Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Ostatko pelit digitaalisena vai fyysisenä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja The_Akzu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Itsestäänselvää sinänsä joo, mutta esimerkiksi FF XI on edelleen pelattavissa PC:llä SE:n omilla servereillä. Konsolipuolella ymmärrettävästi ei pelaajia riittänyt. Kuten @Ac3way tuolla ylempänä mainitsikin, niin monissa peleissä on melko paljon online-komponenttia yhdistetty yksinpelinkin kanssa siten, että se vaikuttaa merkittävästi peliin servereiden sammuessa, ellei niitä patchata edes jotenkin ja sitä tuskin tulee juurikaan tapahtumaan. Saa nähdä, miten tämä tulevaisuudessa tulee vaikuttamaan peleihin ja pelaamiseen ylipäätään.
En nyt tiedä miten oleellista on ottaa mukaan näitä tapauksia keskusteluun kun jokainen vähänkin enemmän pelaava ymmärtää että palvelimelta pyörivät tai sitä tarvitsevat pelit eivät ikinä voi pelaajan omalla laitteella missään tilanteessa täysin edes olla.

Ja yksinpelit, joihin pakotetaan onlinea, menee aika herkästi boikottiin tai alesta ostoon, ihan kuten digi yleensä. Juuri siksi että miksi maksaisi täyden hinnan kun ei saa täyttä tuotettakaan (tai perinteistä omistajuutta siihen).

Eikä nyt saivarrella siitä että omistaako joku pelin vaiko ei. En minä omista Fiskarsin saksiakaan siinä mielessä että voisin alkaa sitä monistamaan ja myymään mutta sen yhden kappaleen omistan ja saan sitä vapaasti käyttää. Se on sitä omistajuutta mitä voi peleissäkin olla: yhden kopion omistaminen.

Ja jos osa pelistä on servulla tai muualla niin se ei sitten voi ikinä olla samalla tapaa omistettavissa/ostettavissa oleva peli. Se menee jo vuokrauksen suuntaan.

Niin, mikä on "mitenkään" omistamista? Onhan näitä pelejä voinut levyllä ostaa ja se on sinänsä ollut äkkiseltään ajateltuna hyvinkin samansuuntainen asia kuin kauppapaikoilta vedetyt digital only -pelit. Toki MMORPG:t ovat kk-maksullisia fyysiestä julkaisusta huolimatta, mutta MAG ei sitä ollut vaan ihan kertaluontoisesti maksettu peli. Maksoit pelin käyttöoikeudesta ja palveluntarjoaja lopetti kyseisen palvelun tarjoamisen sopivaksi katsomallaan hetkellä. Sait kuitenkin edelleen omistaa pelikotelon sisältöineen, joten jotain konkreettistakin jäi lapaan kuitin ja mahdollisten trophyjen tms lisäksi.
Omistaminen on aika selkeä konsepti, josta annoin jo ylempään esimerkin. Samoin ehdin jo kirjoittaa esimerkin siitä mikä ei ole omistamista.

Kaikki servuilta edes osittain pyörivät tai sitä tarvitsevat pelit ei ikinä voi olla asiakkaan täysin omistettavissa. Niissä siis maksetaan käytöstä eli vuokrataan peli joko kerralla (niin kauaksi kuin systeemit pyörii) tai kk-maksulla.

Yhä minusta on vähän turha ottaa noin selkeästi eroavia tapauksia edes mukaan keskusteluun omistajuudesta.

Samaan hengenvetoon voi tietysti todeta, että online only -peleissä nykyaikana varmaan jo varsin moni, ainakin aikuinen, osaa olettaa, että konsolipuolella meno loppuu suurella todennäköisyydellä viimeistään 10-15 v sisällä julkaisusta ja todennäköisesti jo selvästi aiemmin.
Juuri tämän ymmärtämisen vuoksi ei noita kannata edes keskustelussa pyöritellä mukana. Moninpelit periaatteessa vuokrataan. Tai ainakin se osa, mikä vaatii muutakin sisältöä mitä pelaaja omalle laitteelleen saa.

Omistamista on sitten se kun pelaaja saa pelin laitteelleen ja voi pelata peliä vaikka täysin offlinessä. Sekin on vielä ihan ok - ellei jopa vain parempi - että voi pelata offlinessa ilman turhia online-taakkoja. Eli peli toimii "vajaana", jolloin vaikka jotkin online-kytkyt jää pois.
 
