Nyt on HZD pelattu kolmannen kerran läpi. Ei mitään NG+:aa vaan ihan rehellinen uusi tallennus, ja ehdottoman pikamatkustuskiellon kera. Kaikilla vastaan tulleilla sivutehtävillä oli myös suoritusvelvollisuus ennen pelin läpäisyä, minkä lisäksi kävin tietysti seikkailemassa Frozen Wildsin läpi siinä välissä kun päätarina oli vienyt kartan koillisosaan. Yhden sivutehtävän tiedän jääneen bongaamatta, mutta koska sitä ei reitilläni koko pelin aikana vastaan tullut, niin en sitä varta vasten lähtenyt metsästämäänkään. Muuten taisin löytää ja tehdä jokaisen tehtävän, tosin aivan kaikkia keräiltäviä en tällä kertaa käynyt metsästämässä.
Yritin myös pelata pelin tällä kertaa sillä tavalla huolella, että Aloy piti mahdollisimman suuren osan ajasta päällään aina sen heimon asua, jonka alueella sattui olemaan. Mitään oikeaa merkitystähän tällä ei ole, muuta kuin että immersion taso kasvaa ja toisaalta oppii myös arvostamaan oikeasti hienoja yksityiskohtia pelin mitä moninaisimmissa asuissa. Myös Frozen Wilds kannatti käydä pelaamassa nimenomaan keskellä peliä sen alueen ollessa lähimpänä kartalla, jolloin sieltä saadut erikoisaseet ja -asusteet olivat myös koko loppupelin ajan käytössä. Lisärin tarinakin nivoutui suorastaan erinomaisen hyvin osaksi pääpeliä kun sen myös pelasi saumattomana osana kokonaisuutta, ja siihen itse asiassa jopa viitattiin pariinkiin otteeseen myöhemmässä vaiheessa päätarinaa Aloyn ja Sylensin toimesta. Loistavia yksityiskohtia!
Aivan mahtava kokemus pelata peli uudelleen tällä tavalla nautiskellen, upea karttakin pääsi hyvin oikeuksiinsa kun liikkuminen tapahtui vain jalan tai ratsain. Reilut 80 pelituntia kului tällä kertaa yhteensä pääpelin ja lisärin suhteellisen huolelliseen läpikäymiseen, eli kyllä tämä jonkin verran maltillisemman kokoinen on kuin HFW ennen lisäriäänkin. Mitään järkeähän tässä uusintakierroksessahan ei ollut, kun backlogissa olisi satoja koskemattomia nimikkeitä odottamassa vuoroaan, mutta nyt sentimentaalisuus otti vallan ja sisäinen Aloyni oli pakko päästää jälleen irti.
Ainoa miinus oli tietysti se, ettei tarina tuottanut mitään yllätyksiä, vaikka se edelleen hieno onkin. Mutta! Suosittelen pelaamaan HZD:n uudelleen varsinkin mikäli HFW on jo pelattu, ja lukemaan ajatuksen kanssa erityisesti vanhaa maailmaa käsittelevät datapointit. Muutamia ahaa-elämyksiä tuli näiden kohdalla vielä kolmannellakin pelikerralla koettua (toki ensimmäisellä HFW:n jälkeen), ja ei voi muuta sanoa kuin hattua nostaa Guerrillan käsikirjoitustiimin luomalle jatkuvuudelle ja tarinallisten yksityiskohtien tasolle. HFW:n tarinan on pakko olla ollut ainakin pääpiirteittäin valmis jo HZD:n tullessa ulos, sen verran hyvin kakkososan tapahtumat sopivat yhteen ykkösosan tiettyjen viittausten kanssa.
Ennen tulevan HFW:n lisärin pelaamista aion ehdottomasti seikkailla myös koko Forbidden Westin yhtä kattavasti uudelleen alusta saakka ja samoilla säännöillä, minkä jälkeen sitten tietysti myös sen lisärin. Ja jos se nyt ei jostakin syystä edeltävistä kappaleista käynyt jo selväksi, niin HZD ja HFW ovat edelleen kaikkien aikojen suosikkipelieni listalla kahdella ensimmäisellä sijalla.