Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Lautapelit

Täällä olikin jo kattavasti monesta suosikkipelistä kirjoitelmaa. Meillä tulee myös taloudessa lautapelejä paljon pelailtua, sekä myös ystävien ja sisarusten kanssa jos samoille nurkille osutaan.

Kotoa löytyy Carcassonnea, Menolippua, Afrikan tähteä, Munchkinia, muuttuvaa labyrinttia varmaan 3 eri versiota ja viimeisenä hankintana Power Grid, mikä oli itselle tuttu peli jo vuosien takaa. Pääsääntöisesti ostetaan pelejä, joita voidaan emännän kanssa kaksin pelata, ja vaihtelevasti oma poika on mukana. Ei ostella yli 3 pelaajan pelejä, koska ei oo takeita että päästäs pelaan kun hotsittais.

Afrikan tähteen ostettiin lisäosa, mikä toi simppeliin peliin aika paljon syvyyttä lisää. Voin vahvasti suositella sitä kaikille. Power Grid on myös varsin kiva peli. Munchkin on meillä original lautapeliversio, eli iso kartan rakennus -versio. Peli vaatii enkkutaitoa ja moni sääntö on aika tulkinnanvarainen pelissä (kuulunee peliin) ja siksi vähän turhauttavasti peliaika pitenee ohjeita kertaamalla ja lukemalla pitkäksi :D mutta hyvä ja huumoripitoinen peli kyseessä.

Oisko kellään hyviä ehdotuksia kaksinpeleille aikuiselle? Dominion on seuraavana ostolistalla, mutta sen sai paikallisesta kirjastosta lainaan niin ei oo hoppu ollu omaa ostella. Oisko muita vastaavia taktisia ja mietintää ja oveluutta käyttäviä pelejä? itse tykkään sellaisista missä pääsee todenteolla taktioimaan ja suunnittelemaan peliliikkeitään.

Cluedo vois olla kiva hankinta, vaikka en oo sitä ikinä kaksin pelannut. Olen edelleen voittamanton kyseisessä pelissä ;)
 
Tilkkutäkki (Patchwork) ja Mr, Jack Pocket on loistavia kaksinpelejä ainakin.
Itse kyllä tykkään Agricolasta ja Puerto Ricostakin kaksin.


Osallistui kukaan muu viime vuonna 1918 lautapelin kickstarteriin?
Senhän piti jo keväällä saapua, mutta puuosien kanssa oli laatuongelmia ja peli siirtyi syksyyn. Nyt pelit ovat matkalla tehtaalta Suomeen ja vielä postittivat meille ostajille.

Alunperin lähdin tukemaan parista syystä. Suomalainen lautapeli ja itse innostunut lautapeleistä, joten haluan tukea Suomalaista.
Toinen syy oli aihe. Suomen sisällissodasta ei paljoa ole tietoa kuin virallista faktaa. Ei kauheasti leffoja, pelejä tms.

Tiesin heti alusta alkaen ettei peliseuraa sille löydy ja tuskin pelaan sitä koskaan.
Kuitenkin videoita katsellessani olen innostunut pelimekaniikasta todella paljon ja olenkin tullut siihen tulokseen, ettei vaimon tai tyttären tarvitse sodasta mitään tietää, tai olla kiinnostunut teemasta. Peli toiminee siltikin ja taidan sittenkin pelailla peliä.
 
Oisko kellään hyviä ehdotuksia kaksinpeleille aikuiselle? Dominion on seuraavana ostolistalla, mutta sen sai paikallisesta kirjastosta lainaan niin ei oo hoppu ollu omaa ostella. Oisko muita vastaavia taktisia ja mietintää ja oveluutta käyttäviä pelejä? itse tykkään sellaisista missä pääsee todenteolla taktioimaan ja suunnittelemaan peliliikkeitään.

Dominionille iso peukku täältä. Se sopii hyvin vasta-alkajille, mutta samalla korttipelinä kutittelee Magic: The Gathering hermoja. MTG:tä kun ei nykyään ehdi oikein pelaamaan, niin tämä on jonkinlainen korvike.

