Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Ostatko pelit digitaalisena vai fyysisenä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja The_Akzu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Tässä taas oiva esimerkki digitaallisuuden "ihanuudesta". LittleBigPlanet 3 lisäosineen vedetään pois myynnistä. Peli on toki jo 10 vuotta vanha, joten esimerkkinä tämä ei ole pahimmasta päästä, mutta tulevaisuudenkuva, jossa fyysistä mediaa ei enää ole ja pelejä voidaan tosta vaan vetää pois sieltä ainoasta kauppapaikasta on aika kurja.
En ole tuon kyseisen pelin osalta tarkastanut mutta muistan joskus lukeneeni että vaikka peli katoaisi kauppapaikalta, niin jossain tapauksissa sen voisi kuitenkin ladata itselleen takaisin oman kirjaston kautta? Vai olenko ihan unia nähnyt?
 
En ole tuon kyseisen pelin osalta tarkastanut mutta muistan joskus lukeneeni että vaikka peli katoaisi kauppapaikalta, niin jossain tapauksissa sen voisi kuitenkin ladata itselleen takaisin oman kirjaston kautta? Vai olenko ihan unia nähnyt?
Yleensähän homma toimii juuri noin, eli peliä ei voi enää ostaa, mutta sen voi silti ladata jälkikäteen. Niin tämänkin pelin osalta.
 
Eikä myöskään ole huomioitu vinoutumia esimerkiksi siinä, että jotkut kaupat yksinkertaisesti eivät enää myy fyysisiä kappaleita. Jos kuluttajalle ei tarjota valintaa, niin eihän se ihme ole jos he ostavat ensimmäisen mikä tulee vastaan.
Onko se vinoumaa jos kaupat ovat lopettaneet pelien myynnin kysynnän vähyyden takia? Ei mielestäni voi suoraan syyttää kauppoja tästä kun kuluttajakäyttäytyminen kuitenkin ohjaa jälleenmyyjien toimintatapoja aika paljon.
 
Onko se vinoumaa jos kaupat ovat lopettaneet pelien myynnin kysynnän vähyyden takia? Ei mielestäni voi suoraan syyttää kauppoja tästä kun kuluttajakäyttäytyminen kuitenkin ohjaa jälleenmyyjien toimintatapoja aika paljon.
Voi olla, sillä kuluttajakäyttäymistä kuitenkin ohjataan tarjonnalla. Jos vuosien ajan vähennetään tarjontaa, niin kuluttajien käytös muuttuu.

Mutta jos kuluttajalle annetaan vaihtoehtoja, jotka ovat laadukkaita ja helposti ostettavissa, he myös ostavat niitä. Esimerkiksi vaikka CD ja LP-myynti, erityisesti artistien kuten Taylor Swiftin kanssa. Fanit eivät enää tyydy vain suoratoistoon, vaan ostavat levyjä kuin viimeistä päivää ja metsästävät erikoispainoksia ympäri maailmaa. Lähde: https://www.billboard.com/music/cha...9-taylors-version-first-day-sales-1235457435/

Samoin briteissä on nähty, että kun HMV lisäsi fyysisen median tarjontaa ja panosti hinnoitteluun ja valikoimaan, niin ostajien määrät myös nousivat. Lähde: https://www.bbc.com/news/articles/c99wngrw4nxo

Mutta jos asiakkailta viedään pois kaikki paikat mistä pelejä/leffoja voi ostaa, niin se pakollakin vääristää markkinoita. Esimerkiksi nyt kun CDON sai viimeisenkin slaaginsa, eikä Amazonistakaan enää kannata tilata älyttömien verojen ja tullien vuoksi, niin kotimaiset markkinat ovat todella pahassa paikassa keinotekoisten vaikuttajien takia.
 
Itse pyörin juuri taas viikonloppuna useat Tallinnan levykaupat läpi ja ostin uusia vinyyleitä. Ei ole enää Top Ten hengissä, eikä edes Anttila, mutta vinyyli varsinkin elää ja voi hyvin. Meitä kiinnostuneita kuluttajia on markkinalla paljon.

Ja vinyyli on siitä hieno formaatti, että se vuosikymmeniä vanha levy soi edelleen samassa soittimessa, eikä näin ollen vaadita useita eri soittimia hyllyyn.

Miten tämä liittyy konsolipeleihin? Ei mitenkään, niissä fyysinen formaatti on nimenomaan paritettu vain tietyn valmistajan rautaan ja usein jopa vain tämän yhden valmistajan yhteen sukupolveen. Tämä ei voisi olla kauempana enää nimenomaan musiikin fyysisestä kuluttamisesta.

