Ostatko pelit digitaalisena vai fyysisenä?

[J.Sunderland]

Itse pyörin juuri taas viikonloppuna useat Tallinnan levykaupat läpi ja ostin uusia vinyyleitä. Ei ole enää Top Ten hengissä, eikä edes Anttila, mutta vinyyli varsinkin elää ja voi hyvin. Meitä kiinnostuneita kuluttajia on markkinalla paljon.

Ja vinyyli on siitä hieno formaatti, että se vuosikymmeniä vanha levy soi edelleen samassa soittimessa, eikä näin ollen vaadita useita eri soittimia hyllyyn.

Miten tämä liittyy konsolipeleihin? Ei mitenkään, niissä fyysinen formaatti on nimenomaan paritettu vain tietyn valmistajan rautaan ja usein jopa vain tämän yhden valmistajan yhteen sukupolveen. Tämä ei voisi olla kauempana enää nimenomaan musiikin fyysisestä kuluttamisesta.

Digitaalisesti voinkin sitten oikeastaan jokaiselle nykyisellä konsolilla pelailla myös vuosikymmeniä vanhoja pelejä, jos joku niitä on vaan tuonut saataville. Esimerkiksi Super Mario Kartin SNES-kasettia en saa soitettua Switchillä, mutta digitaalisesti tuo löytyy Switch Onlinen valikoimasta.

Ja jos fyysisten kopioiden myyminen on kannattava bisnes, niin se ei kuole pois myöskään peleissä. Mutta pelien vertaaminen musiikkiin on todella laiskaa, koska lopulta eroja on huomattavasti enemmän kuin yhtäläisyyksiä.

 

[MarcheM]

Voi olla, sillä kuluttajakäyttäymistä kuitenkin ohjataan tarjonnalla. Jos vuosien ajan vähennetään tarjontaa, niin kuluttajien käytös muuttuu.

Mutta edelleen johtuuko tarjonnan vähentyminen kysynnän puutteesta? Vähän jankkaan, mutta tuskin Gamestop olisi lopettanut toimintaansa Suomessa jos kysyntä olisi ollut riittävää.

Samoin briteissä on nähty, että kun HMV lisäsi fyysisen median tarjontaa ja panosti hinnoitteluun ja valikoimaan, niin ostajien määrät myös nousivat. Lähde: https://www.bbc.com/news/articles/c99wngrw4nxo

Olen kyllä samaa mieltä yllä olevan viestin kanssa että pelit on vähän oma juttunsa. CD:t, DVD:t ja Blu-rayt ovat siitä käteviä että voit laittaa sellaisen melkein mihin vaan levyasemalliseen laitteeseen ja kyllä lähtee pyörimään, joten näiden kanssa ei yllätä että kaupan panostuksella voi saada ostomäärän pieneen kasvuun. Suoratoistopalvelun suurin ongelma, palvelusta poistuvat sarjat ja elokuvat, myös varmasti vaikuttaa ostokäyttäytymiseen tällaisessa.

Pelien digital vs. physical keskustelussa puhutaan kuitenkin vain ostetuista peleistä eikä se digitaalisesti ostettu peli sieltä tililtä katoa.

 

[Mattix]

Minusta peleihin liittyy paljon enemmän kertakäyttökulttuuria kuin vaikka leffoihin tai erityisesti musiikkiin.

Hyvin moni pelaaja pelaa pelin vain kerran läpi tai moninpeliä vain niin kauan kunnes seuraava versio pelistä ilmestyy. Musiikki taas perustuu toistoon ja myös hyvät leffat katsotaan useita kertoja. Silti niidenkin osalta suoratoisto on tehnyt tehtävänsä. Minusta hifin harrastaminen tai kotiteatterit ovat vähentyneet selvästi ja tilalle on tullut nopeaa kertakuluttamista kännykällä tai enintään töllöstä soundbarin kanssa. Fyysisellä medialla tapahtuva digiharrastaminen on aallonpohjassa.