Taktisuutta löytyy Star Wars Imperial Assaultista. Sitä voi pelata toisiaan vastaan kahdestaan tai sitten kampanjaa niin että toinen on Game Master (Imperiumi) ja toinen valitsee sitten useamman Heron (Kapinallisen) ohjattavakseen. Tämä toimii kyllä paremmin kolmella, neljällä tai viidellä pelaajalla. Virallisen mobiili appin avulla peliä pystyy myös pelaamaan niin että appi on Imperiumi ja pelaajat saavat keskenään pelata tätä vastaan. Yllättävän hyvin toimii. Pelin on hitusen monimutkainen alkuun, mutta kun hommasta pääsee jyvälle, niin Star Wars fani saa takuulla rahoilleen vastinetta. Tätä ollaan nyt pelailtu kohta pari vuotta kun toissa Jouluna sain vaimolta lahjaksi. Hauskaa on ollut.

Imperial assaultin innoittamana olen katsellut saman tyyppisiä yhteistyö ja/tai Game Masteria vastaan pelattavia pelejä. Dark Souls -lautapeli ja Gears of War -lautapeli ovat päällimmäisinä pyörineet ostoslistalla.
 
Ei niitä viihdepuolen tuotoksia niin kauheasti ole ja paljon kertoo juuri lautapelin saama kohu ettei saisi tehdä viihdettä laisinkaan aiheesta.
 
Mistä tahansa kirjastosta löydät aiheesta fiktiota enemmän kuin jaksat lukea.
Puhuinkin leffat, pelit, tv sarjat jne.
Kirjallisuudesta löytyy nyt ihan mistä aiheesta vain ihan mitä vain.
Ja toki siis esim leffoja on, mutta ei ihan hetkeen ole taas tullut ja nekin mitkä olen ainakin itse nähnyt on olleet todella surkeita esityksiä.

Edit: ja tämä lautapeli nimenomaan ei ole fiktiivinen, vaan noudattelee juurikin historiaa, mutta koska on peli, niin on kuitenkin viihdettä versus faktakirjallisuus.
 
Puhuinkin leffat, pelit, tv sarjat jne.

Suomen sisällissodasta ei paljoa ole tietoa kuin virallista faktaa. Ei kauheasti leffoja, pelejä tms.

Jos sanoo että sisällisodasta ei ole muuta kuin virallista faktaa, puhuu yksinkertaisesti soopaa. Leffoja ja sarjoja löytyy kyllä, jos haluaa katsoa. Jos niistä ei pidä, se ei tarkoita, etteikö sellaisia olisi tehty.

Edit: ja tämä lautapeli nimenomaan ei ole fiktiivinen, vaan noudattelee juurikin historiaa, mutta koska on peli, niin on kuitenkin viihdettä versus faktakirjallisuus.

Jos kertomakirjallisuus ei mielestäsi ole viihdettä, mitä se sitten on?
 
Jos sanoo että sisällisodasta ei ole muuta kuin virallista faktaa, puhuu yksinkertaisesti soopaa. Leffoja ja sarjoja löytyy kyllä, jos haluaa katsoa. Jos niistä ei pidä, se ei tarkoita, etteikö sellaisia olisi tehty.

Jos kertomakirjallisuus ei mielestäsi ole viihdettä, mitä se sitten on?

No mitä leffoja ja sarjoja sit on niin paljon tarjolla?
2000-luvulta pari leffaa, yhtään sarjaa en nyt äkkiä ainakaan muista, mutta ei niitä nyt paljoa ole. En nimittäin sanonut ettei ole tehty, vaan ettei kauheasti ole tehty, eikä viimeaikoina juuri ollenkaan.

Ja puhuit fiktiivisistä kirjoista ensin. Ne toki onkin viihdettä, mutta nyt oli kyse viihteestä faktoilla tän osalta. Ja kuten todettu, niitä on, mutta ei kovin paljon. Taisi samaan syssyyn tulla kolme lautapeliä myös suomi 100 huumassa.

Ja puhuin leffoista, peleistä jne. En kirjoista. Kirjallisuus kun noin ylipäätään ei ole mun juttu, kun koko ikänäni olen väkisin pystynyt yhden-kaksi kirjaa lukemaan kokonaan. Joten en voi niihin ottaa kantaa, koska minulle itselleni se on viihteen vastakohta. Eikä se silti taas tarkoita ettenkö pitäisi kirjallisuutta viihteenä.. vaan juuri sitä, että itselleni en pidä..

