Vastaus: Oletko yhden konsolin mies?
Tähän generaatioon asti olen ollut yhden konsolin mies, enkä niinkään merkkiuskovainen. Hommat aloiteltiin tietysti Nintendolla; sitten ostettiin Playstation, koska 3D ja CD:t on tulevaisuus (ja tietty se dinosaurus!); sitten lyhyen ajan sisällä tulikin hommattua N64 ja Dreamcast, moni kaiketi lukee jonkun noista kolmesta edellisestä samaan generaatioon, mutta minä jostain syystä hankkiuduin aina edellisestä vehkeestä itse eroon, joten uusi verme tuntui sen takia uudelta generaatiolta.
Ensimmäisen ja ainoan omistamani Sega konsolin kuolema oli myös minun hetkellinen konsolipelaamisen kuolema. Xboxin julkaisuun asti kuuluin hetkellisesti Master Raceen (tosin PC on ollut matkassa koko ajan täysin tasavertaisena pelivermeenä konsolin rinnalla). Xboxin valitsin oikeastaan vain siksi, että se oli ns. underdog.
Seuraava looginen konsolijatkaja oli Xbox 360, sillä polut Sonyn puolelle olivat jo aikoja sitten nurmettuneet, ja Wii oli lasten lelu (jota tietysti piti toitottaa konsolisodan kuumimpina hetkinä, ja vaikka sotainto on osaltani totaalisesti loppunut, olen suurimmilta osin vieläkin sitä mieltä). Vaan tämän edellisen pitkän konsolikaaren aikana MS:n tempauksista aiheutuneet pienet kummallisuudet paisuivat suuriksi ahdistuksen aiheiksi, joten nyt tuli sitten ostettua itselleni PS4 Destiny paketti. (Näin jälkikäteen ajatellen oli edellinen generaatio todella tasavertainen, mutta en olisi siltikään valintaani vaihtanut). Sony tuntuisi olevan enemmän kuluttajaystävällisempi konsolia koskevissa asioissa, jonka pohjalta valintani suurimmaksi osaksi tein. Pelattava on vain tosi vähissä mulle. Xbox Onella tuntuisi olevan vieläkin itseäni enemmän miellyttävämpi ensikatalogi, ja jos uusista Haloista tulee oikeasti mielenkiintoisia pelejä, niin pitänee kaiketi sekin laite sitten itselleni ostella.
Aijoo, WiiU:kin löysi tiensä hyllylleni, hups. Taaksepäinyhteensopivuuden ja Bayonettan takia sen nappasin, pääsee pelailemaan ne muutamat itseäni kiinnostavat Wii pelit.