin ja homoille turpaan niin kuin ennen vanhaan. Pelaamisesta on tullut siis osa identiteettipolitiikkaa niin kuin melkein mistä tahansa nykyään.
Niin, siis kyllä minä ymmärrän miksi tästä valitetaan mutta ei se siitä tee vieläkään oikeaa ongelmaa. En siis oikeasti ole tippunut kärryiltä että miksi tuo asia on ongelma (tai siis "ongelma"), eli miksi siitä valitetaan, vaan enemmänkin kuulutin sitä että miksi se (vapaampi hahmonluonti) muka on ongelma, kun se ei sitä käytännössä ole.
Mun silmissä tää on ihan samaa paskan jauhantaa kuin se että joku Jenkeissä poltti sormensa McDonald'sin Nuggetteihin ja sai siitä miljoona korvaukset. Kyllä välillä tuntuu kun lukee näitä ketjun juttuja että tähänkö on menty? Joku tuossa sanoikin että tyyliin hahmoeditori on nyt ongelma. Mitähän seuraavaksi keksitään
"Tähänkö on menty?" -> Kyllä, koska luet sitä tässä, niin vastaus on kyllä. Ei se, että asia tapahtuu jossain kaukana, tarkoita ettei sitä voisi joku tuoda myös puitavaksi tänne meille. Täällä siitä siis valitetaan yhtä lailla kuin jossain lähteessäkin, joten se on myös nyt meillä täällä. Toisaalta voi myös kysyä että miksi se ei olisi myös meillä täällä, koska niitä samoja pelejä mekin pelataan. Jos joku niistä löytää ongelmia maailmalla, niin samalla lailla joku voi samaistua tai löytää ongelmat (tai "ongelmat") täälläkin.
Sitten se, että "mitähän seuraavaksi keksitään": no, keksitään mitä tahansa, niin aika äkkiä laumaeläimenä ihminen omaksuu sen myös täällä ja se on "keksitty" meilläkin.
Ymmärrän siis kyllä mitä tarkoittanet, eli että kyse on taas vain yhdestä villityksestä, mutta minkäs näille mahtaa. Niitä tulee ja menee, ne pitää elää kun on elääkseen. Joillekin ne oli tuulipuvut ja vyölaukut, meille ne on nämä asiat. Ilmeisesti. Minulle oli muuten myös tuulipuvut ja vyölaukut. Ne oli vähemmän ärsyttäviä vaikka ehkä nolottaakin jälkeenpäin. Voisin silti veikata että nämä nykyisetkin asiat ärsytyksen lisäksi voi nolottaa myöhemmin.
Jos sillä ei ole väliä niin miksi valittaa siitä ruksistakaan siellä hahmon luonnissa? Onko se todella niin kamala asia? Eli nimenomaan, miksi pienestä asiasta tehdään niin prkl iso numero?
Pelattavuus ja kenttäsuunnittelu mulle paljon tärkeempää peleissä.
