Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Indiepelit yleisesti

Yhden arvostelun katsoin tubesta ja näköjään samat asiat oli miinuksia sinullekin joka on sääli sillä eka peli oli ilmestyessään mulle vuoden paras peli.
Varsinkin taistelun ärsyttävyys tuli videosta välittömästi esille.
Viikon sulattelun jälkeen neljä tähteäkin olisi ollut ihan oikeutettu. Mutta joo, alkupuoli oli täyttä timanttia, loppua kohti muutamat kohdat jättivät pettymyksen päällimmäiseksi fiilikseksi.
 
Little Nightmares 2:n jatko-osa oli pieni pettymys.


Mun mielestä peli on paljon parempi mitä ykkönen niiku tunnelman puolesta sekä pienien uudistuksien myötä, mutta ne samat ongelmat ovat myös kakkosessa. Kuten nämä tunnetut trial and error yritykset, pelaajalle ei myös anneta ollenkaan armoa reagoinnin suhteen, jos et sekunnilleen juokse tee jotain on kuolema 100% varma, toivottavasti jatkossa on se sitten Little Nightmare III tai DLC, ovat nämä ongelmat vähentyneet. Muuten tunnelmaltaan peli on jotain aivan karmivaa/kaunista ja nousee helposti meikäläisen lempi indie pelien listalle.

Eräs mesta pelissä oli kyl niin karmiva että siinä jää jopa resident evilit kakkoseks. Pelin tunnelmasta ja graafisesta ulkoasusta tulee mieleen niin Salvador Dali taide, kun myös Silent Hill vibat. Ei voi olla kyseessä huono tekele, kuten arvostelussakin kävi ilmi mutta ymmärrän ja samaistun pelin ongelmiin, jotka ovat mielestäni kuitenkin pieniä muuten niin loistavaan peliin.
 
Cyber Shadow meni joku päivä sitten pelaukseen ja sehän on oikein mainiota viihdettä. Sellaiset puolet pelistä nyt läpi ja kyllä maistuu. 2D-tasohypähtelyä ja räiskintää erikoiskyvyillä varustettuna. Ei varsinaisesti metroidvania lisäkyvyistä huolimatta vaan melko suoraviivainen tapaus mutta maistuu kyllä näinkin.

Kannattaa pistää testiin jos yhtään osuu pelimakuun, erityisesti jos Game Pass löytyy.
 
Cyber Shadow meni joku päivä sitten pelaukseen ja sehän on oikein mainiota viihdettä. Sellaiset puolet pelistä nyt läpi ja kyllä maistuu. 2D-tasohypähtelyä ja räiskintää erikoiskyvyillä varustettuna. Ei varsinaisesti metroidvania lisäkyvyistä huolimatta vaan melko suoraviivainen tapaus mutta maistuu kyllä näinkin.

Kannattaa pistää testiin jos yhtään osuu pelimakuun, erityisesti jos Game Pass löytyy.
Ja oli tosiaan myös kotimaista tuotantoa, joten siinäkin mielessä mielenkiintoinen tapaus. Linkitän tännekin tuon joku aika sitten meillä julkaistun haastattelun.

 
Mun mielestä peli on paljon parempi mitä ykkönen niiku tunnelman puolesta sekä pienien uudistuksien myötä, mutta ne samat ongelmat ovat myös kakkosessa. Kuten nämä tunnetut trial and error yritykset, pelaajalle ei myös anneta ollenkaan armoa reagoinnin suhteen, jos et sekunnilleen juokse tee jotain on kuolema 100% varma, toivottavasti jatkossa on se sitten Little Nightmare III tai DLC, ovat nämä ongelmat vähentyneet. Muuten tunnelmaltaan peli on jotain aivan karmivaa/kaunista ja nousee helposti meikäläisen lempi indie pelien listalle.

Eräs mesta pelissä oli kyl niin karmiva että siinä jää jopa resident evilit kakkoseks. Pelin tunnelmasta ja graafisesta ulkoasusta tulee mieleen niin Salvador Dali taide, kun myös Silent Hill vibat. Ei voi olla kyseessä huono tekele, kuten arvostelussakin kävi ilmi mutta ymmärrän ja samaistun pelin ongelmiin, jotka ovat mielestäni kuitenkin pieniä muuten niin loistavaan peliin.

Mainitsinkin yllä, että ehkä neljä tähteä olisi ollut oikea arvosana. Muutamat kohdat jäivät vain mieleen ärsyttävyydessään, ja lopusta en tykännyt yhtään.

Taisteluissa koululaiset ja varsinkin irtokädet ottivat päähän oikein huolella. Lisäksi muuten loistava sairaala pilattiin yhdellä kohdalla, jossa kymmenkunta vihollista yritti ottaa kiinni. Sitä yritin monta kertaa ennen kuin tajusin taktiikan. Lopun pomotaistelu oli kanssa typerä :).
 
