Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Metroid Dread (Metroid 5)

Onkos tässä muuten vaikeustason valintaa?
Taaskaan ei ole tuosta mainittu sanaakaan yhdessäkään katsomassani arvostelussa.
Ei pysty säätämään alussa, mutta mikäli kaipaa lisää haastetta, niin...

...pelin läpäistyä aukeaa tarjolle Hard Mode. Tämä selvisi äsken. :D
 
Extra haaste on se viimeinen asia mitä minä tuon kanssa kaipaisin :D
Tuli silti laitettua sunnuntaina tilaukseen kun oli vielä 45e gigantissa kun ei sitä kuitenkaan pitkään aikaan tuohon hintaan saa.
On mulla onneksi kaksi Samus amiiboa ja metroid amiibo valmiina jotka tuo tiukassa paikassa helpotusta enemmän tai vähemmän.
Nintendon omien sivujen mukaan smash samus ja zero suit samus antaa satunnaisen määrän kestävyyttä takaisin ja metroid antaa satunnaisen määrän ohjuksia ja noita voi käyttää kerran päivässä.
 
Nyt vasta alkutahteja takana, mutta hyvin maistuu Metroid Dread. Pelattavuus on juuri niin kovalla tasolla kuin se pitikin olla ja kaikesta huokuu huippulaatu. Kuolema korjaa ajoittain kohtuullisen helposti, mutta siltikin imua riittää, kun lopulta ihan ruudun tällä puolella on syyllinen ollut. Ja onpa sitä tullut eksyttyäkin jo muutaman kerran, mutta tutulla tavalla karttaa tuijotellen se oikea reitti edetä löytyy, viimeistään yrityksen ja erehdyksen kautta. Ja näinhän sen kuuluukin mennä Metroidissa.

Jos taso jatkuu yhtä korkealla, niin varmasti tässä on tämän vuoden top2-peli itselleni.
 
Sopivasti heittää kyl haastetta Metroid Dread, äskön meinas mennä toivo elämään kun:

Taistelin kahta miekkarobottininjaa vastaan (en tiedä mitä ne oikeet nimet on) siinä joutui refleksit koville. Sai ainakin kymmenen kertaa yrittää.

Pelissä myös toki eksyy paljon kuten metroideis nyt on tapana tai sen tyyppisissä peleissä, välillä niinki yksinkertainen asia kun joku yks ovi jää huomaamatta josta aukee polku ihan uusille alueille ja näin ollen uusia kykyjä jotka avaa taas lisää polkuja, backtracking kuuluu tähää. Ovi joka on tyylii pelin alussa pääsee vasta pelin lopussa.

Pelattavuus on kuten todettu täyttä rautaa, jos olis näppärä sormistaan niin pystyis liikkuu ku mikäki ninja, mut ne on sit varmaa niitä speedrunnereita jotka tämän homman handlaa, tai metroid ammattilaiset.
 
Kompataan aiempia kirjoittajia. Alussa ollaan vasta, mutta pelattavuus on hiottu huippuunsa ja erittäin hyvin maistuu peli ainakin tässä vaiheessa.
 
Pelissä myös toki eksyy paljon kuten metroideis nyt on tapana tai sen tyyppisissä peleissä, välillä niinki yksinkertainen asia kun joku yks ovi jää huomaamatta josta aukee polku ihan uusille alueille ja näin ollen uusia kykyjä jotka avaa taas lisää polkuja, backtracking kuuluu tähää. Ovi joka on tyylii pelin alussa pääsee vasta pelin lopussa.
Minä pidän paljon metroidvanioista mutta yksi rasittavimpia ja huonoimpia tapoja toteuttaa sitä on tehdä muutoin melko suoraviivainen kokemus mutta laittaa sitten juuri jokin yksi erillinen ovi tai aukko ihan alkuun. Nuo aika äkkiä unohtuu kun seikkailee pitkin muuta maailmaa ja miettii että mihin muka enää pääsee.

Tuokin on siis taito pelintekijöillä ettei laita niitä sellaiseen paikkaan, jossa ollaan kerran alussa ja sen jälkeen ei enää ikinä, paitsi sitten kun sinne pitää mennä ja sitä ei enää kukaan muista.

Sen etenemisen pitäisi olla sellaista että jokaista aluetta käytetään ja avataan lisää tasaiseen tahtiin niin siinä samalla myös jää paremmin mieleen että "hei, tuossa on muuten taas tuo ovi, jota en vieläkään saa auki mutta ehkä pian".

En siis kritisoi Metroidia vaan joitain pelejä, joissa tuota on tullut vastaan. Ne on kyllä muutenkin usein melko löyhästi mitään "metroidvanioita" nähneetkään. Enemmän on osa tuntunut siltä että on tehty suoraviivainen peli, jossa lopussa on mietitty että laitetaan vähän "monipuolisuutta" ja lätkitty jotain ovia sinne tänne sen enempää rytmiä ajattelematta.

Onneksi pääosa oikeista genren peleistä tekee homman oikein.

