Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Iloiset tapahtumat yms.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja DarkShadow
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Eka onnistunut riistalaukaus ammuttu, tasan vuosi ollu metsästyskortti ja aselupa mutta tänään mentiin vaimon kaa passiin ja 5min niin lintu laskeutu 10m päähän se oli sillä selvä, menny kyyhkyjä ja teeri hukkaan niin nyt se osu kohdille. Parasta oli se että piti uimalla lähtä hakemaan silti lintu :D tosimies muuttuu myös noutajaksi ku tilanne vaatii.
 
Eka onnistunut riistalaukaus ammuttu, tasan vuosi ollu metsästyskortti ja aselupa mutta tänään mentiin vaimon kaa passiin ja 5min niin lintu laskeutu 10m päähän se oli sillä selvä, menny kyyhkyjä ja teeri hukkaan niin nyt se osu kohdille. Parasta oli se että piti uimalla lähtä hakemaan silti lintu :D tosimies muuttuu myös noutajaksi ku tilanne vaatii.
Onneksi olkoon

Samaan hengenvetoon, missä on sun noutajakoira joka hoitaa noi hommat?

PS. Meidän spanieli olis hakenut linnun, mutta tuskin olis tuonut luokse :D
 
Onneksi olkoon

Samaan hengenvetoon, missä on sun noutajakoira joka hoitaa noi hommat?

PS. Meidän spanieli olis hakenut linnun, mutta tuskin olis tuonut luokse :D

Meillä on Itäsiperianlaika joka haukkuu Oravasta Karhuun mutta noutamista se ei oppinu, ironian huippu on myös se että meillä on Venäläinen ase ja koira ja itse en enään voisi vähempää maasta välittää niin hyvin toimivat silti metsällä.
 
Meillä alkaa pakastin täyttyyn, tullu nyt 1 vesilintu per päivä ja muutama ois tarkoitus vielä käydä ampuun ja odottaa kanalinnun sekä jäniksenpyynnin alkua. Mahtava harrastus kyllä!
 
witchdogsoldiers.jpeg

Posti toi pitkän odottelun jälkeen Second Sightin mahtavat julkaisut kahdesta modernista klassikosta. Feministinen ihmissusielokuva ja uskonnollista kauhua säkenöivä kehityskertomus. Näissä on vielä ihan tavattoman hyviä esseitä mukana molemmista, joiden pariin tulee palattua varmaan yhtä usein kuin leffojenkin.
 
Näytä liitetiedosto 9393

Posti toi pitkän odottelun jälkeen Second Sightin mahtavat julkaisut kahdesta modernista klassikosta. Feministinen ihmissusielokuva ja uskonnollista kauhua säkenöivä kehityskertomus. Näissä on vielä ihan tavattoman hyviä esseitä mukana molemmista, joiden pariin tulee palattua varmaan yhtä usein kuin leffojenkin.
No siinähän se Dog Soldiersin kunnon versio on mistä juuri oli Hankinnat-ketjussa puhetta. Komea.

Kai senkin voi iloiseksi tapahtumaksi laskea, että katsoin eilen illalla Dog Soldiersin DVD:ltä ja vaikka kuva oli hieman rakeinen ja ääni hieman matala, niin täysin katsottavissa isolta ruudulta. Ilahduin tästä ja tietysti nautin hyvästä leffasta.

Tämä rohkaisee tarkastelemaan jatkossa kirppiksellä DVD-hyllyjä vähän tarkemmalla silmällä niin kuin joskus ennen vanhaan.
 
Oli kyllä suorastaan hekumallinen hetki, kun vapaapäivästä nauttiessani olin juuri saanut sammutettua valot, käynnistettyä Xboxin, vedettyä kuulokkeet päähän ja käynnistettyä AC Valhallan. Siege of Paris -lisäosan tutkiminen voisi vihdoinkin kunnolla alkaa kun on koko ilta aikaa. Horizon-kupillinen kylmää Pepsi Maxia käden ulottuvilla. Ai että, elämän pieniä iloja!

Olin melkein päässyt aloitusruutuun, kun puhelin soi:
- Pääsetkö jäähallille ohjaamaan ottelustriimin?
- Milloin?
- Nyt heti.