Gamestop sekä moni muu vastaava toimija tulee kokemaan Makuunin ja Filmtownin kohtalon tai sitten ne muuttuvat antikvaareiksi. Tulppana toistaiseksi toimii konsolien suljetut kauppapaikat. Jos tuo muuttuu (ja hinnoittelu samalla), on se fyysiselle pelimedialle kuolinisku.

 

[Jogi]

Minusta peleihin liittyy paljon enemmän kertakäyttökulttuuria kuin vaikka leffoihin tai erityisesti musiikkiin.

Hyvin moni pelaaja pelaa pelin vain kerran läpi tai moninpeliä vain niin kauan kunnes seuraava versio pelistä ilmestyy. Musiikki taas perustuu toistoon ja myös hyvät leffat katsotaan useita kertoja. Silti niidenkin osalta suoratoisto on tehnyt tehtävänsä. Minusta hifin harrastaminen tai kotiteatterit ovat vähentyneet selvästi ja tilalle on tullut nopeaa kertakuluttamista kännykällä tai enintään töllöstä soundbarin kanssa. Fyysisellä medialla tapahtuva digiharrastaminen on aallonpohjassa.

Gamestop sekä moni muu vastaava toimija tulee kokemaan Makuunin ja Filmtownin kohtalon tai sitten ne muuttuvat antikvaareiksi. Tulppana toistaiseksi toimii konsolien suljetut kauppapaikat. Jos tuo muuttuu (ja hinnoittelu samalla), on se fyysiselle pelimedialle kuolinisku.

Silloin kun gamestoppi vielä oli kaupungissa niin tuli ostettua ja vaihdeltua pelejä varmaan 2-3x mitä nykyisin.. gigantin vähentyneet julkkari tarjoukset ovat myös vähentäneet uutuuspelien ostoa. Digimyynti on toki sonyn ja ms ykkös halu kun katteet on huikeat. Ei tässä pitkään mene kun levyasemat häipyy konsoleista.. sitä myöden häipyy iso osa konsolisukupolvien pelijatkumosta, tai no, siinä junassa jatkaa vain aiemman ja nykyisten konsolien digiostajat.

 

[Mattix]

Pelien poistuminen kokonaan digitaalisesta kokoelmasta on yksi konkreettinen uhkakuva jatkossa, kun digitaalinen jakelu tulee entistä suositummaksi ja kauppapaikkojen sanavalinnatkin alkavat viittaamaan johonkin muuhun kuin ostamiseen.

Luulen, että tämä ei suurinta osaa pelaajista haittaa ja siksi se voi myös yleistyä.

 

[shamaniac]

Minusta peleihin liittyy paljon enemmän kertakäyttökulttuuria kuin vaikka leffoihin tai erityisesti musiikkiin.

Hyvin moni pelaaja pelaa pelin vain kerran läpi tai moninpeliä vain niin kauan kunnes seuraava versio pelistä ilmestyy.

Ihan loogisista syistä kun biisit kestää 4 min, leffat 2-3 tuntia ja pelit sen 30-100 tuntia.

Kaikilla varmaan on 4 min biisille, varsinkin kun se usein on vain taustalla mutta jo leffalle annettavat pari tuntia voi olla mietinnän paikka, varsinkin jos aikoo keskittyäkin siihen eikä pitää jonain taustamölynä. Peli taas vaatii aika lailla kaiken huomion ja aikaa reilusti näitä muita enemmän.

Lähtökohtaisestikin siis peleille annetaan enemmän (aikaa ja huomiota), joten vaikka ne pelaisi vain kerran niin aika monesti saa leffan katsoa että pääsee samoihin tunteihin.

