Vastaus: Mass Effect 3 [PS3/X360] - Biowaren avaruusseppojen mehustelua
Minä pidin lopusta, se oli jopa erinomainen ja täytti sen, mistä koko tarina kertoi: Shepardin matka sankariksi ja miten se vaikuttaa Reapereihin, Maahan ja koko universumiin. En näe myöskään mitään ongelmaa siinä, kun valittavat maailmalla miten valinnat eivät vaikuta loppuun mitenkään, koska koko kolmasosahan on juuri niiden aiempien valintojen lopputulemia: miten käy Gethien, Quarianien ja Kroganeiden - aiemmat valinnat näkyvät hyvin selkeästi ainakin näissä kaikissa. Se, että ihan loppuun aiempien osien valinnoilla ei ollut merkitystä, ei minua siksi haitannut, koska tunsin saaneeni vaikuttaa muuten todella paljon - minkä lisäksi loppu on todella hyvä, komea ja vaikuttava.
Oikeastaan ainoa, mistä on muuten loistavassa pelissä pitänyt olivat vähän puuduttavat wave-pohjaiset taistelut, etenkin ihan viimeinen taistelu, joka tuntui lähinnä turhalta hankaloittamiselta.
Kaikesta huolimatta loistava peli, yksi parhaista pelaamistani.
Minä pidin lopusta, se oli jopa erinomainen ja täytti sen, mistä koko tarina kertoi: Shepardin matka sankariksi ja miten se vaikuttaa Reapereihin, Maahan ja koko universumiin. En näe myöskään mitään ongelmaa siinä, kun valittavat maailmalla miten valinnat eivät vaikuta loppuun mitenkään, koska koko kolmasosahan on juuri niiden aiempien valintojen lopputulemia: miten käy Gethien, Quarianien ja Kroganeiden - aiemmat valinnat näkyvät hyvin selkeästi ainakin näissä kaikissa. Se, että ihan loppuun aiempien osien valinnoilla ei ollut merkitystä, ei minua siksi haitannut, koska tunsin saaneeni vaikuttaa muuten todella paljon - minkä lisäksi loppu on todella hyvä, komea ja vaikuttava.
Itse näen sen jumal-lapsen hahmona, jolla Shepardiin yritetään vaikuttaa kun tämän ajatuksia voidaan lukea ja nähdä, miten tämä poti huonoa omatuntoa lapsen kuolemasta alussa, ja vedota tähän tällä tavoin, jotta tämä ei tuhoaisi Reapereita vaan sulautuisi näihin kahdella muulla tavalla. Tätä tukee myös tuo värien käyttö valinnoissa: renegade on tuhoaminen, paragon on kontrollointi. Lisäksi näen myös, että lapsihahmo viittaa myös siihen, millaisia Reaperit ovat: lapsia. Itse uskon, että koko sen "tuhoamme teidät ettei teidän luomanne ei-orgaaninen elämä tuhoaisi teitä, kertoo siitä että Reaperit itse ovat aikanaan tuhonneet omat luojansa (koska jostainhan Reapereittenkin on tultava) ja katuvat sitä aivan kuten Gethien nähtiin katuvan (tai ketkä näkivät, ketkä eivät, en tiedä onko siinä eroja) ja ovat tämän syystä jääneet aivan yksin sinne avaruuden kolkkiin ja ovat kuin lapsia vailla vanhempia, ja yrittävät siksi "pelastaa" muut jotteivät nämä kokisi samaa kohtaloa. Se, että Reaperit ovat tuhonneet ovat vanhempansa, on ajanut nämä siihen kaaokseen, johon nämä itsekin viittaavat.
Oikeastaan ainoa, mistä on muuten loistavassa pelissä pitänyt olivat vähän puuduttavat wave-pohjaiset taistelut, etenkin ihan viimeinen taistelu, joka tuntui lähinnä turhalta hankaloittamiselta.
En ollut myöskään mitenkään erityisen innostunut Kai Leng -taistelusta, kun en vain nyt yleensäkään ottaen pidä sellaisista pitkistä ja turhauttavista väännöistä. Sen sijaan Reaper-taistelu Rannochilla oli komea, vaikka välillä meinasikin mennä hermot: ei se loppujen lopuksi niin vaikea sitten ollutkaan. Mutta se lopputaistelu ohjusten luona oli turhauttava, niihin Banshee-otuksiin meni todella hermot, se oli täysin turhaa pitkittämistä ja lopulta vain juoksin sinne ohjukselle ja painoin kiireesti nappia heti kun se oli mahdollista, missä olisi auttanut Barrier, jos sellainen olisi Vanguardillani ollut.
Kaikesta huolimatta loistava peli, yksi parhaista pelaamistani.
Viimeksi muokannut moderaattori:
