Omalta kohdaltani voin sanoa, että en minä pelejäni säästele itselleni tai edes varsinaisesti uusintapeluuta varten vaan sitä varten jos jälkipolvia joskus kiinnostaa.
Ei mitään hajua toimiiko ne edes silloin tai onko laitteita millä pelata - tai sähköä tai koko maailmaa, saati ihmisiä pelaamassa - mutta minulla on silti jonkinlainen "perintö", jota voi silmäillä muuallakin kuin jossain palvelussa ruudulla.
Ei niillä välttämättä mitään erikoisempaa arvoa ole eikä välttämättä jälkikasvuakaan kiinnosta kuriositeettia enempää mutta ainakin voin osaltani sanoa että kyllä minua on aikuisena kiinnostanut mitä tavaraa ja aarteita vanhemmiltani ja isovanhemmiltani löytyy. Ei niiden tarvitse olla millään lailla edes omaan kiinnostuksen kohteisiin liittyvää että ne voivat olla kiinnostavia.
Kuvittelisin kuitenkin pelikoteloiden ja levyjen olevan kiinnostavampaa kaiveltavaa kuin digidigi, jonka omistajuudesta tai säilyvyydestä ei ole siitäkään takeita. Plus ne on tilien takana, joihin ei pääse jos en ole tunnuksiani hoksannut jakaa ajoissa muille, joten ne häviää sinne ja toimii kenties vain niillä laitteilla, joille ne on jäänyt talteen.
Loppuun todettakoon että onko toisaalta jossain postimerkkien, muumimukien tai muidenkaan keräilyssä sen enempää järkeä? Toki jotkut keräiltävät voi kerätä arvoa (ja osa peleistäkin) mutta aika iso osa keräiltävistä on ihan vain harrastusta varten kerättyä kamaa. Ei sen sen merkittävämpää tarvitse olla.
Ja toisaalta onhan niitä pelihyllyjä mukava itsekin silmäillä ja ihmetellä miten sitä aikaa on ollut kaiken sen pelaamiseen.