No eihän siinä, boxi kiinni, takki päälle ja menoksi, tulee näitä vapaapäiviä myöhemminkin. :D

Tuossa tilanteessa täydellisen pelihetken ja vapaapäivän keskeytyminen kyllä vähän tuntui rasittavalta, mutta tähän ketjuunhan tämä kuitenkin kuuluu. Ei siitä ole kauaakaan, kun näitä keikkoja ei millään tuntunut irtoavan tehtäväksi sen vertaa että niillä tulisi toimeen, kun taas viime keväästä eteenpäin on saanut tehdä lähes niin paljon kuin vain ehtii ja jaksaa. Yleensä ne tulevat myös hiukan pidemmällä varoajalla.

Ja huomenna vietän sen vapaapäivän Siege of Paris'n parissa. :)
 
Tuli kunnon jytky eilen kun pääsin haulikolla ampumaetäisyydelle Kauriin kohdalla ja nyt sen lihat on pakkasessa. Kyllä lähti metsästyskausi kunnolla käyntiin.
 
Perustin viime vuoden lopulla yhden miehen pelifirman, joka keskittyy pikselitaiteella kuorrutettuihin retrohenkisiin pc-peleihin, kuten vanhat klassikot Dungeon Master, Eye of the Beholder, The Bard's Tale ja Lands of Lore. Ensimmäinen peli ollut jo melko pitkään työnalla ja julkaisu tapahtuu tämän vuoden puolella, mutta tarkka ajankohta on vielä hämärän peitossa. Eli jos kaipaat roolipelejä pc-pelaamisen kulta-ajalta, jolloin Amigakin vielä juuri ja juuri hengitteli, tai haluat kokea pelin, jossa taidot ja statsit vaikuttavat muuhunkin kuin taisteluun ja keskusteluun, niin tämä voisi olla peli juuri sinulle. Ei kädestä pitelyä, ei tutoriaaleja, ei elokuvamaisia välivideoita, vain puhdasta löytämisen ja kokemisen iloa.

Pari päivää sitten sain perustettua firmalleni youtube-kanavan, johon olen jo lataillut peliä esitteleviä videoita:
https://www.youtube.com/@witchgrovegames
 
Viimeksi muokattu:
Perustin viime vuoden lopulla yhden miehen pelifirman, joka keskittyy pikselitaiteella kuorrutettuihin retrohenkisiin pc-peleihin, kuten vanhat klassikot Dungeon Master, Eye of the Beholder, The Bard's Tale ja Lands of Lore. Ensimmäinen peli ollut jo melko pitkään työnalla ja julkaisu tapahtuu tämän vuoden puolella, mutta tarkka ajankohta on vielä hämärän peitossa. Eli jos kaipaat roolipelejä pc-pelaamisen kulta-ajalta, jolloin Amigakin vielä juuri ja juuri hengitteli, tai haluat kokea pelin, jossa taidot ja statsit vaikuttavat muuhunkin kuin taisteluun ja keskusteluun, niin tämä voisi olla peli juuri sinulle. Ei kädestä pitelyä, ei tutoriaaleja, ei elokuvamaisia välivideoita, vain puhdasta löytämisen ja kokemisen iloa.

Pari päivää sitten sain perustettua firmalleni youtube-kanavan, johon olen jo lataillut peliä esitteleviä videoita:
https://www.youtube.com/@witchgrovegames
Pirteää ja ilahduttavan perinteistä ainakin ulkoasultaan! Tulee mieleen lapsuuden Wizardry ja Swords and Serpents.
 
Pirteää ja ilahduttavan perinteistä ainakin ulkoasultaan! Tulee mieleen lapsuuden Wizardry ja Swords and Serpents.
Kiitos! Wizardry on myös yksi inspiroineita pelisarjoja, etenkin 6 ja 7. Ulkoasun inspiraationa puolestaan on toimineet myös N64:n Zeldat, joista etenkin Majora's Mask on yksi kaikkien aikojen suosikkepeleistäni. Tässä lähiaikoina teen videoita esittelemään hieman myös luolastoja, joita on myös vaihtoehtoisiakin. Lisäksi tehtävissä/etenemisessä on myös vaihtoehtoisia ratkaisutapoja sekä sivutehtäviä, joita ei välttämättä edes löydä ensimmäisellä pelikerralla, jotta uudelleenpeluuarvoakin olisi mahdollisimman paljon. :)
 