 

[Mathael]

Heitän nyt oman lusikkani myös tähän soppaan Onhan peleillä myöskin noin yleisesti "parasta ennen päivämäärä" toisin kuin muusikilla tai leffoilla. Pelit on niin sidottu tekniikkaan eli tämän takia myöskin kertakäyttöviihdettä. Tämä koskee erityisesti yksinpelejä. 10 vuotta on jo pitkäaika peleissä kun taas musiikki on ajatonta Beethooven elää vieläkin.

 

[asin]

Heitän nyt oman lusikkani myös tähän soppaan Onhan peleillä myöskin noin yleisesti "parasta ennen päivämäärä" toisin kuin muusikilla tai leffoilla. Pelit on niin sidottu tekniikkaan eli tämän takia myöskin kertakäyttöviihdettä. Tämä koskee erityisesti yksinpelejä. 10 vuotta on jo pitkäaika peleissä kun taas musiikki on ajatonta Beethooven elää vieläkin.

Mä oon tästä siinä mielessä eri mieltä että tykkään palata myös vanhempiin peleihin. Juuri pelailin timesplitters 2 läpi ja nyt menossa jatko future perfect ja nautin kyllä näistä ihan yhtä paljon kuin aikoinaan.

 

[Mattix]

Ihan loogisista syistä kun biisit kestää 4 min, leffat 2-3 tuntia ja pelit sen 30-100 tuntia.
...
Lähtökohtaisestikin siis peleille annetaan enemmän (aikaa ja huomiota), joten vaikka ne pelaisi vain kerran niin aika monesti saa leffan katsoa että pääsee samoihin tunteihin.

Näinhän se on. Alkuperäinen keskustelu liittyi siihen, että vain diginä jaetut pelit voivat joku päivä lopettaa toimintansa.

Näen, että pelit ovat kertakäyttöisempiä kuin leffat ja musiikki vaikka käytetty aikamäärä on varmasti isompi. Tämä ei ole suurimmalle osalle pelaajia ongelma, koska kun peli on pelattu läpi tai uusin vuosi- tai laitealustageneraatio on julkaistu, ei alkuperäinen peli enää kiinnosta (=aivan sama vaikka häviäisi bittiavaruuteen). Aika harva meistä taitaa pelata yli 10v vanhoja pelejä, osa hädin tuskin edes 5v vanhoja. Lisäksi parhaiden pelien osalta kerätään viimeiset pennit remaster-versioilla, joten esim. GTA V, TLOU jne osalta ei tarvitse murehtia pelaamisen loppumista.

Itse pidän aivan selvänä, että fyysinen pelimedia häviää myös konsoleilta, koska kysyntä tulee häviämään. Tässä tapauksessa luu jää kouraan keräilijöillä ja retropelaajilla. Toivottavasti suljetut kauppapaikat jotenkin avattaisiin, jotta hintatasossa olisi jotain järkeä.

 

[m_vierimaa]

Itse pidän aivan selvänä, että fyysinen pelimedia häviää myös konsoleilta, koska kysyntä tulee häviämään. Tässä tapauksessa luu jää kouraan keräilijöillä ja retropelaajilla. Toivottavasti suljetut kauppapaikat jotenkin avattaisiin, jotta hintatasossa olisi jotain järkeä.

Kyllä. Konsolithan ovat se viimeinen linnake fyysisessä pelimediassa. PC, mobiili ja esim. VR-standalonet pyörivät jo digillä.

 

[shamaniac]

Heitän nyt oman lusikkani myös tähän soppaan Onhan peleillä myöskin noin yleisesti "parasta ennen päivämäärä" toisin kuin muusikilla tai leffoilla. Pelit on niin sidottu tekniikkaan eli tämän takia myöskin kertakäyttöviihdettä. Tämä koskee erityisesti yksinpelejä. 10 vuotta on jo pitkäaika peleissä kun taas musiikki on ajatonta Beethooven elää vieläkin.