Sundered

Kaikille metroidvania addikteille suositus. Pää pomot oli massiivisen kokoisia ja suht haastavia ainakin normaalilla. Maailma muuttui joka kerta kun kuolit lukuunottamatta pomohuoneita, skillihuoneita yms. Kehityspuu oli valtava jota kehiteltiin shardeilla joita perusvihut ja aarteet tiputteli. Perkkejä sai maksimissan kolme päälle kertaallaan joita miksaamalla sai paljon eri variaatioita erilaisiin tarpeisiin. Miellyttävä noin 15h kokemus.
 
Kaikille metroidvania addikteille suositus. Pää pomot oli massiivisen kokoisia ja suht haastavia ainakin normaalilla. Maailma muuttui joka kerta kun kuolit lukuunottamatta pomohuoneita, skillihuoneita yms. Kehityspuu oli valtava jota kehiteltiin shardeilla joita perusvihut ja aarteet tiputteli. Perkkejä sai maksimissan kolme päälle kertaallaan joita miksaamalla sai paljon eri variaatioita erilaisiin tarpeisiin. Miellyttävä noin 15h kokemus.
Sundered oli sellainen ns. yllätyshyvä peli. Lähdin aikanaan pelaamaan aika olemattomin ennakkotiedoin taikka odotuksin, vaan niin se tuli 100-prosenttisesti kauhottua läpi. Aikaa itellä meni 16 tuntia ja minuutteja päälle. Jokunen Trophy jäi kuitenkin saamatta, koska se olisi vaatinut pelin kaikkien erilaisten loppujen pelaamista, ja se ei yhdellä seivillä oikein onnistunut.
 
KonsoliFIN Podcast -poppoo jutteli indiepeleistä toissa viikolla, ja siitä se idea sitten lähti.

Hyvä lista. "Kävelysimulaattoreista" laittaisin mukaan Gone Homen. Omista indielemppareista Kentucky Route Zero ei ole pelillisesti liian vaikea, mutta en ehkä suosittelisi sitä kevyenä tutustumisena (indie)pelaamisen maailmaan :D

Oliko Undertale katsottu jollain mittarilla liian haastavaksi "aloittelijoille"?
 
Hyvä lista. "Kävelysimulaattoreista" laittaisin mukaan Gone Homen. Omista indielemppareista Kentucky Route Zero ei ole pelillisesti liian vaikea, mutta en ehkä suosittelisi sitä kevyenä tutustumisena (indie)pelaamisen maailmaan :D

Oliko Undertale katsottu jollain mittarilla liian haastavaksi "aloittelijoille"?
Gone Home ehdottomasti. Kentucky kävi mielessä, mutta sen jätin pois juonen "vaativuuden" vuoksi. Se peli vaatii hieman syventymistä, vaikka pelillisesti onkin suoraviivainen.

Undertale ei itse asiassa muistunut mieleen listaa tehdessä. Erinomainen peli ja rikkoo hienosti odotuksia.
 
Sundered oli sellainen ns. yllätyshyvä peli. Lähdin aikanaan pelaamaan aika olemattomin ennakkotiedoin taikka odotuksin, vaan niin se tuli 100-prosenttisesti kauhottua läpi. Aikaa itellä meni 16 tuntia ja minuutteja päälle. Jokunen Trophy jäi kuitenkin saamatta, koska se olisi vaatinut pelin kaikkien erilaisten loppujen pelaamista, ja se ei yhdellä seivillä oikein onnistunut.

Onnistuu yhdellä savella kaikki loput jos käyttää pilvitallennuskikkailua.
 
Onnistuu yhdellä savella kaikki loput jos käyttää pilvitallennuskikkailua.
Hmm, siinä oli jotain juttuja, jotka pystyi joko laittamaan kaikki uuniin, vain osan uuniin tai käyttämällä kaikki itse. Ite pistin ne kaikki tuhkaksi, enkä nyt tässä nopeasti ajateltuna keksi, miten voisi yhdellä tallennuksella saada tuon, että ne olisikin ottanut itselleen.
 
Hmm, siinä oli jotain juttuja, jotka pystyi joko laittamaan kaikki uuniin, vain osan uuniin tai käyttämällä kaikki itse. Ite pistin ne kaikki tuhkaksi, enkä nyt tässä nopeasti ajateltuna keksi, miten voisi yhdellä tallennuksella saada tuon, että ne olisikin ottanut itselleen.

Minä suoritin yhdellä savella platinan. Sun täytyy kerätä kaikki 7 elder shardia eka, sit viskaat saven pilveen ja automaatti lähetys pois. Sit pelaat kerran läpi että et tee nuille 7 shardille mitään, sit viskaat kaikki uuniin tapat bossin ja vimosena korruptoit kaikki ja tapat bossin.
 
