Lies of P

[m_vierimaa]

Aika samaa mieltä, en ole kun nelosluvussa vasta niin en pysty kokonaisuutta arvioimaan. Alussa meni jonkun aikaa totutella tähän, mutta kyllä tämä tuntuu vahvasti parhaalta 3D soulsborne kopiolta. Tykkäsin myös kovasti Crimesta ja Salt & Sanctuarystä mutta ne olivat 2D pelejä, toimivia kyllä.

 

[alakerta]

Aika samaa mieltä, en ole kun nelosluvussa vasta niin en pysty kokonaisuutta arvioimaan. Alussa meni jonkun aikaa totutella tähän, mutta kyllä tämä tuntuu vahvasti parhaalta 3D soulsborne kopiolta. Tykkäsin myös kovasti Crimesta ja Salt & Sanctuarystä mutta ne olivat 2D pelejä, toimivia kyllä.

Salt & Sanctuary oli kyllä ihan jees varsinkin cooppina, mutta se peli kyllä kärsi kartan puutteesta. Tuommoisessa 2D-pelissä on todella vaikea muistaa missä oli mikäkin paikka ja se aiheutti aivan turhaa edestakaisin haahuilua

 

[Juuberi]

Voi kyllä sanoa jo tässä vaiheessa vaikkei peli läpi vielä olekaan (27 tuntia takana), että kyseessä on kaikkien aikojen paras ei-From Softwaren Souls-peli. Häikäilemätön lainailu emopeleiltä ei haittaa pätkän vertaa; mitä sitä täysin toimivaa reseptiä hirveästi muokkaamaan. Vaikeustaso ollut itselle aikalailla täydellinen. Muutaman bossin kohdalla olin jumissa oikeastaan täysin sopivan ajan ilman, että bossien hyökkäysketjujen opettelusta tuli pakkopullaa. Parin kohdalla piti ihan nukkua välissä Fuoco ja Archbishop mutta unen kautta meni tokalla yrityksellä seuraavana päivänä. Demoon verrattuna kyllä huomasi, että paransivat väistöjen i-frameja julkaisuversioon, mikä voi myös osittain olla sitä, että on tottunut peliin paremmin. Tasot itsessään on ehkä omaan makuun turhankin helppoja ollut tähän mennessä, etenkin kun on saanut hommattua lisää pulse cellejä ja parannettua niiden tehoa. Toisaalta tasaisesti vastaan tulevat minibossit ja haastavammat vihut pitää homman kuitenkin mielenkiintoisena.

 

[TRSP82]

Block alkaa lähtemään jo selkärangasta, joten esim katedraalin pomokin meni aika kivuttomasti. Toki siihen toimii hyvin asia, jota koko kenttä yrittää pelaajalle kertoa. Pelotti hieman etukäteen kun täältä luki kommentteja, mutta tosiaan tuntuu olevan hyvin build-riippuvainen miten bossit tippuu.

Yleisellä tasolla on todella monelta osin ihan röyhkeä kopio Fromin peleistä, mutta kyllähän se vaan toimii.

Kohti seuraavaa chapteria...

 

[Dark3]

Demosta en ollut vakuuttunut, mutta annoin Series X:llä vielä mahdollisuuden, koska Game Passilla sitä pääsee ilman lisämaksua pelaamaan.

VRR piti ottaa pois päältä, koska kuva välkky niin perkeleesti LG C1:llä. Maailma on kyl kieltämättä aika harmaa ja eikä se taistelu ole läheskään niin hyvää/hauskaa/koukuttavaa kuin vaikkapa Sekirossa. Pari pomoo on nyt läpäisty, kyllä näillä näkymin peli jatkuu ja toivottavasti loppuun asti riittää mielenkiinto. Melko keskinkertaiselta vaan vaikuttaa. Ja tämä on sit vaan yhen nimimerkin mielipide, ettei siitä kannata hermostua. Ymmärrän hyvin pelin saamat kehut, vaikkei tämä mielestäni mikään maailmoja mullistava peli oo.

