WRC 6 (2016, PS4)
Kylotonnin aikakauden toinen WRC, vuosi edellisen jälkeen. Ensimmäinen peli ei vielä suuria hurraa-huutoja kirvoittanut, vaikka oli siinä hyviäkin puolia. WRC 6:lta odotettiin varmasti vähintään keskisuurta parannusta vähän jokaisella osa-alueella, mutta millainen peli vuonna 2016 lopulta saatiin?
Sisältö
Hyvin pitkälti samat suuntaviivat kuin vitosessakin. Autoluokkia on samat kolme, lisensoituja autokuntia hyvä määrä kaikissa luokissa, eikä mitään merkittävää kauden 2016 sisällöstä nähdäkseni puutu. Autojen kokonaismäärä on parilla edellisvuotta pienempi, mutta se johtuu lähinnä N-ryhmäläisten lopullisesta katoamisesta WRC2-sarjasta. Sen sijaan Ukrainan Valeri Gorbanin yksityistiimin ansiosta WRC-Mini esiintyy pääluokassa vielä kerran, minkä lisäksi maksullisena DLC:nä peliin on saatavilla myös Toyota Yaris WRC. Tämä siis vuoden 2016 mukaisella luokituksella, eli ns. siipi-WRC:tä ei kutosessa vielä nähdä.
Ralleja löytyy tällä kertaa 14 kappaletta, alkuperäisen vuoden 2016 kisakalenterin mukaisesti. Tähän määrään sisältyy perinteisten osakilpailuiden lisäksi myös yksi todellinen outolintu, nimittäin Kiinan MM-ralli. Pekingin lähistöllä piti tosiaan ajaa asfalttikilpailu syyskuussa 2016, mutta tämä lopulta peruttiin tulvien vaurioittaman reitin vuoksi, eikä Kiinaa ole näkynyt MM-kalenterissa senkään jälkeen. WRC 6:sta kuitenkin löytyy tämä kilpailu jota ei koskaan ajettu, ja ainakin pelissä Kiinan pätkät ovat sieltä haastavammasta päästä. Todella nopeaa ja korkeuseroja täynnä olevaa assupätkää, pimeitä nypynylityksiä ja pahasti kirraavia pitkiä mutkia. Näillä pätkillä Esapekka Lapin nuoteissa varmaankin saataisiin yliannostus termejä
sairaan pitkä ja
helvetin pitkä. Ei mitään hajua kuinka hyvin WRC 6:n versio Kiinasta olisi vastannut oikean rallin pätkiä, mutta peliin tämä on mielenkiintoinen lisä ja hauska kuriositeetti.
Pätkien laatu on kokenut selvän harppauksen eteenpäin edellisosasta, joka ei ollut sekään mitenkään huonoimmasta päästä pätkien suhteen. Jokainen pelin 67 erikoiskokeesta on jälleen oma tieosuutensa, joten reittien kierrätyksestä ei pääse Kylotonnia syyttämään. Laatu ei tästä kärsi, vaan pätkillä on jo todella hyvin yksityiskohtia ja eri rallien reitille ominaisia piirteitä. Neste Rallin mallintamista kohtaan on tietysti näin keskisuomalaisena helppo olla kriittinen, mutta sekin on kokenut selvän parannuksen edellisosasta, ja muistuttaa kutosessa jo selvästi enemmän esikuvaansa kuin vitosessa. Väittäisin, että WRC-sarjan tavaramerkiksi alkoivat selkeästi nimenomaan kutosesta lähtien muodostua monipuoliset ja hyvät erikoiskokeet, ja tämä kehityssuunta on tästä vain jatkunut vuosi vuodelta parantuen. Myös pätkäkilsojen määrä on jo oikein hyvällä tasolla, ja vaikkei vielä mitään 20-kilometrisiä koitoksia ajetakaan, niin alle viisikilometriset pätkätkin taitavat olla jo selvässä vähemmistössä.
Ja onhan peliin tuotu myös kokonaan uusi erikoiskoetyyppi, sillä muutamasta rallista löytyy aitojen esikuviensa pohjalta mallinnetut yleisö-EK:t. Näihin lukeutuu myös Suomi, minkä myötä WRC 6 on varmasti ollut ensimmäinen konsolipeli, johon on mallinnettu Jyväskylän keskustan katuja. Muistan Harjun EK:n olleen yksi suurimmista syistä miksi ylipäänsä ostin tämän pelin heti syksyllä 2016, ja olihan se hienoa päästä kurvailemaan samoissa maisemissa joita tuli päivittäin tuolloin muutenkin omin silmin katseltua. Hyvä pätkä Harju on edelleenkin, tosin sitä pääsee tietysti ajamaan kaikissa muissakin WRC-peleissä kutosen jälkeen.