Minä suoritin yhdellä savella platinan. Sun täytyy kerätä kaikki 7 elder shardia eka, sit viskaat saven pilveen ja automaatti lähetys pois. Sit pelaat kerran läpi että et tee nuille 7 shardille mitään, sit viskaat kaikki uuniin tapat bossin ja vimosena korruptoit kaikki ja tapat bossin.
Niin no joo... Ite kävin heittämässä ne uuniin aina sitä mukaa, kun niitä löysin. :D Olisi siis pitänyt pelata koko peli alusta asti uusiksi, ja ihan niin hyvä se ei ollut, että parin Trophyn takia olisin tuohon urakkaan lähtenyt.
 
Pelasin Little Nightmare 2 PC:llä läpi 60fps Onen ohjaimella, kontrollit olivat todella tarkat ja hyvät, Konsolien 30fps heikentää sitä tuntumaa luonnollisesti. Suurin valituksen aihe on taistelut, siinä olisi voinut olla joku indikaattori milloin lyödä, niin ei olisi tullut sitä lievää turhautumista, toisaalta tuo olisi saattanut tehdä niistä kohtauksista merkityksettömiä, koska aina olisi tiennyt että milloin lyödä.

Tässä pelissä on mielestäni huomattavasti parempi tunnelma kuin 1 osassa, tämä piti hyvin otteessaan sen 4-5h mikä pelin kesto on.
Todella laadukas peli ja hyvä välipala AC Valhallan jälkeen, mutta en olisi valmis maksamaan tästä tuota 30€ pyynti hintaa.

Jos tälle joku arvosana pitäisi antaa niin 8/10, mutta 30€ tuntuu itsestä hieman kovalta, 20-25€ ois parempi joten odottaisin alennuksia.
 
Palaampa hetkeksi Cyber Shadowiin:

Tämä on todella loistava teos ja tässä on sellaista vanhaa kunnon pelimäistä pelaamista. Siinä kun dashaa kymmenen vihollisen läpi ilman että koskee välillä maahan (achievement tässä sellainen myös) niin todella tuntee olevansa ninja. Tai Cyber Shadow, miten vain.

Taistelut ja kaikki vain toimii todella napakasti ja pelissä myös on todella sopivasti haastetta. Ainakin jos 2D-hypähtelyt yhtään on tuttuja. Menisi ehkä jonnekin Ori-meininkeihin koska molemmissa monipuolista liikkumista eri kyvyin sekä taistelua. Ei ehkä ihan yhtä hiottu mutta ei tämä oikeasti paljoa pelimekaniikaltaan Oreille häviä.

Suosittelen testaamaan jos yhtään nämä tällaiset vertaukset alkoi kiinnostamaan tai muuten 2D-hyppiminen kiinnostaa. Ei tämä tasoloikka tosin ole, sillä vihollisia on yllin kyllin ja niitä saa hoidella jatkuvasti. Sen osalta vertaus Oriin on osuva mutta tässä on Oriakin enemmän viholliskohtaamisia.
 
Cloudpunk

Jos Blade Runner ja The Fifth Element saisivat lapsen, se olisi Cloudpunk. Miljöö on kun suora kopio Blade Runnerista - Voxel grafiikalla kuorrutettuna. Lentävät autot ja liikenne kuin Fifth Elementistä. Toki lentäviä autoja oli Blade Runnerissakin, mutta jotenkin liikenteen määrä ja paikoin ruuhkaisuus haisee Fifth Elementiltä.

Dialogissa on myös ihan näppärää sanailua, vaikkei ihan Bruce Willisin tasolle päästäkään. Tarinassa on synkkyyttä ja toivoa. Siinä on korporaation rahanhimoa, tekoälyn vaarallisuutta ja ihmisten selviytymistä karussa suurkaupungin sykkeessä.

Pelaaminen on simppeliä puuhaa ja samalla pelin heikoin lenkki. Olet kuriiri. Kuljetat paketteja paikasta A paikkaan B lentävällä autollasi. Vaikka välillä joudut kiperiin ja eriskummallisiin tilanteisiin, niin pelaaminen on silti sitä samaa kokoajan. Se on valitettavan yksitoikkoista.

Se mikä hävitään pelaamisessa, voitetaan tunnelmassa. Peli hakee esikuvistaan esimerkillisen hyvin teemoja ja käsittelee niitä onnistuneesti. Ihmisten kohtalot kiinnostavat ja useamman kerran pääsee tekemään moraalisia valintoja. Metacritic arvottaa tämän seiskan pintaan. Se on aika lähellä totuutta. Arvosana nousisi omissa papereissa kahdeksikkoon, jos pelaaminen olisi ollut edes hitusen monipuolisempaa. Noin 10 tunnin kestollaan tämän kuitenkin jaksoi helposti pelata läpi vain nähdäkseen mihin tarina vie.

Traileria vielä kiinnostuneille:
 
Ylös Bottom