Artificial
New Member
Vastaus: Lost Odyssey
Satunnaiset taistelut muuttuvat ärsyttäviksi oikeastaan vasta silloin, kun pelaajan on tutkittava laajahkoa peli-aluetta ja suoritettava kyseisellä alueella monimutkainen puzzle. Monesti ei ole heti ensikädessä selkeää, mitä tulee tehdä - pelaaja vain pyörii peli-alueella ja yrittää löytää vinkkejä ympäristöstä - ja se ei ole meille "sano ei GameFaq:sille kunnes olet kuoleman partaalla" -pelaajille reilua. Tämä saattaa johtaa rage-ilmiöön, kun taisteluita iskee taisteluiden perään, ja vieläkään ei ole selkoa, mitä vipua pitäisi vetää ja missä järjestyksessä - varsinkin jos vivut ovat eripuolilla kyseistä aluetta.
Lost Odyssey ei onneksi sorru tähän liian usein, vaikka muutamissa paikoissa 'ansat' saivatkin allekirjoittaneen puremaan rystysiään. Yleensähän taisteluista pääsee karkuun, mutta itse en ylpeyteni vuoksi suostu pakoiluun. Siksi muutamissa alueissa menetin huomattavan määrän aikaa turhille taisteluille. Ah well. Muuten olen täysin sinut tämän perinteisen systeemin kanssa.
En tiedä, alanko olla viimeisiä FFXII:n taistelu-systeemin ja maailman puolustajia, mutta väliäkö hällä - here goes anyways: Vaikka olenkin Orinin kanssa samaa mieltä siitä, että FFXII:n maailma oli kohtalaisen tylsä art-designiltaan, oli siihen mielestäni saatu jotain erikoislaatuista tunnelmaa. Ja taistelu-systeemihän oli 'automationissaan' loistavan rento, vaikka edelleen 'satunnaiset taistelut' ovat - juuri Orinin antamista syistä - se paras vaihtoehto JRPG -genrelle. FFXII:ssä vain bugasi juoni ja hahmot, mikä jo sinäänsä teki maailmasta astetta tylsemmän - peli-alueita kyllä tutki mielellään, mutta tarinan etenemiseen ei annettu minkäänlaisia ärsykkeitä. Niinpä pelin juoni jäi täysin tois-arvoiseksi. Jos FFXII:n peli-mekaniikkaan ja maailmaan olisi vielä isketty upea ja koskettava tarina, se olisi ollut rautaa.
Toivon, että FFXIII korjaa FFXII:n mokat ja tuo Final Fantasy -sarjan takaisin 'mestariluokkaan'. Mutta jostain syystä odotukseni ovat tällä kertaa varovaisen alhaiset - mikä siis Final Fantasyiden kohdalla tarkottaa lievää fanittamista täysin vallattoman kuolaamisen sijaan.
Satunnaiset taistelut muuttuvat ärsyttäviksi oikeastaan vasta silloin, kun pelaajan on tutkittava laajahkoa peli-aluetta ja suoritettava kyseisellä alueella monimutkainen puzzle. Monesti ei ole heti ensikädessä selkeää, mitä tulee tehdä - pelaaja vain pyörii peli-alueella ja yrittää löytää vinkkejä ympäristöstä - ja se ei ole meille "sano ei GameFaq:sille kunnes olet kuoleman partaalla" -pelaajille reilua. Tämä saattaa johtaa rage-ilmiöön, kun taisteluita iskee taisteluiden perään, ja vieläkään ei ole selkoa, mitä vipua pitäisi vetää ja missä järjestyksessä - varsinkin jos vivut ovat eripuolilla kyseistä aluetta.
Lost Odyssey ei onneksi sorru tähän liian usein, vaikka muutamissa paikoissa 'ansat' saivatkin allekirjoittaneen puremaan rystysiään. Yleensähän taisteluista pääsee karkuun, mutta itse en ylpeyteni vuoksi suostu pakoiluun. Siksi muutamissa alueissa menetin huomattavan määrän aikaa turhille taisteluille. Ah well. Muuten olen täysin sinut tämän perinteisen systeemin kanssa.
En tiedä, alanko olla viimeisiä FFXII:n taistelu-systeemin ja maailman puolustajia, mutta väliäkö hällä - here goes anyways: Vaikka olenkin Orinin kanssa samaa mieltä siitä, että FFXII:n maailma oli kohtalaisen tylsä art-designiltaan, oli siihen mielestäni saatu jotain erikoislaatuista tunnelmaa. Ja taistelu-systeemihän oli 'automationissaan' loistavan rento, vaikka edelleen 'satunnaiset taistelut' ovat - juuri Orinin antamista syistä - se paras vaihtoehto JRPG -genrelle. FFXII:ssä vain bugasi juoni ja hahmot, mikä jo sinäänsä teki maailmasta astetta tylsemmän - peli-alueita kyllä tutki mielellään, mutta tarinan etenemiseen ei annettu minkäänlaisia ärsykkeitä. Niinpä pelin juoni jäi täysin tois-arvoiseksi. Jos FFXII:n peli-mekaniikkaan ja maailmaan olisi vielä isketty upea ja koskettava tarina, se olisi ollut rautaa.
Toivon, että FFXIII korjaa FFXII:n mokat ja tuo Final Fantasy -sarjan takaisin 'mestariluokkaan'. Mutta jostain syystä odotukseni ovat tällä kertaa varovaisen alhaiset - mikä siis Final Fantasyiden kohdalla tarkottaa lievää fanittamista täysin vallattoman kuolaamisen sijaan.
Kyllähän tämä on loistava peli ja suurin osa arvosteluista on kyllä mennyt mielestäni täysin penkin alle. Eihän peli tietenkään mitään mullistavaa genreen tarjoa, mutta mitäpä suotta mennä muuttamaan toimivaksi todettua tyyliä. Itseäni ei haitannut satunnaiset taistelut juurikaan. Muutamia hetkiä sattui tulemaan, että meinasi rueta hermo kiristymään taisteluiden kanssa kun pyöri jossain pallo hukassa etsien oikeaa reittiä/namiskaa. 
Kiitoksia palautteesta ja kiitos myös sinulle, että konsensusvastaisesti poimit LO:n kaupasta ja hyppäsit mukaan mahtavaan tarinaan. Tietoisuuden levittäminen tästä(kin) - kuten kaikesta muusta hyvästä - on parasta, mitä toiselle voi tehdä. Jos arvosteluni edes osittain kumosi murskakritiikin, niin hyvä, sillä hieman pelotti ensin seisoa tuon tekstin ja arvosanan takana. Ei sillä, etten itse uskonut pelin ilmaisukykyyn ja voimaan. Lähinnä muiden pelaajien tuomiot fanipoikamaisuudesta ja keskiarvoista poikkeamisesta varjostivat tilannetta.