Perustin viime vuoden lopulla yhden miehen pelifirman, joka keskittyy pikselitaiteella kuorrutettuihin retrohenkisiin pc-peleihin, kuten vanhat klassikot Dungeon Master, Eye of the Beholder, The Bard's Tale ja Lands of Lore. Ensimmäinen peli ollut jo melko pitkään työnalla ja julkaisu tapahtuu tämän vuoden puolella, mutta tarkka ajankohta on vielä hämärän peitossa. Eli jos kaipaat roolipelejä pc-pelaamisen kulta-ajalta, jolloin Amigakin vielä juuri ja juuri hengitteli, tai haluat kokea pelin, jossa taidot ja statsit vaikuttavat muuhunkin kuin taisteluun ja keskusteluun, niin tämä voisi olla peli juuri sinulle. Ei kädestä pitelyä, ei tutoriaaleja, ei elokuvamaisia välivideoita, vain puhdasta löytämisen ja kokemisen iloa.

Pari päivää sitten sain perustettua firmalleni youtube-kanavan, johon olen jo lataillut peliä esitteleviä videoita:
https://www.youtube.com/@witchgrovegames
*HATUNNOSTO*

Tämä on ollut itselleni semmoinen mystinen genre mihin tuli tutustuttua 1999-2000 aikoihin nuorena 6. luokkalaisena poikana.

Siihen aikoihin löytyi omasta RPG rakastumisesta muun muassa: Zelda(+nes roolipelejä), Diablo, Final Fantasy 7 yms... Joten jäi nämä OG- dungeon crawlerit oikeastaan pois itseltä kokonaan. Mutta aina niissä on ollut jotain viehätystä omalla kohdalla kun lukenut niistä tai jotain vastaavaa. Muistaakseni olen pelannut jotain vuoropohjaista D&D pelejä ihan muutaman vuoden ikäisenä (muiden opastuksella)ja sieltä kumpuaa jotenkin tämä viehätys.

Spectaattori mielessä tätä pystyisin seuraamaan mielenkiinto kympissä niinsanotusti!
 
*HATUNNOSTO*

Tämä on ollut itselleni semmoinen mystinen genre mihin tuli tutustuttua 1999-2000 aikoihin nuorena 6. luokkalaisena poikana.

Siihen aikoihin löytyi omasta RPG rakastumisesta muun muassa: Zelda(+nes roolipelejä), Diablo, Final Fantasy 7 yms... Joten jäi nämä OG- dungeon crawlerit oikeastaan pois itseltä kokonaan. Mutta aina niissä on ollut jotain viehätystä omalla kohdalla kun lukenut niistä tai jotain vastaavaa. Muistaakseni olen pelannut jotain vuoropohjaista D&D pelejä ihan muutaman vuoden ikäisenä (muiden opastuksella)ja sieltä kumpuaa jotenkin tämä viehätys.

Spectaattori mielessä tätä pystyisin seuraamaan mielenkiinto kympissä niinsanotusti!
Kiitos!

Pelinkehitys on ollut itselleni unelma jo nuoresta pitäen, mutta oma kärsimättömyys koodaamisen opetteluun tyrehdytti homman teini-iässä, vaikka tuolloin paljon pelasin niin konsoleilla kuin sen ajan tietokoneilla, kuten C64, Atari ST ja Amiga. Jostain syystä kärsivällisyys ei tosiaan riittänyt koodaamiseen, vaikka luovuutta löytyi paljon muilta osa-alueilta. Tuossa jokunen vuosi sitten opiskelin pari vuotta pelinkehitystä ja pari vuotta sitten totesin pelimoottorien olevan sillä tasolla, että oli aika ottaa askel tuntemattomaan. Rakastan pikselitaidetta ja halusinkin alkaa sitten luomaan peliä, jonka maailma olisi toteutettu 3d:nä, mutta hahmot ja viholliset olisivat ehtoja 2d spritejä.

Tämä onkin ollut sitten melkoinen projekti, jonka aikana olen joutunut opettelemaan pikselitaiteen tekoakin. En valitettavasti voi ottaa vielä kiitosta kaikista grafiikoista, sillä käytän paljon valmiita assetteja, mutta olen niistä osaa itse muutellut melko paljon ja viholliset olen tehnyt täysin itse. Tarkoitus olisi, että valmiissa pelissä olisi mahdollisimman paljon muokkaamiani tai alusta asti piirtämiäni tekstuureja. Vihollisten suhteen jouduin myös opettelemaan animaatioiden tekoa, josta ei myöskään ollut aiemmin mitään kokemusta. Tässä on siis puhtaasti puskettu intohimon voimin läpi harmaan kiven. :D

Alunperin koko homma lähti yli 10 vuotta sitten saamastani visiosta, joka paisui kokonaiseksi maailmaksi kattaen vuosituhansia historiaa. Loin tuohon maailmaan oman mytologian, joka ottaa vaikutteita vanhoista gnostilaisista teksteistä (löytyy esim. kirjasta Nag Hammadin kätketty viisaus). Tarkoitus oli kirjoittaa useamman osan käsittävä kirjasarja, joista jokainen olisi itsenäinen teos, joka sijoittuu eri aikakauteen tuon maailman historiasta, mutta taustalla olisi jatkuva juoni - kirjat olisi kuitenkin pystynyt lukemaan täysin itsenäisinä teoksina ja missä tahansa järjestyksessä. Mutta sitten kohtalo puuttui peliin ja ensimmäinen kirja muuttui peliksi. Jos asiat luistavat, niin tästä olisi tarkoitus tehdä useamman osan sarja, joista osa on fantasiaa, osa scifiä ja osa jotain niiden väliltä.

Mitä itse genreen tulee, niin rakastuin palavasti 90-luvun alussa teini-iän kynnyksellä Dungeon Masteriin ja etenkin Lands of Loreen, jonka maailma teki vaikutuksen. Siitä lähtien olen odottanut, että joku tekisi jotain vastaavaa, ja vaikka jotain vastaavia pelejä on ollutkin, kaipasin jotain enemmän. Lopulta sitten tajusin, että minun on itse tehtävä tuo peli. :D

Projekti onkin ollut melkoinen kokemus ja paljon on vielä tekemistä jäljellä, mutta asiat ovat joitain pieniä vastoinkäymisiä lukuun ottamatta luistaneet sen verran hyvin, että into ei ole laantunut, vaikka joinakin hetkinä koko homman laajuus tuntuu suorastaan uuvuttavalta. Jos olisin tajunnut täysin mihin olen ryhtymässä, olisin todennäköisesti valinnut aluksi hieman pienemmän projektin (minulla on tämän sarjan lisäksi suunnittelussa muutama muukin peli, mutta niistä enemmän joskus tulevaisuudessa). Toisaalta minulla on yleensä taipumusta hypätä suoraan syvään päätyyn tällaisissa asioissa ja opetella vasta sitten uimaan - eli perse edellä puuhun ja naama edellä alas. Opettavainen kokemus tämä ainakin on ollut ja tämän jälkeinen projekti onkin sitten skaalaltaan huomattavasti pienempi, mutta ehdottomasti mielenkiintoinen.

Ja kiitokset kaikille kiinnostuneilla ja katsojille, jokainen katselukerta on arvokas! Jossain vaiheessa lisäilen tuonne youtube-kanavalle linkkejä, joiden kautta pääsee seuraamaan pelin kehitystä muutenkin kuin videoiden välityksellä. :)
 
Viimeksi muokattu:
Yksi tapa pienentää haastetta on tehdä ensin yksi pieni osa maailmaa kunnolla valmiiksi ja julkaista se pelattavaksi ja sitten pikkuhiljaa laajentaa. Toki pelimaailma on vain yksi osa-alue ja muihin asioihin joutuu myös panostamaan, mutta ei kannata yrittää toteuttaa koko visiota kerralla, vaan saada sen pelin perusrakenne toimivaksi aluksi.
 
