Konsolipelien nykytila - hot or not?

[jryi]

Vastaus: Ylläpidon kevätpalaveri 9.5. klo 18 Pasilassa

Mutta ainakin näillä kahdella suurimmalla fps pelien edustajilla tuo kehitysaika on sen 2 vuotta, ja kumpikin on suht copypasteja edellisistä osista.

Teknisesti ehkä copy-pasteja, mutta audio- ja grafiikka-assettien, karttojen ja kaiken muun suunnittelu vaatii henkilöresursseja. Ja jos nyt tutkailee vaikka Activisionin tuloslukuja vuodelta 2012, niin siellä on tuotekehitykseen käytetty 607 miljoonaa, markkinointiin ja myyntiin 578M ja konsernin yleisiin kuluihin (kuten Kotickin varmaan ihan vaatimaton palkka) 561M.

Mutta tämä on kaikki toisarvoista. Ihan varmasti Kotick yrittää saada tehtyä mahdollisimman paljon voittoa mahdollisimman pienellä panoksella, joten jos vain olisi mahdollista paketoida viimevuotinen peli uusiin kuoriin ja myydä täydellä hinnalla, niin kyllähän noin tehtäisiin. Valitettavasti pelaajia ei ole ihan niin helppo kusettaa, joten vähän täytyy käyttää rahaa tuotekehitykseenkin.

 

[Orou]

Vastaus: Konsolipelien nykytila - hot or not?

Eipä tässä nykytilassa mielestäni mitään hälyttävää ole. Pahimmassa ongelmapesäkkeessähän, eli FPS-pelien maailmassa, koettiin nyt alkuvuodesta ainakin jonkinlaisia positiviisia tuulia Titanfallin asiosta, eikä CoDikaan enää ole lähellekään niin iso juttu kuin se vielä pari vuotta sitten oli. Ärsyttävin jo jonkun aikaa jatkunut trendi on zombie-mättöjen puskeminen ulos joka suunnasta, mutta kyllä muillekin peleille on jäänyt tilaa siitä huolimatta.

Jatko-osista puhuttaessa pitänee muistaa, että näiden vuosittaisten räiskintöjen ja assassinscreedien liukuhihnalta tulevat jatko-osat ovat tietysti hieman eri asia kuin vaikka joidenkin RPG-pelien vastaavat. Enpä olisi esimerkiksi kolmatta Mass Effectiä, kolmattatoista Final Fantasyä, neljättä Saints Rowia tai viidettä GTA:ta uusiin nimikkeisiin vaihtanut. Tuskin kovin moni pistäisi pahitteeksi myöskään Red Dead Redemption II:n julkistusta, ja usea varmaankin näkisi mielummin Xbox Onella Alan Wake 2:n kuin Quantum Breakin ja Mirror's Edgen monen kauan toivoma jatko-osa on jossain vaiheessa tulossa. Kaikki edellä mainitut pelit ovat melkoisen kaukana geneerisestä menosta. Uudet nimikkeet eivät ole mikään itseisarvo.

Uusien konsoleiden nykyisestä pelivalikoimasta nyt ei kannata vielä sanoa yhtään mitään. Luonnollisesti pelivalikoima on heikoimmillaan aina elinkaaren alkupuolella.

Mutta miksi parin vuoden aikana noiden uusien pelien hinta on noussut yhtäkkiä 10-15€? Esim. bf3 oli julkkarissa 50€, kun taas bf4 jo vähintään sen 60€ jossain paikoissa jopa 70€. Vetävätkö kaupat enemmän välistä vaiko mikä, en tiedä, mutta huonompaan suuntaan silti ollaan menossa kun lasketaan vielä pelien hintoihin dlc:t jotka ovat 10-15€ kappaleelta.

Eivät uusien pelien hinnat ole mihinkään nousseet. Ties kuinka kauan on se uuden normaalin konsolipelin hinta ollut sen n. 60 euroa ostopaikasta riippuen. Viiteenkymppiin ei ole uusia pelejä myyty muuten kuin poikkeustapauksissa joissain yksittäisissä liikkeissä.