Digitaalisesti voinkin sitten oikeastaan jokaiselle nykyisellä konsolilla pelailla myös vuosikymmeniä vanhoja pelejä, jos joku niitä on vaan tuonut saataville. Esimerkiksi Super Mario Kartin SNES-kasettia en saa soitettua Switchillä, mutta digitaalisesti tuo löytyy Switch Onlinen valikoimasta.

Ja jos fyysisten kopioiden myyminen on kannattava bisnes, niin se ei kuole pois myöskään peleissä. Mutta pelien vertaaminen musiikkiin on todella laiskaa, koska lopulta eroja on huomattavasti enemmän kuin yhtäläisyyksiä.
 
Voi olla, sillä kuluttajakäyttäymistä kuitenkin ohjataan tarjonnalla. Jos vuosien ajan vähennetään tarjontaa, niin kuluttajien käytös muuttuu.
Mutta edelleen johtuuko tarjonnan vähentyminen kysynnän puutteesta? :D Vähän jankkaan, mutta tuskin Gamestop olisi lopettanut toimintaansa Suomessa jos kysyntä olisi ollut riittävää.

Samoin briteissä on nähty, että kun HMV lisäsi fyysisen median tarjontaa ja panosti hinnoitteluun ja valikoimaan, niin ostajien määrät myös nousivat. Lähde: https://www.bbc.com/news/articles/c99wngrw4nxo
Olen kyllä samaa mieltä yllä olevan viestin kanssa että pelit on vähän oma juttunsa. CD:t, DVD:t ja Blu-rayt ovat siitä käteviä että voit laittaa sellaisen melkein mihin vaan levyasemalliseen laitteeseen ja kyllä lähtee pyörimään, joten näiden kanssa ei yllätä että kaupan panostuksella voi saada ostomäärän pieneen kasvuun. Suoratoistopalvelun suurin ongelma, palvelusta poistuvat sarjat ja elokuvat, myös varmasti vaikuttaa ostokäyttäytymiseen tällaisessa.

Pelien digital vs. physical keskustelussa puhutaan kuitenkin vain ostetuista peleistä eikä se digitaalisesti ostettu peli sieltä tililtä katoa.
 
Minusta peleihin liittyy paljon enemmän kertakäyttökulttuuria kuin vaikka leffoihin tai erityisesti musiikkiin.

Hyvin moni pelaaja pelaa pelin vain kerran läpi tai moninpeliä vain niin kauan kunnes seuraava versio pelistä ilmestyy. Musiikki taas perustuu toistoon ja myös hyvät leffat katsotaan useita kertoja. Silti niidenkin osalta suoratoisto on tehnyt tehtävänsä. Minusta hifin harrastaminen tai kotiteatterit ovat vähentyneet selvästi ja tilalle on tullut nopeaa kertakuluttamista kännykällä tai enintään töllöstä soundbarin kanssa. Fyysisellä medialla tapahtuva digiharrastaminen on aallonpohjassa.

Gamestop sekä moni muu vastaava toimija tulee kokemaan Makuunin ja Filmtownin kohtalon tai sitten ne muuttuvat antikvaareiksi. Tulppana toistaiseksi toimii konsolien suljetut kauppapaikat. Jos tuo muuttuu (ja hinnoittelu samalla), on se fyysiselle pelimedialle kuolinisku.
 
Minusta peleihin liittyy paljon enemmän kertakäyttökulttuuria kuin vaikka leffoihin tai erityisesti musiikkiin.

Hyvin moni pelaaja pelaa pelin vain kerran läpi tai moninpeliä vain niin kauan kunnes seuraava versio pelistä ilmestyy. Musiikki taas perustuu toistoon ja myös hyvät leffat katsotaan useita kertoja. Silti niidenkin osalta suoratoisto on tehnyt tehtävänsä. Minusta hifin harrastaminen tai kotiteatterit ovat vähentyneet selvästi ja tilalle on tullut nopeaa kertakuluttamista kännykällä tai enintään töllöstä soundbarin kanssa. Fyysisellä medialla tapahtuva digiharrastaminen on aallonpohjassa.

Gamestop sekä moni muu vastaava toimija tulee kokemaan Makuunin ja Filmtownin kohtalon tai sitten ne muuttuvat antikvaareiksi. Tulppana toistaiseksi toimii konsolien suljetut kauppapaikat. Jos tuo muuttuu (ja hinnoittelu samalla), on se fyysiselle pelimedialle kuolinisku.
Silloin kun gamestoppi vielä oli kaupungissa niin tuli ostettua ja vaihdeltua pelejä varmaan 2-3x mitä nykyisin.. gigantin vähentyneet julkkari tarjoukset ovat myös vähentäneet uutuuspelien ostoa. Digimyynti on toki sonyn ja ms ykkös halu kun katteet on huikeat. Ei tässä pitkään mene kun levyasemat häipyy konsoleista.. sitä myöden häipyy iso osa konsolisukupolvien pelijatkumosta, tai no, siinä junassa jatkaa vain aiemman ja nykyisten konsolien digiostajat.
 
