Minä pidän paljon metroidvanioista mutta yksi rasittavimpia ja huonoimpia tapoja toteuttaa sitä on tehdä muutoin melko suoraviivainen kokemus mutta laittaa sitten juuri jokin yksi erillinen ovi tai aukko ihan alkuun. Nuo aika äkkiä unohtuu kun seikkailee pitkin muuta maailmaa ja miettii että mihin muka enää pääsee.
Tuokin on siis taito pelintekijöillä ettei laita niitä sellaiseen paikkaan, jossa ollaan kerran alussa ja sen jälkeen ei enää ikinä, paitsi sitten kun sinne pitää mennä ja sitä ei enää kukaan muista.
Sen etenemisen pitäisi olla sellaista että jokaista aluetta käytetään ja avataan lisää tasaiseen tahtiin niin siinä samalla myös jää paremmin mieleen että "hei, tuossa on muuten taas tuo ovi, jota en vieläkään saa auki mutta ehkä pian".
En siis kritisoi Metroidia vaan joitain pelejä, joissa tuota on tullut vastaan. Ne on kyllä muutenkin usein melko löyhästi mitään "metroidvanioita" nähneetkään. Enemmän on osa tuntunut siltä että on tehty suoraviivainen peli, jossa lopussa on mietitty että laitetaan vähän "monipuolisuutta" ja lätkitty jotain ovia sinne tänne sen enempää rytmiä ajattelematta.
Onneksi pääosa oikeista genren peleistä tekee homman oikein.
Niin, tämä tuli siis mieleen tuosta "yhden oven huomaamatta jäämisestä". Jos peli suunnitellaan hyvin niin se pitäisi olla edes etäisesti mielessä tyyliin "siellä jossain taisi olla se yksi ovi" eikä niin että "en tiedä yhtään mistä pääsee eteenpäin".
Parasta ja tyydyttävintä näissä on juuri ne "kielekkeet" (vertauskuvallisesti että kirjaimellisesti) joita katsoen ihmettelee että miten tuonne pääsee, kunnes saa kyvyn X ja hoksaa heti että "SE kieleke! Nyt mentiin!"