Yksi tapa pienentää haastetta on tehdä ensin yksi pieni osa maailmaa kunnolla valmiiksi ja julkaista se pelattavaksi ja sitten pikkuhiljaa laajentaa. Toki pelimaailma on vain yksi osa-alue ja muihin asioihin joutuu myös panostamaan, mutta ei kannata yrittää toteuttaa koko visiota kerralla, vaan saada sen pelin perusrakenne toimivaksi aluksi.
Tämä itse pelihän on ollut kehityksessä jo puolitoista vuotta, eli tässä on kasassa jo aika paljon. Firman tosiaan laitoin pystyyn vasta viime vuoden lopulla, kun projekti alkoi olla jo sen verran pitkällä. Yritän välttää early access -julkaisua jos mahdollista ja saada pihalle niin valmiin tuotteen kuin mahdollista. Itsellä ainakin tuo luovuus menee sen verran fiilispohjalta, että sitä tulee tehtyä tyyliin 'yksi asia sieltä, toinen täältä'. Yhtenä päivänä tarina ja tehtävät etenevät, toisena päivänä syntyy vihollisia animaatioineen jne. Tilanne varmaan olisi toinen jos tässä olisi edes muutaman hengen tiimi taustalla, mutta kun yksin on vastuussa niin tekemisestä niin tilanne on eri. Toki niitä on sellaisiakin ihmisiä, jotka tekevät hommat järjestelmällisesti keskittyen vain yhteen asiaan, mutta itse en kyllä ole sellainen vaan teen sitä mikä tuntuu milläkin hetkellä luontevalta ja se onkin minulle paras tapa saada asioita aikaan. :)
 
Perustin viime vuoden lopulla yhden miehen pelifirman, joka keskittyy pikselitaiteella kuorrutettuihin retrohenkisiin pc-peleihin, kuten vanhat klassikot Dungeon Master, Eye of the Beholder, The Bard's Tale ja Lands of Lore. Ensimmäinen peli ollut jo melko pitkään työnalla ja julkaisu tapahtuu tämän vuoden puolella, mutta tarkka ajankohta on vielä hämärän peitossa. Eli jos kaipaat roolipelejä pc-pelaamisen kulta-ajalta, jolloin Amigakin vielä juuri ja juuri hengitteli, tai haluat kokea pelin, jossa taidot ja statsit vaikuttavat muuhunkin kuin taisteluun ja keskusteluun, niin tämä voisi olla peli juuri sinulle. Ei kädestä pitelyä, ei tutoriaaleja, ei elokuvamaisia välivideoita, vain puhdasta löytämisen ja kokemisen iloa.

Pari päivää sitten sain perustettua firmalleni youtube-kanavan, johon olen jo lataillut peliä esitteleviä videoita:
https://www.youtube.com/@witchgrovegames
Kuulostaa sinänsä kiinnostavalta. Harmi vain, että PC-pelaaminen on omalta osaltani täysin taaksejäänyttä elämää, eikö näköpiirissä ole siihen palaamista jatkossakaan, kun en tietokonetta käytä omassa henkilökohtaisessa käytössäni lainkaan. Konsoleilla ja iPadilla hoidan pelaamisen sekä muut yleensä tiekoneella tehtävät asiat, joten pakko kysyä, että onko täysin poissuljettu ajatus, että jollekin konsolille tai ios:lle tulisi tämä kehittelemäsi peli? Ymmärrän toki, jos ei ole suunnitelmissa, mutta pakko nyt kuitenkin kysyä. :)
 
Minulla on ollut yhtä juhlaa nyt jo kohta kolme vuotta, pitkäaikainen terveyshaitta on näköjään nyt selätetty :)
Kuulostaa pieneltä vaivalta mutta kyllä on rajoittanut kovasti tekemistä kivuista puhumattakaan, nimittäin polvilumpion sijoiltaanmeno. En ole edes laskenut näitä kertoja aiemmin mutta yritetään:

1997:
Armeijassa, jalkapalloillessa meni sijoiltaan ja sain luksuskyydin (traktorin perässä lavalla) takaisin kasarmille. Polvella oli turvotuksen takia kokoa kuin isolla ananaksella. Tilkkaan pariksi viikoksi missä tyhjensivät verta sieltä polven sisältä ja keppikuuria pari viikkoa vielä tuon jälkeen. Mettäreissulle lähdin (vaikka siis ei olisi tarvinnut) poikien kanssa siitäkin huolimatta :). Tämän jälkeen se pysyi kasassa tosi pitkään, kunnes:

2013:
Duunissa, töiden jälkeen sählyssä. Tiesin heti mitä oli käynyt koska ei ollut ensimmäinen kerta. Lumpio mutkallaan. Tohtorille samoin tein, veren tyhjennys (tämä oli muuten aika ikävä kun oli joku ulkomaalainen tohtori ja käytti ihan saatanan paksua neulaa ilman mitään puudutuksia) ja jumppaohjeita. Kolmisen viikkoa kepeillä.

