Ostatko pelit digitaalisena vai fyysisenä?

[Dragonfly]

Jäin pohtimaan ylläolevia prosentteja ja peilaamaan sitä omaan ostokäyttäytymiseen. Ostan aika harvoin pelejä diginä, vaikka pelaan selvästi eniten laitteella, jolle datan mukaan ostetaan lähes kaikki pelit diginä.

@shamaniac aikaisemmassa viestissään mainitsi kuinka hän on siirtynyt ostamaan pelit pleikkarille, koska Xboxin levyillä on vähemmän oikeaa pelidataa. Tämä ei varsinaisesti ole omaan fyysisen median ostokäyttäytymiseen vaikuttanut, sillä pelilevy on silti jälleenmyytävä asia, jolla on arvoa. Onko tällainen pelidatan pihtaaminen Microsoftilta tarkoituksellista digin suuntaan ajamista? Ja jos on, niin ei se ainakaan minun kohdalla toimi. Miksi tehdä fyysistä versiota ollenkaan, jos halutaan ajaa kaikki pelkkään digiin? Ostan silti aina fyysisen version jo pelkästään jälleenmyyntiarvon takia, vaikkei levyllä olisi mitään muuta kuin lisenssiavain. Miksi siis tehdä fyysistä ollenkaan, jos Microsoft haluaisi minun kaltaisen kuluttajan ostavan pelit diginä?

Jos jatkan tuosta @shamaniac :in viestistä vaihtaa tai suosia alustaa, jolle pelit ostaa tästä syystä, niin onko tämä kaikille vaihtoehto? Ei pelkästään siksi, että onko ylipäätään kaikkien konsolivalmistajien laitteet ostettuna, jotta voi valita mille milloinkin pelin ostaa, mutta onko myös muita syitä ostaa peli tietylle alustalle? Päällimmäisenä tulee mieleen sellaisia syitä kuin pelikaverit, achievementit/trophyt, ohjain, kannettavuus, pelin hinta, suorituskyky ja maksullisen moninpelin tilaus. Kun näitä syitä pohdin, niin tulen lopputulemaan, että en kuitenkaan ostaisi peliä "väärälle" alustalle ainakaan pelkästään siksi, että toisella levyllä on enemmän dataa.

Jos tämän vie vielä pidemmälle, niin missä vaiheessa nämä muut syyt kampittavat fyysisen version ja digi meneekin edelle? Ostaisinko pelin siis mieluummin diginä muiden painavien syiden vuoksi laitteelle, jolle siitä ei ole fyysistä versiota saatavilla, kuin että ostaisin sen toiselle laitteelle fyysisenä, jolloin ainoa syy olisi pelin fyysisyys ja suurin osa muista syistä olisi kallistanut oston laitteelle, jolle sen saa vain diginä. Montaa kertaa en ole tämä kysymyksen ääressä ollut, mutta muutaman kerran muistan tehneeni valinnan fyysisen hyväksi. Lähimenneisyydestä muistuu ainakin pelit Fatal Frame: Mask of the Lunar Eclipse ja Fatal Frame: Maiden of Black Water, joista molemmista on vain digiversiot saatavilla Xboxilla, joten ostin Switch versiot fyysisenä. Toisaalta, jos näiden pelien Xbox -versiot tulisivat vaikkapa nyt alennukseen sopivan edulliseen hintaan, niin saattaisin tarttua tarjoukseen. Ihan mielelläni pelaisin molemmat uudelleen läpi keräten achievementteja siinä samalla. Toisaalta olen myös viime aikoina tehnyt valinnan digin puolesta kahdestikin. Ostin Ghost of Tsushiman PC:lle, vaikka taloudesta löytyy nyt PS5, jolle pelin voisi ostaa fyysisenä. Halusin kuitenkin pelata itselleni sopivammalla ohjaimella ja itseasiassa on osoittautunut, että tämä on yksi hienoimmista peleistä ultrawide ruudulta katsottuna, kun on niin "elokuvamainen", joten se oli kiva plussa. Saman valinnan tein myös Death Strandingin osalta, kun siitä julkaistiin Xbox -versio. Siinä syyt tietysti achievementit, ohjain ja Xbox + PC tuki.

Sitten tietysti Game Passin kaltaiset tilauspalvelut sumentavat digin ja fyysisen asetelmaa ainakin omassa pelaamisessa paljonkin. Ulospäin näyttäytyy, että pelaan paljon pelejä nimenomaan diginä, mutta en niitä kuitenkaan niin paljon osta. Maksoin viimeksi heinäkuussa vuoden ja kolmen kuukauden Game Pass -jäsenyydestä muistaakseni noin 120 euroa (en muista tarkkaa summaa, mutta mielessä pyörii luku 117€). Tällä hinnalla kun pelaa uuden Call of Dutyn, Indiana Jonesin, Stalker 2:n, Avowedin ja paljon muuta, sekä samalla on moninpelaaminenkin maksettu, niin hankala on olla pelaamatta pelejä diginä.

Jos nyt tätä ajatuksenvirtaa yrittäisi jotenkin summata yhteen, niin ilmeisesti en pysty ihan niin suoraan vastaamaan ketjun aiheen kysymykseen. Aikaisemmin olen ehkä kuvitellut pystyväni. Ja kyllä, fyysinen menee digin ohi, mutta muut syyt näyttävät myös vaikuttavan omaan ostokäyttäytymiseen.

 

[shamaniac]

@shamaniac aikaisemmassa viestissään mainitsi kuinka hän on siirtynyt ostamaan pelit pleikkarille, koska Xboxin levyillä on vähemmän oikeaa pelidataa. Tämä ei varsinaisesti ole omaan fyysisen median ostokäyttäytymiseen vaikuttanut, sillä pelilevy on silti jälleenmyytävä asia, jolla on arvoa. Onko tällainen pelidatan pihtaaminen Microsoftilta tarkoituksellista digin suuntaan ajamista? Ja jos on, niin ei se ainakaan minun kohdalla toimi. Miksi tehdä fyysistä versiota ollenkaan, jos halutaan ajaa kaikki pelkkään digiin? Ostan silti aina fyysisen version jo pelkästään jälleenmyyntiarvon takia, vaikkei levyllä olisi mitään muuta kuin lisenssiavain. Miksi siis tehdä fyysistä ollenkaan, jos Microsoft haluaisi minun kaltaisen kuluttajan ostavan pelit diginä?

Minulle se on digiin ajamista koska jos joka tapauksessa joutuu lataamaan suuren osan pelistä, niin on ihan sama ostaa se diginä. Levystä myös tulee äkkiä jo osaltaan haitta kun peli ei edes ole levyllä mutta se pitää silti vaihtaa asemaan jos peliä haluaa pelata. Minulle on ihan ok vaihdella levyjä mutta vain silloin kun sillä levyllä on jotain muutakin arvoa kuin olla lisenssiavain.

Joten jos voin valita, niin valitsen pelini sille alustalle, jolle saan kunnollisimman fyysisen version. Muutenkin koko "fyysisen" käsite tuntuu olevan melkoisen venyvä kun on nähty kaikkea aina kotelon sisällä olevasta latauskoodista levyyn, jossa on kaikki lisäosista viimeisimpiin päivityksiin saakka.

Itselleni se jälleenmyyntiarvo on myös vähäisin syy ostaa fyysisiä, sillä en myy pelejä pois kuin poikkeustapauksissa. Enemmän kyse on oikeammasta tuotteen omistamisesta, jota toki tuo mahdollisuus jälleenmyymiselle edustaa. Toinen selkeä syy on yksinkertaisesti hinta ja sitten ihan keräilyarvo, kun on oikeasti tuote eikä vain jokin kuvake jossain digikirjastossa.

Jos jatkan tuosta @shamaniac :in viestistä vaihtaa tai suosia alustaa, jolle pelit ostaa tästä syystä, niin onko tämä kaikille vaihtoehto? Ei pelkästään siksi, että onko ylipäätään kaikkien konsolivalmistajien laitteet ostettuna, jotta voi valita mille milloinkin pelin ostaa, mutta onko myös muita syitä ostaa peli tietylle alustalle? Päällimmäisenä tulee mieleen sellaisia syitä kuin pelikaverit, achievementit/trophyt, ohjain, kannettavuus, pelin hinta, suorituskyky ja maksullisen moninpelin tilaus. Kun näitä syitä pohdin, niin tulen lopputulemaan, että en kuitenkaan ostaisi peliä "väärälle" alustalle ainakaan pelkästään siksi, että toisella levyllä on enemmän dataa.