 

[m_vierimaa]

Nyt meni arkkipiispa läpi. Allekirjoitan kyllä täysin mielipiteet että paras Soulsborne Frommin ulkopuolelta. Parempi kuin Surge tai Nioh mielestäni. Toki en ole vielä kokonaan pelannut läpi.

Alussa tuntui kuin väistö ei toimisi kovinkaan hyvin, mutta kyllä se toimii, kun vähän taitojakin kehittää. Toistaiseksi yksikään vihu ei ole edellyttänyt sellaista blokki-ilotulitusta mitä Sekirossa, vaan hyökkäykset ovat pykälää rauhallisempia.

Vähän kieltämättä huvittaa miten tämä noudattaa perinteistä Frommin kaavaa: kehitä healthiä, staminaa ja kantokykyä myös, vältä hahmon tekemistä liian raskaaksi jne. Helppohan tämä olisi tuomita From kopiona, mutta uskallan väittää ettei ole helppoa tehdä silti toimivaa kopiota, niin moni yrittäjä on siinä ollut kehnompi.

 

[alakerta]

Tähän julkaistiin tänään päivitys, mikä helpotti noita muutamia vaikeimpia bosseja ja lisäsi myös spectren hp:tä yms.

 

[m_vierimaa]

Varmaan riippuu buildistakin, mutta ei nämä bossit mielestäni ole vaatineet sellaisia yrityskertoja mitä esim. aikoinaan father Gasgoigne puhumattakaan Father Owlista tai Ludwigista. Toki Bloodborne oli mulle eka Soulsborne ja siitä syystä kaikkein vaikein.

Toistaiseksi eniten ärrämurria on aiheuttanut sivubossi klovni, ja sekin oli ärsyttävä lähinnä suunnittelun vuoksi, omille iskuille ei juuri jätetty aikaa vaikka blokkaiskin liki täydellisesti. Tällä hetkellä olen menossa Puppet Masterissa.

 

[alakerta]

Varmaan riippuu buildistakin, mutta ei nämä bossit mielestäni ole vaatineet sellaisia yrityskertoja mitä esim. aikoinaan father Gasgoigne puhumattakaan Father Owlista tai Ludwigista. Toki Bloodborne oli mulle eka Soulsborne ja siitä syystä kaikkein vaikein.

Toistaiseksi eniten ärrämurria on aiheuttanut sivubossi klovni, ja sekin oli ärsyttävä lähinnä suunnittelun vuoksi, omille iskuille ei juuri jätetty aikaa vaikka blokkaiskin liki täydellisesti. Tällä hetkellä olen menossa Puppet Masterissa.

Joo samaa mieltä, suht kivuttomasti tää meni läpi. Sekirossa jo Genichiro aiheutti enemmän ärräpäitä. Täälläkin kuitenkin moni valitellut tuota vaikeutta, niin heille varmasti hyviä uutisia tuo pätsi.

 

[Huttu]

Varmaan riippuu buildistakin, mutta ei nämä bossit mielestäni ole vaatineet sellaisia yrityskertoja mitä esim. aikoinaan father Gasgoigne puhumattakaan Father Owlista tai Ludwigista. Toki Bloodborne oli mulle eka Soulsborne ja siitä syystä kaikkein vaikein.

Toistaiseksi eniten ärrämurria on aiheuttanut sivubossi klovni, ja sekin oli ärsyttävä lähinnä suunnittelun vuoksi, omille iskuille ei juuri jätetty aikaa vaikka blokkaiskin liki täydellisesti. Tällä hetkellä olen menossa Puppet Masterissa.

Nii tää on jotenki vähän erikoinen tapaus. Eipä From:n peleistä oikein mikään oo aiheuttanu samanlaisia ongelmia kuin tää. Okei joo Sekiro toki, se jäi mul siihe Genichiroon.

Täs on vaa joku outo juttu mitä en joko tajua tai osaa nähdä, mut esim toi Fuoco oli ihan sairaan vaikee. Jumiin jäin Bishopiin ja sitte meni deleteen. Sitte taas ku latasin Wo Longin niin pitkän tauon jälkee ng++ ei tuota mitää ongelmaa ja siinä parry on kans isossa osassa.