En kyllä ymmärrä miten tuo "parasta ennen pvm" koskisi muka erityisesti yksinpelejä kun moninpeleissä ei edes pelkkä tekniikka haittaa vaan jo se että tulee uusi osa samaa teosta. Katsokaa vaikka tällä viikolla tullutta Black Ops 6:sta tai mitä tahansa urheilupelisarjaa. Vanhemmista osista tulee täysin yhdentekeviä monille siinä kohtaa kun uusin osa julkaistaan. Moninpeleillä siis vasta "parasta ennen pvm" onkin.

Yksinpelit on nimenomaan niitä, joissa on jotain järkeäkin pelata vähän myöhemmin kun ei ole (toivottavasti) servuista eikä muista pelaajista millään lailla kiinni.

Sekin on taas vähän vaikea asia vertailla että onko moninpeli edes yksi kokemus vai onko jokainen matsi yksilönsä? Minusta on, joten minun näkemykseni on että moninpeli vain "kestää" esim. satoja tunteja eikä sitä tavallaan pelata uusiksi, koska kokemus on joka kerta hieman erilainen. Juuri siksihän yksinpelejä ei pelata kuin kerran koska koetaan että se on jo kerran koettu, kun taas moninpelejä pelataan sen takia että siinä on aina vähän erilaisia tapahtumia riippuen lukemattomista muuttujista. Toki osa yksinpeleistäkin voi olla tuollaista, joten ei voi täysin niitäkään niputtaa joukkoon, jossa kaikki on koettu kun kerran pelaa kampanjan läpi.

Perinteiset, putkimaiset yksinpelit on toki kertakäyttöisempää kamaa kuin moninpelit mutta sille on syynä juuri se, että toisin kuin elokuva tai musiikkikappale, voi moninpeli tarjota jatkuvasti ihan uusia kokemuksia tai ainakin niitä samoja asioita uudessa järjestyksessä. Ei siis ole oikein mielekästä verrata jatkuvasti muuttuvaa kokemusta muuttumattomampaan kokemukseen.

Mielestäni pelien "kertakäyttöviihteeksi" muuttumisen isoimpia syitä on se, miten paljon ne vievät aikaa pelaajalta. Kai sitä nyt Mariot ja muut vedettiin kymmeniä kertoja läpi kun ne pystyi pelaamaan illassa tai maksimissaan parissa läpi. Samoin pelaamisen järkyttävä runsaus ainakin kohdallani "estää" sen että palaisin kauheasti vanhojen pelien pariin: on liikaa kokematontakin ja aikaa liian vähän. Sama minulla on ollut elokuvien kanssa oikeastaan aina. En muista isompia haluja katsoa mitään elokuvaa uusiksi. Ainoastaan jos joku muu on jo katsomaani leffaa halunnut katsoa tai ei ole ollut muuta tarjolla (terveisin 90-luku ja kolme tv-kanavaa, joissa aina uusintoja). Syynä ihan sama: miksi käyttää aikaa siihen jos sen voi käyttää katsomattomaankin elokuvaan?

Tästä päästään sitten siihen kysymykseen, että jos pelit on kertakäyttöviihdettä, niin onko ihan sama vaikka ne häviää? Minulle vastaus on ilmiselvä. Kyse on taiteesta siinä missä elokuvatkin, paitsi että annan peleillä isomman arvon siinä, miten ne voivat saada paljon paremmin samaistumaan tai tuntemaan tunteita kuin parituntinen elokuva. Eikä toisaalta tarvitse olla edes mitään taidehommaa, vaan ihan puhdas pelaamisen ilokin riittää, tyyliin Celeste tms. Kuka hullu haluaisi että pelit vain häviää ja niitä kulutetaan tietoisesti kertakäyttöisesti? Niin no, ehkä kaikki ne, jotka tekevät jo samaa elokuvien ja musiikin kanssa. Itsekään en enää ole elokuvia ja musiikkia ostanut vuosiin mutta syynä enemmän se, että en niitä edes oikeastaan "kuluta" nykyään kun keskitän vapaa-aikani peleihin - joista saan paljon enemmän.