Ei valinta tietystikään kaikille ole mahdollista mutta aina voi olla myös ostamatta tai ostaa vasta alesta. Itseäni vähän häiritsi aikoinaan kun elämään tuli achievementtien lisäksi trophyt (Sonyn yksinoikeuspelien kautta) mutta sen jälkeenpä se onkin ollut ihan yksi ja sama kummalle tilille ne pokaalit tai saavutukset tipahtelee. Siellähän ne on silti minun pelaamina. Ohjaimet on taas olleet nelospleikkarista lähtien tarpeeksi hyviä molemmilla (sitä ennen Xbox vei kympillä), joten ihan sama kummalla pelaa. Suorituskykykin on yleensä ollut aika tasan tai vaihtelee lähinnä pelikohtaisesti eikä ole ollut koskaan merkittävä syy sille, mille alustalle pelin ostaa. Ykköskonsoli on toki vaihdellut sen mukaan että mikä ollut tehokkain mutta eipä tuotakaan ole vähään aikaan edes tarvinnut miettiä kun erot on niin pieniä nykyään, tai ainakin molemmat on sellaisella tasolla että ei tällainen konsolipelaaja jaksa välittää: olenhan pelannut ihan tyytyväisenä "pelikelvottomia" 30 fps pelejäkin ihan tyytyväisenä. Maksulliset palvelut taas oli pitkään molemmilla alustoilla mutta nykyään voisivat olla pois molemmilta. Pelikaverit taas olleet vuosien ajan se sama kourallinen, joiden kanssa on yleensä yhdessä päätetty mille alustalle pelit ostetaan. Yleensä nekin moninpelit on olleet selkeitä valintoja vaikka sen puolesta että on ollut jokin Gears tai muu yksinoikeus, mitä ei saa kuin yhdelle konsolille.

Mutta tämän subjektiivisen litanian loppuun totean toistamiseen, että ei tietysti kaikki voi valita. Jotain kuitenkin aina voi vaikka ei ehkä toista alustaa voisikaan.

Jos tämän vie vielä pidemmälle, niin missä vaiheessa nämä muut syyt kampittavat fyysisen version ja digi meneekin edelle? Ostaisinko pelin siis mieluummin diginä muiden painavien syiden vuoksi laitteelle, jolle siitä ei ole fyysistä versiota saatavilla, kuin että ostaisin sen toiselle laitteelle fyysisenä, jolloin ainoa syy olisi pelin fyysisyys ja suurin osa muista syistä olisi kallistanut oston laitteelle, jolle sen saa vain diginä.

Jättäisin pelaamatta jos vain digi olisi vaihtoehto. En kyllä muista että tällaista olisi tarvinnut tehdä ikinä, ei edes sen Alan Wake II:n "digital only"-julkaisun tapauksessa. Tosin olisin sen jollain alle 20 eurolla varmaan diginä lopulta ostanut tai pelannut jonkin palvelun kautta. Ihan sama kuinka hyvä tai kiinnostava peli, digitaalisuus heittää sen osaltani heti alelaaria odottamaan. En vain voi "hyväksyä" että varsinkin isot julkaisijat tekevät puhdasta digiä niin kauan kuin Plucky Squiren kaltaisia pienempiä teoksia tulee yhä myyntiin fyysisenä. Voin tarkistaa asennettani uudestaan siinä kohtaa kun loppuu noiden pienempien teosten fyysinen julkaisu, jolloin voisi ottaa jollain tapaa vakavammin väitteet fyysisen julkaisun kustannuksista.

Sitten tietysti Game Passin kaltaiset tilauspalvelut sumentavat digin ja fyysisen asetelmaa ainakin omassa pelaamisessa paljonkin. Ulospäin näyttäytyy, että pelaan paljon pelejä nimenomaan diginä, mutta en niitä kuitenkaan niin paljon osta. Maksoin viimeksi heinäkuussa vuoden ja kolmen kuukauden Game Pass -jäsenyydestä muistaakseni noin 120 euroa (en muista tarkkaa summaa, mutta mielessä pyörii luku 117€). Tällä hinnalla kun pelaa uuden Call of Dutyn, Indiana Jonesin, Stalker 2:n, Avowedin ja paljon muuta, sekä samalla on moninpelaaminenkin maksettu, niin hankala on olla pelaamatta pelejä diginä.

Minä tykkäsin Game Passista kovasti mutta sitten alkoi häiritsemään nimenomaan se, että se ajaa niin vahvasti pelien vuokraamiseen, striimaamiseen ja muuhun ikävään. Haluan olla tukemassa perinteisempää tapaa hankkia pelit omaksi eikä vain vuokralle.

Yhä harmittaa se että niin monet indiet jää nyt testaamatta. Toisaalta jätin palvelun tilaamisen myös siksi etten ehtinyt pelata juuri mitään muuta kuin sen tarjontaa.

Jos nyt tätä ajatuksenvirtaa yrittäisi jotenkin summata yhteen, niin ilmeisesti en pysty ihan niin suoraan vastaamaan ketjun aiheen kysymykseen. Aikaisemmin olen ehkä kuvitellut pystyväni. Ja kyllä, fyysinen menee digin ohi, mutta muut syyt näyttävät myös vaikuttavan omaan ostokäyttäytymiseen.

Minulla taas on muuttunut mielipide entistä enemmän kaikenlaisen vuokraamisen ja digitaalisuuden vastaiseksi.

Harmittavasti harva fyysinen versio on silti samaa kuin elokuvien tai musiikin vastaavat, eli että koko sisältö olisi oikeasti fyysisellä medialla tallennettuna, saati edes pelattavassa muodossa. Mutta minkäs teet, jos valinta on edes fyysisen raakile vs. digi, niin valitsen silti raadonkin digin sijasta.

Kaikissa näissä tarkastelutavoissa on omat puutteensa, eivätkä ne varmasti anna tarkkaa kuvaa tilanteesta. Selvää on tietenkin se, että jokainen palveluntarjoaja haluaisi kupata kuluttajia kuukaudesta toiseen näennäisen halvalla, vaikka kyse on käytännössä loputtomasta vuokrasta. Kun lopetat vuokran maksamisen, häviää myös oikeus palveluntarjoajan valikoimaan pelikokoelmaan kuin pieru Saharaan. Ja tällehän tosiaan on jostain käsittämättömästä syystä tilausta, kun porukka maksaa jopa kymmeniä euroja sen tavallisen vuokran päälle siitä, että pääsee jostain vuokraovesta sisään muutaman päivän etukäteen. Eipä tuon esimerkin myötä oikeastaan yllätä, että kuluttajia vedetään kakkoseen ihan huolella näiden fyysisten vitsijulkaisujenkin osalta.

Fyysinen julkaisu on monellakin tapaa palveluntarjoajan pahin painajainen: Kuluttaja maksaa useimmiten kertamaksun, saattaa vielä lainata pelin toiselle ja lopuksi viedä sen kirpputorille jonkun uuden pelaajan löydettäväksi. Kaikki tuo kuluttajan inhottava toiminta vailla juoksevaa maksua konsolivalmistajalle.

Annan vielä bensaa liekkeihin: Adoben ohjelmat on vielä pahempaa settiä. Siinä kun vuokrailet jotain Premiereä videoeditointiin ja lopetat tilauksen, niin etpä tee niillä tiedostoilla sitten enää mitään. Ei minkäänlaista mahdollisuutta aukoa vanhemmassa (ei-tilausmallia edustavassa) versiossa. Plus jos teet vanhemmalla (ei-tilausmallilla hankitulla) ohjelmalla tiedoston ja avaat sen uudessa (tilausmallisessa), niin ensimmäisenä joudut tallentamaan tiedoston uusiksi niin, ettei sitä tiedostoa saa enää vanhassa auki. Kaikki tilausmallisella ohjelmalla tehdyt muutokset on sellaisia, ettei sitä tiedostoa saa enää muulla auki.

Tämä tarkoittaa myös sitä että tulevaisuudessa voi olla tilanne, jossa ihmisillä on editointitiedostoja levyt täynnä mutta ei mitään ohjelmaa, millä niitä voisi enää editoida tai välttämättä edes aukaista katseltavaksi.

Tämä on juuri sellaisia asioita, joita inhoan näissä tilausmalleissa.

Sitten taas joku ikivanha Pinnacle Studio, joka tuli editointikortin mukana joskus 2000-luvun alussa, tulee toimimaan aina kun vain ohjelma ja sitä pyörittävä alusta löytyy. Alustaksikin taitaa käydä vaikka virtuaalikone, joten ne tiedostot aukeaa käytännössä "ikuisesti" eikä tarvitse olla edes oikeasti sen ajan rautaa. Ja tämä on asia, jota ihan käytännössä mietin vasta kun ajattelin että nykyisillä opeilla kävisi vähän hiomassa vanhoja videoitaan, ja jos ei sitä, niin ainakin voi käydä katsomassa aikakoodit ja muut jos haluaa ajastaa samat asiat uudempaan ohjelmaan.