 

[Ippenator]

Hitto kun on nyt hyviä pelejä samaan aikaan pelattavana useampiakin! Starfield eldelleen kiinnostaa paljonkin, mutta alkaa siinä sellainen käsintehty mielenkiintoisempi matsku olemaan vähissä jo ja peli kohta kampanjan osalta lopussa. Samaan aikaan on tullut pelattua myös tätä Lies of P:tä, vaikka toki aikalailla alussa tässä vielä olenkin. Myös Cyberpunk Phantom Liberty tuli eilen aloitettua muutaman tunnin verran, ja sekin kiinnostaa, vaikka alku ei ihan minua vakuuttanutkaan. Sitten vielä peluussa kelpo peliksi itsellenikin paljastunut The Crew Motorfest, sekä pian tulossa Forza Motorsport.

Pitäisi vielä yrittää loppupuolella oleva Final Fantasy XVI saada myös loppuun. Ja sitten odottaisikaan pelattavana pleikkarilla Baldur’s Gate 3. On tämä hurjan kova pelivuosi kaiken kaikkiaan ainakin itselleni. Warhammer Darktide myöskin tulossa pian Game Passiin ja sitten vielä Ubi plussalla peluuseen loppuvuoden aikana ainakin AC Mirage sekä Avatar. Nintendoltakin taisi olla vielä muutama mielenkiintoinen Mario-nimike tulossa loppuvuoden aikana.

Aikamoista pelaajan unelma-aikaahan tämä on! Joka tapauksessa Lies of P kamppailee kyllä ihan tosissaan kaiken tämän keskelläkin omasta mielenkiinnostani pelirintamalla. Sen verran vakuuttava peli on ainakin alun perusteella ollut!

 

[m_vierimaa]

Nii tää on jotenki vähän erikoinen tapaus. Eipä From:n peleistä oikein mikään oo aiheuttanu samanlaisia ongelmia kuin tää. Okei joo Sekiro toki, se jäi mul siihe Genichiroon.

Täs on vaa joku outo juttu mitä en joko tajua tai osaa nähdä, mut esim toi Fuoco oli ihan sairaan vaikee. Jumiin jäin Bishopiin ja sitte meni deleteen. Sitte taas ku latasin Wo Longin niin pitkän tauon jälkee ng++ ei tuota mitää ongelmaa ja siinä parry on kans isossa osassa.

Mulla näyttäisi nyt master of puppets olevan ensimmäinen todellinen seinä, tosin Frommin peleihin verrattuna en ole ehtinyt vasta kun lämmitellä sen kanssa.

Fuoco ei ollut itselleni vaikea, laitoinkin tuonne aiemmin vähän vinkkiä spoilereihin. Tarvii vaan malttia ettei hätäile lyödä ennenkuin on varma ettei ota itse vahinkoa.

 

[PPrime]

Mulla näyttäisi nyt master of puppets olevan ensimmäinen todellinen seinä, tosin Frommin peleihin verrattuna en ole ehtinyt vasta kun lämmitellä sen kanssa.

Fuoco ei ollut itselleni vaikea, laitoinkin tuonne aiemmin vähän vinkkiä spoilereihin. Tarvii vaan malttia ettei hätäile lyödä ennenkuin on varma ettei ota itse vahinkoa.

Tässä olin itsekkin jumissa kunnes toinen vaihe menikin iisisti kun tajus homman. Ton jälkeen kaikki onkin ainakin itellä mennyt suht helposti mutta nyt jumissa melki viimesessä bossissa, tai taas kerran sen toisessa vaiheessa.

Itelle ainakin nuo nopeat bossit tuottaa aika paljon ongelmia. Ei oikein refleksit riitä jos on miljoona eri comboa ja bossi säntäilee minne sattuu. Menee väistöt ja blockit sekasin helposti.

 

[PPrime]

Läpihän se pärähti tääläkin. Hyvä peli kyllä. Vaikka kahteen bossiin jäinkin jumiin. Mukavasti toi vaihtelua nuo p-organ ja legion arm buildeihin.