 

[AjN]

Olen luultavasti vähemmistössä mielipiteeni kanssa, mutta mielestäni ne parhaat pelit ovat ennen olleet parempia kuin nykyinen parhaimmisto. Se lienee fakta, että pelibisnes ja sitä kautta pelien tekeminen on nykypäivänä ammattimaisempaa ja ennenkaikkea laskelmoivampaa kuin vaikka 90-luvulla. Tämä laskelmointi, jossa entistä enemmän pyritään miellyttämään pelaajaa esimerkiksi a) antamalla tälle onnistumisen tunteita jatkuvana virtana, ilman että asian eteen joutuisi näkemään oikeastaan mitään vaivaa, ja b) kohderyhmäajattelun voimistumisella, joka tekee peleistä entistä geneerisempiä kun niitä hiotaan kuluttajatestiryhmien mukaisesti niin, että ne miellyttäisivät mahdollisimman suurta osaa testiryhmästä.

Useat pelit viimeistään 8- ja 16-bittiseltä aikakaudelta ovat edelleen 100% kuranttia tavaraa, osan laatua ei olla vieläkään ylitetty. Väitän tämän johtuvan siitä, että silloisten teknisten rajoitteiden vuoksi näissä peleissä jouduttiin käyttämään enemmän mielikuvitusta ja luovuutta pelin suunnittelussa. Lisäksi, useista näistä peleistä huokuu tietyllä tapaa kompromissittomuus verrattuna nykyisiin huippupeleihin, johtuneeko asia sitten silloin mahdollisesti enemmän esillä olleesta "luovasta hulluudesta" (tai riskien otosta tai halusta luoda uutta) jonka esiintyminen yleensä vähenee sitä mukaa kun laskelmointi lisääntyy - mutta tämä on toki vahvasti mielipide- ja tunneasia.

Älkää käsittäkö väärin, kyllä nykyäänkin tehdään todella hyviä (ja haastavia) pelejä, mutta näen että pelien kulta-aika ajoittuu sinne 90-luvulle. Siinä mielessä kyseessä ei tapauksessani ole "aika kultaa muistot" tai "tottakai ne pelit on edelleen hyviä kun oot pelannut niitä 20 vuotta ja niihin on muodostunut tunneside" -efekti, koska monet retrohelmet joita olen lähivuosina ensimmäistä kertaa pelannut, ovat osoittautuneet paremmiksi kuin melkeinpä mitkään nykypelit.

 

[karpaasi]

Vastaus: Konsolipelien nykytila - hot or not?

Älkää käsittäkö väärin, kyllä nykyäänkin tehdään todella hyviä (ja haastavia) pelejä, mutta näen että pelien kulta-aika ajoittuu sinne 90-luvulle. Siinä mielessä kyseessä ei tapauksessani ole "aika kultaa muistot" tai "tottakai ne pelit on edelleen hyviä kun oot pelannut niitä 20 vuotta ja niihin on muodostunut tunneside" -efekti, koska monet retrohelmet joita olen lähivuosina ensimmäistä kertaa pelannut, ovat osoittautuneet paremmiksi kuin melkeinpä mitkään nykypelit.

Samaa mieltä olen kanssasi. Onneksi tehokonsolipuoleltakin löytyy muutamia valopilkkuja, kuten Dark Souls, joka edustaa mielestäni "kulta-aikaa" erinomaisesti. Pelaaja on ihmeissään pelissä ties kuinka pitkään ja turpaan tulee vasemmalta sekä oikealta. Onneksi pelisarja on kuitenkin myynyt hyvin, joten toivoa saattaa, että muutkin pelifirmat tulevat panostamaan näihin valtavirran vastaisiin tekeleisiin

 

[xevious]

Vastaus: Konsolipelien nykytila - hot or not?

Paljon asiaa tässä ketjussa. Vaikka itse olenkin aika kaikkiruokainen pelien suhteen ja tykkään satunnaisesti pelailla jotain noita hypetettyjä Triple-A:ta, niin yleisesti koen, että pelaamisen laatu on mennyt yllätyksettömämpään ja tylsempään suuntaan ainakin kotikonsoleilla. Joku sellainen luovuutta ja mielikuvitusta (sekä pelikehittäjien, että pelaajien) ruokkiva koruttomuus ja vilpittömyys on kadonnut peleistä. Tuo "Triple-A-Mega-Hollywood-budjetti-hyvä-peli-näyttää-geneeriseltä-elokuvalta"-trendi kääntyy todennäköisesti pian itseään vastaan, kun ihmiset yksinkertaisesti kyllästyvät pelaamiseen. Viimeisin sukupolvisiirtymä kotikonsoleissa oli kaikista tylsin ja yllätyksettömin tähän mennessä ja hiljattain julkaistujen tehokonsolienkin myyntilukujen hiipuessa Wii U-maisiin numeroihin alkaa olemaan selvää, että jonkin asteisesta laajemmasta kyllästymisestä tässä tosiaankin alkaa olemaan kyse.