No eipä tuossa isoa menetystä taida tulla kun takana Ubisoft ja peli näyttää uusiin kuoriin käärityltä Far Cry:lta.

Voi siis olla ihan hyväkin peli mutta ärsyttävä Ubin meininki mukana että sen pelit on koko ajan lähempänä toisiaan. Pelaat yhtä ja olet ainakin osittain pelannut aika montaa muutakin.

Eikä kustannustehokkuudessa sinänsä vikaa mutta se tekee peleistä aika geneerisiä ja nähtyjä.
 
Tottakai näin ja se siis tässä onkin se mielenkiintoinen kysymys, että onko se kuluttajasuojan osalta riittävä ponnistus, että näin mainitaan. Edelleen, Google tosiaan hyvitti juuri kaikki ostokset, kun he sulkivat Stadian.
Taisi olla Googlelta vain halvempi ratkaisu, jottei polta siltojaan jokaisen pelifirman suuntaan.
Tämä on kaikkiaan aika hämmentävä keissi. Löysin yhden Youtube-videon, jossa tätä ihmetellään. Joissain versioissa tämän pelin kansitaiteesta sekä PS5- että Xbox-versiossa sanotaan, että Internet-yhteys vaaditaan pelin asennukseen.

Oletettu todennäköisesti, että peliin tulee Day 0 -päivitys?
 
Kuinka pienelle lapselle ajattelit Alan Wake 2:n ostaa joululahjaksi? Kyseisestä pelistä kai kuitenkin puhuttiin ja siitä olisiko vaikutuksia, kun ei pysty kuusen alle lahjana laittamaan.
No itse asiassa puhuin tuossa kohtaa yleisesti koska koin että oltaisiin puhuttu yleisesti lahjakorteista ja fyysisenä ostamisista eikä välttämättä pelkästään yhden pelin kohdalla. Kai tuosta viestistäni myös huomasi etten puhu Alan Wakesta koska viittasin useaan kertaan Marioon :D

Itse olin jo lapsena kasarin alussa tosi onnellinen, kun sain lahjoina välillä lahjakortteja, vaikkapa urheiluliikkeeseen. Sain sitten ostaa juuri sellaiset luistimet, tai lätkämailan kuin halusin.
Minulle taas oli tärkeää että sain lahjani nimenomaan jouluna paketista enkä sitten joskus lahjakortilla myöhemmin. Plus että olen kotoisin pienestä kylästä, jossa mitään lahjakortteja ollut(?), joten kaupunkiin pääsyä olisi saattanut joutua odottamaan ties kuinka kauan. Tai en toisaalta tiedä oliko silloin kylän kaupoissa lahjakortteja mutta ei niissä valikoimaa kyllä sen vertaa ollut että olisi lahjakortilla ihmeitä tehnyt.

Eikä kyllä lahjakortit ole koskaan ollut mikään juttu missään juhlissa missä minä olen ollut. Tavaraa ne lahjat on minun käsitykseni mukaan pääosin aina ollut ja jos lahjakortteja on ollut niin aikuisten juhlissa sitten. Tai jos ei tavaraa niin suoraan seteleitä eikä lahjakortteja.

Oma 10-vuotias poikani, joka pelaa varsin paljon tabletilla, on halunnut välillä lahjaksi Applen lahjakortteja, ja hänen kaveriporukoissa on usein samanlaisia toiveita ja myös ostettuina erilaisia pelilahjakortteja synttäreillä lahjoina näkynyt.
Ei täällä ole yhtään 10-vuotiasta vielä eikä lahjakortteja ole koskaan käytetty tai niistä mitään tiedetä, joten pettymys olisi. Voin sanoa näin jo sen kautta että myös raha on pettymys vaikka isompi kyllä tajuaa rahan arvon ja käytön mutta lapsille se nyt usein on se juttu saada se toivottu lahja eikä väline sen hankkimiseen.

Ja siitä se kyse nyt oli, eli jos on joku tarkka toive, niin varmasti on ihan kiva että kuusen alta tai pukin pusseista se löytyy.

Muistan kun sain yläasteikäisenä lapun, jossa luki että "sinulle on ennakkovarattu PS2, jonka julkaisu on myöhästynyt". Ei paljon lämmittänyt ja olisin ottanut melkein mitä tahansa muuta, millä olisin tehnyt heti siinä jouluna jotain kuin jonkin lupauksen saada lahja jossain kohtaa.