Presentaatio
Ei tälläkään saralla mitään uutta ja ihmeellistä. Soundtrack on pelin tunnelmalle sopiva mutta sitä käytetään äärimmäisen säästeliäästi, eikä päävalikon ja podiumin lisäksi musiikkia taida ollakaan missään muualla pelissä. Virallisen mestaruussarjan tunnelma on kuitenkin saatu jälleen hyvin esille, ja esim. autokuntien esittelykuvat sekä pienet knoppitiedot ralleista latausruuduissa ovat hyvä lisä peliin. Tosin pari yksityiskohtaa kaipaisi kyllä viilausta, esimerkiksi pelin väittäessä Suomen MM-rallin perinteisen ajankohdan olleen jo vuosikymmenten ajan elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Oli kuitenkin pakko mennä WRC+:n onboard-arkistosta tarkistamaan, pitikö latausruudun tarina Lorenzo Bertelliä Puolan EK16:lla 2016 häirinneestä ampiaisesta paikkansa, ja pitihän se.
Visuaalisesti pelin valikot miellyttävät jälleen silmää ja niiden selaaminen on sulavaa. Graafinen ilmekin on ottanut pienen askeleen eteenpäin, joskin tasainen 60fps pysyy myös PS5:llä pelatessa haaveena ja ruutu repeilee edelleen melko runsaasti. Kyllä tätä ihan sujuvasti kuitenkin pelasi.
Pelaaminen
Aloitetaan tämä osio nyt vaikka sillä, että WRC 6:n uramoodi on oikein hyvä. Niin se oli vitosessakin, ja käytännössä moodi onkin kopioitu sellaisenaan kutoseen. Junnuluokasta voi päästä etenemään ylemmäs jo parinkin osakilpailuvoiton jälkeen, mikä on ihan tervetullut oikotie varsinkin näin 16 WRC-pelin maratonin keskellä. Mitään kaavasta poikkeavaa WRC 6:n uramoodi ei tee, mutta ei se missään kyllä pahasti epäonnistukaan. Yksi älyttömyys tosin ajoittain ärsyttää, sillä kuskinsa saa kyllä nimetä haluamallaan tavalla, mutta kartturiksi peli generoi mitä kummallisimpia nimi-kansallisuusyhdistelmiä. Nimigeneraattorilla minäkin yleensä kartturini ja kuskini luon, mutta kuitenkin niin että nimi ja kansallisuus kuulostaisivat yhdistelminä uskottavammilta kuin esim. suomalainen Esteban Torres. Pikku juttuja, mutta silti hiukan rasittavia.
WRC 5 jätti pelillisesti kolme isoa osa-aluetta parannettavaksi, eli kartturin, ajotuntuman ja tekoälyn. Käsitellään nämä tässä järjestyksessä.
Nuotit ovat aivan selvästi paremmat kuin vitosessa, kartturikin hiukan. Mutkanumeroiden skaala on muuttunut suorastaan harvinaisen tarkaksi, sillä tällä kertaa numeroita löytyy ykkösestä ysiin, minkä lisäksi täysivauhtiset ja ysikymppi-mutkat sekä kolme erityyppistä neulansilmää omaavat erilliset nuottinsa. Nuottien yksityiskohdissa ollaan hyvällä tasolla, ja niihin voi jopa luottaa ajaessa suhteellisen hyvin. Nuotit on siis laadittu paremmin kuin ehkä kertaakaan aiemmin, mutta niiden lukutapa jättää edelleen toivomisen varaa. Nyt sentään kaikki nuotit tulevat luetuksi, vaikka ajoittain niissä onkin niin paljon tavaraa että nopealla pätkällä kartturin jälkeenjäämiseen on edelleen suhteellisen vakava riski. Nuottien painotus sen sijaan on todella olematon, ja käytännössä lukeminen onkin todella robottimaisen monotonista. Pidemmästä numeroskaalasta aiheutui myös kartturin olemattomiin äänenpainoihin liittyvä hiukan odottamaton ongelma, sillä useaan otteeseen itselläni oli vaikea erottaa toisistaan mutkanumerot
five ja
nine, ja pari kertaa kävikin kuten Kankkuselle Kataloniassa 1995. Juhalla sekaisin taisivat tuolloin mennä
bad ja
fast left, ja seurauksen saattoi arvata. Pelissä tietysti pystyisi asiaa auttamaan värillisillä mutkamerkeillä, mutta olen nyt siirtynyt ajamaan ilman niitä joten kyllä se on omaan kuuloon ja arviointikykyyn luotettava. Keskimäärin ihan hyvin se sujui näinkin.