Niin, tämä tuli siis mieleen tuosta "yhden oven huomaamatta jäämisestä". Jos peli suunnitellaan hyvin niin se pitäisi olla edes etäisesti mielessä tyyliin "siellä jossain taisi olla se yksi ovi" eikä niin että "en tiedä yhtään mistä pääsee eteenpäin".

Parasta ja tyydyttävintä näissä on juuri ne "kielekkeet" (vertauskuvallisesti että kirjaimellisesti) joita katsoen ihmettelee että miten tuonne pääsee, kunnes saa kyvyn X ja hoksaa heti että "SE kieleke! Nyt mentiin!"
 
Minä pidän paljon metroidvanioista mutta yksi rasittavimpia ja huonoimpia tapoja toteuttaa sitä on tehdä muutoin melko suoraviivainen kokemus mutta laittaa sitten juuri jokin yksi erillinen ovi tai aukko ihan alkuun. Nuo aika äkkiä unohtuu kun seikkailee pitkin muuta maailmaa ja miettii että mihin muka enää pääsee.

Tuokin on siis taito pelintekijöillä ettei laita niitä sellaiseen paikkaan, jossa ollaan kerran alussa ja sen jälkeen ei enää ikinä, paitsi sitten kun sinne pitää mennä ja sitä ei enää kukaan muista.

Sen etenemisen pitäisi olla sellaista että jokaista aluetta käytetään ja avataan lisää tasaiseen tahtiin niin siinä samalla myös jää paremmin mieleen että "hei, tuossa on muuten taas tuo ovi, jota en vieläkään saa auki mutta ehkä pian".

En siis kritisoi Metroidia vaan joitain pelejä, joissa tuota on tullut vastaan. Ne on kyllä muutenkin usein melko löyhästi mitään "metroidvanioita" nähneetkään. Enemmän on osa tuntunut siltä että on tehty suoraviivainen peli, jossa lopussa on mietitty että laitetaan vähän "monipuolisuutta" ja lätkitty jotain ovia sinne tänne sen enempää rytmiä ajattelematta.

Onneksi pääosa oikeista genren peleistä tekee homman oikein.

Niin, tämä tuli siis mieleen tuosta "yhden oven huomaamatta jäämisestä". Jos peli suunnitellaan hyvin niin se pitäisi olla edes etäisesti mielessä tyyliin "siellä jossain taisi olla se yksi ovi" eikä niin että "en tiedä yhtään mistä pääsee eteenpäin".

Parasta ja tyydyttävintä näissä on juuri ne "kielekkeet" (vertauskuvallisesti että kirjaimellisesti) joita katsoen ihmettelee että miten tuonne pääsee, kunnes saa kyvyn X ja hoksaa heti että "SE kieleke! Nyt mentiin!"

Eipä tässä tuommoista turhautumista ole vielä tullut vastaan. Tässä on hyvä ja selkeä kartta, jossa näkyvät kaikki ovet yms. jopa nimen kera. Jos ne on semmoisia joista et pääse vielä kulkemaan ne näkyy kartassa kysymysmerkillä. Sitten kun avaat kyvyn, sen nimi muuttuu esim." charge beam door".
Näin tiedät että uusi reitti on avautunut. Lisäksi karttaan pystyy lisätä itse merkkejä.
 
Minä pidän paljon metroidvanioista mutta yksi rasittavimpia ja huonoimpia tapoja toteuttaa sitä on tehdä muutoin melko suoraviivainen kokemus mutta laittaa sitten juuri jokin yksi erillinen ovi tai aukko ihan alkuun. Nuo aika äkkiä unohtuu kun seikkailee pitkin muuta maailmaa ja miettii että mihin muka enää pääsee.

Tuokin on siis taito pelintekijöillä ettei laita niitä sellaiseen paikkaan, jossa ollaan kerran alussa ja sen jälkeen ei enää ikinä, paitsi sitten kun sinne pitää mennä ja sitä ei enää kukaan muista.

Sen etenemisen pitäisi olla sellaista että jokaista aluetta käytetään ja avataan lisää tasaiseen tahtiin niin siinä samalla myös jää paremmin mieleen että "hei, tuossa on muuten taas tuo ovi, jota en vieläkään saa auki mutta ehkä pian".

En siis kritisoi Metroidia vaan joitain pelejä, joissa tuota on tullut vastaan. Ne on kyllä muutenkin usein melko löyhästi mitään "metroidvanioita" nähneetkään. Enemmän on osa tuntunut siltä että on tehty suoraviivainen peli, jossa lopussa on mietitty että laitetaan vähän "monipuolisuutta" ja lätkitty jotain ovia sinne tänne sen enempää rytmiä ajattelematta.

Onneksi pääosa oikeista genren peleistä tekee homman oikein.

Niin, tämä tuli siis mieleen tuosta "yhden oven huomaamatta jäämisestä". Jos peli suunnitellaan hyvin niin se pitäisi olla edes etäisesti mielessä tyyliin "siellä jossain taisi olla se yksi ovi" eikä niin että "en tiedä yhtään mistä pääsee eteenpäin".