Toki noiden kauppapaikkojen kortit mahdollistaa oston heti mutta en ole ainoa, jonka olen kuullut sanovan että lahjakortit eivät ole paras lahja varsinkaan lapsille. Se on sellainen "kylmä" aikuisen lahja, joita monet aikuisetkaan ei halua ostaa toisille aikuisille.

Yhä itse ottaisin mieluusti rahaa ja lahjakortteja roinan sijaan mutta puhun nyt yleisemmin siitä mitä olen kuullut, nähnyt ja kokenut. Aika yleistä tuntuu olevan että se todellinen asia on siellä eikä joku oravannahka sen hankkimiseen.

Ehkä teillä toisin, mutta ainakin meillä ovat lahjakortit olleet superhyviä ja toivottuja lahjoja jo useamman vuosikymmenen yli. Ja siis jo lapsina näin. Ja noissa lahjakorteissahan on myös se etu, ettei voi saada vaikka samaa peliä kahteen kertaan vahingossa.
Lahjakorteista tykkään itse, kuten rahastakin (saa lähettää) mutta kuten jo kirjoitin niin puhun taas yleisemminkin asiasta. Varmasti ne lahjakortit myöhemmällä iällä alkaa olemaan myös lapsille mieluisampia mutta kuten jo alunperin sanoin niin mitä pienempi lapsi niin sitä tärkeämpi että siellä on oikeasti se toivottu asia eikä mikään "tällä saat sen toivomasi asian, ole hyvä"-kortti.
 
No itse asiassa puhuin tuossa kohtaa yleisesti koska koin että oltaisiin puhuttu yleisesti lahjakorteista ja fyysisenä ostamisista eikä välttämättä pelkästään yhden pelin kohdalla. Kai tuosta viestistäni myös huomasi etten puhu Alan Wakesta koska viittasin useaan kertaan Marioon :D


Minulle taas oli tärkeää että sain lahjani nimenomaan jouluna paketista enkä sitten joskus lahjakortilla myöhemmin. Plus että olen kotoisin pienestä kylästä, jossa mitään lahjakortteja ollut(?), joten kaupunkiin pääsyä olisi saattanut joutua odottamaan ties kuinka kauan. Tai en toisaalta tiedä oliko silloin kylän kaupoissa lahjakortteja mutta ei niissä valikoimaa kyllä sen vertaa ollut että olisi lahjakortilla ihmeitä tehnyt.

Eikä kyllä lahjakortit ole koskaan ollut mikään juttu missään juhlissa missä minä olen ollut. Tavaraa ne lahjat on minun käsitykseni mukaan pääosin aina ollut ja jos lahjakortteja on ollut niin aikuisten juhlissa sitten. Tai jos ei tavaraa niin suoraan seteleitä eikä lahjakortteja.


Ei täällä ole yhtään 10-vuotiasta vielä eikä lahjakortteja ole koskaan käytetty tai niistä mitään tiedetä, joten pettymys olisi. Voin sanoa näin jo sen kautta että myös raha on pettymys vaikka isompi kyllä tajuaa rahan arvon ja käytön mutta lapsille se nyt usein on se juttu saada se toivottu lahja eikä väline sen hankkimiseen.

Ja siitä se kyse nyt oli, eli jos on joku tarkka toive, niin varmasti on ihan kiva että kuusen alta tai pukin pusseista se löytyy.

Muistan kun sain yläasteikäisenä lapun, jossa luki että "sinulle on ennakkovarattu PS2, jonka julkaisu on myöhästynyt". Ei paljon lämmittänyt ja olisin ottanut melkein mitä tahansa muuta, millä olisin tehnyt heti siinä jouluna jotain kuin jonkin lupauksen saada lahja jossain kohtaa.

Toki noiden kauppapaikkojen kortit mahdollistaa oston heti mutta en ole ainoa, jonka olen kuullut sanovan että lahjakortit eivät ole paras lahja varsinkaan lapsille. Se on sellainen "kylmä" aikuisen lahja, joita monet aikuisetkaan ei halua ostaa toisille aikuisille.

Yhä itse ottaisin mieluusti rahaa ja lahjakortteja roinan sijaan mutta puhun nyt yleisemmin siitä mitä olen kuullut, nähnyt ja kokenut. Aika yleistä tuntuu olevan että se todellinen asia on siellä eikä joku oravannahka sen hankkimiseen.