Mutta taas luetunymmärtämisessä oikaistiin oikein huolella, kun en ole missään sanonut ettei ole ollenkaan tehty, vaan ettei ole paljoa tehty. Ja nekin mitkä on esim leffoja tehty on suhteellisen pieniä teoksia. Normi suomi komediaan käytetään enemmän rahaa. Ja tässäkin nyt poikkeuksena joku vajaan miljoonan euron taistelu näsilinnasta, joka on kuitenkin hyvin suppea elokuva sisällissodan mittakaavasta.

Muissa maissa vastaavista sisällissodista on lukuisia leffoja, jopa pelejä, lautapelejä yms, eikä pelkkää kirjallisuutta.

Ja kuten todettu, niin tämä kyseinen lautapeli sai pienimuotoisen kohun aikaan, kun kickstarteria vaadittiin lopetettavaksi, koska on liian arka aihe ja siinä on jokaisella pelikerralla mahdollisuus rikkoa historiaa, kun kumpi vain voi voittaa.

Mut ei nyt viittis taas takertua täysin aiheen sivusta johonkin yhteen sanaan, kun jos olisi koko lauseen lukenut ja ymmärtänyt, niin missään ei kiistetty etteikö materiaalia olisi. Vaan että sitä on suhteessa tapahtuman merkittävyyteen todella vähän ainakin sen kirjallisuuden ulkopuoellla.
Joten voitaisiinko jatkaa lautapeleistä ja jos sisällissodasta haluaa jatkaa, niin jonkun näiden nyt ilmestyneiden lautapelien muodossa.
 
No mitä leffoja ja sarjoja sit on niin paljon tarjolla?

Aloita vaikka laittamastani linkistä.

Ja puhuit fiktiivisistä kirjoista ensin. Ne toki onkin viihdettä, mutta nyt oli kyse viihteestä faktoilla tän osalta.

Viihdettä faktoilla? Voidaan toki väitellä siitä, sanoiko oikeasti joku Jussi Koskela pojalleen 1.1.1900 "Annas olla kromehtimatta sen lihakupin", mutta todellisiin, historiallisiin tapahtumiin trilogia perustuu.

Mutta taas luetunymmärtämisessä oikaistiin oikein huolella, kun en ole missään sanonut ettei ole ollenkaan tehty, vaan ettei ole paljoa tehty. Ja nekin mitkä on esim leffoja tehty on suhteellisen pieniä teoksia. Normi suomi komediaan käytetään enemmän rahaa. Ja tässäkin nyt poikkeuksena joku vajaan miljoonan euron taistelu näsilinnasta, joka on kuitenkin hyvin suppea elokuva sisällissodan mittakaavasta.

Ottaen huomioon tuon kappaleen kirjoitus-, kielioppi sekä yhdyssanavirheet, olisi varmaan parempi olla puhumatta luetun ymmärtämisestä.

Mut ei nyt viittis taas takertua täysin aiheen sivusta johonkin yhteen sanaan, kun jos olisi koko lauseen lukenut ja ymmärtänyt, niin missään ei kiistetty etteikö materiaalia olisi. Vaan että sitä on suhteessa tapahtuman merkittävyyteen todella vähän ainakin sen kirjallisuuden ulkopuoellla.

Suomen sisällissodasta ei paljoa ole tietoa kuin virallista faktaa.

Aivan varmasti tuollaisia väitteitä esittämällä joku niihin tarttuu.
 
Kirjoitin:
”Suomen sisällissodasta ei _paljoa_ ole tietoa kuin virallista faktaa. Ei _kauheasti_ leffoja, pelejä tms.”

En kirjoittanut:
”Suomen sisällissodasta ei ole tietoa kuin virallista faktaa. Ei leffoja, pelejä tms.”

Se ero on aika iso. En ole edelleenkään sanonut etteikö niitä olisi, vaan ettei niitä ole paljoa.