Harvat pelit enää nykyään tuntuu pääsevän lähellekkään niitä sfäärejä, joissa Kulta-aikojen klassikot liikkuvat, vaikka niiden kehittämiseen syydetään aina enemmän ja enemmän rahaa. Toisinaan sitä ajattelee, että kenties aika vaan kultaa muistot, mutta, tuossa juuri taannoin pelailin esim. Final Fantasy VI:n läpi taas uudelleen ja se oli edelleenkin upea pelikokemus, jonka kaltaista saa hakea. Panzer Dragoon Saga on myös edelleenkin ikimuistoisimpia pelikokemuksia, kunhan nykyisellään aika brutaalin näköisestä Saturnin 3D-grafiikasta pääsee yli. Ehkä siksi 3DS miellyttää tällä hetkellä eniten, koska sen peleissä on vielä sitä Kulta-aikojen fiilistä. Pokémon X:ään uponnut jo reippaasti yli 300 tuntia, joka on enemmän, kuin viime vuosien triple A:han yhteensä...

 

[Lebe80]

Vastaus: Konsolipelien nykytila - hot or not?

Olen luultavasti vähemmistössä mielipiteeni kanssa, mutta mielestäni ne parhaat pelit ovat ennen olleet parempia kuin nykyinen parhaimmisto. Se lienee fakta, että pelibisnes ja sitä kautta pelien tekeminen on nykypäivänä ammattimaisempaa ja ennenkaikkea laskelmoivampaa kuin vaikka 90-luvulla. Tämä laskelmointi, jossa entistä enemmän pyritään miellyttämään pelaajaa esimerkiksi a) antamalla tälle onnistumisen tunteita jatkuvana virtana, ilman että asian eteen joutuisi näkemään oikeastaan mitään vaivaa, ja b) kohderyhmäajattelun voimistumisella, joka tekee peleistä entistä geneerisempiä kun niitä hiotaan kuluttajatestiryhmien mukaisesti niin, että ne miellyttäisivät mahdollisimman suurta osaa testiryhmästä.

Useat pelit viimeistään 8- ja 16-bittiseltä aikakaudelta ovat edelleen 100% kuranttia tavaraa, osan laatua ei olla vieläkään ylitetty. Väitän tämän johtuvan siitä, että silloisten teknisten rajoitteiden vuoksi näissä peleissä jouduttiin käyttämään enemmän mielikuvitusta ja luovuutta pelin suunnittelussa. Lisäksi, useista näistä peleistä huokuu tietyllä tapaa kompromissittomuus verrattuna nykyisiin huippupeleihin, johtuneeko asia sitten silloin mahdollisesti enemmän esillä olleesta "luovasta hulluudesta" (tai riskien otosta tai halusta luoda uutta) jonka esiintyminen yleensä vähenee sitä mukaa kun laskelmointi lisääntyy - mutta tämä on toki vahvasti mielipide- ja tunneasia.

Älkää käsittäkö väärin, kyllä nykyäänkin tehdään todella hyviä (ja haastavia) pelejä, mutta näen että pelien kulta-aika ajoittuu sinne 90-luvulle. Siinä mielessä kyseessä ei tapauksessani ole "aika kultaa muistot" tai "tottakai ne pelit on edelleen hyviä kun oot pelannut niitä 20 vuotta ja niihin on muodostunut tunneside" -efekti, koska monet retrohelmet joita olen lähivuosina ensimmäistä kertaa pelannut, ovat osoittautuneet paremmiksi kuin melkeinpä mitkään nykypelit.

Toisaalta, 80-90 -luvulla oli myös ihan tunnettuja ja menestyneitä pelejä, jotka olivat oikeastaan aivan kaameaa kuraa. Nykypeleissä (varsinkin Sonyn studioiden peleissä) on ärsyttäviä piirteitä, jotka muuttavat pelimekaniikkaa kesken pelin. Lievimpänä esimerkkinä on kameran automaattinen kääntäminen takaa-ajokohtauksissa, pahimpina se, että pelihahmo liikkuu pelin eri vaiheissa eri tavalla, välillä se tarttuu seinistä kiinni, välillä pelihahmo ei osaakaan hyppiä. Molemmat esimerkit löytyvät niin God of Wareista, kuin Unchartedeista. Sen sijaan esim. Assassins Creedeissä ja Batman Arkham-pelisarjoissa pelihahmo käyttäytyy aina samalla tavalla, oli pelissä sitten sivuskrollauskohtia tai ei.

