Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Henkilökohtaiset avautumiset (jotka eivät kuulu ketjuihin joissa ne on esitetty)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja maagiset
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hunt olisi varmasti hyvä mutta vaatisi pelikavereita eikä niitä itsellä oikein nykyisin ole. Hankala kun saada sovittua kaikille sopivaa aikaa ja isoin ongelma on meikäläinen itse, jolla ne peliajat vaihtelee tosi paljon. Sen vuoksi tuo Arc Raiders olisi sopivampi. Tosin pelailin kyllä Helldivers 2:stakin randomien kanssa, joten ehkä enemmän jää kiinni Huntinkin kanssa siitä ettei huvita siitä Plussasta maksaa tällä hetkellä. En koe rahan arvoiseksi.
Ei kannata jättää kumpaakaan noista pelaamatta pelikaverien puutteen vuoksi. Itse pelaan Hunttia 100% yksin, koska kaverini eivät ole tuosta innostuneet (plus suurin osa pelaa PC:llä eikä tässä ole crossplaytä) ja Arc Raidersiakin olen pelannut suurimman osan ajasta yksin vaikka siihen löytyy pelikavereitakin useampi. Arcissa soolona pelatessa matchmaking pyrkii hakemaan muita sooloja samalle servulle, joten suurinosa vastaantulijoista on myös sooloja. Huntissa taas soolona pelatessa voi valita 2 tai 3 pelaajan servuista ja soolona palkkiot onnistuneesta runista ovat merkittävästi isommat. Näissä molemmissa on kyllä myös matchmaking randomien kanssa ja toki täältä varmasti löytyy peliseuraa jos ihan välttämättä haluaa muisen kanssa pelata. Mutta soolona nämä on myös äärimmäisen hauskaa puuhaa ainakin omasta mielestä, Huntissa mulla on noin 400h pelattuna ja Arcissa 100h.

Tuohon genre hommaan ei oikeastaan ole isompaa lisättävää mutta ehkä tiivistäisin vielä, että peli on extraction shooter jos siitä löytyy nämä kolme asiaa: PvPvE, permadeath tms mikä se termi onkaan ja se itse extraction mekaniikka eli mennään kenttään ja koetetaan päästä sieltä hengissä ja ajallaan pois. Helldiversiin on otettu elementtejä extraction shootereista mutta se ei kuitenkaan lopulta ole extraction shooter.
 
Ei kannata jättää kumpaakaan noista pelaamatta pelikaverien puutteen vuoksi. Itse pelaan Hunttia 100% yksin, koska kaverini eivät ole tuosta innostuneet (plus suurin osa pelaa PC:llä eikä tässä ole crossplaytä) ja Arc Raidersiakin olen pelannut suurimman osan ajasta yksin vaikka siihen löytyy pelikavereitakin useampi. Arcissa soolona pelatessa matchmaking pyrkii hakemaan muita sooloja samalle servulle, joten suurinosa vastaantulijoista on myös sooloja. Huntissa taas soolona pelatessa voi valita 2 tai 3 pelaajan servuista ja soolona palkkiot onnistuneesta runista ovat merkittävästi isommat. Näissä molemmissa on kyllä myös matchmaking randomien kanssa ja toki täältä varmasti löytyy peliseuraa jos ihan välttämättä haluaa muisen kanssa pelata. Mutta soolona nämä on myös äärimmäisen hauskaa puuhaa ainakin omasta mielestä, Huntissa mulla on noin 400h pelattuna ja Arcissa 100h.