Tämän avautumisen jälkeen tulikin mieleen että pitää varmaan katsella Premierelle jotain vaihtoehtoja ohjelmista, jotka saa oikeasti hankittua itselleen ja jotka ovat enemmän "futureproofeja". Premiere on työn kautta käytössä, joten lähinnä sitten omille videoille tulisi joku muu vaihtoehto. Onneksi peruseditointiin pitäisi löytyä vaihtoehtoja, jotka taitavat olla osittain jopa suositeltua Premieren ohikin. Eri asia vain että onko ne vielä vapaita tuosta ah, niin ihanasta tilausmallista.

 

[Raxama]

En ite kyllä oikeestaan jaksa monimutkaistaa asiaa ajattelemalla sitä sen syvällisemmin. Jos ostan fyysisen jälleenmyyntiarvon takia, niin se on aika yhdentekevää paljonko dataa siellä levyllä on ja pitääkö loput pelistä ladata netistä jos se kuitenkin pelataan nopeasti ja laitetaan kiertoon.

Mut sit jos tarkotus on laittaa hyllyyn ja pelata se peli uusiks joskus hamassa tulevaisuudessa, niin sit toi on ehkä asia mihin haluan kiinnittää huomiota. Sillä ei kyllä oo väliä varmaan vähintään 30 vuoteen, et ei kyllä sen puoleen, mutta kuten X360, 3DS ja PSP storet, saa nämäkin todennäkösesti joskus niskalaukauksen. Oletettavasti, ellei olla tehty hommaa fiksusti ja konsolien kauppa-alustat siirtyy samalla pohjalla tulevaisuuden konsoleille ja täten pysyy pystyssä niin kauan kunhan konsoleita vielä tehään. Toki, tälläkään ei väliä ole sinänsä koska palvelimet mistä tavara ladataan ja kauppapaikka on kaks eri asiaa. Ne pelit on edelleen ladattavissa mitä oot ostanu.

Mut kaipa sitä jossain vaiheessa ne joutuu miettimään et millon voi palvelimetkin laittaa pois päältä ja vapauttaa muuhun käyttöön. Sitä on sit vaikea ennustaa et sammuuko aurinko eka vai ne palvelimet. Mut jos ne ajetaan alas niin ei paljoa pelejä latailla ja fyysisetkin pelataan 1.0 versioina. En oo tutkinu tosin saisko päivityksiä usb tikulla mihinkään konsoliin ujutettua. Mut ehkä tääkin on turha miete kun jos näin kävis niin se konsoli on korkattu jo vuosia sitten ja tääkään ei varsinaisesti ongelma oo jos on valmis säätämään.

 

[Doctor Pepper]

Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Tähän asti on tapahtunut niin, että vanhat pelit ovat sen kokoisia ja tasoisia, että muutaman vuosikymmenen ikäinen peli pyörii millä laitteella vaan. Kaikki kerran nettiin laitettu pysyy tallessa, jos ei virallisesti niin ainakin epävirallisesti. Tällaisessa tulevaisuudessa ei pitäisi olla väliä sillä, kuinka iso osa pelistä on pelilevyllä. Sitten, jos mennään sinne Fallout maailman perunakellaribunkkeriin, aika moni muukin asia on jo pielessä. Ihminen saa tietysti itse rakentaa omat ongelmansa ja etsiä niihin ratkaisunsa. Pelien katoamisen suhteen suurin ongelma on mielestäni uhka siitä, että joku alusta lopettaa toimintansa. Tällaistakin on tapahtunut. Optisella medialla on myös parasta ennen päiväys, eivät ole ikuisia. Siksi luotan enemmän kollektiiviseen säilytykseen tietoverkoissa kuin yksityiskopioiden haalimiseen.

Tuli vielä mieleen, että Atari on viime vuosina tehnyt aika kovaa työtä oman perintönsä säilyttämisessä ja uudelleen tarjolle tekemisessä. Varmasti samanlainen toiminta tulee jatkumaan ja kehittymään, koska nostalgia myy ja elämän ehtoopuolella moni haluaa sen lapsuuden rakkaan ensimmäisen laitteensa taas pelikuntoisena käyttöönsä, vaikka sitten uusioversiona.

 

[Dragonfly]

Minulle se on digiin ajamista koska jos joka tapauksessa joutuu lataamaan suuren osan pelistä, niin on ihan sama ostaa se diginä. Levystä myös tulee äkkiä jo osaltaan haitta kun peli ei edes ole levyllä mutta se pitää silti vaihtaa asemaan jos peliä haluaa pelata. Minulle on ihan ok vaihdella levyjä mutta vain silloin kun sillä levyllä on jotain muutakin arvoa kuin olla lisenssiavain.

Vastataan nyt, koska tämän pohtiminen osoittautui mielenkiintoisemmaksi kuin ehkä alkuperäistä viestiä kirjoittaessani odotin.

Miten se on digiin ajamista, jos kävelen kauppaan ja ostan fyysisen tuotteen? Se mitä tapahtuu sen jälkeen kun fyysisen median laittaa konsolin sisuksiin on "digiin ajamisen" suhteen toissijaista, jos olen kuitenkin ostanut fyysisen tuotteen, joka takaa minulle käyttöoikeuden. Nimenomaan se fyysinen tuote on se rahanarvoinen asia tässä. Bitit virtaa pelin asennuksen, päivityksien tai latauksien suhteen niin monta kertaa laitteelle kuin haluat, mutta se fyysinen tuote on se mikä antaa mahdollisuuden pelata peliä.

Vaikka nyt esim. pleikkarilla on usein enemmän dataa levyllä kuin Xboxilla, niin silti silloinkin katselen pelin asennus- ja päivitysruutuja. Käyttäjänä kokemus ei poikkea juurikaan siitä että isompi osa pelistä ladattaisiin verkon yli.

Tottakai tiedostan sen, että jos ei ole palvelimia, mistä puuttuvaa pelidataa ladata, niin homma kosahtaa siihen paikkaan. Ehkä tämä on joskus tulevaisuudessa ongelma, ehkä ei.

Ei valinta tietystikään kaikille ole mahdollista mutta aina voi olla myös ostamatta tai ostaa vasta alesta. Itseäni vähän häiritsi aikoinaan kun elämään tuli achievementtien lisäksi trophyt (Sonyn yksinoikeuspelien kautta) mutta sen jälkeenpä se onkin ollut ihan yksi ja sama kummalle tilille ne pokaalit tai saavutukset tipahtelee. Siellähän ne on silti minun pelaamina.

Tämä on totta, mutta varmasti meillä monilla on preferenssi mitä saavutuksia keräilee mieluummin. Tai kiinnostaako ne ylipäätään. Minulle achievementit on paljon mielekkäämpiä keräillä kuin trophyt, kun olen niitä semiaktiivisesti Xbox 360 alkuajoista kerännyt ja kohtuullisen pistepotin saavuttanut.

Ohjaimet on taas olleet nelospleikkarista lähtien tarpeeksi hyviä molemmilla (sitä ennen Xbox vei kympillä), joten ihan sama kummalla pelaa.

Nyt kun olen päässyt hypistelmään PS5:n ohjainta, niin edelleen Xboxin ohjain sopii vaan käteen selvästi paremmin. Minulle jo pelkästään tattien asettelu häiritsee pleikkarin ohjaimessa. En vain voi sille mitään. Samoin se, että X-nappi on eri paikassa (tämä häiritsee myös Nintendon ohjaimessa), koska olen pelannut niin paljon nimenomaan Xboxin ohjaimella, niin X-napin sijainti tulee selkärangasta ja vahinkopainalluksia tulee paljon.

Maksulliset palvelut taas oli pitkään molemmilla alustoilla mutta nykyään voisivat olla pois molemmilta. Pelikaverit taas olleet vuosien ajan se sama kourallinen, joiden kanssa on yleensä yhdessä päätetty mille alustalle pelit ostetaan. Yleensä nekin moninpelit on olleet selkeitä valintoja vaikka sen puolesta että on ollut jokin Gears tai muu yksinoikeus, mitä ei saa kuin yhdelle konsolille.

Ainakin alustan omistajille maksulliset palvelut on isoja myyntivaltteja. Tykkään, että pääsen pelaamaan uutuuspelit halvalla Game Passin kautta, mutta ymmärrän myös omistamisen ihannoinnin. Onhan omassakin pelihyllyssä lähes 800 peliä fyysisenä. Tässä kuitenkin palvelun hinta on niin merkittävä tekijä, että en koe valintaa kovin vaikeaksi. Jos Game Pass olisi kalliimpi, puntaroisin tilannetta uudelleen.