 

[xevious]

Vastaus: Konsolipelien nykytila - hot or not?

Nykypeleissä (varsinkin Sonyn studioiden peleissä) on ärsyttäviä piirteitä, jotka muuttavat pelimekaniikkaa kesken pelin. Lievimpänä esimerkkinä on kameran automaattinen kääntäminen takaa-ajokohtauksissa, pahimpina se, että pelihahmo liikkuu pelin eri vaiheissa eri tavalla, välillä se tarttuu seinistä kiinni, välillä pelihahmo ei osaakaan hyppiä. Molemmat esimerkit löytyvät niin God of Wareista, kuin Unchartedeista. Sen sijaan esim. Assassins Creedeissä ja Batman Arkham-pelisarjoissa pelihahmo käyttäytyy aina samalla tavalla, oli pelissä sitten sivuskrollauskohtia tai ei.

Tämä on kyllä yksi äärimmäisen ärsyttävä trendi nykypeleissä. Pelit eivät saa näyttää enää rehellisesti peleiltä, vaan niiden pitää näyttää elokuvilta. Tästä johtuen myöskään pelihahmot eivät saa liikkua pelihahmomaisesti, josta on syntynyt mm. tuo nykyajan vitsaus, QTE. GTAIV:tä pelatessa tämä iski päin näköä...se pelihahmo ei voinut enää strafettaa ja pomppia ympäriinsä, niinkuin pelihahmot tekee, koska se ei olisi sopinut realistiseen ja elokuvamaiseen kerrontaan pyrkivään pelimaailmaan. Tästä johtuen pelihahmo juoksi kuin känninen lehmä jäätiköllä, joka teki pelaamisesta kenties "realistisemman näköistä", mutta myös yhtä tuskaa. Nykyajan trendi, erityisesti noissa Naughty Dogin peleissä on se, että esim. taistelukohtaukset muodostuu animaatioista, jottei elokuvamainen kerronta kärsisi. Jollain kierolla tavalla eletään etäisesti 90-luvun alun "interactive movie"-renesanssia, jota tuo Cinematic action edustaa.

 

[milesizdead]

Vastaus: Konsolipelien nykytila - hot or not?

Spectrumilla pelaamisen aloittaneena, ja nykyään enemmän kuin koskaan pelaavana, pidän kyllä nykyaikaa parhaimpana pelaajan vinkkelistä. Pelivalikoima on laajempi, saatavuus huomattavasti parempi kuin ennen, eikä se tasokaan ole oikein mihinkään tipahtanut mielestäni. Tottakai vuosipäivitystrendiä voi pitää negatiivisena asiana, mutta itse en koe kerran vuodessa ostettavaa änäriä/bäfää ongelmana. Jos pelaa verkossa niin 70€ vuodessa ei ole paha hinta pelituntia kohden, ja offline-pelaajan tuskin tarvitsee julkkaripäivänä kauppaan rynnätäkään, voi odotella sitä hinnan alennusta ihan rauhassa.

Ja vaikka samalta sohvalta pelaaminen ja laneilu oli ihan hauskaa, niin kyllä tuo verkkopelaaminen on omalla kohdalla pelastanut koko harrastuksen, offline ei enää jaksa innostaa jos voi mittailla taitojaan verkon puolella, ihan vain frendienkin kesken jos randomjuustoilijat rasittaa.

 

[Fabre#4]

Vastaus: Konsolipelien nykytila - hot or not?

Erittäin hyvä ketju, mielenkiintoisia viestejä ja pohdintaa! Itse sijoitun varmaan mielipiteeni kanssa aikalailla puoliväliin, eli en näe nykyisen tilanteen olevan mitenkään huono, mutta ymmärrän kyllä heitäkin, joilla nykytilanne karsastaa vastaan. Sinällään itsellä ei ole esim. mielenkiintoisia jatko-osia vastaan mitään, otan esim. erittäin mielelläni vastaan tulevan Dragon Agen sen sijaan, että sille paikalle tarjottaisiin uudella nimellä varustettu "Taru Sormusten Herrasta-klooni, jossa on haltijoita, örkkejä, kääpiöitä ja maageja". Jatko-osat ovat siinä mielessä miellyttäviä, että ennestään ja tietää, mitä tulee uusimmalta osalta saamaan: jos tykkäsi edellisistä tarinoista ja pelimekaniikoista, niin tykkää varmasti seuraavastakin. On aina mielenkiintoista päästä näkemään, kuinka peliuniversumin tarina jatkuu siitä, mihin se viimeksi loppui ja mahdollisesti kohtaamaan uudestaan tuttuja hahmoja.