Alussa alotin tosiaan technique buildillä jonka sitten kun mahdollisuus tuli vaihdoin advance buildiin. Ja lopulta pelin lopussa palasin takasin techniquen pariin, kun yksi boss weapon oli vaan niin hyvä.

Miljöö ja tarina olivat kanssa hyviä. Tykkäsin tosi paljon maailmasta ja salaisuuksiakin tässä pelissä oli ihan mukavasti.

Kyllä tälle jatkoa ottaisi mielellään.

 

[alakerta]

Läpihän se pärähti tääläkin. Hyvä peli kyllä. Vaikka kahteen bossiin jäinkin jumiin. Mukavasti toi vaihtelua nuo p-organ ja legion arm buildeihin.

Alussa alotin tosiaan technique buildillä jonka sitten kun mahdollisuus tuli vaihdoin advance buildiin. Ja lopulta pelin lopussa palasin takasin techniquen pariin, kun yksi boss weapon oli vaan niin hyvä.

Miljöö ja tarina olivat kanssa hyviä. Tykkäsin tosi paljon maailmasta ja salaisuuksiakin tässä pelissä oli ihan mukavasti.

Kyllä tälle jatkoa ottaisi mielellään.

Techniquella menin itsekin. Aseena käytin booster glavea kunnes myöhemmin vaihdoin sen sawbladeen dancers blade kahvalla. Teki aika hurjaa damagea täyteen päivitettynä. Legion armista käytin lähinnä puppet stringiä. Se oli perus mobeja vastaan hauska ja viimeisen päivityksen hyökkäyksellä teki hyvää horjutusvahinkoa bosseihin.

 

[PPrime]

Itse tuli käytettyä Two Dragons Swordiä. Siihen vähän tekniikkaa lisää niin skaalaus paremmaksi. Menikö sinne S asti. Hauskat movet ja R2 block/heavy isku jos sen vain sai osumaan oikein. Plus pystyi lyömään ja siirtymään sivulle samaan aikaan. Tietenkin aina pomoissa jollakin tulella yms buffattuna.

Puppet stringiä itsekkin tuolla technique hahmolla tuli käytettyä. Advance buildillä sitten enimmäkseen tuli/sähkö.

 

[Eliminaattori]

Lies of P kiinnosti jo silloin, kun demo tuli ulos, vaan enpä tullut kokeilleeksi.

Täysversiota on tullut nyt hakattua noin 20 tuntia ja Souls-pelien ystävänä näen tässä paljon samoja kiehtovia asioita kuin FromSoftwaren julkaisuissa. Tosin melee-tyyppinen taistelu oli aluksi vaikeahkoa, sillä tavallisesti pelaan Soulseja magiaan keskittyvällä hahmolla, joka käyttää kilpiä ja nopeita sekä kevyitä lyömäaseita. Tuon pohjalta lähdin rakentamaan omaa hahmoa, eli kevyitä ja nopeita iskuja viljelevä ketteräjalkainen ja vahvalla staminalla kyllästetty taistelija on ollut jo pitemmän aikaa käytössä.

Pääaseena toimii tällä hetkellä Rapier, joka on istunut omaan pelityyliini loistavasti. Tykkään, kun iskuja saa paiskoa menemään varsin surutta, ja silti jää tarpeeksi staminaa väistöjä ja parryja varten. Vahingon määrä on suurin tekijä, miksi Rapier menee hyvin todennäköisesti vaihtoon tulevaisuudessa, sillä pomotaistelut ovat kestäneet pahimmillaan jopa lähes 15 minuuttia. Varjopuolena hahmoni ei ole kovin kestävä, joten pelaan välillä jopa ylivarovaisesti ja ns. varmoja iskun paikkoja hakien.

Siinä Lies of P on yllättänyt positiivisesti, että olen omaksunut sen parry-systeemin paremmin kuin muissa peleissä, joissa sitä on mahdollista käyttää. Tavallisesti kun olen ollut erittäin keskinkertainen tai jopa huono parryttaja. Alkuun pelasin vain ahkerasti väistellen, mutta myöhemmin olen pyrkinyt rohkeammin lähelle ja yritän saada kestävämmät vastustajat stagger-tilaan paljon hanakammin. Yllätin oikeastaan itsenikin onnistumisten kautta, kun rupesin harjoittelemaan hyökkäysten pysäyttämistä blokeilla ja sitä kautta tekemään perfect parryja.