Tuohon genre hommaan ei oikeastaan ole isompaa lisättävää mutta ehkä tiivistäisin vielä, että peli on extraction shooter jos siitä löytyy nämä kolme asiaa: PvPvE, permadeath tms mikä se termi onkaan ja se itse extraction mekaniikka eli mennään kenttään ja koetetaan päästä sieltä hengissä ja ajallaan pois. Helldiversiin on otettu elementtejä extraction shootereista mutta se ei kuitenkaan lopulta ole extraction shooter.
Itsellä sama homma et soolona pelailee. En tiedä johtuuko siitä ettei jaksa kysellä foorumeil saati discordis pelikavereita. Vai johtuuko se siitä, että joutuu ottaa vastuun pelikaverista. Tarkov on siitä hyvä, ku kaveris kuolee ni se kans kuolee. Joten ei tarvii huolehtia siitä, että kaveri pitäs saada ylös. Ja jatkuva kommunikointi on taas tärkeää, ettei kaveria ammu. Nytten ku uusi kone tuli ostettua, nii tottakai oli pakko päästä hunttia pelaa. Elämäni ensimmäisen kerran kokeilin randomin kanssa ja se meni hyvin paitsi, että kaverilla ei ollut mikkiä. Joten katellaan tulevaisuudessa jaksaako randomien kanssa pelata. Huntissa 441 tuntia. Nyt joutuu soolona vetää, ku ei oo kavereita pelaamaan peliä. Soolona ku pelaan, niin olen se kaveri joka ampuu muutamia laukauksia ja vaihtaa paikkaa ja sama uudestaan. Tiedän että se ärsyttää vihuja ja olen kuin piikki heidän ahterissaan.
 
Soolona ku pelaan, niin olen se kaveri joka ampuu muutamia laukauksia ja vaihtaa paikkaa ja sama uudestaan. Tiedän että se ärsyttää vihuja ja olen kuin piikki heidän ahterissaan.
Tuo on ihan hyvä ja validi taktiikka! Soolona sitä on kuitenkin väkisinkin vähän alakynnessä. Tosin monesti jos duo huomaa, että soolo vastassa niin niistä tulee vähä turhan ylimielisiä ja lähtevät puskemaan samassa jonossa niin ne on helppo vaan odotella ja napsia yksitellen pois. Toisen kun saa maihin niin monesti näkee kuinka toinen rupeaa panikoimaan.
 
Fomollahan näitä osaa palveluista tilataan :) Eipä pelejäkään kannattaisi ostaa julkaisussa, koska vuoden päästä saa jo puoli-ilmaiseksi.
Ymmärrän joten kuten FOMOn pelien kohdalla (enkä toisaalta ymmärrä yhtään: korkeintaan moninpelien kohdalla) mutta mikä kiire muka on sarjojen pariin? Se oli varmaan 90-lukua kun viimeksi "piti" katsoa samoja asioita kuin muutkin että tiesi mistä puhuttiin seuraavana päivänä.

Sen jälkeen kun on tullut mahdolliseksi katsoa milloin vain ja omaan tahtiin, niin ei ole kyllä enää ollut mitään varsinaista syytä katsoa mitään sarjaa tiettyyn tahtiin. Korkeintaan joku henkilökohtainen tapaus voi olla, jonka pariin on "kiire".

Onko se vain sitä että media hehkuttaa jotain uutuutta ja se sitten on ns. kaikkien huulilla?

Itse nyt katselen Expansea. Se oli kiinnostanutkin tosi pitkään mutta silti ihan vasta aloitin sarjan.

Toisaalta olen kuullut että on ihmisiä, jotka eivät ole katsoneet Breaking Badia. Se ei ole enää edes FOMO vaan pelkkä MO.

Ehkä mietin turhan kirjaimellisesti sen että "jäisi paitsi" jostain. Vai onko se nimenomaan sitä että jää paitsi siitä yhteisöllisyyden tunteesta kun "kaikki" kokee samaa asiaa samassa ajankohdassa? No, en ole koskaan mennyt mukaan asioihin vain siksi kun muutkin. Lapsena muut keräsi jotain keräilykortteja niin söin ne suklaat mitä niistä tuli kun ne ei jaksaneet syödä. Kindereistä sai niitä kilppareita ja niitä keräsin minäkin. Jossain vaiheessa kuitenkin sain jonkin hoksaamisen, että miksi teen jotain asioita vain siksi kun muutkin.