Mitä pelikavereihin tulee, niin ne löytyy omalla kohdalla Xboxin puolelta. Aina sieltä teinivuosista asti. PlayStation ei ollut missään vaiheessa kenelläkään tästä ydinporukasta edes vaihtoehto, joten jos olen ostamassa selkeästi moninpeliin painottuvaa peliä, niin ei kahta sanaa mille laitteelle sen hommaan.

Jättäisin pelaamatta jos vain digi olisi vaihtoehto.

Tämä on jyrkkä kanta. Ei siksi, ettäkö suosisi fyysistä, vaan siksi että monesta pienemmästä indiepelistä ei vaan ole fyysistä versiota. Nämä siis jää jakelutavan takia suoraan pelaamatta?

Harmittavasti harva fyysinen versio on silti samaa kuin elokuvien tai musiikin vastaavat, eli että koko sisältö olisi oikeasti fyysisellä medialla tallennettuna, saati edes pelattavassa muodossa. Mutta minkäs teet, jos valinta on edes fyysisen raakile vs. digi, niin valitsen silti raadonkin digin sijasta.

Pelien suhteen tilanne tuskin enää tulee palaamaan tähän suuntaan. Peleihin tulee päivityksiä ja koska jakelutavat ja deadlinet ovat mitä ovat, niin yhä helpommin ja helpommin pelejä julkaistaan heikommassa kunnossa. Näin ollen levyllä oleva versio ei välttämättä ole kovin hyvässä pelattavassa kunnossa, vaikka olisikin datansa puolesta jopa kokonaan siellä.

En ite kyllä oikeestaan jaksa monimutkaistaa asiaa ajattelemalla sitä sen syvällisemmin. Jos ostan fyysisen jälleenmyyntiarvon takia, niin se on aika yhdentekevää paljonko dataa siellä levyllä on ja pitääkö loput pelistä ladata netistä jos se kuitenkin pelataan nopeasti ja laitetaan kiertoon.

Mut sit jos tarkotus on laittaa hyllyyn ja pelata se peli uusiks joskus hamassa tulevaisuudessa, niin sit toi on ehkä asia mihin haluan kiinnittää huomiota. Sillä ei kyllä oo väliä varmaan vähintään 30 vuoteen, et ei kyllä sen puoleen, mutta kuten X360, 3DS ja PSP storet, saa nämäkin todennäkösesti joskus niskalaukauksen. Oletettavasti, ellei olla tehty hommaa fiksusti ja konsolien kauppa-alustat siirtyy samalla pohjalla tulevaisuuden konsoleille ja täten pysyy pystyssä niin kauan kunhan konsoleita vielä tehään. Toki, tälläkään ei väliä ole sinänsä koska palvelimet mistä tavara ladataan ja kauppapaikka on kaks eri asiaa. Ne pelit on edelleen ladattavissa mitä oot ostanu.

Mut kaipa sitä jossain vaiheessa ne joutuu miettimään et millon voi palvelimetkin laittaa pois päältä ja vapauttaa muuhun käyttöön. Sitä on sit vaikea ennustaa et sammuuko aurinko eka vai ne palvelimet. Mut jos ne ajetaan alas niin ei paljoa pelejä latailla ja fyysisetkin pelataan 1.0 versioina. En oo tutkinu tosin saisko päivityksiä usb tikulla mihinkään konsoliin ujutettua. Mut ehkä tääkin on turha miete kun jos näin kävis niin se konsoli on korkattu jo vuosia sitten ja tääkään ei varsinaisesti ongelma oo jos on valmis säätämään.

Ehkä minulla on sellaista pientä uskoa siihen että taaksepäinyhteensopivuuden yleistyessä varsinkin tämän meneillään olevan sukupolven ansiosta, yhä vähemmän pelejä tippuu pois linjoilta. Näin ollen pelit pysyvät ihan virallisiakin reittejä pitkin ladattavissa tosi kauan. Mennään siis enemmän tietokoneilta tuttuun malliin, jossa samalta kauppapaikalta löytyy uutuuspelien joukosta myös +10 vuotta vanhoja pelejä. Ja jos seuraavakin konsolisukupolvi jatkaa yhtä vahvasti taaksepäin yhteensopivuuden tukemista, niin nähdään samalla kauppapaikalla ihan järjestäen 15- tai jopa 20-vuotiaita pelejä. Ehkä jopa isompi riski fyysisen version kanssa ei olekaan se, etteikö pelin dataa pystyisi lataamaan jatkossakin palvelimilta, vaan se, että onko seuraavissa konsoleissa enää edes levyasemaa mihin fyysisen lärpäkkeen saa laittaa sisään.

 

[Raxama]

Ehkä minulla on sellaista pientä uskoa siihen että taaksepäinyhteensopivuuden yleistyessä varsinkin tämän meneillään olevan sukupolven ansiosta, yhä vähemmän pelejä tippuu pois linjoilta. Näin ollen pelit pysyvät ihan virallisiakin reittejä pitkin ladattavissa tosi kauan. Mennään siis enemmän tietokoneilta tuttuun malliin, jossa samalta kauppapaikalta löytyy uutuuspelien joukosta myös +10 vuotta vanhoja pelejä. Ja jos seuraavakin konsolisukupolvi jatkaa yhtä vahvasti taaksepäin yhteensopivuuden tukemista, niin nähdään samalla kauppapaikalla ihan järjestäen 15- tai jopa 20-vuotiaita pelejä. Ehkä jopa isompi riski fyysisen version kanssa ei olekaan se, etteikö pelin dataa pystyisi lataamaan jatkossakin palvelimilta, vaan se, että onko seuraavissa konsoleissa enää edes levyasemaa mihin fyysisen lärpäkkeen saa laittaa sisään.

Niin kauan kun noi on x86 raudalla niin taaksepäin yhteensopivuus on varmaa. Toki se on sit mahdotonta ennustaa et ottaako ARM jonkinlaista jalansijaa jossain vaiheessa, se kun on aika paljon virtapihimpi ja vaikka ihan perinteisistä kotikonsoleista puhutaan niin ei se välttämättä huonokaan juttu olis. Nykyset vehkeet on aika isoja ja ei näytä slim-versioita paljon näkyvän, ja epäilen et tälle on myös syynsäkin.

Tai vaihtoehtosesti ne tekee taas jotain käsittämättömiä ratkaisuja kuten Cell… mut pointtina se et niin pitkään kun arkkitehtuuri pysyy samana, ei tossa murheita ole. Eikä sekään välttämättä kuolemantuomio ole jos se vaihtuukin, kyllähän Xbox One pyörittää x360 pelejä mut tiettyä valikoimaa ja tässä tapauksessakin puhutaan emulaatiosta kun eihän se natiivisti pyöri.

 

[Doctor Pepper]

Niin no, x86 on saman aikakauden teknologiaa kuin Lada Niva. Aika harva nykyään Nivalla ajelee.

 

[Dragonfly]

Niin no, x86 on saman aikakauden teknologiaa kuin Lada Niva. Aika harva nykyään Nivalla ajelee.

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta eikö nämä uudet konsolit tue kuitenkin "täysin" 64-bittistä arkkitehtuuria. Eli vaikka x86:sta puhutaankin niin eivät nämä uudet laitteet silti sen rajoituksiin ole sidottuja, vaan pystyvät hyödyntämään 64-bittisen arkkitehtuurin tuomia etuja.

 

[shamaniac]

Miten se on digiin ajamista, jos kävelen kauppaan ja ostan fyysisen tuotteen? Se mitä tapahtuu sen jälkeen kun fyysisen median laittaa konsolin sisuksiin on "digiin ajamisen" suhteen toissijaista, jos olen kuitenkin ostanut fyysisen tuotteen, joka takaa minulle käyttöoikeuden. Nimenomaan se fyysinen tuote on se rahanarvoinen asia tässä. Bitit virtaa pelin asennuksen, päivityksien tai latauksien suhteen niin monta kertaa laitteelle kuin haluat, mutta se fyysinen tuote on se mikä antaa mahdollisuuden pelata peliä.

Sivuutit sen olennaisen, eli se on minun mielestäni digiin ajamista. Samoin se ajaa minut toiselle alustalle, eli sellaiselle, jonka fyysisessä julkaisussa mahdollisesti on enemmän dataa eli se on "enemmän fyysinen". Sinuun tuolla ei selvästikään ole vaikutusta.