Lahjakorteista tykkään itse, kuten rahastakin (saa lähettää) mutta kuten jo kirjoitin niin puhun taas yleisemminkin asiasta. Varmasti ne lahjakortit myöhemmällä iällä alkaa olemaan myös lapsille mieluisampia mutta kuten jo alunperin sanoin niin mitä pienempi lapsi niin sitä tärkeämpi että siellä on oikeasti se toivottu asia eikä mikään "tällä saat sen toivomasi asian, ole hyvä"-kortti.
Menet ohi sen mitä kirjoitin. Meillä tuo nyt 10-vuotias poika nimenomaan on itse halunnut lahjakortteja lahjaksi. Näin teki jo silloin kun oli vielä 8-vuotias, ja sama homma on jatkunut tähän päivään asti, enkä usko, että loppua on ihan heti näköpiirissä. Merkittävämpi asia tekstissäni oli kuitenkin se, että sama homma on ollut hänen kaveripiirissään erittäin suosittua. Se on tullut nähtyä viime vuosina, kun on tullut lukuisia synttärijuhlia kierrettyä, ja lähes jokaiseen on lahjavinkkinä tullut yhtenä vaihtoehtona jonkin sortin lahjakorttia. Ja sitten lopullisina lahjoina on usein näkynyt montakin lahjakorttia yksittäiselle synttärisankarille. Ovat olleet nimenomaan toivottuja lahjoja ja ilon tuojia omalta osaltaan, kuten toki useimmat lahjat yleensäkin.

Lisäksi omat kokemukset sieltä 10-vuotiuuden molemmin puolin ovat samanlaisia. Eli itse sain useinkin lahjaksi lahjakortteja, ja olin niistä aina todella iloinen. Pettymyksiä taas tuli välillä yllätyksenä saaduista lahjoista, kun eivät olleet joskus ollenkaan tarvitsemiani, tai eivät muutoin mieleisiä. Ja vertailukohdaksi vielä se, että tuolloin asuin itsekin pienessä maalaiskylässä (6-15 -vuotiaana), ja siellä saivat muutkin lapset varsin usein lahjakorttejakin lahjoiksi, ja olivat kyllä aina toivottuja lahjoja. Toki täsmälahjoja saatiin useammin, ja niihin oltiin yleensä tyytyväisiä, mutta joukkoon mahtui myös välillä pettymyksiä.

Näiden eri aikakausien, erilaisten paikkakuntien sekä lukuisien eri lasten kokemusten perusteella uskallan väittää, että lahjakortit ovat useille lapsille erittäin sopivia ja toivottuja lahjoja. Toki riippuu aina yksilöstä, mutta minusta alkaa vaikuttaa siltä, että olet itse yksilönä aika lukittu tiettyyn asetelmaan. Varmaankaan sinun mielestäsi eivät lahjakortit siis ole hyviä lahjoja lapsille. Mutta mielestäni silläkään ei silloin ole merkitystä mitä mieltä aikuinen on, jos se lapsen toivottu lahja on nimenomaan lahjakortti. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että sellainen tilanne ei todellakaan ole harvinainen.
 
Viimeksi muokattu:
Menet ohi sen mitä kirjoitin.
Niin menenkin koska käsittelin jo alunperin asiaa pienempien lasten ja omien kokemusteni kautta.

Ymmärrän totta kai että muilla voi olla tilanne eri ja lapsetkin eri ikäisiä. Mutta minun pointtini oli yhä se että mitä pienempi lapsi niin sitä konkreettisempi sen lahjan pitää olla. Silloin se "tyhmä lappu" ei riitä, oli se sitten lahjakortti tai seteli. Se lahja halutaan jouluna paketista eikä niin että paketissa on joku lippulappu, jonka idea pitää ehkä ensiksi selittää pienelle lapselle ja sitten vielä erikseen käydä se muuttamassa varsinaiseksi lahjaksi.

Meillä tuo nyt 10-vuotias poika nimenomaan on itse halunnut lahjakortteja lahjaksi. Näin teki jo silloin kun oli vielä 8-vuotias, ja sama homma on jatkunut tähän päivään asti, enkä usko, että loppua on ihan heti näköpiirissä.
Niin, totta kai mitä isompi lapsi on ja/tai enemmän lahjakorteista ja rahasta ymmärtää, niin sitä paremmin se toimii myös lahjana.