Yhteisölliset kokemukset taas on itselle sellaisia, jotka tulee jos on tullakseen. Lordin Euroviisuvoitto oli esimerkiksi sellainen. En minä niitä erikseen metsästä ajatuksella että menetän jotain jos en lähde sitä hakemaan.
 
Itse tilaan esimerkiksi elokuva-aiheista podcastia, jossa käsitellään sen viikon ensi-iltoja ja sarjoja. Kiva kuunnella, kun on itse nähnyt myös asiat joista puhutaan. Harrastus siis.

Ja toisaalta, joskus haluaa välttää spoilereita niin katsoo mahdollisimman pian.

Muttajoo, eipä itsekään tule kaikkea tilattua ja pelien kohdalla varsinkin pitkälläkin viiveellä tulee osa koettua.
 
Minäkin mietin samaa hetken, mutta ei vaan jaksa tuota nykyvillitystä, jossa liikutettava ukkeli on ruudun vasemmassa reunassa eikä keskellä ruutua. Myös kesto on liian pitkä, eivätkä pelin päähahmot oikein houkuttele, lähinnä ärsyttävät jostain syystä.
Ei tuo kyllä mikään nykyajan juttu edes ole ellei ole tosi laaja aikakäsite sille, mikä on "nykyvillitys".

Tuosta voi katsoa vaikka ekan Gears of Warin pelivideota vuodelta 2006 jos ei usko:

Tuolle on myös ihan järkevä syy kun näkee paremmin mitä on edessä kun ei ukko tai akka vie näköalaa ruudun tärkeimmästä paikasta.
 
Ei tuo kyllä mikään nykyajan juttu edes ole ellei ole tosi laaja aikakäsite sille, mikä on "nykyvillitys".

Tuosta voi katsoa vaikka ekan Gears of Warin pelivideota vuodelta 2006 jos ei usko:

Tuolle on myös ihan järkevä syy kun näkee paremmin mitä on edessä kun ei ukko tai akka vie näköalaa ruudun tärkeimmästä paikasta.

Olen lukenut/kuullut paljon syitä miksi jättää peli pelaamatta, mutta ensimmäisen kerran kuulen että yksi syy on se kuinka kolmannen persoonan kamerakuvakulma ei keskitä hahmoa keskelle ruutua. Tai että se on "nykyvillitys".

Ymmärrän kyllä vaikkapa kolmiulotteisessa tasohyppelyssä että keskitetty kamera voi olla parempi, mutta heti kun tähdätään yhtään mihinkään tai jos kamera tuodaan tosi lähellä hahmoa, niin kyllähän hieman sivuun jäävä hahmo antaa pelaajalle selvästi paremman näkyvyyden.

Toki Expedition 33 on tässä sillä tavalla poikkeus, ettei pelissä normaalin ammuskelupelin tavoin tähtäillä, mutta kai sen sitten voi ottaa ihan vaan yleisen näkyvyyden kannalta ja tyyliseikkana. En edelleenkään ymmärrä miten tuo voisi olla syy pelin pelaamatta jättämiseen, mutta toki @Misaki mainitsi muitakin syitä.
 
Mä pelaan tällä hetkellä eniten Atari 2600 pelejä niin moni asia tuntuu nykyvillitykseltä. Kummasti ne pelit kuitenkin kehittyy ajan kanssa vaikka eivät välttämättä tule paremmiksi.
 
Mä pelaan tällä hetkellä eniten Atari 2600 pelejä niin moni asia tuntuu nykyvillitykseltä. Kummasti ne pelit kuitenkin kehittyy ajan kanssa vaikka eivät välttämättä tule paremmiksi.
Silti, aika hankala sanoa nykyvillitykseksi sellaista joka on ollut osa pelejä jo parikymmentä vuotta.

Enkä siis sano että kehitys menee välttämättä aina parempaan suuntaan. Ehkä esim. tämä kamerakulman keskitys riippuu lajityypistä onko parempi vai huonompi.