Sitä en tietenkään tiedä kuinka monelle tuollainen merkitsee mutta kyllä netissä ainakin on aina keskusteluita siitä, mitä pelien levyillä on. Itsekin niitä aina välillä googlailen, varsinkin goty-versioiden kohdalla, jotka on täysin turhia jos se lisäsisältö on kuitenkin koodi digiversiolle, jolloin voi ostaa lisäsisällön luultavasti halvemmalla diginä kuin "fyysisen" goty-version, joka oikeasti on vain peruspeli paketoituna uusiksi lisätyllä koodilla digikamaan.

En myöskään kyseenalaistanut asioita, joista kirjoitat eli totta kai levyllä on fyysisen edut huolimatta siitä, kuinka vähän dataa siellä on. Datan määrä silti vaikuttaa minun päätöksiini jos niissä on eroja alustojen välillä. Ja onhan niissä, minkä takia Xbox ei ole enää ollut pitkään aikaan oma ykköslaite.

Vaikka nyt esim. pleikkarilla on usein enemmän dataa levyllä kuin Xboxilla, niin silti silloinkin katselen pelin asennus- ja päivitysruutuja. Käyttäjänä kokemus ei poikkea juurikaan siitä että isompi osa pelistä ladattaisiin verkon yli.

Poikkeaa jos netin nopeus ei ole mikään nopein mahdollinen. Itselläni on nyt 100 megainen eikä se mikään nopein ole. Tarvetta ei silti maksaa nopeammasta, varsinkaan digilatauksien takia.

Tosin ei tämä silti ole merkittävä syy sille, miksi en pidä digilatauksista. Voin hyvin odotella ja eniten häiritsee puhtaasti se, että se on digiä jossain palvelimella sen sijaan että se olisi oikeasti minulla levyllä.

Tottakai tiedostan sen, että jos ei ole palvelimia, mistä puuttuvaa pelidataa ladata, niin homma kosahtaa siihen paikkaan. Ehkä tämä on joskus tulevaisuudessa ongelma, ehkä ei.

Ei nykyisillä raakilelevyilläkään kauheasti pelailla tuossa kohtaa. Hyvät goty-versiot ja vastaavat on ne, mitä tuossa tilanteessa jää pelattavaksi retropelien lisäksi.

Tämä on totta, mutta varmasti meillä monilla on preferenssi mitä saavutuksia keräilee mieluummin. Tai kiinnostaako ne ylipäätään. Minulle achievementit on paljon mielekkäämpiä keräillä kuin trophyt, kun olen niitä semiaktiivisesti Xbox 360 alkuajoista kerännyt ja kohtuullisen pistepotin saavuttanut.

Niin kuin sanoin, olin samassa tilanteessa joskus. Trophyt kuitenkin nykyään jopa mieluisampia platinoiden kautta, jolloin peli on läpäisty vaikka miten tulisi lisäosia. Ainakin joskus Xboxilla lisärit näkyi samassa listauksessa, joten peli näytti vaikkapa 50/80 vaikka olin pelannut pelin läpi mutta se oli saanut lisärin, jota en ollut ostanut tai jota en edes halunnut. Tuo ei ehkä enää ole tuollainen mutta silti tykkään enemmän siitä miten pleikkarilla (ainakin nykyään) jaotellaan tuo selkeämmin.

Noin yleisesti minulle on kuitenkin ihan sama kumpia olen keräämässä. Saman asian ajavat ja yhtä tärkeitä tai turhia ne ovat molemmilla alustoilla. Toki ymmärrän jos sattuu preferoimaan vain toista.

Nyt kun olen päässyt hypistelmään PS5:n ohjainta, niin edelleen Xboxin ohjain sopii vaan käteen selvästi paremmin. Minulle jo pelkästään tattien asettelu häiritsee pleikkarin ohjaimessa. En vain voi sille mitään. Samoin se, että X-nappi on eri paikassa (tämä häiritsee myös Nintendon ohjaimessa), koska olen pelannut niin paljon nimenomaan Xboxin ohjaimella, niin X-napin sijainti tulee selkärangasta ja vahinkopainalluksia tulee paljon.

Minulla taas on kokemusta X360- ja PS3-ajalta lähtien molemmilta laitteilta, joten vaikka tuossa PS3-ajalla olikin iso ero, niin ei se ole enää PS4:sta lähtien ollut merkittävä. Nykyään jo vaikea sanoa onko kumpikaan sen parempi kun molemmat on niin hyviä. Joy-Conit on kyllä kauheat yhä mutta sielläpä on hankittuna sitten 8DitDo Ultimate, joka on samalla tasolla näiden muiden kanssa. Nintendolla menee yhä välillä sekaisin X, Y ja B & A mutta ei niin paljoa ettäkö pelaamista häiritsisi. Itse totuin kyllä aika nopeasti käyttämään silti molempia ja tattien asettelu oli lopulta pienin murhe. Enemmän häiritse esim. PS3:n kuperat tatit (kuka hullu ne suunnitteli?), lelumainen olemus sekä turhat ja kuperaksi muodoillut "liipaisimet", jotka oli on/off-mallia eikä liipaisimia siis käytännössä ollenkaan.

Ainakin alustan omistajille maksulliset palvelut on isoja myyntivaltteja. Tykkään, että pääsen pelaamaan uutuuspelit halvalla Game Passin kautta, mutta ymmärrän myös omistamisen ihannoinnin. Onhan omassakin pelihyllyssä lähes 800 peliä fyysisenä. Tässä kuitenkin palvelun hinta on niin merkittävä tekijä, että en koe valintaa kovin vaikeaksi. Jos Game Pass olisi kalliimpi, puntaroisin tilannetta uudelleen.

Puhut ilmeisesti pelivuokrauspalveluista kun itse puhuin Plussasta ja Livestä. Siis niistä perusmalleista ilman vuokrapelejä. Nykyäänhän niitäkään ei tosin ole enää perusmuodossaan vaan ne on integroitu tai niistä on kasvanut juuri noita vuokramalleja.

Onhan ne kieltämättä hyviä jos pelien vuokraaminen on ok. Itsekin tosiaan pidin pitkään Game Passista, varsinkin kun se oli törkyhalpa. Sitten alkoi häiritsemään se etten omista mitään vaan vuokraan sen kaiken mitä pelaan. Tosin silloinkin ostin fyysisenä ne mitä vain sai ja nekin pleikkarille.

Mutta puhe siis oli kai siitä että mikä houkuttaa tietylle alustalle. Kyllä GP voi olla syy valita Xbox. Suosittelisin itsekin jos haluaa halvalla pelata mutta alleviivaisin myös sitä että se on vuokraamista eikä tilauksen lopetettua käteen jää kuin kokemukset peleistä. Mikä on toki sekin paljon. Tehköön sitten jokainen itse päätöksen onko se riittävästi vaiko ei. Monille tuntuu olevan kun on totuttu siihen että kaikki vain striimataan.

Mitä pelikavereihin tulee, niin ne löytyy omalla kohdalla Xboxin puolelta. Aina sieltä teinivuosista asti. PlayStation ei ollut missään vaiheessa kenelläkään tästä ydinporukasta edes vaihtoehto, joten jos olen ostamassa selkeästi moninpeliin painottuvaa peliä, niin ei kahta sanaa mille laitteelle sen hommaan.

Niin, tämähän on aina tapauskohtaista. Pelikavereita nyt luulisi löytyvän joka alustalta jos ei ole pakko olla tuttuja. Itse pelaan varsin luontevasti randomien kanssa ja jopa tykkään siitä että tulee vaihtelua. Fortnitea ja Helldivers 2:sta lähinnä pelaan netissä ja niissä ainakin on ollut täysin ok ettei ole tuttua. Tosin Fortnitea 99 % ajasta pelaan oman pojan kanssa ja se on heittämällä parasta. Tosin sitähän voisi pelata melkein taskulaskimellakin koska ilmaispeli ja käytännössä joka alustalla pelattavissa.

Mutta ymmärrän merkityksen ja lähinnä sanoin oman tilanteeni.

Tämä on jyrkkä kanta. Ei siksi, ettäkö suosisi fyysistä, vaan siksi että monesta pienemmästä indiepelistä ei vaan ole fyysistä versiota. Nämä siis jää jakelutavan takia suoraan pelaamatta?

Puhuin ja oletin että puhutaan niistä peleistä, joiden kohdalla voi valita. Digipelejä ostan alesta ja se on jatkunut samalla linjalla X360-ajasta lähtien eli siitä kun digi tuli ensi kerran itselleni kehiin. Käytännössä siis alusta lähtien olen pitänyt digi vähempiarvoisena. Kaikki lisärit ja pikkupelit olen odottanut alennukseen aina. Fyysisistä tai (oikeista fyysisistä) goty-versioista taas olen mielelläni maksanut pyyntihinnan.