 

[Mattix]

Tästä päästään sitten siihen kysymykseen, että jos pelit on kertakäyttöviihdettä, niin onko ihan sama vaikka ne häviää? Minulle vastaus on ilmiselvä. Kyse on taiteesta siinä missä elokuvatkin, paitsi että annan peleillä isomman arvon siinä, miten ne voivat saada paljon paremmin samaistumaan tai tuntemaan tunteita kuin parituntinen elokuva. Eikä toisaalta tarvitse olla edes mitään taidehommaa, vaan ihan puhdas pelaamisen ilokin riittää, tyyliin Celeste tms. Kuka hullu haluaisi että pelit vain häviää ja niitä kulutetaan tietoisesti kertakäyttöisesti? Niin no, ehkä kaikki ne, jotka tekevät jo samaa elokuvien ja musiikin kanssa. Itsekään en enää ole elokuvia ja musiikkia ostanut vuosiin mutta syynä enemmän se, että en niitä edes oikeastaan "kuluta" nykyään kun keskitän vapaa-aikani peleihin - joista saan paljon enemmän.

Olipa hyvää pohdintaa koko teksti, kiitos.

Tartun tähän viimeiseen kappaleeseen. Minä saatan olla sellainen hullu, että pelin kertakäyttöisyys riittää. Esim. Fallout 4 kesti pelata reilut 400 tuntia enkä enää ikinä sitä pelaa vaikka se kosketti aika syvästi. Onko se sitten kertakäyttöistä? Ehkä, koska tuo aika meni puolen vuoden aikana ja se oli siinä. Leffoihin ja musiikkiin palaan kyllä, mutta en peleihin. Liian aikaa vievää, koska hyvät pelit kestävät vähintään sen 10-20 tuntia, yleensä 40-80 tuntia. Ei jaksa tehdä toistoja. Toki olisihan se hyvä, että peli olisi tarjolla esim. viisi vuotta, jotta siihen ehtii tarttumaan backlogista huolimatta.

Aikaisemmin syntyi runsas keskustelu, kun ehdotin, että pelit voisivat ihan hyvin olla vuokrattavia ja sitten häviäisivät konsolin kovalevyltä. Minulle kelpaisi hyvin 3-6 kk lisenssi yksinpeleihin, kunhan tämä olisi sitten hinnassa huomioitu. En enää kuluta pelejä niin paljon, että saisin konsolivalmistajien palvelupaketeista haluamaani lisäarvoa eli se ei ole vaihtoehto. Vuokrauksen rinnalla olisi edelleen mahdollisuus ostaa lifetime-lisenssi, jotta pelaamiseen minua intohimoisemmin suhtautuvat eivät repisi hiuksiaan päästä.

 

[templar]

Tästä päästään sitten siihen kysymykseen, että jos pelit on kertakäyttöviihdettä, niin onko ihan sama vaikka ne häviää? Minulle vastaus on ilmiselvä. Kyse on taiteesta siinä missä elokuvatkin, paitsi että annan peleillä isomman arvon siinä, miten ne voivat saada paljon paremmin samaistumaan tai tuntemaan tunteita kuin parituntinen elokuva. Eikä toisaalta tarvitse olla edes mitään taidehommaa, vaan ihan puhdas pelaamisen ilokin riittää, tyyliin Celeste tms. Kuka hullu haluaisi että pelit vain häviää ja niitä kulutetaan tietoisesti kertakäyttöisesti? Niin no, ehkä kaikki ne, jotka tekevät jo samaa elokuvien ja musiikin kanssa. Itsekään en enää ole elokuvia ja musiikkia ostanut vuosiin mutta syynä enemmän se, että en niitä edes oikeastaan "kuluta" nykyään kun keskitän vapaa-aikani peleihin - joista saan paljon enemmän.

