Olen yleensä pysynyt pois näistä keskusteluista, kun en koe itselläni olevan niihin mitään annettavaa. Ei minulla oikeastaan olekaan, mutta kunhan nyt kirjoittelen.
Minusta vähemmistöjen - otetaan nyt esimerkkinä vaikka tässä esillä olevat sukupuolivähemmistöt - eriarvoistaminen "normaaleista" ihmisistä osoittaa lähinnä koulukiusaaja-asennetta. Itseään heikommassa asemassa olevan ihmisen tai ihmisryhmän ottaminen vähättelyn tai äärimmäisemmässä tapauksessa vihapuheen maalitauluksi on henkistä epäkypsyyttä. Korostettakoon, että tältä foorumilta suoranaista vihapuhetta löytyy onneksi aika vähän (kiitos moderaattoreille), mutta systemaattista tiettyjen ryhmien vähättelyä tai eriarvoistamista valitettavasti kuitenkin joutuu aika ajoin lukemaan. Tällaisen eriarvoistamisen normalisoinnista on loppujen lopuksi yllättävän lyhyt matka vihapuheeseen.
Tämän asenteen voi verhota vaikkapa "perinteisten" arvojen puolustamiseksi, mutta pohjimmiltaan en silti ymmärrä, mistä eriarvoistamiselle syntyy tarve. Tuleeko ns. lyödyn lyömisestä jollakin tavalla hyvä fiilis, vai onko taustalla oikeasti huoli tai pelko siitä, että "normaalin" ihmisen asemaa jotenkin uhattaisiin vähemmistön toimesta?
En viittaa mihinkään tiettyyn viestiin tai kirjoittajaan, mutta jos tästä tunnistaa oman kirjoitustyylinsä, niin asiaa voi pysähtyä hetkeksi ajattelemaan.
En tunnista sinun suoraan viittaavan kirjoituksiini, mutta tunnistan kyllä sen mahdollisuuden, että sinä joidenkin muiden tavoin täällä ymmärrät väärin sen mistä olen tyytymätön. En ole sinänsä vähemmistöjä vastaan mitenkään. En kuitenkaan ole kiinnostunut vähemmistöjen erityisesti jalustalle nostamisesta. Suon kuitenkin jokaiselle valinnan vapauden. Itse kannatan nimenomaan sitä, että esim. pelien hahmoille annetaan niitä itse tehtäessä perusasetelma, eli biologiset sukupuolet valittaviksi, mutta niiden lisäksi mahdollisia määritelmiä, joihin vähemmistöt voivat identifioitua. Vaihtoehto voi olla myös vaikkapa sukupuolettomuus. Se, että häivytetään biologiset sukupuolet kokonaan ja sanotaan sen olevan tasapuolisuutta, ettei biologisia sukupuolia enää tuoda esiin vaihtoehtoina on kuitenkin valheeseen perustuvaa tasapuolisuutta, ja sellaista en sinänsä voi kannattaa.
En kannata myöskään sitä, että tasapuolisuutta tai tasa-arvoa haetaan sillä, että laitetaan enemmistö ottamaan väkisin vastaan vähemmistöjen asioiden korostunutta esille tuomista ja manipulatiivista normalisointia. Ei se ole demokratiaa, vaan tietynlainen demokratian irvikuva, kun ei kestetä sitä, että joku ns. normista poikkeava asia on epänormaalia, ja sitten yritetään asiaa kovasti ”normalisoida” ja sitä kautta saada se jotenkin helposti hyväksyttäväksi, kun ei osata hyväksyä sellaista joka on selvästi normista poikkeavaa eli loppujen lopuksi epänormaalia. Ei se epänormaali silti ole paha asia, eikä sen perusteella pitäisi ketään tietenkään vihata. Mutta missään tapauksessa ei nimenomaan sen epänormaaliuden ylikorostamisen kautta pitäisi yrittää tehdä asiasta ns. normaalia, vaan pitäisi oppia vain ”kestämään” sitä harvinaisemmin esiintyvää ”epänormaaliutta”. Ja sinänsä olemaan pelkäämättä erilaisuutta, mutta myöskään tuomatta sitä erikseen jalustalle ylikorostuneesti.
