Ymmärsin kyllä, että sinun mielestä, mutta kysyin tätä ihan konseptitasolla, että miten fyysisen tuotteen kaupasta ostaminen on digiin ajamista. Siis niin kauan kuin on mahdollisuus ostaa fyysinen tuote, niin miten se ajaa digiä kohti?
Jos ihan tarkasti tuohon kysymykseen vastaan niin eihän fyysisen ostaminen enää aja mihinkään. Mutta tieto siitä, että fyysinen media ei sisällä juuri mitään, voi ajaa siihen että kokee tuollaisen "fyysisen version" arvottamaksi. Siinä kohtaa peli jää ostamatta tai se ostetaan diginä alelaarista reilulla alennuksella.
En väitä että suurin osa näin tekisi, varsinkaan tuossa kysymysasettelusi muodossa eli ostotilanteessa, mutta jos näistä tietää ja on kiinnostunut tai edes vertailee mikä on itselle se sopivin, niin tuokin on asia, joka voi päätökseen vaikuttaa.
Ihan eri asia että minkä verran. Tiedän kyllä olevani vähemmistössä jo pelkästään fyysisen suosimisen osalta, saati sen, että googlailen minkä verran kamaa levyillä on ja annan sen vaikuttaa ostopäätöksiini.
Mutta mielestäni olen kuitenkin jo selittänyt miten se voi ajaa digiin. Nimenomaan "voi", eikä välttämättä tai edes todennäköisesti suurinta osaa aja, mutta mahdollisuus silti on ja olen itse siitä esimerkki.
Kuten tietysti oli alkujaankin tiedossa, niin paljonhan tässä on kyse siitä mistä itse tykkää ja mikä sopii omaan tilanteeseen. Ja miten näitä eri syitä pelin ostamiseen painottaa. Meillä selvästikään ei ole ihan sama painotus, vaikka molemmat suositaankin fyysistä.
Täällä hyvin jo sanottiinkin väliin että ehkä sitten suosinkin tavallaan maksimaalista omistamista ja säilymistä. Eli sitä että saisi tuotteen oikeasti itselleni ja sellaisessa kunnossa, että siitä mahdollisimman vähän olisi jossain datayhteyksien päässä.
Tämä keskusteluhan avaa ihan uusia oivalluksia itsessänikin. Vähemmän digipelien osto häiritsikin silloin kun ne vielä paremmin mahtuivat konsolin kovalevylle talteen. Joskin jo silloin koin levyt parhaimpina datavarastoina. Olkoonkin että voi olla etteivät levyt lopulta ikäänny kauhean hyvin. Tästä päästäänkin taas siihen että kyse on pitkälti myös ihan periaatteesta, kuten jo olen varmasti maininnutkin.
Peli kuin peli on puhdasta digiä, kunnes siitä tulee fyysinen versio. Jos siis ylipäätään tulee. Joten, kun sanoit että jättäisit pelaamatta, jos vain digi olisi vaihtoehto, niin en olettanut että silloin tarkoitat vain sellaisia pelejä, joissa voit valita.
Joo, minulla meni varmaan keskustelussa jotain sekaisin tässä kohtaa. Jos on vain digi tarjolla niin jää käytännössä odottamaan alelaaria ja joissain vähemmän kiinnostavissa tapauksissa sitten voi unohtua lopulta kokonaan että joskus on kiinnostanut koko teos. Jos taas on jokin Alan Wake II:n tapainen, oikeasti kiinnostava peli, niin pelkän digivaihtoehdon kohdalla odottaisin vuosiakin kunnon alennusta.
Digiversiot ei vain ole minulle ns. rahan arvoisia oletushinnoiltaan. Varsinkaan konsolien omien kauppojen hinnoilla.
Toki pelitulva vaikuttaa ja siihen päälle jakelutavan preferointi, mutta se on tavallaan aika harmi jos joku pienen studion indiehelmi jää kokematta vain siksi ettei siitä ole fyysistä versiota. Tässä kohtaa puhun ihan yleisellä tasolla, en sinun valinnoista.