Vain yksi asia on harmittanut jälkikäteen, mutta sen laitan spoilereihin. Ei välttämättä kannata lukea jos ei ole pelannut ainakin 4. chapterissa riittävän pitkälle, mutta yleinen vinkki kuitenkin: ei kannata myydä mitään sellaista pois, minkä käyttötarkoituksesta ei ole varma.

Spoileri: Tylsä spoileriotsikko

Ahneuksissani olen kuluttanut kaikki bossiergopallot pois. Tyrmistyin, kun löysin hepun, joka olisi rakentanut spesiaaliaseita käyttööni kyseisistä "superpalloista". Vaan eiköhän sieltä tule vielä lisää kyseisiä esineitä, joista saan teetettyä mieluisia aseita.

Ainoa hieman tylsä puoli pelissä liittyy bossien välisiin alueisiin. Eivät ne huonoja ole, mutta välillä tuntuu kovin tyhjältä palloilla suoraviivaisesti sektorilta toiselle ja oikopolkuja avaten. Perusvihollisista ei ole kovinkaan usein vastusta ja Stargazer-väliaikapisteitä on ripoteltu varsin anteliaasti. Pelattavuutta ja toistoja ajatellen tämä on kuitenkin positiivinen puoli, sillä etenemistä tapahtuu jatkuvalla syötöllä. Souls-pelien laajasti vaihtelevat perusviholliset, minibossit, karumman oloinen maailma ja vetävämmät juonenkäänteet ovat astetta paremmalla tasolla. Lies of P sisältää kuitenkin myös omia ja persoonallisia piirteitä, ja taistelut tuntuvat jatkuvasti hyviltä. Vaikka kuolemia on tullut paljon, niin jokin vetää aina yrittämään uudestaan. Se on hyvän julkaisun merkki.

Mikäli arvosana pitäisi tässä kohtaa antaa, vaikka peliä on vielä oletettavasti paljon näkemättä – se olisi 4/5.

Loppuun nimeän vielä bossin, joka tuottaa tällä hetkellä hankaluuksia, mutta voitto on ollut melko lähellä: Fallen Archbishop Andreus. Kirottu toinen vaihe on osoittautunut vaikeaksi.

 

[PPrime]

Lies of P kiinnosti jo silloin, kun demo tuli ulos, vaan enpä tullut kokeilleeksi.

Täysversiota on tullut nyt hakattua noin 20 tuntia ja Souls-pelien ystävänä näen tässä paljon samoja kiehtovia asioita kuin FromSoftwaren julkaisuissa. Tosin melee-tyyppinen taistelu oli aluksi vaikeahkoa, sillä tavallisesti pelaan Soulseja magiaan keskittyvällä hahmolla, joka käyttää kilpiä ja nopeita sekä kevyitä lyömäaseita. Tuon pohjalta lähdin rakentamaan omaa hahmoa, eli kevyitä ja nopeita iskuja viljelevä ketteräjalkainen ja vahvalla staminalla kyllästetty taistelija on ollut jo pitemmän aikaa käytössä.

Pääaseena toimii tällä hetkellä Rapier, joka on istunut omaan pelityyliini loistavasti. Tykkään, kun iskuja saa paiskoa menemään varsin surutta, ja silti jää tarpeeksi staminaa väistöjä ja parryja varten. Vahingon määrä on suurin tekijä, miksi Rapier menee hyvin todennäköisesti vaihtoon tulevaisuudessa, sillä pomotaistelut ovat kestäneet pahimmillaan jopa lähes 15 minuuttia. Varjopuolena hahmoni ei ole kovin kestävä, joten pelaan välillä jopa ylivarovaisesti ja ns. varmoja iskun paikkoja hakien.