Tosin Game Passin jäätyä pois on puhtaiden digipelien pelaaminen jäänyt jo sen takia että fyysisiä on kymmenittäin kaapit täynnä. Ei vain ehdi edes miettiä niiden ostamista.

Yksi esimerkki puhtaasta digistä on Shadow Gambit. Fyysisen version olisin ostanut julkaisussa ja mahdollisesti jopa jonkinlaisena spessuna mutta nyt ei ole kiinnostanut edes -40 % alesta. Digijulkaisu vain laskee omaa mielenkiintoani vaikka sama peli olisi fyysisenä mennyt ennakkotilaukseen. Sama kävi Alan Wake II:n kohdalla, joka meni heti ostoon ja pelaukseen kun se sai fyysisen julkaisun. Diginä se olisi varmaan vieläkin odottamassa tarpeeksi kovaa alennusta kun fyysisenä maksoin miettimättä 80 euroa. Eikä harmita tai mietitytä yhtään että jääkö jotain helmiä pelaamatta. Pelaamista on ihan liikaa jo muutenkin, joten jotain jää silti aina pelaamatta tai odottamaan vuoroaan. Osaltaan tuo siis jopa helpottaa pelitulvaa ja valinnanvaikeutta kun voi perustella hankintoja tuollakin tapaa.

Pelien suhteen tilanne tuskin enää tulee palaamaan tähän suuntaan. Peleihin tulee päivityksiä ja koska jakelutavat ja deadlinet ovat mitä ovat, niin yhä helpommin ja helpommin pelejä julkaistaan heikommassa kunnossa. Näin ollen levyllä oleva versio ei välttämättä ole kovin hyvässä pelattavassa kunnossa, vaikka olisikin datansa puolesta jopa kokonaan siellä.

Niin, tiedän tämän tosiaan varsin hyvin ja juuri sen vuoksi aion näitä viimeisiä linnoituksia olla tukemassa. Olkoonkin että ne linnoitukset on lähinnä savesta kasattuja röttelöitä. Siellä silti seison.

Ehkä minulla on sellaista pientä uskoa siihen että taaksepäinyhteensopivuuden yleistyessä varsinkin tämän meneillään olevan sukupolven ansiosta, yhä vähemmän pelejä tippuu pois linjoilta. Näin ollen pelit pysyvät ihan virallisiakin reittejä pitkin ladattavissa tosi kauan. Mennään siis enemmän tietokoneilta tuttuun malliin, jossa samalta kauppapaikalta löytyy uutuuspelien joukosta myös +10 vuotta vanhoja pelejä. Ja jos seuraavakin konsolisukupolvi jatkaa yhtä vahvasti taaksepäin yhteensopivuuden tukemista, niin nähdään samalla kauppapaikalla ihan järjestäen 15- tai jopa 20-vuotiaita pelejä. Ehkä jopa isompi riski fyysisen version kanssa ei olekaan se, etteikö pelin dataa pystyisi lataamaan jatkossakin palvelimilta, vaan se, että onko seuraavissa konsoleissa enää edes levyasemaa mihin fyysisen lärpäkkeen saa laittaa sisään.

Itselläni on enemmän luottoa esim. GOG:n ja jopa piraattien toimiin, jotka pitänyt yllä enemmän pelihistoriaa kuin pelijulkaisijat pääosin itse. Muutenkin tuntuu että näissä pitää olla kuluttajan itse hereillä. Jos haluaa että voi pelata jotain peliä vielä kymmenien vuosien päästä, niin täytyy pitää huolta että on laitteet ja data tallessa itsellä. Minulla on kaikki X360-pelini tallessa isoimmalla mahdollisella kovolla mitä siihen sai. Siellä on siis kaikki digilataukset ja lisärit ladattuna. Pelit itsessään on levyillä. Niiden päivitykset on myös tuolla kovolla. Sama ei toki onnistu nykyään kun pelien koot on mitä on mutta tuolla sukupolvella vielä onnistui. En muista minkä verran nuo vielä tilaa mutta ei ne vielä älyttömiä vieneet, joten se isoin kovo (mikä nyt olikaan) riitti oman pelikokoelman kohdalla tuollaiseen. Pelejä on alle puolisentuhatta varmaan.

Tosin enemmän tässä on ehkä periaate kyseessä. Periaate siitä että on ostanut ne asiat eikä vain vuokrannut.

Tuskin oikeasti kauheasti noita pelejäni tulen 10-20 vuoden päästä pelaukseen kaivamaan, varsinkin jos pelaamista on yhtä runsaasti kuin nyt, jolloin ei ehdi pelata edes ajankohtaisia julkaisuja. Enemmän iloa varmaan saakin kun tutkiskelee pelikoteloita kuin varsinaisesti pelaisi niitä. Samaan en usko pääseväni tylsää digikirjastoa selatessa. Sama ero kuin oikeissa valokuvissa tai albumeissa verrattuna digitaaliselta ruudulta katseluun. Tai jos löytää kirja- tai sarjiskokoelman, niin ei niitä siinä ala lukemalla lukemaan vaan enemmänkin selailee kokoelmaan nostalgisin fiiliksin muistellen kokemuksiaan niiden parissa.

Voin sanoa ainakin vuokraleffoilla on minulle paljon vähemmän merkitystä kuin niillä, jotka olen ostanut. Sama tunneside on peleilläkin. Itse asiassa kai kaikessa omistamisessa, sillä onhan vaikka oma auto ihan eri asia kuin joku hetken käytössä oleva.

 

[Dragonfly]

Sivuutit sen olennaisen, eli se on minun mielestäni digiin ajamista. Samoin se ajaa minut toiselle alustalle, eli sellaiselle, jonka fyysisessä julkaisussa mahdollisesti on enemmän dataa eli se on "enemmän fyysinen". Sinuun tuolla ei selvästikään ole vaikutusta.

Ymmärsin kyllä, että sinun mielestä, mutta kysyin tätä ihan konseptitasolla, että miten fyysisen tuotteen kaupasta ostaminen on digiin ajamista. Siis niin kauan kuin on mahdollisuus ostaa fyysinen tuote, niin miten se ajaa digiä kohti?

Mutta ymmärrän merkityksen ja lähinnä sanoin oman tilanteeni.

Kuten tietysti oli alkujaankin tiedossa, niin paljonhan tässä on kyse siitä mistä itse tykkää ja mikä sopii omaan tilanteeseen. Ja miten näitä eri syitä pelin ostamiseen painottaa. Meillä selvästikään ei ole ihan sama painotus, vaikka molemmat suositaankin fyysistä.

Yksi esimerkki puhtaasta digistä on Shadow Gambit. Fyysisen version olisin ostanut julkaisussa ja mahdollisesti jopa jonkinlaisena spessuna mutta nyt ei ole kiinnostanut edes -40 % alesta. Digijulkaisu vain laskee omaa mielenkiintoani vaikka sama peli olisi fyysisenä mennyt ennakkotilaukseen. Sama kävi Alan Wake II:n kohdalla, joka meni heti ostoon ja pelaukseen kun se sai fyysisen julkaisun. Diginä se olisi varmaan vieläkin odottamassa tarpeeksi kovaa alennusta kun fyysisenä maksoin miettimättä 80 euroa. Eikä harmita tai mietitytä yhtään että jääkö jotain helmiä pelaamatta. Pelaamista on ihan liikaa jo muutenkin, joten jotain jää silti aina pelaamatta tai odottamaan vuoroaan. Osaltaan tuo siis jopa helpottaa pelitulvaa ja valinnanvaikeutta kun voi perustella hankintoja tuollakin tapaa.

Peli kuin peli on puhdasta digiä, kunnes siitä tulee fyysinen versio. Jos siis ylipäätään tulee. Joten, kun sanoit että jättäisit pelaamatta, jos vain digi olisi vaihtoehto, niin en olettanut että silloin tarkoitat vain sellaisia pelejä, joissa voit valita.

Toki pelitulva vaikuttaa ja siihen päälle jakelutavan preferointi, mutta se on tavallaan aika harmi jos joku pienen studion indiehelmi jää kokematta vain siksi ettei siitä ole fyysistä versiota. Tässä kohtaa puhun ihan yleisellä tasolla, en sinun valinnoista.

 

[Fabre#4]

Hiusten halkomistahan tämä osottain on, mutta on siinä vissi pointti, että ei se fyysinen levy ole 'kunnon fyysinen tuote', jos se levy ei sisällä koko peliä. Ei se ole fyysinen peli termin virallisessa mielessä ja määritelmässä, jos pelkkää levyä käyttämällä ei voi pelata peliä edes julkaisupäivän kunnossa. Kyllähän se voi ostokäyttäytymiseen vaikuttaa, jos levyäkin käyttämällä on pakko ladata netistä kymmeniä gigoja tavaraa, että pelin saa edes käyntiin. Siinä tapauksessa tuon 'puolifyysisen tuotteen' elinkaari päättyy samalla hetkellä kuin digitaalisenkin version.