Ja linkkisi takana tosiaan oli mainittu viisi leffaa 2000-luvulta, joista kaikki ei edes varsinaisesti käsittele sisällissotaa, vaikka aikakausi on sama. Yhtään tv-sarjaa siinä ei taidettu mainita, eikä ylipäätään mitään muuta kuin kuin kirjallisuus ja elokuvat. Tunnustan toki sen, etten tiennyt että korkkareissakin ollut omat tarinansa, mutta mun alkuperäinen kommentti on edelleen ihan relevantti, eikä soopaa kuten väitit.

Ison mittakaavan elokuvia ei ole juuri ollenkaan (varsinaista sisällissotaa käsittelevää), eikä pienimpiäkään kovinkaan paljoa. Siis hiukankaan tuoreempia ainakaan. Pelejä ei ole tainnut olla senkään vertaa, paitsi nyt viime vuoden ansiosta ainakin kolme.
Tv-sarjoja ei nyt tullut esille yhtäkään, eikä esim mitään pc peliä tms.
Eli ”ei paljoa” on täysin oikea kuvaus tilanteeseen, kun verrataan muihin maihin ja niiden sotiin. Esim Espanjan sisällissodasta on lautapelejä jne tehty jo ajat sitten.

Mutta kuten todettu, jos sisällissodasta nyt haluat jatkaa, niin jatka keskustelemalla näistä lautapeleistä, koska ne kiinnostaa ja kuuluu tähän ketjuun.. Itse päädyin 1918 peliin puhtaasti pelimekaniikan vuoksi, kun ainakin se yksi oli puhdas korttipeli, jotka ei oo mun juttuja laisinkaan.
 
Joukkorahotteinen 1918 saapui vihdoin, vaikka viimeisen kuukauden aikana oltiin jo rikosilmoitusta tekemässä. Ei ihan putkeen toi touhu mennyt kehittäjän suunnalta:
9A0D5C41-FCFB-4605-A013-38FC0B8336A4.jpeg7C757773-A8BC-486F-8068-44104AEAB392.jpeg2C8F1730-B27F-4CB9-A2B3-697B79BD7681.jpeg6BB6B476-F566-4DF6-B7ED-BE79F7E3F8B0.jpeg92D5A012-9D2F-44C5-8053-4155DC674061.jpeg

Hyvityksenä sai tulevan lisäosan ja käsin piirretyn ”taulun”

Jokaisen palikan tarra piti itse kiinnittää ja niissä tarroissa oli valkoinen reunus joka tuli palasta yli. Eli kaikki piti erikseen leikata. :S

Peli itsessään pääsi yllättämään monipuolisuudellaan ja samalla monimutkaisuudellaan, vaikka tiesin etukäteen mitä pelissä suunnilleen on ja siinä tapahtuu. Tämä ei todellakaan ole mikään perhepeli ja uskonkin etten tule ikinä pelaamaan peliä yhtään ainutta kertaa. Ei siksi etten haluaisi. Päinvastoin, mekaniikat uppoaisi minuun todella hyvin, mutta peli vaatii mielettömät määrät muistamista ja ymmärrystä mitä kannattaa tehdä.
Lisäksi pelin alkuvalmistelut vie ainakin yksin helposti puolikin tuntia, kun joukko-osastot sijoitetaan pelilaudan kaupunkeihin. En usko että mun lähipiiristä löytyy ihmistä joka ehtisi jaksaisi mun kanssa tähän paneutua.
Noh, tämä oli odotettavaakin ja lähinnä halusin tukea suomalaista lautapelikulttuuria.
 
Mulle tulee aina syksyisin hirveä himo pelata lautapelejä. Ilo olikin ylimmillään, kun sain käsiini Small World of Warcraft -lautapelin. Min mielestä tän pelin paras puoli on ehdottomasti se, että sen pelaaminen on tosi helppo oppia. Suosittelen, varsinkin WoW-faneille. For the Alliance!

 
Elämän peli on täydellinen vaihtoehto ystäville, jotka haluavat monopoliasemaisen pelin, mutta silti erilaiset. Henkilökohtaisesti rakastan edelleen nostalgista klassista Monopoly-peliä.
 
LautapeliFIN on täällä taas! Pääsin jälleen nautiskelemaan Arkham Horror Files -sarjasta, ja tällä kertaa himoitseviin kynsiini päätyi Arkham Horror: Final Hour.

Tykkäsin, vaikkei peli tietenkään yllä Mansions of Madnessin tasolle.

 
Ylös Bottom