Voin vannoa ja vakuuttaa, että olen viimeinen ihminen joka kiusaisi yhtään ketään tässä maailmassa. Olen aikoinaan ollut vakavasti ja väkivaltaisesti kiusattuna yläasteella kahden vuoden ajan ja sain niin voimakkaita traumoja, että vasta myöhemmin aikuisiällä sain vähitellen työstettyä tuosta kiusaamisesta, sen väkivallasta ja jatkuvasta julkisesta nolaamisesta tulleen käsittämättömän vaikean esiintymiskammon pois, ja itse asiassa nyt jo yli parin vuosikymmenen ajan olen pitänyt lukuisia puheita vuosittain useiden satojen ihmisten edessä, ja enimmillään jopa yli 3000 ihmisen edessä. Työtä se vaati, ja sellaista itsensä hyväksymisen opettelua. Tein sen kuitenkin hyvin pitkälle yksin saamatta sen enempää erityistä tukea mistään. Tuon lisäksi olen alle 10-vuotiaana joutunut tukemaan yksinhuoltajaäitiäni vakavien mielenterveysongelmien kanssa ja olemaan väliaikaisesti isovanhempien luona pidempiä jaksoja, kun äiti joutui käymään hoitojaksoissa muualla. Äitini toipui myös vähitellen useiden vuosien aikana ja opiskeli itsensä myöhemmin aikuisopiskelulla hoitoalalle, ensin lastenhoitotyöhön ja sitten myöhemmin vanhustenhoitotyöhön. Mutta tuolle alle 10-vuotiaalle nuo edellämainitut kuviot olivat todella kova pala, ja sitten joskus alle 11-vuotiaana sairastuin lapsuuden ajan masennukseen, johon sain sinänsä erinomaiselta miespuoliselta kasvatusterapeutilta todella hyvää tukea, ja toivuin tilanteesta sitä seuranneen vuoden aikana, sitten toki joutuakseni vielä yläasteella tuohon vakavaan koulukiusaamistilanteeseen.
Pitkä ja kivinen on siis ollut tieni, ja kuitenkin voin lopulta omalla kohdallani allekirjoittaa sen vanhan kliseen, että mikä ei tapa, se vahvistaa. Sain lopulta itseni kuntoon ja sain edettyä myöskin vähitellen ammatillisesti asemaan, jossa pystyn vaikuttamaan asioihin, ja ennen kaikea auttamaan nimenomaan heikommilla olevia ja avun tarpeessa olevia ihmisiä. Tähän asemaan pyrkimisessä suurena vaikuttimena ovat olleet juurikin omat vaikeuteni ja nuo traumaattiset kiusaamisen kokemukseni. Olen auttanut ihmisiä työssäni siis hyvin monipuolisesti erilaisissa ongelmissa, ja joukkoon mahtuu aivan valtava määrä myös sellaisia ihmisiä, jotka tavalla tai toisella ovat kuuluneet johonkin vähemmistöön. Olen heitä kunnioittanut, arvostanut ja auttanut aivan samalla tavalla kuin ketä tahansa muutakin apuani tarvinnutta, ja toki myös varmistanut, että heidän juridiset oikeutensa otetaan ehdottomasti aina huomioon eikä syrjintää pääse tapahtumaan. Silti en suostu ketään asettamaan jalustalle mihinkään vähemmistöön kuulumisen kautta. Jos joku ansaitsee jalustalle nostamisen, sen pitää tapahtua persoonan, kykyjen tai näyttöjen pohjalta.
Oma kaikkien aikojen laulajasuosikkini on Freddie Mercury, ja hänen lahjansa olivat aivan uskomattomat ja kiistattomat. Hänen sukupuolinen suuntautuneisuutensa ei kuitenkaan koskaan ollut minulle tärkeä asia, eikä hän sen puolesta kiinnostanut minua millään tavalla. Hän oli kuitenkin jumalainen laulaja ja esiintyjä, ja sillä hän sai minut ihailemaan häntä ja pitämään hänestä valtavasti. Silti tuo hänen seksuaalinen suuntauksensa itsessään oli minulle merkityksetön asia suuntaan tai toiseen.
Pointtina tässä nyt on se, että täällä on aika ehdoton tietyn ääripään suhtautuminen näissä vähemmistöihin liittyvissä asioissa, eikä oikein haluta ymmärtää sitä, että täällä ei kukaan, ainakaan minun tietääkseni, ole millään tavalla puhunut vähemmistöjä vastaan mitään. En minä, eikä kukaan muukaan. Kyse on ennemminkin siitä millä suuntauksella ja millä keinoin vähemmistöjen asioita ajetaan. Itse vastustan ylipäätään vähemmistöjen asioiden liiallista erikseen korostamista, mutta ehdottomasti ajan jokaisen yksilön oikeuksia eteenpäin, kuului hän mihin tahansa vähemmistöön, joka ei sinänsä väkivallalla tai muillakaan keinoin aiheuta muille ihmisille fyysistä, henkistä tai taloudellista vahinkoa,