2018:
Parvekkeella, nousin ylös kääntyessäni samaan aikaan oikealle - POPS! Tällä kertaa kipu oli niin kova että lähti taju, Tokenin siitä parvekkeen lattialta. Tohtori, veret poies ja keppikuuri.
IMG-4539.JPGIMG-4558.JPG
(Huvittaa että veti mustaksi nilkkaa myöden toi kerta. Kärpäsetkin pörräs jalan ympärillä ja minä olin "Menkäähän pois siitä, en ole kuollut vielä!") :D Kuvat on kesälomalta, oltiin mökillä, ja jäihän tuokin vähän torsoksi kun ei päässyt veneilemään tms, kökötti siellä sohvalla koko loman..

Muutama kuukausi tuon jälkeen oli vielä jotain pientä kipuilua kun oltiin Aurinkorannoilla perheen kera reissussa niin kävelin hissistä poies ja taas kääntyessäni samaan aikaan oikealle niin POPS! Selitin hotellin henkilökunnalle että kaikki on ihan ok mutta nuo veret pitäisi suht piakkoin sieltä poistaa kun hyytyessään sisälle aiheuttaa vaivaa myöhemmin. Ja että kepit helpottaisi kovasti elämää. No, he soittivat ambulanssin paikalliselle ortopedille, joka tietysti ei ollut paikalla vaan hälytettiin paikalle erikseen. Saapuessaan paikalle ymmärsi yskän välittömästi ja poisti sisäänvuotaneet veret. 700€ kun ollut kunnollista matkavakuutusta.
IMG-3449 (1).JPG

Kotiin päästessäni menin vielä lääkäriin (oli muuten kotona edelleen edellisestä kerrasta palauttamatta jääneet kepit :D) ja kysyin että oliskohan aika kuvata tuo koipi ja katsoa mitä siellä on meneillään. Höpsis, jumppaat sen vaan kuntoon oli vastaus. Selvä.


2019:
Tämä oli aika paha, olin nimittäin Inkoon saaristossa (mihin on lossiyhteys) eräilemässä ja telttailemassa, Autolle on matkaa sen pari kilometriä. Juuri kun oltiin pääsemässä meidän telttapaikalle niin polvessa paukahti niin että pari metriä takanani tuleva kaverinikin kuuli sen. Kiesus, menin mereen istumaan ajatellen että jos se laskisi turvotusta. Mietin että miten perkeleessä tästä nyt selvitään. Mukana ollut kun burana 400 ja normi retkeilyvarusteet pariksi yöksi. Alkoi olla jo ilta niin kelasin että ei kai auta kun puudutella Captain Morganilla ja kuumalla kaakaolla. Onneksi tuo mun kaveri on enemmän kuin kyvykäs kaikkeen perussäätöön, puidenkeruu, nuotiot jne.
Yö meni kehnosti vaikka olikin burana Morgan combo, herätessäni söin aamulla vielä parit buranat ajatellen että ne sen verran auttaisi että pääsisi metsästä pois.. Maasto tuolla on hankala ja mun kaveri on varmaan puolet minua pienempi niin en häneenkään voinut luottaa että kantaisi tai tukisi minua edes paria kilometriä. Kun yritin nousta teltasta niin ei siitä tullut mitään, kipu oli vaan niin jäätävä.. Tässä kohtaa suomalainen mies nyörtyi, ja soitin hätäkeskukseen. 40 min myöhemmin meripelastuslaitos parin palomiehen kanssa ajoi veneellä rantaan ja tiputti mut lossirantaan mistä sitten tämä ystäväni autolla poimi kyytiin. :D Matkalla palomiesten kanssa juttelin ja kerroin tuon polven historiaa niin olivat sitä mieltä että todellakin pitää edes vähintään kuvata. Tästä rohkaistuneena kotiopäästessäni taas tohtorille, kerroin koko historian ja sainkin ajan magneettikuvauksiin.