Toisaalta uudet nimikkeet ovat aina piristäviä, mutta niissä on aina riskinsä. Koskaan ei tiedä, menestyykö uusi nimike, vaikka se olisikin saman vanhan tutun studion ja porukan tekemä. Voi tulla Last Of Usin tai Heavy Rainin kaltaisia menestyksiä, tai sitten todellisia mahalaskuja, jotka pahimmillaan voivat tuhota koko studion. Siitä olen toki samaa mieltä useimpien kanssa, että hieman liian geneeristä suurin osa nykytuotannosta on. Nuo myyntihitit ja vuosittain julkaistavat CoDit, Battlefieldit, NHLt ja muut ovat hyvin pitkälle sitä samaa erittäin pienillä muutoksilla ja tarjoavat sen "interaktiivisen elokuvan" ja sitä kautta onnistumisen iloa pelaajalle ilman, että sen suuremmin täytyisi yrittää. Kaukana takanapäin ovat ne päivät, kun piti oikeasti tarkasti yrittää kaikkensa esim. NESin Batmanin kanssa tai aikoinaan Super Mario Bros. 3n kanssa, kun ei vielä ollut selvillä, kuinka peli läpäistään "helposti". Kauhupelitkään eivät nykyään enää tarjoa sellaista "todellista kauhua ja selviytymistä", jossa seuraavaa pimeää kulmaa oikeasti pelkäisi. En silti väittäisi, että tämä johtuisi pelkästään "elokuvamaiseen grafiikkaan" pyrkimisestä, vaan ehkä niitä uusia ideoita ei vain enää niin usein putkahtele. Raha on tietysti myös yksi erittäin iso syy: jos peli on massoille liian vaikea, eikä tarjoa jatkuvia onnistumisen ilon hetkiä, sellainen ei myy. Entisaikoina peliala ei ollut niin iso business kuin nykyään, jolloin erilaisia juttuja uskallettiin kokeilla enemmän, rahalliset riskit olivat pienempiä. Nykyään on "pakko" tarjota sellaisia tuotteita, jotka myyvät miljoonia, jottei studion tarvitse laittaa lappua luukulle.

 

[Lebe80]

Vastaus: Konsolipelien nykytila - hot or not?

Itsekään en nykytilaa pitäisi huonona. Jokaiselle tuntuu olevan kaikkea tarjolla, eikä jatko-osan jatko-osatkaan ole pahasta.

Se, että pc:llä on paljon enemmän "marginaalituotteita" tarjolla kertoo vain konsolipelien julkaisumallista. Konsolipuolella tavaraa ennakkotarkistetaan.

 

[Aphex]

Vastaus: Konsolipelien nykytila - hot or not?

Itsekään en nykytilaa pitäisi huonona. Jokaiselle tuntuu olevan kaikkea tarjolla, eikä jatko-osan jatko-osatkaan ole pahasta.

Se, että pc:llä on paljon enemmän "marginaalituotteita" tarjolla kertoo vain konsolipelien julkaisumallista. Konsolipuolella tavaraa ennakkotarkistetaan.

Eli tarkoittaako ennakkotarkistus tässä yhteydessä sitä, että konsoliherrat eivät päästä kauppoihin liian persoonallisia tuotteita? Muuten olen kanssasi pitkälti samaa mieltä, vaikka kaipaankin erityisesti ison budjetin peleihin enemmän vaihtelua pelattavuudessa. Grafiikat ja muut assetit ovat kehittyneet nopeasti viime vuosinakin, vanhentuneista konsoleista huolimatta. Pelattavuusrintamalla on nähty vähemmän uutta, tai vanhaa esimerkiksi nopeatempoisten areenaräiskintöjen hävittyä julkaisurintamalta. Yksinkertaistettu shootermekaniikka löytyi yhä useammasta pelistä Bioshockeja ja Mass Effectejä myöten. Pelattavuus varsinkin ensimmäisen persoonan peleissä kaipaisi kovasti uusia tuulahduksia. "Onneksi" uusi konsolisukupolvi on jo valmiiksi niin paljon jäljessä desktop-pc:tä, että jotain uutta on pienten grafiikkaparannusten lisäksi keksittävä.