Merkittävämpi asia tekstissäni oli kuitenkin se, että sama homma on ollut hänen kaveripiirissään erittäin suosittua. Se on tullut nähtyä viime vuosina, kun on tullut lukuisia synttärijuhlia kierrettyä, ja lähes jokaiseen on lahjavinkkinä tullut yhtenä vaihtoehtona jonkin sortin lahjakorttia. Ja sitten lopullisina lahjoina on usein näkynyt montakin lahjakorttia yksittäiselle synttärisankarille. Ovat olleet nimenomaan toivottuja lahjoja ja ilon tuojia omalta osaltaan, kuten toki useimmat lahjat yleensäkin.
Juu, en epäile etteikö näin olisi mutta puhumme aika eri asioista tai näkökulmista. Myös vanhempien osalta suhtautuminen rahaan ja lahjakortteihin lahjoina varmasti vaihtelee suuresti, kuten jo kirjoitin.

Pettymyksiä taas tuli välillä yllätyksenä saaduista lahjoista, kun eivät olleet joskus ollenkaan tarvitsemiani, tai eivät muutoin mieleisiä.
Joo, krääsä vain sen takia että jotain pitää olla, on todella tympeää. Oli saaja sitten lapsi tai aikuinen. Se krääsän idea kuitenkin on myös se että se on usein jotain todella halpaa kamaa, joka olisi lahjakorttina ehkä viisi euroa. Sillä ei paljoa juhlita.

Siinäkin on yksi syy miksi lahjakorttia ei monet suosi: rahana tai lahjakorttina tuntuu että pitäisi olla reilumpi summa kuin mitä tavarana.

Ja yhdyn siihen kyllä itsekin: 60 euron peli tuntuu paremmalta lahjalta kuin 60 euron lahjakortti, joka tuntuu pieneltä summalta vaikka on ihan sama kuin mitä pelikin. Se on outo ajatus mutta noin sitä silti ajattelee.

Näiden eri aikakausien, erilaisten paikkakuntien sekä lukuisien eri lasten kokemusten perusteella uskallan väittää, että lahjakortit ovat useille lapsille erittäin sopivia ja toivottuja lahjoja.
Nykyaikana nuo lienevät tosiaan yleisempiä ja suositumpia kun niitä on joka kaupan kassat täynnä. Siellä on jokaisen pelikonsolin kauppapaikan kortit, Googlen, Applen, Spotifyn ja kaiken mahdollisen lahjakortit.

Ei tuollaista ennen ollut samalla tapaa koska ei ollut edes suurinta osaa noista mainituista olemassa. Silloin oli kauppakohtaisia lahjakortteja eikä ainakaan itseä joku S-ryhmän lahjakortti olisi kauheasti lämmittänyt jos vaihtoehtona olisi ollut PS1-peli heti paketista käteen.

Toki riippuu aina yksilöstä, mutta minusta alkaa vaikuttaa siltä, että olet itse yksilönä aika lukittu tiettyyn asetelmaan.
Jokainen toki on omiensa kokemustensa "vanki". Enkä siis ole tässä julistamassa mitään yleistä virallista totuutta mutta silti pidän kiinni siitä ydinpointistani: mitä pienempi lapsi, niin sitä konkreettisempi sen lahjan olisi hyvä olla. Lahjakortti tai raha ei sitä ole ja täten se ei ole pienelle lapselle paras vaihtoehto.

Mitä isompi ja mitä enemmän ymmärtää niiden päälle niin sitä sopivampi lahja. Monien mielestä silti raha tai lahjakortti lienee tietyllä tapaa tunteeton lahja. Sellainen, mikä ostaa kun ei tunne saajaa tarpeeksi hyvin tai tiedä tämän haluja, tarpeita tai toiveita.

Ja yhä siis itse ottaisin mieluusti rahaa ja lahjakortteja. Itse en kuitenkaan niitä juuri noista mainitsemistani syistä mielelläni osta. Ajatuksella valittu lahja on parempi ja raha tai lahjakortti on vasta vaihtoehto jos ei oikeasti keksi muuta tai se on se toivottu vaihtoehto.