2019:
Löydöksiä löytyi että ristisiteistä ole paljon jäljellä ja irtonaisia luunsiruja siellätäällä polvea (osa todella vanhoja kuulemma). Suositus on että leikataan.
Vielä samana vuonna Terveystalossa leikkasivatkin (kiitos vaan työnantajani vakuutusten), otti jotain jänteitä reidestä millä en kuulemma tee mitään ja laittoi polveen :D Kuva alla jälkeenpäin.
IMG-0016.jpg

Viestin idea on että pari vuotta meni ikävästi kun oli koko ajan vammainen eikä edes joku sukkien laittaminen jalkaan ollut mikään itsestään selvyys. Leikkauksesta toipumisen jälkeen tullut takaisin noi normaalit, päivittäiset lenkit, kuntosalilla kuntopyöräily jne ja varmaan osittain siksi kirjoitin tänne tänään on että liukastuin kauppareissulla ja polvi vääntyi - mutten ollut moksiskaan! Olen kiitollinen ja ennenkaikkea iloinen että homma on kunnossa viimein :)
Terveyttänsä ei pidä ottaa itsestään selvyytenä :)

P.s. Terveystalolle terveiset, oli ihanaa palvelua, kun heräsi nukutuksesta lyötiin ruoka menu eteen ja kysyttiin että haluatko konjakkia ruoan kanssa :D
 
Viimeksi muokattu:
Minulla on ollut yhtä juhlaa nyt jo kohta kolme vuotta, pitkäaikainen terveyshaitta on näköjään nyt selätetty :)
Kuulostaa pieneltä vaivalta mutta kyllä on rajoittanut kovasti tekemistä kivuista puhumattakaan, nimittäin polvilumpion sijoiltaanmeno. En ole edes laskenut näitä kertoja aiemmin mutta yritetään:

1997:
Armeijassa, jalkapalloillessa meni sijoiltaan ja sain luksuskyydin (traktorin perässä lavalla) takaisin kasarmille. Polvella oli turvotuksen takia kokoa kuin isolla ananaksella. Tilkkaan pariksi viikoksi missä tyhjensivät verta sieltä polven sisältä ja keppikuuria pari viikkoa vielä tuon jälkeen. Mettäreissulle lähdin (vaikka siis ei olisi tarvinnut) poikien kanssa siitäkin huolimatta :). Tämän jälkeen se pysyi kasassa tosi pitkään, kunnes:

2013:
Duunissa, töiden jälkeen sählyssä. Tiesin heti mitä oli käynyt koska ei ollut ensimmäinen kerta. Lumpio mutkallaan. Tohtorille samoin tein, veren tyhjennys (tämä oli muuten aika ikävä kun oli joku ulkomaalainen tohtori ja käytti ihan saatanan paksua neulaa ilman mitään puudutuksia) ja jumppaohjeita. Kolmisen viikkoa kepeillä.

2018:
Parvekkeella, nousin ylös kääntyessäni samaan aikaan oikealle - POPS! Tällä kertaa kipu oli niin kova että lähti taju, Tokenin siitä parvekkeen lattialta. Tohtori, veret poies ja keppikuuri.
Näytä liitetiedosto 10763Näytä liitetiedosto 10764
(Huvittaa että veti mustaksi nilkkaa myöden toi kerta. Kärpäsetkin pörräs jalan ympärillä ja minä olin "Menkäähän pois siitä, en ole kuollut vielä!") :D Kuvat on kesälomalta, oltiin mökillä, ja jäihän tuokin vähän torsoksi kun ei päässyt veneilemään tms, kökötti siellä sohvalla koko loman..