 

[Exhorder]

Vastaus: Konsolipelien nykytila - hot or not?

En ole seurannut oikein. Toivottavasti pelejä saa vielä tulevaisuudessakin fyysisinä ja pelejä voi pelata yksin eikä homma mene koskaan pelkästään nettipeluuseen. Pirun kalliitahan konsolit on nykyään+vaatii fullhd telkun joka ekin maksaa maltaita köyhälle.

 

[TimoT]

Vastaus: Konsolipelien nykytila - hot or not?

Mua häiritsee nykypeleissä se, että aivan jokaisessa on pakko olla online multiplayer mukana. Enää ei ilmeisesti voi tehdä vain yksinpeliä, vaan aina on oltava myös nettipeli. Hyvänä esimerkkinä The Last of Us. Miksi siihen peliin on pitänyt laittaa myös online peli? Ei se kaipaa mitään sellaista. Siihen mennyt raha ja aika olisi voitu käyttää yksinpelin entisestään parantamiseen.

Myös nämä täälläkin jo mainitut eri helpotukset peleissä risoo. Kaikki haaste viety peleistä. Ubisoftilla tämä on lähtenyt jo aivan käsistä. Viholliset voi aina "merkitä", jolloin ne loistaa hohtavine seinienkin läpi ja kaikki lootattava/keräiltävä näkyy jo valmiiksi kartassa ja minimapissa. Ei tule sitä etsimisen ja löytämisen riemua. Voi suoraan juosta tavaran luo katsomalla vain minimappia.

 

[Finalisoija]

Vastaus: Konsolipelien nykytila - hot or not?

Aika samaa vanhaa se on monessa genressä vielä. Ei tuo teknologia niin paljoa ole vielä 90-luvun loppuun tai 2000-luvun alkuun verrattuna kehittynyt että monikaan genre olisi juurikaan muuttunut. Pelejä on sinänsä vaikea arvostella että ovatko parempia milläkin aikakaudella koska se on kuin arvostelisi taidetta, musiikkia tai juomia tietyiltä aikakausilta. Pelimekaniikat on taas vähän toinen juttu mutta ei mekaniikat muutu jos ei ohjaimet/rauta yms. ensin muutu. Voisi jopa sanoa että pelimekaniikkojen/ohjaimien saralla olemme vielä akustisissa välineissä, emme edes vielä ensimmäisissä syntikoissa tai sähköuruissa. Näppis/hiiri on näppis/hiiri ja gamepadi on gamepadi. Taide pysyy taiteena, musiikki musiikkina, kirjat kirjoina ja elokuvat elokuvina mutta pelit, pelitavat, pelirauta ja peliohjaimet onneksi muuttuvat aikojen saatossa. Aika hitaasti mutta varmasti. Mutta pitää muistaa että peliala on todella todella mukula verrattuna muihin viihteen aloihin ja paljon monimutkaisempi viihteen muoto.

Olis uusin codi ollut ihan hyvä pelimekaniikaltaan kymmenenkin vuotta sitten mutta mun mielestä cod(2003) oli sarjan paras. En ihmettele että monia tavallisia pelaajia puuduttaa vaikka on olevinaan niin next-geniä ja kaikkea.

 

[Mika73]

Vastaus: Konsolipelien nykytila - hot or not?

Paino varmaan juuri sanoilla bisnes ja kaupallistuminen. Ei uskalleta enään ottaa riskejä, vaan pelataan varmanpäälle ja isolla budjetilla. Samalla tehdään kertakäyttö viihdykettä, koska ei nyky tuotteen kuulukkaan kestää kauaa. Tarkoitus on että asiakas ostaisi mahdollisimman pian uutta. Katastrofi on jos pelillä on jälleenmyyntiarvoa, koska nämä rahat eivät kilise valmistajan kassaan. Samoin pelikoteloista on tullut ikävää harmaata massaa. Poissa ovat eksoottiset pelikotelot ja muu oheissälä pelin mukana.

 

[Sonofa Pete's]

Vastaus: Konsolipelien nykytila - hot or not?

Hyvä ketju ja väkevä aloitus, kiitos tästä.

Itsekin olen tässä hieman kahden vaiheilla: Periaatteessa nykypelit ovat viihdyttävämpiä kuin koskaan, mutta samalla niistä on täysin kadonnut persoonallisuus ja itse oivaltamisen ilo. Pelaajaa suorastaan talutetaan eteenpäin. Ei tarvitse kuin hetkinen "jumittaa" jossain (vaikka katselin vain maisemia) niin johan alkaa opastava nuoli tai "tuolla vois olla jotain jännää" -tyylinen teksti vilkkua ruudussa.