Itse ihmettelen suuresti sellasia kehittäjiä ja julkaisijoita, jotka eivät halua tai viitsi sitä julkaisupäivän versiota painaa levylle kokonaan, jos se siihen levylle mahtuu. Se levy pitää kuitenkin sinne fyysiseen pakettiin laittaa, joten miksi ei laittaisi kunnon tuotetta? Jos peli ei mahtuisi yhdelle 100 gigan levylle, niin siinä kohtaa voisin vähän paremmin ymmärtää, jos osa pitäisi ladata, koska kaksi levyä yhden sijasta lisäisi varmaan kustannuksia jonkin verran. Yhden lähes tyhjän levyn paketoiminen osoittaa mielestäni lähinnä laiskuutta ja välinpitämättömyyttä ja ymmärrän hyvin, jos ja kun joku ei halua sellaista tukea.

 

[Dragonfly]

Hiusten halkomistahan tämä osottain on, mutta on siinä vissi pointti, että ei se fyysinen levy ole 'kunnon fyysinen tuote', jos se levy ei sisällä koko peliä. Ei se ole fyysinen peli termin virallisessa mielessä ja määritelmässä, jos pelkkää levyä käyttämällä ei voi pelata peliä edes julkaisupäivän kunnossa. Kyllähän se voi ostokäyttäytymiseen vaikuttaa, jos levyäkin käyttämällä on pakko ladata netistä kymmeniä gigoja tavaraa, että pelin saa edes käyntiin. Siinä tapauksessa tuon 'puolifyysisen tuotteen' elinkaari päättyy samalla hetkellä kuin digitaalisenkin version.

En epäile hetkeäkään etteikö vähemmän dataa levyllä vaikuttaisi osan pelaajista ostokäyttäytymiseen, mutta siltikin se on fyysinen tuote, vaikka koko peli ei olisi levyllä. Kyseenalaistin vain siis sitä, että miten se ajaa digin pariin, jos on mahdollista ostaa fyysinen tuote kaupasta.

Kuvitellaan, että ostan nyt vaikka Life of Strange: Double Exposuren ja Stalker 2:n Xboxin levyversiot kaupasta. Lähdetään nyt ensiksi siitä, että olenko kuluttajana ylipäätään tarkistanut onko pelit kokonaan levyllä, mutta jos olen, niin jätänkö Stalkerin kauppaan ja ostan vain Life of Strangen? Jos en osta Stalkeria siksi, että se vaatii X määrän pelidataa ladattavaksi verkon läpi, niin ajaako tämä minut ostamaan digiversion pelistä? Ja jos ajaa, niin miksi? Miksi se olisi parempi versio kuin tämä fyysinen, jossa osa datasta ladataan verkosta?

Tottakai parempi jos peli on kokonaan levyllä, se on selvää.

Itse ihmettelen suuresti sellasia kehittäjiä ja julkaisijoita, jotka eivät halua tai viitsi sitä julkaisupäivän versiota painaa levylle kokonaan, jos se siihen levylle mahtuu. Se levy pitää kuitenkin sinne fyysiseen pakettiin laittaa, joten miksi ei laittaisi kunnon tuotetta? Jos peli ei mahtuisi yhdelle 100 gigan levylle, niin siinä kohtaa voisin vähän paremmin ymmärtää, jos osa pitäisi ladata, koska kaksi levyä yhden sijasta lisäisi varmaan kustannuksia jonkin verran. Yhden lähes tyhjän levyn paketoiminen osoittaa mielestäni lähinnä laiskuutta ja välinpitämättömyyttä ja ymmärrän hyvin, jos ja kun joku ei halua sellaista tukea.

Samaa mieltä, laiskuutta, rahan säästöä tai jotain vastaavaa se on ettei viitsitä laittaa koko peliä levylle, jos se muuten on teknisesti mahdollista.

 

[Fabre#4]

Kyseenalaistin vain siis sitä, että miten se ajaa digin pariin, jos on mahdollista ostaa fyysinen tuote kaupasta.

Jos se fyysinen levy on käytännössä 'tyhjä' ja pelkkä lisenssiavain, joka kuitenkin pakottaa lataamaan pelin verkosta, niin silloin se on melkein sama asia kuin digiversio itsessään. Melkein sama sitten ostaa suoraan se digiversio pankkikortilla tai storen lahjakortilla, kun käytännössä koko pelin joutuu lataamaan verkkopiuhat kuumina kuitenkin. Sen lisenssiavainlevyn ainoaksi eduksi jää jälleenmyyntiarvo, jos pelejään jossain vaiheessa eteenpäin myy.

Eli kyllä se joidenkin kuluttajien kohdalla voi ihan hyvin ajaa kohti digiä, jos ja kun etukäteen tiedossa on, että pelin X levyversio ei sisällä kuin lisenssiavaimen ja ladattava se on netistä kuitenkin. Sen digiversion voi kuitenkin ostaa ja ladata etukäteen, kun taas sen levyn saa kaupasta tai postilaatikosta vasta tiettynä päivänä ja silti on edessä sen pelin lataaminen. Verrokkiesimerkkinä itsellä on 100/10-yhteys ja sillä pelin lataaminen verkosta kestää 2-3 kertaa sen ajan, mitä asentaminen levyltä, jos koko peli on levyllä. Joten jos ostaisin 'tyhjän levyn' niin siinä tulee vain turhaa kulua ja aikaa verrattuna siihen, että ostaisin ja lataisin pelin valmiiksi etukäteen.

 

[m_vierimaa]

Olen törmännyt vanhempien konsolien kanssa mielenkiintoiseen ongelmaan liittyen tähänkin ketjuun, nimittäin retropelien saatavuuteen.

Mulla on nyt viimeisen kahden vuoden aikana hajonnut niin psx:n kun ps2:senkin levyasema ja nyt myös ps3 (ei lue enää kaikkia ps2 pelejä) ja ps4 levyasema (lukee pelilevyt vain pystyasennossa) oikuttelee.

Olen ratkaissut ongelman siten että psx:n ostin käytetyn toimivan tori.fi:stä, ps2:ssa siirryin (kiitos freemcbootin ja verkkoadapterin) lataamaan pelit pc:ltä verkon yli ja ps3:lla ja ps4:lla olen nykyisin pelaillut lähinnä digipelejä.

En väitä että ps3 tai ps4 tapauksessa digipelit ovat lopullinen vaihtoehto koska store voi joskus kadota ja kovalevy hajota, mutta ainakin nyt tuntuu että herkemmin mulla tulee vikoja noihin fyysisiin levyasemiin. Tätä kokemusta vasten digi tuntuu tarjoavan pidempiaikaisen retroelämyksen, jos peleihin tykkää palata vielä vuosienkin päästä.

 

[Dragonfly]

Jos se fyysinen levy on käytännössä 'tyhjä' ja pelkkä lisenssiavain, joka kuitenkin pakottaa lataamaan pelin verkosta, niin silloin se on melkein sama asia kuin digiversio itsessään. Melkein sama sitten ostaa suoraan se digiversio pankkikortilla tai storen lahjakortilla, kun käytännössä koko pelin joutuu lataamaan verkkopiuhat kuumina kuitenkin. Sen lisenssiavainlevyn ainoaksi eduksi jää jälleenmyyntiarvo, jos pelejään jossain vaiheessa eteenpäin myy.

Eli kyllä se joidenkin kuluttajien kohdalla voi ihan hyvin ajaa kohti digiä, jos ja kun etukäteen tiedossa on, että pelin X levyversio ei sisällä kuin lisenssiavaimen ja ladattava se on netistä kuitenkin. Sen digiversion voi kuitenkin ostaa ja ladata etukäteen, kun taas sen levyn saa kaupasta tai postilaatikosta vasta tiettynä päivänä ja silti on edessä sen pelin lataaminen. Verrokkiesimerkkinä itsellä on 100/10-yhteys ja sillä pelin lataaminen verkosta kestää 2-3 kertaa sen ajan, mitä asentaminen levyltä, jos koko peli on levyllä. Joten jos ostaisin 'tyhjän levyn' niin siinä tulee vain turhaa kulua ja aikaa verrattuna siihen, että ostaisin ja lataisin pelin valmiiksi etukäteen.

Netin nopeudella on tietysti digin nautittavuuteen vaikutusta, mutta jos hitaat latausnopeudet ovat ongelma, niin silloinhan sillä on asteittain merkitystä kuinka paljon dataa levyllä on ja kuinka paljon pitää ladata netistä. Toki silloin pelin päivityksetkin voivat myös olla ongelma, mutta jos nyt ne jätetään tämän ulkopuolelle.