Muutama kuukausi tuon jälkeen oli vielä jotain pientä kipuilua kun oltiin Aurinkorannoilla perheen kera reissussa niin kävelin hissistä poies ja taas kääntyessäni samaan aikaan oikealle niin POPS! Selitin hotellin henkilökunnalle että kaikki on ihan ok mutta nuo veret pitäisi suht piakkoin sieltä poistaa kun hyytyessään sisälle aiheuttaa vaivaa myöhemmin. Ja että kepit helpottaisi kovasti elämää. No, he soittivat ambulanssin paikalliselle ortopedille, joka tietysti ei ollut paikalla vaan hälytettiin paikalle erikseen. Saapuessaan paikalle ymmärsi yskän välittömästi ja poisti sisäänvuotaneet veret. 700€ kun ollut kunnollista matkavakuutusta.
Näytä liitetiedosto 10766

Kotiin päästessäni menin vielä lääkäriin (oli muuten kotona edelleen edellisestä kerrasta palauttamatta jääneet kepit :D) ja kysyin että oliskohan aika kuvata tuo koipi ja katsoa mitä siellä on meneillään. Höpsis, jumppaat sen vaan kuntoon oli vastaus. Selvä.


2019:
Tämä oli aika paha, olin nimittäin Inkoon saaristossa (mihin on lossiyhteys) eräilemässä ja telttailemassa, Autolle on matkaa sen pari kilometriä. Juuri kun oltiin pääsemässä meidän telttapaikalle niin polvessa paukahti niin että pari metriä takanani tuleva kaverinikin kuuli sen. Kiesus, menin mereen istumaan ajatellen että jos se laskisi turvotusta. Mietin että miten perkeleessä tästä nyt selvitään. Mukana ollut kun burana 400 ja normi retkeilyvarusteet pariksi yöksi. Alkoi olla jo ilta niin kelasin että ei kai auta kun puudutella Captain Morganilla ja kuumalla kaakaolla. Onneksi tuo mun kaveri on enemmän kuin kyvykäs kaikkeen perussäätöön, puidenkeruu, nuotiot jne.
Yö meni kehnosti vaikka olikin burana Morgan combo, herätessäni söin aamulla vielä parit buranat ajatellen että ne sen verran auttaisi että pääsisi metsästä pois.. Maasto tuolla on hankala ja mun kaveri on varmaan puolet minua pienempi niin en häneenkään voinut luottaa että kantaisi tai tukisi minua edes paria kilometriä. Kun yritin nousta teltasta niin ei siitä tullut mitään, kipu oli vaan niin jäätävä.. Tässä kohtaa suomalainen mies nyörtyi, ja soitin hätäkeskukseen. 40 min myöhemmin meripelastuslaitos parin palomiehen kanssa ajoi veneellä rantaan ja tiputti mut lossirantaan mistä sitten tämä ystäväni autolla poimi kyytiin. :D Matkalla palomiesten kanssa juttelin ja kerroin tuon polven historiaa niin olivat sitä mieltä että todellakin pitää edes vähintään kuvata. Tästä rohkaistuneena kotiopäästessäni taas tohtorille, kerroin koko historian ja sainkin ajan magneettikuvauksiin.

2019:
Löydöksiä löytyi että ristisiteistä ole paljon jäljellä ja irtonaisia luunsiruja siellätäällä polvea (osa todella vanhoja kuulemma). Suositus on että leikataan.
Vielä samana vuonna Terveystalossa leikkasivatkin (kiitos vaan työnantajani vakuutusten), otti jotain jänteitä reidestä millä en kuulemma tee mitään ja laittoi polveen :D Kuva alla jälkeenpäin.
Näytä liitetiedosto 10765

Viestin idea on että pari vuotta meni ikävästi kun oli koko ajan vammainen eikä edes joku sukkien laittaminen jalkaan ollut mikään itsestään selvyys. Leikkauksesta toipumisen jälkeen tullut takaisin noi normaalit, päivittäiset lenkit, kuntosalilla kuntopyöräily jne ja varmaan osittain siksi kirjoitin tänne tänään on että liukastuin kauppareissulla ja polvi vääntyi - mutten ollut moksiskaan! Olen kiitollinen ja ennenkaikkea iloinen että homma on kunnossa viimein :)
Terveyttänsä ei pidä ottaa itsestään selvyytenä :)

P.s. Terveystalolle terveiset, oli ihanaa palvelua, kun heräsi nukutuksesta lyötiin ruoka menu eteen ja kysyttiin että haluatko konjakkia ruoan kanssa :D
Herramoosesjeesusjakaikkikäteenyhteenlyö! Ihmepolvi on syntynyt!
 
Ylös Bottom