Palatakseni Expedition 33:een, niin en kyllä niin hyvää peliä jättäisi sen takia pelaamatta että hahmo ei ole keskitetty.
 
Mä pelaan tällä hetkellä eniten Atari 2600 pelejä niin moni asia tuntuu nykyvillitykseltä. Kummasti ne pelit kuitenkin kehittyy ajan kanssa vaikka eivät välttämättä tule paremmiksi.
Mikä tämän pointti nyt on? Jos leikkii vain käpylehmillä niin mikä tahansa videopelaaminen on nykyvillitystä. Tästä saa loputtoman jankkauksen jos välttämättä haluaa löytää aina jonkun asian, jonka nojalla jotain tuoreempaa voi sanoa nykyvillitykseksi.
 
En palaisi tähän muuten, koska olin jo unohtanut koko keskustelun, mutta tuoreimman Pelit-lehden sivulla 31 sanotaan Escape from Duckovia extraction shooteriksi, joten aloin miettimään, että onko täällä väitetty genremääritelmä sittenkin lähinnä mielipide. Duckovista puuttuu täysin muut pelaajat ja silti suomalainen pelilehti puhuu pelistä nimenomaan exctraction shooterina.

Nappaan siis takaisin tähän:

Tuohon genre hommaan ei oikeastaan ole isompaa lisättävää mutta ehkä tiivistäisin vielä, että peli on extraction shooter jos siitä löytyy nämä kolme asiaa: PvPvE, permadeath tms mikä se termi onkaan ja se itse extraction mekaniikka eli mennään kenttään ja koetetaan päästä sieltä hengissä ja ajallaan pois. Helldiversiin on otettu elementtejä extraction shootereista mutta se ei kuitenkaan lopulta ole extraction shooter.

Google AI-yhteenveto, mitä en toki itsekään pidän minään totuuden faktoina, listaa näin:

"An extraction shooter is a high-stakes video game subgenre blending tactical shooting with survival, where players enter a map (a "raid" or "run") to find loot and complete objectives, but must reach a specific extraction point to keep their gathered gear; dying before extraction means losing everything, creating intense player-versus-player-versus-environment (PvPvE) encounters focused on looting, survival, and strategic escape, exemplified by games like Escape from Tarkov, Hunt: Showdown, and Helldivers 2."

Sinänsä huvittava listaus koska lopussa mainitusta Helldivers 2:ta tuo mainittu PvPvE puuttuu. Esimerkkinäkin se kuitenkin on listattu:

Popular Examples
  • Escape from Tarkov (The genre's benchmark)
  • Hunt: Showdown (Focus on bounty hunting and unique atmosphere)
  • Helldivers 2 (Co-op focused with friendly fire and objective-based extraction)
  • The Cycle: Frontier Dark and Darker (Fantasy setting)
Muutenpa tuon tekoälyn summauksen voisi toki ohittaa AI-typeryyksinä mutta omakin järki sanoo että "extraction shooter" on nimensä mukaisesti "shootingia" ja "extractionia", mihin Helldivers 2 menee. Tätä ajatustani tukee myös tuo Pelit-lehden Duckov-arvostelu.

En siis itse kokisi että on noin välttämätön määritellä genre pilkuntarkasti. Minulle Helldivers 2 on yhä extraction shooter, koska minulle tuo genre on ampumista ja selviytymistä vetäytymiseen saakka.

Olen varmasti jossain muussakin yhteydessä kysynyt samaa, mutta kuka lopulta voi tai saa määrittää jonkin genren niin tarkkaan että voi sanoa että joku peli ei muka ole sitä tai tätä? Eikä siis sillä tapaa että "NHL on autopeli, nönnönnöö"-pöljyyttä vaan sitä, missä ainakin genren tärkeimmät elementit on pelissä olemassa oleellisessa osassa.

Noita voi sitten tarkentaa siten, että mistä on kyse: Helldivers on mielestäni extraction shooter ilman PvE:tä ja laajempaa loottia. Lootinkin suhteen itse silti koen että sitä siellä on mutta ymmärrän jos kokee että ne kolme eri tason materiaalia ei ehkä joidenkin mielestä ole sellaista loottia mitä sillä yleensä tarkoitetaan.