Hyvä teksti ja itselläni ihan samat ajatukset. Kuten musiikki, elokuvat yms. pelit ovat paljon muuta kuin pelkkää viihdettä. Ne ovat kulttuuria ja sen preservaatiota tulisi vaalia. Ei kertakäyttöisyydessä ole varsinaisesti mitään pahaa yksilötasolla mutta se kokemus on kuitenkin lopulta subjektiivinen, täytyisi ymmärtää laajempi kuva. Esim. monelle vaikka joku Star Wars episode IV-VI voi olla kertakäyttöinen viihdekokemus mutta tuskin kukaan on sitä mieltä että aivan sama vaikka näitä elokuvia ei olisi enää olemassa kun ovat niin vanhoja ja että tulevat sukupolvet ei niitä pääsisi enää kokemaan. Niillä on aika suuri kulttuurillinen merkitys.

Tämä ei päde edes pelkästään peleihin vaan digitaaliseen mediaan ylipäänsä. Jos käytännössä yksi tai muutama taho/firma päättää teoksen x olemassaolosta, on todennäköistä että se tulee katoamaan ennemmin tai myöhemmin, varsinkin kun kyse on tiukasta bisneksestä.

Yksi esimerkki tulee vielä mieleen: Sanotaan vaikka että 100v päästä yksityisautoilua ei ole olemassa ja ilmapiiri on auto vihamielinen. Päätetään poistaa suoratoistopalveluista kaikki leffat, pelit, e-kirjat, yms. missä esiintyy autoja. Siinä katoaisi aika iso setti tärkeitä teoksia, pois lukien ne fyysiset teokset mitkä on olemassa. Okei, överi esimerkki mutta pointista varmaan saa kiinni miksi täydellinen digitaalisuus ei ole hyvä juttu.

 

[Strooper12]

Tottahan se on että kyllähän tuo kaiken digitalisoituminen luo massiivisia riskejä jos aletaan miettiä kulttuurillista perintöämme.
Sitten kun tulee pysyvä globaali sähkökatko niin kaikki on mennyttä. Voidaan sitten alkaa ihan Aloynaan alkaa keräillä datapisteitä ympäri planeettaa mistä yrittää koota tiedonmurusista historian tapahtumia
Vanha viisaus, 'mikään ei ole pysyvää paitsi muutos'.
Muutos itsessäänhän voi olla mihin suuntaan tahansa - nyt ne on vieneet kaikki eteenpäin jo satojen vuosien ajan.

 

[Raxama]

Heitän nyt oman lusikkani myös tähän soppaan Onhan peleillä myöskin noin yleisesti "parasta ennen päivämäärä" toisin kuin muusikilla tai leffoilla. Pelit on niin sidottu tekniikkaan eli tämän takia myöskin kertakäyttöviihdettä. Tämä koskee erityisesti yksinpelejä. 10 vuotta on jo pitkäaika peleissä kun taas musiikki on ajatonta Beethooven elää vieläkin.

Ei mitään henkilökohtaista tai muutenkaan tarkoita pahaa tällä, mutta onpa kyllä jotenkin todella tunkkanen ajattelutapa että yksinpeleillä erityisesti olisi "parasta ennen"-päiväys kun niillä ei juuri nimenomaan ole. Moninpeleillä on ja se näkyy suljetuissa servereissä ja kahdella kädellä laskettavissa pelaajamäärissä, ja esimerkiksi Destinyn tapauksessa ihan puhtaasti pelistä poistetussa sisällöstä.

Yksinpeleillä nimenomaan ei ole parasta ennen päiväystä. Toki, asian voi ajatella niin että ne on ns. parhaimmillaan julkasun nurkilla koettuna kun 20v vanhoissa peleissä on tottakai ymmärrettävästi omat ongelmansa pelimekaniikkojensa puolesta että ne yksinkertaisesti tuntuu vanhoilta. Mutta siitä huolimatta suuri osa pelimaailman merkkiteoksista alkaa olemaan noin 20v tai ylikin vanhoja, ja siitä huolimatta löytyy porukkaa jotka niitä silti pelailee. Vaatii toki ehkä tietynlaista asennoitumista ettei niissä ole nykypäivän hienouksia, mutta jos tuosta pääsee yli niin sieltä kyllä löytyy sellasia kokemuksia ettei yksinkertasesti voi sanoa että ne olisi jotenkin menneet ajan saatossa pilalle.