Ajotuntuma ei hirveästi ole edistysaskelia WRC 5:stä ottanut, joten se on vieläkin aika "tylsä". Painopiste autoilla on olematon, eikä ajotyyliä saa oikein tuntumaan rallilta sen kummemmin soralla, lumella kuin asfaltillakaan. Jarruttaminen on edelleen liian helppoa, sillä polkimen tai liipaisimen voi milloin tahansa lyödä pohjaan menettämättä hallintaa tai lukitsematta renkaita. Looginen tämä tuntuma kyllä on, sillä ajaminen perustuu edelleen kiihdyttelyyn, jarrutteluun ja auton kääntelyyn, eikä siinä tapahdu oikein mitään muuta. Tämä on varmasti hyvä ns. sisäänheittotuntuma lajinoviisille, ja uskon olleen ihan harkittu veto tehdä WRC-pelistä helposti lähestyttävä liiallisen vaikeuden sijaan. Jonkinlaista realismia tässä jää kuitenkin kaipaamaan, mutta sitä on tarjolla vasta sarjan myöhemmissä osissa. Vauriomallinnus on tosin edelleen hyvä, ja kilpailu voi tälläkin kertaa päättyä huonolla tuurilla yhteenkin isoon osumaan.
WRC 5:n pilasi lopullisesti vain surkeasti toteutettu tekoäly, joka oikeasti vain seuraili pelaajan aikaa ennalta määritetyn eron päässä. Tästä on onneksi kutosessa päästy eroon, ja konekuskien ajat vaikuttavat nyt olevan pelaajasta riippumattomia. Jotkin rallit ovat nyt selvästi helpompia kuin toiset, mutta mikä tahansa kisa on voitettavissa tai hävittävissä omasta ajosuorituksesta riippuen. Muistan itse yrittäneeni aikanaan muutaman kauden verran pääluokan mestaruuden voittamista, siinä kuitenkaan onnistumatta. Pääsin kyllä syksyllä 2016 erittäin lähelle, ja muistan varmasti ikuisesti sen yhden pimeän kakkosvasurin, jossa Citikka putosi tieltä Walesin sunnuntaiaamuna.
Tämänkertaisista tuloksista sain kuitenkin todeta nähtävästi kehittyneeni tällä välin kuljettajana, sillä mestaruus tuli nyt itse asiassa liiankin helposti. Taisin voittaa yksitoista kilpailua neljästätoista, eli nyt olisin kaivannut hiukan korkeammalle ruuvattavaa vaikeustasoa. Erikoisesti tosin WRC2-sarjassa tuntui olevan vaikeampi voittaa mestaruutta, tai ainakaan en siinä kahdesta yrityksestä huolimatta tällä kertaa onnistunut.
Uramoodissa muuten tuntui sattuvan rengasrikkoja sitä enemmän mitä enemmän osakilpailuja voitti. Onko tämä sitten pelin tapa tasoittaa kilpailua vai mitä, mutta varsinkin loppukaudesta lähes jokaisessa kilpailussa renkaat eivät meinanneet kestää ehjinä, siitäkin huolimatta että varta vasten valitsin pätkille kovaa seosta alle. Kolmessa viimeisessä kilpailussa kärsin kaikissa rengasrikon ilman mitään näkyvää syytä, tosin Australiassa pääsin ajamaan siitäkin huolimatta ykkösenä maaliin. Toki kyllähän ns. selittämättömiä rengasrikkoja tapahtuu oikeassakin rallissa, ja pelissäkin välillä myös muut kärkikuskit saattavat menettää yksittäisillä pätkillä poikkeuksellisen paljon aikaa. Niin, ja yksi melkoisen ainutlaatuinen asia WRC 6:ssa voi myös tapahtua - kilpailun järjestäjä voi perua erikoiskokeen! Tätä ei tapahdu usein, mutta Korsikalla kertaalleen peli ilmoitti, että viimeistä pätkää ei ajeta koska reitillä on liikaa yleisöä. Riemastuttavaa realismia!
Yhteenvetona toteaisin, että WRC 6 osoitti jo ainakin varovaisen lupaavia merkkejä siitä mitä olisi pelisarjassa tuleva. Uramoodi, rallit ja pätkät ovat jo erittäinkin hyviä, ajomallin laahatessa vielä selvästi perässä. Väitän WRC 6:n onnistuneen kuitenkin yhdessä tärkeimmistä tehtävistään, sillä se esittää koko urheilulajin sen verran innostavassa valossa, että parhaimmillaan tämän vaikutus ensikertalaiselle pelaajalle voi olla sama kuin itselläni kävi lapsuudessa PS2:n WRC-pelien kanssa. Itse asiassa pelikotelostani löytynyt käytetty WRC+ -koodi muistutti siitä, että niinhän minäkin tilasin tuon nykyisinkin aktiivisesti käyttämäni palvelun nimenomaan WRC 6:n innoittamana. Ideaalitilanteessa virallinen lisenssipeli palvelee lisenssin myöntäjää yhtä hyvin kuin lisenssi itse peliä, ja WRC 6 oli tässä jo selvästi oikealla polulla.
Autoluokkia: 3 (WRC, WRC 2, Junior WRC)
Autoja: 11*
Lisensoituja autokuntia: 50
Ralleja: 14
Erikoiskokeita: 67
*10 ilman DLC:tä