Tässä on huvittavaa se, että aika monista pikkupeleistä nimenomaan tulee fyysisiä versioita. Minulla on Plucky Squiresta ennakkotilaus esimerkiksi tehtynä kun se fyysisenä on tulossa. Tosin en ole varma mitä levyllä tarkalleen on mutta on sekin parempi kuin puhdas digi, kuten ollaan molemmat kai tässä vähän sanottu koko ajan. Mieluummin siis raakilelevykin kuin pelkkä lataus. Ja maksan mielelläni sen (olikohan) 40 euroa sen sijaan että saisin sen diginä vaikka 20 eurolla. Periaate- ja arvokysymys, sillä minulle se wanhanaikainen julkaisu on aina arvokkaampi kuin digi.
En epäile hetkeäkään etteikö vähemmän dataa levyllä vaikuttaisi osan pelaajista ostokäyttäytymiseen, mutta siltikin se on fyysinen tuote, vaikka koko peli ei olisi levyllä. Kyseenalaistin vain siis sitä, että miten se ajaa digin pariin, jos on mahdollista ostaa fyysinen tuote kaupasta.
Tämän olen mielestäni selittänyt ainakin tässä tuoreimmassa viestissäni niin hyvin kuin vain osaan. En ollut käsittääkseni edes ainoa, jolla oli vastaava näkemys.
Kuvitellaan, että ostan nyt vaikka Life of Strange: Double Exposuren ja Stalker 2:n Xboxin levyversiot kaupasta. Lähdetään nyt ensiksi siitä, että olenko kuluttajana ylipäätään tarkistanut onko pelit kokonaan levyllä, mutta jos olen, niin jätänkö Stalkerin kauppaan ja ostan vain Life of Strangen? Jos en osta Stalkeria siksi, että se vaatii X määrän pelidataa ladattavaksi verkon läpi, niin ajaako tämä minut ostamaan digiversion pelistä? Ja jos ajaa, niin miksi? Miksi se olisi parempi versio kuin tämä fyysinen, jossa osa datasta ladataan verkosta?
Ei tähän ole olemassa mitään kyllä/ei-vastausta, jolla voitaisiin sanoa asian joko tekevän tai olevan tekemättä jotain. Itsekin jo listaat tässä useita asiaan vaikuttavia muuttujia. Se voi ajaa osan siihen ettei ostakaan "fyysistä" versiota, jolloin peli jää ostamatta tai sen saattaa napata mega-alennuksesta diginä. Tai sitten se voi olla ajamatta. Suurinta osaa ei kiinnosta mutta joitain se voi ajaa digin pariin, kuten on selitetty.
Samaa mieltä, laiskuutta, rahan säästöä tai jotain vastaavaa se on ettei viitsitä laittaa koko peliä levylle, jos se muuten on teknisesti mahdollista.
Kiire tekemään rahaa eli pitää saada levyt äkkiä valmiiksi ja jakeluun että niitä voi myydä. Tämä on minun käsitykseni asiasta. Sama syy kuin miksi pelit on myös digijulkaisuna paskaa ennen kuin tulee ekat korjaukset, eli kiire julkaista jotain mitä voi myydä. Millään muulla alalla ei ole yhtä paskaa käytäntöä että myydään rikkinäistä tuotetta, joka korjaillaan sitten pikku hiljaa kun sitä on jo myyty. Pelaajat on kuitenkin tähän saatu tottumaan, joten se on yksi syistä miksi raakileet ok niin monille myös levyillä. Kiire tehdä rahaa + kiire päästä pelaamaan.