Pelien poistuminen kokonaan digitaalisesta kokoelmasta on yksi konkreettinen uhkakuva jatkossa, kun digitaalinen jakelu tulee entistä suositummaksi ja kauppapaikkojen sanavalinnatkin alkavat viittaamaan johonkin muuhun kuin ostamiseen. Kirjaimellisesti kun kyse on sen maksamisesta, että saa pelata peliä niin pitkään kuin palveluntarjoaja niin päättää syystä tai toisesta. Yksi näistä syistä voi olla esimerkiksi lisensointiasiat, mikä puolestaan lisää keskusteluun myös yhden digijakeluun yksinoikeudella liittyvän ongelman. Vaikkei peli poistuisi kokonaan digikirjastosta, voi sen sisältö kuitenkin muuttua mainitusta syystä.
 
Pelien poistuminen kokonaan digitaalisesta kokoelmasta on yksi konkreettinen uhkakuva jatkossa, kun digitaalinen jakelu tulee entistä suositummaksi ja kauppapaikkojen sanavalinnatkin alkavat viittaamaan johonkin muuhun kuin ostamiseen.
Luulen, että tämä ei suurinta osaa pelaajista haittaa ja siksi se voi myös yleistyä.
 
Minusta peleihin liittyy paljon enemmän kertakäyttökulttuuria kuin vaikka leffoihin tai erityisesti musiikkiin.

Hyvin moni pelaaja pelaa pelin vain kerran läpi tai moninpeliä vain niin kauan kunnes seuraava versio pelistä ilmestyy.
Ihan loogisista syistä kun biisit kestää 4 min, leffat 2-3 tuntia ja pelit sen 30-100 tuntia.

Kaikilla varmaan on 4 min biisille, varsinkin kun se usein on vain taustalla mutta jo leffalle annettavat pari tuntia voi olla mietinnän paikka, varsinkin jos aikoo keskittyäkin siihen eikä pitää jonain taustamölynä. Peli taas vaatii aika lailla kaiken huomion ja aikaa reilusti näitä muita enemmän.

Lähtökohtaisestikin siis peleille annetaan enemmän (aikaa ja huomiota), joten vaikka ne pelaisi vain kerran niin aika monesti saa leffan katsoa että pääsee samoihin tunteihin.
 
Heitän nyt oman lusikkani myös tähän soppaan ;) Onhan peleillä myöskin noin yleisesti "parasta ennen päivämäärä" toisin kuin muusikilla tai leffoilla. Pelit on niin sidottu tekniikkaan eli tämän takia myöskin kertakäyttöviihdettä. Tämä koskee erityisesti yksinpelejä. 10 vuotta on jo pitkäaika peleissä kun taas musiikki on ajatonta Beethooven elää vieläkin.
 
Uskallan väittää, että kovin moni uuden musiikin ystävä ei kuuntele paljoakaan Beethovenia. Toisaalta moni uusien pelien ystävä ei välttämättä palaa kovin vanhojen pelien pariin. Molemmista ryhmistä kuitenkin löytynee kohtalainen joukko niitä, jotka ovat kiinnostuneita ns. vanhentuneista teoksista. Ja ihan sama myös leffojen osalta. Henkilökohtaisesti olen varsinkin musiikin ja leffojen osalta paljon kiinnostuneempi vanhoista kuin uusista teoksista. Peleissä jako ei ole ihan niin selvä, vaikka kallistumista retroon koko ajan enemmän onkin huomattavissa.

Itse näkisin tuossa vertailussa siis enemmän yhteneväisyyksiä kuin eroavaisuuksia pelien, leffojen ja musiikin osalta. Jos nyt siis puhutaan pelkästään sisällöstä.
 
Heitän nyt oman lusikkani myös tähän soppaan ;) Onhan peleillä myöskin noin yleisesti "parasta ennen päivämäärä" toisin kuin muusikilla tai leffoilla. Pelit on niin sidottu tekniikkaan eli tämän takia myöskin kertakäyttöviihdettä. Tämä koskee erityisesti yksinpelejä. 10 vuotta on jo pitkäaika peleissä kun taas musiikki on ajatonta Beethooven elää vieläkin.
Mä oon tästä siinä mielessä eri mieltä että tykkään palata myös vanhempiin peleihin. Juuri pelailin timesplitters 2 läpi ja nyt menossa jatko future perfect ja nautin kyllä näistä ihan yhtä paljon kuin aikoinaan.
 
Ylös Bottom