Vastaus: Lost Odyssey
Kuten jo varmaan on hyvin tullut ilmi, Lost Odyssey todellakin jakaa pelaajakunnan kahtia. On tietysti vaikea erottaa eri arvosteluista, että onko kyseinen arvostelija EA:n sesonkiurheiluihin, sotapornoon ja muihin listaykkösiin hurahtanut peruspelaaja. Mutta yhtä vaikeaa ei ole arvata, että suurin osa arvostelijoista on juuri tätä tyyppiä. Tiedän kokemuksesta, että hyvin usein pelit lähtevät alan medioissa aika randomisti arvostelijalle, jota peli ei voisi vähempää kiinnostaa. Näin kyrpiintyminen sitten heijastuu aika selvästi itse arvostelun tasoon. Ymmärrän, mutta en sitä, että joku oikeasti ottaa sellaisen pelin arvosteltavaksi, josta ennakkoasenne on jo kieroin mahdollinen.
Ennen Lost Odysseyta olen odottanut aikoihin yhtä paljon vain Persona kolmosta. On lähinnä ironista, että kuolasin P3:n perään ensimmäisistä screenshoteista asti, pidin selvänä, että kyseessä on ehkä paras peli aikoihin ja tilasin kaiken lisäksi P3:n jenkeistä ensimmäisten joukossa. Miten sitten kävi? Alkuhuuma oli mieletön. Peli otti aivan uudenlaisen lähestymistavan genreen, sisälsi kypsiä teemoja, hulvattoman mukaansatempaavan koulu- ja vapaa-aika -aspektin ja oli ennen kaikkea supercool. Taivas rytisi niskaan silti ihan kunnolla, eikä tähän mennyt kuin alle puolet pelin kestosta. Pelimaailma oli pienin ikinä, ellei sitten labyrinttimaisen ja pelkistä käytävistä ja huoneista koostuvan Tartaroksen eduksi lasketa "laajuutta". Siinä missä puolet pelistä viihdytti ja koukutti (koulu- ja vapaa-aika -hetket, dialogi, Social Linkit ja sarjalle tunnusomainen etäinen synkkyys), puolet oli täyttää tuskaa (eli se järkyttävä grindaaminen järkyttävän tylsässä tornissa, samoista malleista tehtyjä vihollisia vastaan).
Lopputulos? Peli jäi kesken, mutta aion pelata sen vielä läpi. Edelleen pidänä tätä Atluksen timanttia ostamisen ja pelaamisen arvoisena, mutta kyseessä on silti eräs suurimmista pettymyksistä ikinä. Odotin niin paljon Persona kolmoselta. Sen sijaan Lost Odyssey - joka ei peruskuumotuksen ohella aiheuttanut mitään fanimaista oireilua - osoittautui todelliseksi tajunnanräjäyttäjäksi. P3 jää kauas taakse, vaikka tätä onkin hankala myöntää. Tiedän myös, että P3 keräsi vuoden 2007 "Paras RPG" -palkintoja kasoittain, ihan Gamespotia myöten. Näin luottamus arvosteluihin Lost Odysseyn kohdalla on olematon. Yhtälö ei vain toimi. P3 toi kouluympäristöt, flirttailun ja okkultismilla vahvasti höystetyn maailman. Lost Odyssey toi tunteet, hienon tarinankerronnan, Shigematsun novellit ja viimeisen päälle upean audiovisuaalisen puolen. Mutta vain toinen peleistä jaksoi kiinnostaa loppuun asti. Vain toisessa seikkailu ja taistelut käytiin jossain muualla kuin laatikkomaisissa ja elämättömissä ympäristöissä.
Koko homman pointti on se, että diggaan molemmista peleistä mielettömästi. Personasta olisi tarkoitus väsätä jonkinlainen arvostelu, vaikka en ole peliä läpi asti pelanutkaan. Tiedän, ettei tämä ole hyvä lähtökohta arviolle. Mielestäni silti osaan jo nyt erottaa pelin plussat ja miinukset, eikä meininki tekemäni kyselyn perusteella muutu miksikään. P3 on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, suosittelen, sillä peli julkaistiin helmikuun lopulla myös Euroopassa. Lost Odyssey sen sijaan ei ole pelkästään kokeilemisen arvoinen, vaan se on ihan pakko-ostos lajityypin ystäville. Onneksi rakkaat kanssapelaajat ovat pelaajina jo asian sisäistäneet ja tehneet tekeleelle kunniaa, toisin kuin arvon ammattilaiset, joiden luottamus taas putosi monien kohdalla alle nollarajan.