Siinä Lies of P on yllättänyt positiivisesti, että olen omaksunut sen parry-systeemin paremmin kuin muissa peleissä, joissa sitä on mahdollista käyttää. Tavallisesti kun olen ollut erittäin keskinkertainen tai jopa huono parryttaja. Alkuun pelasin vain ahkerasti väistellen, mutta myöhemmin olen pyrkinyt rohkeammin lähelle ja yritän saada kestävämmät vastustajat stagger-tilaan paljon hanakammin. Yllätin oikeastaan itsenikin onnistumisten kautta, kun rupesin harjoittelemaan hyökkäysten pysäyttämistä blokeilla ja sitä kautta tekemään perfect parryja.

Vain yksi asia on harmittanut jälkikäteen, mutta sen laitan spoilereihin. Ei välttämättä kannata lukea jos ei ole pelannut ainakin 4. chapterissa riittävän pitkälle, mutta yleinen vinkki kuitenkin: ei kannata myydä mitään sellaista pois, minkä käyttötarkoituksesta ei ole varma.

Spoileri: Tylsä spoileriotsikko

Ahneuksissani olen kuluttanut kaikki bossiergopallot pois. Tyrmistyin, kun löysin hepun, joka olisi rakentanut spesiaaliaseita käyttööni kyseisistä "superpalloista". Vaan eiköhän sieltä tule vielä lisää kyseisiä esineitä, joista saan teetettyä mieluisia aseita.

Ainoa hieman tylsä puoli pelissä liittyy bossien välisiin alueisiin. Eivät ne huonoja ole, mutta välillä tuntuu kovin tyhjältä palloilla suoraviivaisesti sektorilta toiselle ja oikopolkuja avaten. Perusvihollisista ei ole kovinkaan usein vastusta ja Stargazer-väliaikapisteitä on ripoteltu varsin anteliaasti. Pelattavuutta ja toistoja ajatellen tämä on kuitenkin positiivinen puoli, sillä etenemistä tapahtuu jatkuvalla syötöllä. Souls-pelien laajasti vaihtelevat perusviholliset, minibossit, karumman oloinen maailma ja vetävämmät juonenkäänteet ovat kuitenkin astetta paremmalla tasolla. Lies of P sisältää kuitenkin myös omia, persoonallisia piirteitä ja taistelut tuntuvat jatkuvasti hyviltä. Vaikka kuolemia on tullut paljon, niin jokin vetää aina yrittämään uudestaan. Se on hyvän julkaisun merkki.

Mikäli arvosana pitäisi tässä kohtaa antaa, vaikka peliä on vielä oletettavasti paljon näkemättä – se olisi 4/5.

Loppuun nimeän vielä bossin, joka tuottaa tällä hetkellä hankaluuksia, mutta voitto on ollut melko lähellä: Fallen Archbishop Andreus. Kirottu toinen vaihe on osoittautunut vaikeaksi.

Mitä spoileriin tulee, niin itsekkin menin vahingossa yhden käyttämään.

Itsellä oli alussa käytössä se Greatsword of fate ja siihen laittaa sen rapierin kahvan. Ainakin sai lisädamagea hyvin.

 

[Sansu]

Onko kellään Ps4 levyversiota tästä ja osaisi kertoa onko siinä Ps5 päivitysmahdollisuutta? Ps5 fyysisiä kun ei oikein tunnu löytyvän, nelosen kyllä. Edit. Itse itselleni vastaten, kyllä siinä on.

 

[Renebauman]

Onko kellään Ps4 levyversiota tästä ja osaisi kertoa onko siinä Ps5 päivitysmahdollisuutta? Ps5 fyysisiä kun ei oikein tunnu löytyvän, nelosen kyllä.

Tuolta PS5 versio:

Lies of P PS5

Lies of P on klassisten Pinokkio-tarinoiden innoittama synkkä fantasiapeli. Tämä makaaberi soulslike-peli on hakenut inspiraatiota yllättävästä lähteestä, nimittäin Pinokkion seikkailuista. Tässä synkässä kuvauksessa Carlo Collodin maailmankuulusta tarinasta Pinokkio yrittää löytää salaperäisen...

www.vpd.fi