Ei ole tarkoitus tulla tässä sanomaan että "hähää, olin oikeassa", vaan enemmänkin että ei näitä genrerajoja nyt tarvitsisi näin tarkkaan alkaa nörtteilemään. Extraction shooter on ainakin minulle jonkinlainen ylätermi, jonka alle mahtuu niin Helldivers 2 kuin vaikka tuo mainittu Duckov.
 
En palaisi tähän muuten, koska olin jo unohtanut koko keskustelun, mutta tuoreimman Pelit-lehden sivulla 31 sanotaan Escape from Duckovia extraction shooteriksi, joten aloin miettimään, että onko täällä väitetty genremääritelmä sittenkin lähinnä mielipide. Duckovista puuttuu täysin muut pelaajat ja silti suomalainen pelilehti puhuu pelistä nimenomaan exctraction shooterina.

Nappaan siis takaisin tähän:



Google AI-yhteenveto, mitä en toki itsekään pidän minään totuuden faktoina, listaa näin:

"An extraction shooter is a high-stakes video game subgenre blending tactical shooting with survival, where players enter a map (a "raid" or "run") to find loot and complete objectives, but must reach a specific extraction point to keep their gathered gear; dying before extraction means losing everything, creating intense player-versus-player-versus-environment (PvPvE) encounters focused on looting, survival, and strategic escape, exemplified by games like Escape from Tarkov, Hunt: Showdown, and Helldivers 2."

Sinänsä huvittava listaus koska lopussa mainitusta Helldivers 2:ta tuo mainittu PvPvE puuttuu. Esimerkkinäkin se kuitenkin on listattu:

Popular Examples
  • Escape from Tarkov (The genre's benchmark)
  • Hunt: Showdown (Focus on bounty hunting and unique atmosphere)
  • Helldivers 2 (Co-op focused with friendly fire and objective-based extraction)
  • The Cycle: Frontier Dark and Darker (Fantasy setting)
Muutenpa tuon tekoälyn summauksen voisi toki ohittaa AI-typeryyksinä mutta omakin järki sanoo että "extraction shooter" on nimensä mukaisesti "shootingia" ja "extractionia", mihin Helldivers 2 menee. Tätä ajatustani tukee myös tuo Pelit-lehden Duckov-arvostelu.

En siis itse kokisi että on noin välttämätön määritellä genre pilkuntarkasti. Minulle Helldivers 2 on yhä extraction shooter, koska minulle tuo genre on ampumista ja selviytymistä vetäytymiseen saakka.

Olen varmasti jossain muussakin yhteydessä kysynyt samaa, mutta kuka lopulta voi tai saa määrittää jonkin genren niin tarkkaan että voi sanoa että joku peli ei muka ole sitä tai tätä? Eikä siis sillä tapaa että "NHL on autopeli, nönnönnöö"-pöljyyttä vaan sitä, missä ainakin genren tärkeimmät elementit on pelissä olemassa oleellisessa osassa.

Noita voi sitten tarkentaa siten, että mistä on kyse: Helldivers on mielestäni extraction shooter ilman PvE:tä ja laajempaa loottia. Lootinkin suhteen itse silti koen että sitä siellä on mutta ymmärrän jos kokee että ne kolme eri tason materiaalia ei ehkä joidenkin mielestä ole sellaista loottia mitä sillä yleensä tarkoitetaan.

Ei ole tarkoitus tulla tässä sanomaan että "hähää, olin oikeassa", vaan enemmänkin että ei näitä genrerajoja nyt tarvitsisi näin tarkkaan alkaa nörtteilemään. Extraction shooter on ainakin minulle jonkinlainen ylätermi, jonka alle mahtuu niin Helldivers 2 kuin vaikka tuo mainittu Duckov.
Ehkä tuon sekavuuden tekee sen juuri kuten sanoit että se mitä koitat viedä extractionii on niin kapea kun puhutaan kunnon extraction pelistä niin silloin nään että se lootin määrä pyörii tai siitä kapasiteetistä mitä voit viedä ulos eri itemejä ja aseita yms niin on 50-10000 määrässä.
 