Liittyykö tämä yleiseen kärsimättömyyteen vai halutaanko pelaajan viihtyvyys vain taata suodattamalla pois mahdolliset epämukavuudet? Tilanne on johtanut pelien helpottumiseen ja yleiseen älylliseen laiskuuteen. Puzzletkin ovat kokeneet suorastaan inflaation, koska pelaajia pidetään idiootteina. Nehän tarvittaessa ratkaisevat itse itsensä!

Itse halveksun esim. Call of Doody -sarjaa, mutta kaikki viihteen alat tarvitsevat super smash jingle all the way -hittinsä. FPS-ilmiö alkaa kuitenkin olla jo nähty, seuraavaksi jotain ihan muuta. "Rauhallinen ja tunnelmallinen haahuilu" -genre vaikka seuraavaksi pinnalle.

pelihahmo juoksi kuin känninen lehmä jäätiköllä

Eeppinen metafora by xevious, lol kuultu.

 

[karpaasi]

Vastaus: Konsolipelien nykytila - hot or not?

Itse halveksun esim. Call of Doody -sarjaa, mutta kaikki viihteen alat tarvitsevat super smash jingle all the way -hittinsä. FPS-ilmiö alkaa kuitenkin olla jo nähty, seuraavaksi jotain ihan muuta.

1. Adrenaliini on vahva huume
2. Ihmisen kilpailuvietti on myös huume omalla tavallaan menestymisen kautta. Myös kostaminen on vahvasti mukana.
3. Nykyajan maailmassa yhä harvemmalla on aikaa paneutua peleihin ja viettä pitkiä peli-istuntoja.

1+2+3=FPS-ilmiö Codin muodossa tai sen "johdannaisissa" (titanfall) tulee jatkumaan vielä kauan...

Itselläni ei ole tätä mitään vastaan, kunhan vuodessa saa pelattavakseen sen 4-6 timanttista muuta pelikokemusta. Codi menee siinä rinnalla hienosti ja täyttää esim. puolen tunnin pelihetket mainiosti.

 

[hynde]

Vastaus: Konsolipelien nykytila - hot or not?

Liittyykö tämä yleiseen kärsimättömyyteen vai halutaanko pelaajan viihtyvyys vain taata suodattamalla pois mahdolliset epämukavuudet? Tilanne on johtanut pelien helpottumiseen ja yleiseen älylliseen laiskuuteen. Puzzletkin ovat kokeneet suorastaan inflaation, koska pelaajia pidetään idiootteina. Nehän tarvittaessa ratkaisevat itse itsensä!

Omasta puolesta pitää todeta, että kyllä niitä puzzleja vielä löytyy. Esim. Assassin's Creed II:n puzzlet oli joissain kohdin todella haastavia, mutta tämähän voi johtua myös omasta tyhmyydestä. Muita mainitsemisen arvoisia ovat mm. Fez, Darksiders, Portalit ja Professor Laytonit. Sen on myös huomannut, että kun on syntynyt -90, niin kyllähän puzzle ratkaisut ovat löytyneet nopeammin mitä enemmän ikää on karttunut mittariin. Joskus pitäisi kokeilla tulisiko Maniac Mansionistä mitään, nyt kun on "viisaampi".

 

[Lebe80]

Vastaus: Konsolipelien nykytila - hot or not?

Omasta puolesta pitää todeta, että kyllä niitä puzzleja vielä löytyy. Esim. Assassin's Creed II:n puzzlet oli joissain kohdin todella haastavia, mutta tämähän voi johtua myös omasta tyhmyydestä. Muita mainitsemisen arvoisia ovat mm. Fez, Darksiders, Portalit ja Professor Laytonit. Sen on myös huomannut, että kun on syntynyt -90, niin kyllähän puzzle ratkaisut ovat löytyneet nopeammin mitä enemmän ikää on karttunut mittariin. Joskus pitäisi kokeilla tulisiko Maniac Mansionistä mitään, nyt kun on "viisaampi".

Moni ei varmaan FEZin pääpelin lisäksi edes jaksa alkaa pohtimaan niitä pelin pulmia. Braid myöskin voi olla monelle turhan haastava paikka paikoin. Omasta mielestä nämä ainakin olivat hyviä pelejä. Sen sijaan Assassins Creed 4:n Maya-patsaissa olisi voinut pelitalo miettiä vähän haasteellisempia pulmia.