Esimerkkinä vaikka ensimmäiset kaksi Baldur's Gatea, ensimmäinen Half Life, ensimmäinen Deus Ex ja vaikkapa ensimmäinen Halo. Olen ite ja tunnen ihmisiä jotka on näistä joitain pelannut hiljattain (n. parin vuoden sisään) ja edelleen kokee että iästään huolimatta ne ovat keskivertoa parempia pelejä tai osa jopa ihan kärkikastia pelien suhteen. Kaikilla ikää yli 20v.

Toki tämä otanta on suhteellisen vinoutunut, koska jokaikinen näistä on vähintäänkin aloitellut pelaamaan videopelejä siinä nurkilla kun nämä teokset on julkaistu. Eli löytyy kokemusta vuosituhannen alun peleistä enemmänkin. Ehkä näitä mainittuja pelejä on epämiellyttävämpää pelata jos on syntynyt suurinpiirtein niillä nurkilla kun GTA V julkaistiin ensimmäisen kerran ja kokemusta löytyy yksinomaan vain nykypeleistä.

Mut ehkä pointtina on se et vaikka itestä tai jostakusta muusta tuntuu et 20v vanhat pelit on yksinkertaisesti liian vanhentuneita pelattavaks ei tarkota sitä että muut ajattelee niin. Se on ihan fine että ite on tota mieltä, mut se ei tarkota sitä et asia on niin mustavalkonen että kenenkään niitä ei kannattaisi edes kokeilla. Ja puoltaahan tuota että porukalla on mielenkiintoa vanhoihin peleihin sekin että aika ahkerasti noita "vanhentuneita" teoksiakin tuodaan nykyalustoille. Vanhat Tomb Raiderit, Soul Reaver 1 ja 2 sekä esimerkiksi System Shock 2 ovat saaneet tai saamassa uudelleenjulkasuja nykyalustoille. Eikä pelimaailmankaan yritykset hyväntekeväisyyttä tee, vaan tarkotus on myös myydä näitä ja tehdä voittoa. Ja näitä on tehty sen verran monta ja tulossa vielä uusiakin, joka ehkä vähän implikoi siihen suuntaan et näitä kohtaan on sen verran kiinnostusta että näitä kannattaa myös tehdä. Ja hyvä niin, ainakin omasta mielestä.

 

[Jirza]

Tämä koskee erityisesti yksinpelejä. 10 vuotta on jo pitkäaika peleissä kun taas musiikki on ajatonta Beethooven elää vieläkin.

Tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Mennäänpäs 10 vuotta taaksepäin, eli vuoteen 2014. Sinä vuonna julkaistiin mm. seuraavia yksinpelejä:
Infamous: Second Son, Dark Souls 2, Sunset Overdrive, Watch Dogs, Far Cry 4 ja Dragon Age: Inquistion. Täysin pelikelpoisia pelejä vielä tänäkin päivänä.

 

[Mathael]

Ei mitään henkilökohtaista tai muutenkaan tarkoita pahaa tällä, mutta onpa kyllä jotenkin todella tunkkanen ajattelutapa että yksinpeleillä erityisesti olisi "parasta ennen"-päiväys kun niillä ei juuri nimenomaan ole.

Tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Mennäänpäs 10 vuotta taaksepäin, eli vuoteen 2014. Sinä vuonna julkaistiin mm. seuraavia yksinpelejä:
Infamous: Second Son, Dark Souls 2, Sunset Overdrive, Watch Dogs, Far Cry 4 ja Dragon Age: Inquistion. Täysin pelikelpoisia pelejä vielä tänäkin päivänä.