Ehkä tuon sekavuuden tekee sen juuri kuten sanoit että se mitä koitat viedä extractionii on niin kapea kun puhutaan kunnon extraction pelistä niin silloin nään että se lootin määrä pyörii tai siitä kapasiteetistä mitä voit viedä ulos eri itemejä ja aseita yms niin on 50-10000 määrässä.
No minulle extraction shooteria pelatessa tärkeintä on ampua ja päästä elossa poistumaan. Se on minulle riittävästi että se on ns. extraction shooter. Ei näistä mielestäni tarvitse liian vaikeaa tai pilkuntarkkaa tehdä. Ilmeisesti Pelit-lehdessä ollaan samoilla linjoilla, ellei kyse ole sitten jonkinlaisesta kauheasta virheestä, jonka vuoksi tilaajamäärät laskevat (entisestään) ja lehti lopettaa. Tosin varmaan lopettaa muutenkin, niin kuin Pelaaja ja monet muut lehdet.
 
Olen lukenut/kuullut paljon syitä miksi jättää peli pelaamatta, mutta ensimmäisen kerran kuulen että yksi syy on se kuinka kolmannen persoonan kamerakuvakulma ei keskitä hahmoa keskelle ruutua. Tai että se on "nykyvillitys".
Nykyvillityksenä se kyllä näyttäytyy minulle. Minulla ei ole tämän lajityypin peleistä vallan suurta kokemusta, kun enemmän ovat kiinnostaneet metroidvaniat, tasohyppelyt, JRPG:t ja pakanrakennuspelit. Olen aiemmin kuitenkin pelannut esim. toimintapelejä Batman Arkham Asylum, Uncharted 3 ja Dark Souls III. Näissä ukkeli on ruudun keskellä, jolloin tuntuma on huomattavasti kivampi. Näistä poiketen nykyään lähes jokainen AAA-toimintapeli laittaa ukkelin vasempaan reunaan. Ei kiitos.
 
Nykyvillityksenä se kyllä näyttäytyy minulle. Minulla ei ole tämän lajityypin peleistä vallan suurta kokemusta, kun enemmän ovat kiinnostaneet metroidvaniat, tasohyppelyt, JRPG:t ja pakanrakennuspelit. Olen aiemmin kuitenkin pelannut esim. toimintapelejä Batman Arkham Asylum, Uncharted 3 ja Dark Souls III. Näissä ukkeli on ruudun keskellä, jolloin tuntuma on huomattavasti kivampi. Näistä poiketen nykyään lähes jokainen AAA-toimintapeli laittaa ukkelin vasempaan reunaan. Ei kiitos.
Kyllä on pelistä tykkääminen pienestä kiinni :D No eipä se toki minulta ole pois jos noin naurettavan ”nykyvillityksen” takia missaa aivan upean pelin. Voi olla vain tyytyväinen, ettei itellä ole mitään noin pahoja mieltymysongelmia.
 
Minulla ei ole tämän lajityypin peleistä vallan suurta kokemusta, kun enemmän ovat kiinnostaneet metroidvaniat, tasohyppelyt, JRPG:t ja pakanrakennuspelit.
Tämähän sen kertoo, miksi tämä näyttäytyy "nykyvillityksenä". Over the shoulder löi läpi tasan 20v sitten RE4:n myötä, joten ei se vaan objektiivisesti katsottuna ole "nykyvillitys".