Ajaako siis Stalkerin ~150gigan koko helpommin digin pariin, kun se nyt ylipäätään ei teknisistä syistä mahdu levylle, kuin vaikka Star Wars Outlawsin noin 8gigan lataus, joka kuitenkin vaaditaan että peli toimii. Kummassakin tapauksessa itse levy on yhtä tyhjän kanssa ilman verkkoyhteyttä ja datan lataamista.

Sitten tietysti päästään siihen kysymykseen, että kuinka valveutuneita kuluttajat ylipäätään näistä pelien koista ja vaadittavista latauksista ovat. Eli, kun mennään kauppaan ostamaan fyysistä peliä, niin siinä se on hyllyssä ja ei muuta kuin kassan kautta kotiin. Sitten kotona asennetaan, ladataan ja päivitetään.

Samalla tavoin kun datan määrä levyllä voi jollekin olla iso tekijä, niin jälleenmyyntiarvo voi olla toiselle samaan tapaan. Siinä fyysinen tuote on fyysinen tuote, jonka voi myydä joka tapauksessa eteenpäin.

 

[Jirza]

Kyllä se levyasemattoman konsolin pukkaaminen markkinoille ajaa enemmän digiin kuin se, kuinka paljon dataa levyllä on. Tavallinen pulliainen ei edes kiinnitä moiseen asiaan huomiota.

Olen sanonut tämän ennenkin, mutta en esimerkiksi usko, että tuleva PS6 tulee olemaan täysi digi-konsoli, mutta siitä uskallan olla jopa varma, että PS6 tullaan myymään konsolina, johon levyasema on ostettava lisäosana erikseen.

 

[Dragonfly]

Jatketaanpa tätä keskustelua nyt vielä, kun sattui tällainen uutinen vastaan: https://dawn.fi/uutiset/2024/12/13/...RklE5qmZ0OtfAhkmNc_aem_7tfdZbiguHWmTFymuR3QiA

LG ei siis enää valmista Bluray soittimia. Niitä ei myöskään valmista Sony, Samsung tai Oppo. Panasonic vielä tekee soittimia, mutta kuinka pitkään.

Tämä liittyy välillisesti konsoleihin, kun jostainhan niihinkin levyasemat täytyy saada. Kovasti siis fyysistä ajetaan alas myös elokuvien puolella ihan samaan tapaan kuin levyasemattomat konsolit tekevät sitä pelikonsolien puolella.

Kyllä se levyasemattoman konsolin pukkaaminen markkinoille ajaa enemmän digiin kuin se, kuinka paljon dataa levyllä on. Tavallinen pulliainen ei edes kiinnitä moiseen asiaan huomiota.

Olen sanonut tämän ennenkin, mutta en esimerkiksi usko, että tuleva PS6 tulee olemaan täysi digi-konsoli, mutta siitä uskallan olla jopa varma, että PS6 tullaan myymään konsolina, johon levyasema on ostettava lisäosana erikseen.

Tämä PS5 Pron näyttämä suunta on varmaan juurikin se millä lähitulevaisuudessa mennään. Tällä ei suututeta fyysisen nimeen vannovia, mutta samalla vähennetään levyasemien määrä merkittävästi laitekannassa, kunnes lopulta sen voi tiputtaa kokonaan pois.

Ja siis kyllä, laite ja sen ominaisuudet ajaa paljon enemmän digiin kuin se paljonko dataa on pelilevyllä.

Todella tympeää olisi jos seuraavassa Xboxissa ei olisi levyasemaa. Tämä jo ihan siksi, että Xbox on tässä sukupolvessa mahdollistanut niin mainion taaksepäin yhteensopivuuden levypelien kanssa ihan sinne alkuperäiseen Xboxiin asti. Jos seuraavassa konsolissa ei ole levyasemaa, niin siinä menee samalla taaksepäin yhteensopivuus isosti takapakkia.

 

[Jirza]

Xbone S oli aikanaan ensimmäinen näiden kolmen valmistajan kotikonsoli, jossa ei optista asemaa ollut. Siihen ei edes pelilevyjä toistavaa asemaa saanut lisättyä, vaikka kuinka olisi halunnut.

Tämä toki oli tiedossa. Eihän mikään salaisuus ole ollut, että varsinkin Micrososoft ja Sony on ovat agressiivisesti ajamassa asiakkaitaan kohti only-digiä. Nintendo vielä toistaiseksi näyttäytyy parhaimpana vaihtoehtona fyysisten pelien ystäville ja toivottavasti sama meno jatkuu heidän tulevassa konsolissaan.

 

[m_vierimaa]

Ja mitäs ne PS2:n pelit ovatkaan siellä PC:llä? Aivan, levykuvia. Siis kirjaimellisesti fyysinen PS2-levy tiedostoon varmuuskopioituna. Viisasta on yhdistellä fyysistä mediaa juuri mainituin keinoin mahdollisimman pitkän iän turvaamiseksi.

PS2:sen aikaan ei ollut muita vaihtoehtoja. Nykyään kai nuo kopiopelitkin ovst digikopion kopioita (tosin, en tiedä, kun en ole piratisoinut enää digipeliaikana.

 

[J.Sunderland]

Samalla tavoin kun datan määrä levyllä voi jollekin olla iso tekijä, niin jälleenmyyntiarvo voi olla toiselle samaan tapaan. Siinä fyysinen tuote on fyysinen tuote, jonka voi myydä joka tapauksessa eteenpäin.

Jos nyt katsoo tämän äänekkään vähemmistökuplan ulkopuolella tapahtunutta kehitystä, niin ihan ensin on selvää, että jos fyysinen media nyt ylipäätään olisi suurelle yleisölle todella tärkeä osa kuluttamista konsoleilla, niin fyysinen media olisi edelleen täysin ylivoimainen ykkönen. Fyysisen median myynnistä hyötyy iso lauma välikäsiä kaupoista kuljetusyrityksiin, jotka kyllä mielellään edelleen näiden kanssa touhuaisi ja ottaisi siivuja välistä, joten kolmansien osapuolten kaupalliset intressit puoltaisi fyysistä mediaa. Kuluttaja on kuitenkin valinnut toisin ja siksi fyysinen media on nykyään toissijainen tapa kuluttaa.

Fyysisen median iso hyöty normikuluttajalle on tietenkin nimenomaan tämä käytettyjen kauppa, eli fyysisen kopion voi myydä eteenpäin tai ostaa käytettynä. Sen voi vaikkapa lainata kaverille. Nämä ovat syitä suosia fyysistä. Ei valtavirtaa kiinnosta mikään konsolikuplan soturipuhe siitä, että minkä miljardibisneksen levyillä on eniten dataa. Tämä on pienen pienen kuplan kohinaa ja se on hyvä sellaiseksi tunnistaa. Jos sen kotelon sisällä on jotain minkä voi myydä eteenpäin, niin se riittää. Myös käänteisesti, jos siellä kotelon sisällä on kertaluontoinen latauskuponki, niin kyseessä ei ole fyysinen julkaisu suuren yleisön silmissä. Tämä tuote on ylipäätään olemassa kolmansien osapuolten intressien takia (välikäsi saa siivunsa) ja edustaa lähinnä turhaa muoviroskaa.

Jos digitaalisia ostoksia saisi myydä ja lainata eteenpäin, niin fyysinen media menettäisi selkeimmän etunsa. Näin yksinkertaista se on.

Toinen iso etu fyysisellä medialla on hinta suhteessa digiin, mikä taas johtuu digitaalisen kaupan suljetusta muodosta konsoleilla. Fyysisen median jakelukulut ovat huomattavasti korkeammat kuin digillä, mutta hinnat ovat toisinpäin, erityisesti uusien pelien kohdalla, koska konsolirautaa valmistavat yritykset ovat luoneet omat suljetut ekosysteemit, missä kaikki kauppa käydään heidän ehdoillaan. Retrossa toki digi on helpommin saatavilla ja useimmiten halvempaa, mikä on sentään hyvä asia meille kuluttajille. Tähän alustan omistajan suljettuun kauppaan voi joskus tulla muutoksia kuluttaja- ja kilpailuviranomaisten suunnalta myös konsoleilla, mutta toistaiseksi tämä on suurin syy itselleni suosia fyysistä tai kuukausimaksuja vuokraamisesta. Esimerkiksi PS5:lle saa Sonyn omatkin pelit fyysisenä hyvin nopeasti alle 30€ kaupoista ja jotain PS4-pelejä saa alle happy hour tuopin hintaan, mutta digipelit ovat törkeän ylihintaisia kautta linjan.