En kyllä ymmärrä miten tuo "parasta ennen pvm" koskisi muka erityisesti yksinpelejä kun moninpeleissä ei edes pelkkä tekniikka haittaa vaan jo se että tulee uusi osa samaa teosta. Katsokaa vaikka tällä viikolla tullutta Black Ops 6:sta tai mitä tahansa urheilupelisarjaa. Vanhemmista osista tulee täysin yhdentekeviä monille siinä kohtaa kun uusin osa julkaistaan. Moninpeleillä siis vasta "parasta ennen pvm" onkin.

Älkääs nyt. Pikku trollin heitin kun oli tylsää ja nimenomaan tuosta yksinpelistä kun ajattelin että tämä saa täällä älämölyä aikaan. On sen verran yksinpeli orientoitunutta käyttäjäkuntaa täällä. Vaikka moninpelithan tätä pelimaailmaa kuitenkin pyörittää niin taloudellisesti kuin pelaajamääriltäänkin.

 

[Hulikopteri]

Älkääs nyt. Pikku trollin heitin kun oli tylsää ja nimenomaan tuosta yksinpelistä kun ajattelin että tämä saa täällä älämölyä aikaan. On sen verran yksinpeli orientoitunutta käyttäjäkuntaa täällä. Vaikka moninpelithan tätä pelimaailmaa kuitenkin pyörittää niin taloudellisesti kuin pelaajamääriltäänkin.

Mä jotenkin tykkään, että täällä ja sekä paljon muuallakin on monia yksinpelaajia. Ja niitä on tullut lisää. Onneksi myös tehdään edelleen mahtavia yksinpelejä, joita voi pelata vielä vuosia ja vuosia. Diginä myös, koska tuskin Steam tai PS Store on lähivuosina kaatumassa.

Moninpeleissä on tosiaan tuo parasta ennen päivä. Toki on myös menestyneitä moninpelejä, joita pelataan edelleen.

 

[m_vierimaa]

Jopa 82 % myydyistä PS5-konsoleista sisältää levyaseman. Se on aika paljon, kun muistetaan otsikot muuten digi vs fyysinen-väännöissä pelien osalta. Kuluttajat ovat siis edelleen valmiita ostamaan fyysisiä levyjä, jos heille niitä vielä tarjotaan.

Vertailun vuoksi tuoreimmat Xboxit ovat lähes tasoissa digimallin ja optisen aseman sisältävän mallin osalta (Series X 51 %). Toisaalta tuossa leirissä ei taida muutenkaan olla paineita yhtään minkään myynnistä.

Disc Editions Make Up 82% Of All PS5 Console Sales

Gamers still want the option for discs as over 80% of all PS5 console sales in the US have been for the disc edition.

insider-gaming.com

Tiedä sitten miten yleistä mutta itse omistan muutamia fyysisiä ps4 pelejä joihin kai sais ilmaisen ps5 päivityksen, joten siksi tuo ps5 levyasemalla puoltais hankintaa. Mutta toistaiseksi en ole edes ps5:sta hankkimassa, ja ennen ostoa täytyis varmaan ensin tsekata mihin noita päivityksiä edes tarkalleen saa.

 

[Raxama]

Älkääs nyt. Pikku trollin heitin kun oli tylsää ja nimenomaan tuosta yksinpelistä kun ajattelin että tämä saa täällä älämölyä aikaan. On sen verran yksinpeli orientoitunutta käyttäjäkuntaa täällä. Vaikka moninpelithan tätä pelimaailmaa kuitenkin pyörittää niin taloudellisesti kuin pelaajamääriltäänkin.

Spoileri

Bannien uhalla mennään mut menkööt. Disclaimerina et ei mulla vähemmistöjä mitään vastaan oo et tossa on vähän ikävä sanavalinta sen puolesta.