Olen aiemmin kuitenkin pelannut esim. toimintapelejä Batman Arkham Asylum, Uncharted 3
En ehkä ihan ymmärtänyt, että missä kohden tuo hahmon epäkeskeisyys on ongelma, kun Arkhamissa Batman on aika paljonkin ruudun vasemmassa reunassa. En enää Arkhamin ja Uncharted 3:n kameroista muista juurikaan, niin piti youtubesta tarkistaa ja Batmanissa näyttäisi olleen hyvin vahva oikean olan kamera kävellessä jne, mutta juostessa ja liitäessä se sitten keskittyi hahmon taakse. Unchartedissa taas oltiin hahmon takana keskellä kävellessä ja juostessa, mutta aseella tähdätessä kamera zoomasi oikealle olalle RE4-tyylisesti.

Batmanissa kamera sinänsä onkin kävellessä niin lähellä, että jos hahmo olisi keskellä, niin olisipahan hapokasta koittaa nähdä mitään. Tuo olalle viety kamera mahdollistaa sen, että voidaan olla lähempänä hahmoa ja näkymästä tulee ainakin omasta mielestäni immersiivisempi (vähemmän pelimäinen), kun ei katsotakaan kaikkea korkealta yläviistosta. Tarina- tai ammuskelupainoitteisiin peleihin sopii mielestäni oikein hyvin, kun taas esim. hack n slash -peleissä se luonnollisesti haittaa tekemistä. Kauhupeleissä muutenkin lähellä hahmoa oleminen ja näkökentän rajaaminen luo myös tunnelmaa.
 
Kyllä on pelistä tykkääminen pienestä kiinni :D No eipä se toki minulta ole pois jos noin naurettavan ”nykyvillityksen” takia missaa aivan upean pelin. Voi olla vain tyytyväinen, ettei itellä ole mitään noin pahoja mieltymysongelmia.
Ei se minultakaan ole pois, laadukasta pelattavaa riittää silti mielin määrin.

En myöskään sanonut, että se olisi ainoa syy. Ehkä suurin miinus on pelin pitkähkö kesto. Katsoin vähän gameplaytä, ja ei vaan kokonaisuutena jotenkin innostanut, ääninäyttely ja hahmot mukaan lukien.

Eikös uusimmissa God of Wareissa ukko oo vasemmassa reunassa? Silti parhaimpia pelejä mitä on tehty. Tai sit poikkeus vahvistaa säännön.
On vasemmassa, ja kesken jäi mokoma. Hahmon liikuttaminen tuntuu vain uskomattoman nihkeältä tuollaisissa peleissä.

Se Bathan Arkhamkin jäi muuten kesken.
 
Over the shoulder löi läpi tasan 20v sitten RE4:n myötä, joten ei se vaan objektiivisesti katsottuna ole "nykyvillitys".
Ja objektiivisesti katsottuna "over the shoulder" -pelejä julkaistaan silti nykyään huomattavasti enemmän kuin tuolloin, eikö?

näkymästä tulee ainakin omasta mielestäni immersiivisempi (vähemmän pelimäinen), kun ei katsotakaan kaikkea korkealta yläviistosta
Ha, nyt päästiin ytimeen! "Vähemmän pelimäinen". Päinvastaista etsin omilta peleiltäni - "enemmän pelimäistä". Pelaan pelejä, koska ne ovat pelimäisiä. Katson elokuvia, koska ne ovat elokuvamaisia. Pelit ovat kyllä immersiivisiä pelimäisinäkin. Varmasti tästä se nihkeä tuntumani johtuu. Mutta kuten todettu, nykyään ei ole pulaa etenkään indie-puolella minullekin mieluisista peleistä.
Nimenomaan sinulta se on pois jos laadukas peli jää aivan naurettavan asian takia pelaamatta. Mutta you do you! :D
Nimenomaan minulta se ei ole pois, kun peleihin käytettävä aika on joka tapauksessa rajallinen. Samalla ajalla voin pelata vielä parempia pelejä, kuten Silksongia ja Hades II:ta. En kuitenkaan ehtisi pelata kaikkia mahdollisia saatavilla olevia pelejä, joten mitäpä väliä mihin sen peliaikansa käyttää, jos vaan muita hyviä pelejä löytyy. Ja viime vuosina on löytynyt.
 
Ylös Bottom