Ja yksi syy tietysti myös se että pelit vaatii nykyään paljon joka tapauksessa korjaamista mutta aika naiivi saa olla jos ajattelee että tuo olisi lopulta merkittävin tekijä tässä kuviossa. Nintendo myös on todisteena vaikka Breath of the Wildilla siitä, että pelit voi julkaista monimutkaisuudestaan huolimatta erittäin toimivana pakettina, jos vain on tahtoa. Tai sitten voisi harjoittaa järkevästi ennakkojulkaisua eli tehdä korjailla peli sen aikana ja julkaista fyysinen vasta kun peli on oikeasti kunnossa. Sekin olisi loistava käytäntö jos sitä harjoitettaisiin järkevällä tavalla. Käytännössä nykyään kaikki pelit on samaa eli julkaistaan vajaina/rikkinäisiä ja korjataan sitten ajan myötä.
Mulla on nyt viimeisen kahden vuoden aikana hajonnut niin psx:n kun ps2:senkin levyasema ja nyt myös ps3 (ei lue enää kaikkia ps2 pelejä) ja ps4 levyasema (lukee pelilevyt vain pystyasennossa) oikuttelee.
Olen ratkaissut ongelman siten että psx:n ostin käytetyn toimivan tori.fi:stä, ps2:ssa siirryin (kiitos freemcbootin ja verkkoadapterin) lataamaan pelit pc:ltä verkon yli ja ps3:lla ja ps4:lla olen nykyisin pelaillut lähinnä digipelejä.
En väitä että ps3 tai ps4 tapauksessa digipelit ovat lopullinen vaihtoehto koska store voi joskus kadota ja kovalevy hajota, mutta ainakin nyt tuntuu että herkemmin mulla tulee vikoja noihin fyysisiin levyasemiin. Tätä kokemusta vasten digi tuntuu tarjoavan pidempiaikaisen retroelämyksen, jos peleihin tykkää palata vielä vuosienkin päästä.
Tässäkin päästään sitten enemmän siihen omistajuuteen, joka on sen fyysisen merkittävin ero digiin. Se on myös yksi isoimmista syistä miksi suosin fyysistä: parhaassa tapauksessa peli on oikeasti minulla siinä kotelossa ja se toimii kun sen laittaa levyasemaan.
Mikään fyysinen ei tietysti ole ikuinen mutta paras ratkaisu tähän olisi sitten varmaan GOG:n tapainen palvelu, josta pelin tiedostot saa itselleen vapaasti käyttöön, jolloin niistä voi tehdä lisäkopioita. Ongelma ratkaistu.
Tämän kaiken keskustelun lopputuloksena siis voin todeta että se oma perimmäinen syyni fyysisen suosimiseen onkin siis omistajuus ja pelin säilyvyys. Säilyvyys nimenomaan omassa hallussani, eikä jossain pilvessä tms.
Suurella osalle pelaajista riittää varmasti pelien kertaläpäisy, vuokraaminen tai se että niitä voi pelata parin sukupolven ajan. Se toteutuu helposti digilläkin nykyään mutta jos yhtään haluaa kokoelmaa kerätä ja ostamiaan tuotteita omistaa, niin ei nykyinen digi, eikä edes fyysinen, ole mikään ikuisuuksia kestävä ratkaisu. Mutta ainakin minulla on jossain pölyisellä vintillä sitten suvulle tutkittavaksi wanhojen pelin koteloita vaikka niitä pelejä ei kukaan enää voisi (tai haluaisi) pelatakaan.
Jonkinlainen pelien säilömisprojekti voisi olla kyllä kohdallaan, siinä missä elokuvien ja musiikinkin. Onko edes noista jälkimmäisistä mitään kattavia arkistoja olemassa vai onko oikeudet heti rajoittamassa asiaa? Onhan niitäkin juttuja ollut elokuvista, jotka on hävinneet kokonaan kun on kelat hukassa, hävitetty tai kuvattu päälle jotain muuta. Ehkä ikävä ei tulisi jotain tusinapelejä mutta monien klassikoiden soisi pysyvän tallessa siinä missä muidenkin taiteenalojen merkkiteosten.