Tykkäsin paljon myös Red Dead Redemptionin aarrekartoista.

 

[Orestes]

Vastaus: Konsolipelien nykytila - hot or not?

Hieno aloitus. Itsekin olen monesti miettinyt, että pitäisi avata tämän kaltaista keskustelua.

Vaikka välillä tuntuu, että peliteollisuus on sisällöllisessä taantumassa niin todellisuudessa kuitenkin pelaajalla on huomattavasti paremmat oltavat nykypäivänä kuin menneinä vuosikymmeninä.

Pelit ja pelikoneet ovat nykyostovoimaan suhteutettuna ihan eri hintaluokassa kuin mitä ne olivat esimerkiksi 90-luvulla. Ei ollut lainkaan epätavallista, että NES-peli maksoi 500 mk, joka oli muuten sen ajan palkoilla melkoinen summa rahaa. Nykyään voi pienituloisempikin hankkia uusia pelejä vaikka joka kuukausi. Julkaisussa pelit ovat mielestäni nykyäänkin vielä kalliita, mutta kiitos laajan pelivalikoiman, nopeammin pyörivien markkinoiden ja PS+:n ja Steamin kaltaisten palveluiden kohtuullisen tuoreita nimikkeitä voi ostaa oluttuopin tai parin hinnalla.

Pelejä julkaistaan nykyisin niin paljon, että esimerkiksi perheellisellä, työssäkäyvällä ihmisellä ei ole mitenkään aikaa pelata kaikkia pelaamisen arvoisia pelejä läpi julkaisussa (ellei sitten koko perheen ainoa harrastus ole pelaaminen). Oman tilanteen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että hyviä pelejä jää pakostakin pelaamatta. PS4:n hankinnan myötä siirryin vihdoin myös PS+ -aikaan ja ainakin omalta osalta se laski pelaamisen kustannukset aika minimiin. 50 eurolla vuodessa saa joka kuukausi pelin tai pari odottelemaan sopivaa ajankohtaa.

Tekniikan kehittyminen on mahdollistanut paitsi grafiikan kehittymisen myös uusia peligenrejä. Harva meistä 80- ja 90-luvuilla pelaamisen aloittaneista osasi varmaan silloin kuvitella, että joskus vielä arkipäiväistä pelata toisella puolella maailmaa asuvan kaverin kanssa tai liikkua vapaasti kolmiulotteisessa ympäristössä. Puhumattakaan siitä, että urheilu- tai autopelit muistuttavat välillä oikeasti simuloimaansa esikuvaa, mikä on aika pitkälle laskentatehon mahdollistamaa kehitystä.

Sisällön puolesta mielestäni yksin pelattavia nykypelejä vaivaa tietyllä tapaa haasteen puuttuminen. On liiallista kädestä pitelyä ja tallennuspisteitä on minuutin välein. Pelissä edetäkseen ei juuri ole väliä miten taidokkaasti peliä, kun autoload palauttaa kuolon korjatessa muutaman tovin taaksepäin. Uskoisin, että tämäkin mekaniikka on pitkälti laskelmoitu juttu, koska ylisujuva eteneminen on tavallaan koukuttavaa eikä pelaamista malta lopettaa koska pelaamiseen ei tule ohjaimenmurskaus-rage-moodin tai suuren onnistumisen kaltaisia luontaisia tauko/lopetuskohtia. Tässä suhteessa From Softwaren Souls-sarja on jotenkin ollut erittäin piristävä tuulahdus Nintendo-hard -aikakauden pelien parissa varttuneelle. Koko ajan on pieni vaaran tunne päällä ja pelin aikana vastaan tulevat haasteet aiheuttavat varmasti tarvittavia onnistumisen ja epäonnistumisen tunteita. Nyt kun vielä saataisiin vaikka Skyrimin tai GTA:n kaltainen peli samantapaisella haastemekaniikalla.

Pakko myöntää, että välillä on silti mukava pelata näitä päältä koreita, mutta sisällöllisesti vähän onttoja ”interaktiivisia elokuviakin”. Aina ei nimittäin jaksa nettipelien tai Souls-sarjan tuottamia adrenaliiniryöppyjä ja on mukava vain rentoutua pelien parissa. Onneksi laadukkaita pelejä on kuitenkin nykyisin joka makuun niin riittää tällaiselle sunnuntaipelaajalle joka mielentilaan sopivaa pelattavaa yllin kyllin.