Parasta ja tyydyttävintä näissä on juuri ne "kielekkeet" (vertauskuvallisesti että kirjaimellisesti) joita katsoen ihmettelee että miten tuonne pääsee, kunnes saa kyvyn X ja hoksaa heti että "SE kieleke! Nyt mentiin!"

Metroid Dread on vaan kenttäsuunnittelulta sen verran nerokkaasti tehty että ei ole mitään ns "turhia ovia" vaikka alkuu on ovi kiinni sinne kyllä palataan yleensä vasta kun siihen on jokin kyky joka avaa uusia polkuja. Samaa kaavaa toki toistetaa että taas edessä ovi/ovia minne ei pääse. Ei täs pahemmin ole eksymisiä tullut, toki sitä sattuu joka nyt kuuluu asiaan mutta monesti se on sitä ku ei oo tutkinut mappia paremmin. Välissä joutuu taas pähkäilee ja joskus taistelee bossien kans vähä kauemmin, sit taas mennään.
 
Omasta mielestä tässä on tehty tuo pelaajan johdattaminen oikeaan suuntaan todella (liian?) hyvin, joten en joutunut arpomaan oikeaa etenemissuuntaa kuin yhden ja ainoan kerran. Tästä mainitsen huomenna aamusta julkaistavassa arviossa myös. Pelaajaa ohjataan kuin vahingossa oikeaan suuntaan koko ajan. Uuden kyvyn saamisen jälkeen on melkein aina sopiva tuhottava/ylitettävä seinä/ovi, josta päästään seuraavaan sopivaan suuntaan. Pomotaiston jälkeen aukeava reitti kaartaa hienoisesti suuntaan x, jonne on sitten paikallaan suunnatakin.
 
Nyt on tarina läpi, lukuunottamatta muutamat bossit joiden kanssa joutui ottaa useempi uusinta, muuten mapissa liikkuminen ei pahemmin aiheuttanut päänsärkyä. Pakkohan se oli heti pistää hard mode tulille, tätä kun on vaan niin hauskaa pelata. Ehkä speedrun joskus viel! Jotenkin ois kaivannut lisää pituutta tälle, on vaan niin hauskaa. Tosin kaikkia mestoja en viel oo käyny läpi ja jos nyt haluu viel 100% kaikki itemit.
 
Jos seuraava metroidia saa odottaa taas 19 vuottaa niin masennus tulee, toivottavasti tämä nyt menestyy sen verran hyvin että nintendolla herätään että faneja/uusia tulokkaita riittää! Ohan näitä paljon tämän tapaisia metroidvania pelejä olemassa mutta metroid on silti metroid.
 
Äääh tuskasen vaikealta tuntuu tuo loppupomo.. Muutamissa bosseissa oli jo aiemminkin vaikeuksia, mutta koko ajan niissä kehittyi kun oppi vihollisen hyökkäyksiä. Tässä tuntuu vähän semmoisella pään seinään hakkaamiselta. No ehkä huomenna virkeillä silmillä täytyy yrittää vielä.

On ollut kyllä mahtava peli. Saisivat tuoda nyt nuo Samus returnsin ja Zero missioninkin Switchille.
 
Äääh tuskasen vaikealta tuntuu tuo loppupomo.. Muutamissa bosseissa oli jo aiemminkin vaikeuksia, mutta koko ajan niissä kehittyi kun oppi vihollisen hyökkäyksiä. Tässä tuntuu vähän semmoisella pään seinään hakkaamiselta. No ehkä huomenna virkeillä silmillä täytyy yrittää vielä.

On ollut kyllä mahtava peli. Saisivat tuoda nyt nuo Samus returnsin ja Zero missioninkin Switchille.
Sama oli mulla, mutta kuten mainitsit yhtälailla tässäkin oppii pomon liikkeet ja sitä mukaa kehittyy, kyl siinä aikaa meni mut kun tajus sen liikkeet, meni homma ku rasvattu kello. Mutta kieltämättä alkuun tuli turpaan ja kovaa.. ja paljon!
 
Läpi meni täälläkin. Yhdeksän tuntia ja 100% itemeistä. Joidenkin itemien kanssa meinasi usko loppua, kun
speed boosterin
avulla saatavat itemit osasi olla melko haastavia saada.

Kokonaisuudessaan tykkäsin, vaikka olihan tämä ehkä hieman liiankin turbo ahdettu rymistely. Emmit ei itseäni juuri häirinnyt, mitä nyt välillä joutui huoneita juoksemaan uusiksi, kun ei meinannut päästä ohi huomaamatta.

Mutta toivottavasti jossain vaiheessa saadaan lisää Metroideja ja myös Prime kokoelma Switchille.
 
Itse diggasin siitä viimeisestä taistosta tosi paljon! Sopivasti haastetta, mutta ei sitten ottanut ehkä kuin kymmenen kertaa, että sai sen hoidettua.
 
Nyt on peli 100% läpi, jotkut kerättävät vaatii kyl melkosta ninjailuu mut oli näitä hauskaa kerätä. Nää kerättävät nyt oli vähä tän pelin endgame. Hienoa olis jos olis new game+ et olis jotain iloo näist vempaimist, noh ehkä joskus. Nyt takas hard moden kimppuun!
 
Ylös Bottom