Varmaankaan sinun mielestäsi eivät lahjakortit siis ole hyviä lahjoja lapsille. Mutta mielestäni silläkään ei silloin ole merkitystä mitä mieltä aikuinen on, jos se lapsen toivottu lahja on nimenomaan lahjakortti. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että sellainen tilanne ei todellakaan ole harvinainen.
Jaa, juuri kirjoittelin tuohon ylös tästä samasta mutta eri näkökulmasta. Sinä siis käsittelet asiaa sen kautta että toive on lahjakortti? Ei silloin tietenkään ole mitään syytä asiaa edes miettiä. Minä käsittelin asiaa siltä kantilta että toivomus on vaikkapa "uusi Mario", jolloin sinne ostetaan se uusi Mario eikä lahjakorttia "Mario-kauppaan".

Käsittelin asiaa myös yleisemmin, ilman että on mitään lahjatoiveita, jolloin myös harkittu, konkreettinen lahja on mielestäni parempi kuin lahjakortti, joka on "tunteettomampi" vaihtoehto.

Mutta tärkeintä tietysti on että lahja olisi tarpeellinen ja/tai toivottu eikä väkisin ostettua roinaa. Lahjakortti tai raha on siinä kohtaa paljon parempi vaihtoehto kuin lahja, jolla ei ehkä tee yhtään mitään.

PS. Eikä lahjakortitkaan aina ratkaise sitä ongelmaa että lahja onkin turha. Minä sain jonkun hierontalahjakortin eikä kiinnosta tippaakaan käydä sitä käyttämässä. Lisäksi se on nimellä, joten siitä ei hyödy kukaan mukaan.
 
Viimeksi muokattu:
Pidän tärkeänä että voin pelata aiempia pelejä myöhemmin, näin esimerkkinä Alundran pelasin läpi reipas 20v ostamisen jälkeen, yli kymmenen vuotta meni myös Metroid Primeen ja Alan Wakeen. :D Tilauspalveluissa on isompi riski että pelit poistuvat sieltä kun sovittu vuokrakäyttö loppuu, riippuen mikä sopimus siellä on taustalla. Toki aina joskus niin käy digipeleillekkin lisenssien raukeamisen vuoksi, yleensä kuitenkin ostetut saa vielä ladata, joten se ei niin haittaa.

Mutta sinänsä tämä ei minulla vaikuta fyysinen vs. digitaalinen vääntöön, vaan olen vahvasti ostellut digipuolta viime vuodet.
 
Ubisoftin puolelta kommenttia pelien omistamiseen. Tai pikemminkin siihen, että siellä toivotaan pelaajien luopuvan tulevaisuudessa omistusoikeudestaan:

Omistaminen on niin 90-lukua. 10 vuoden päästä pelit on pelkästään tuntiveloituksella ja mikromaksut sekä battle passit toki päälle, ei niistä ole mitään syytä luopua.
 
Varmasti Ubisoftin kokoiset lafkat tekee kaikkensa että striimaukseen siirryttäisiin täysin pelien osalta, bisnes mahdollisuudet on siinä varmasti niin paljon paremmat. CD/DVD vs. striimauspalvelut on sikäli hyvä esimerkki, sillä käsittääkseni suoratoistopalvelut on melkoisia rahasampoja nykyisin.

Riippuu täysin millainen kuluttaja on, tämän voi nähdä hyvänä tai huonona juttuna. Itse en juurikaan leffoja/sarjoja hirveästi katso mutta jos katson niin se on yleensä jotain specifiä. Niitä harvoja kertoja kun on ollut kokeilussa joku palvelu (ehkä 1kk kerran kahdessa vuodessa) niin tullut todettua että se mitä haluaisi katsoa, on joko poistunut palvelusta tai siirtynyt ylemmän maksumuurin taakse yms. Ylipäänsä suoratoistopalvelut on selkeästi muuttunut enemmän siihen malliin että kokeillaan paljonko kuluttajilta voidaan rosvota ennen kuin tulee raja ylittyy. Mikromaksuja toisten maksujen takana. Eittämättä tätä myös isot pelilafkat tavoittelevat.

Yhtä kaikki, leffat/sarjat/musiikki yms. on muuttunut enemmän ja enemmän kertakäyttökulttuuriksi ja mikäli se on ok niin striimaus on varmasti siihen paras vaihtoehto. En vain toivoisi pelien siirtyvän täysin samaan kertakäyttökulttuurin-muottiin, mitä juurikin esim. Ubisoft edustaa hyvin vahvasti McDonalds liukuhihna peleillään.

Onneksi on indie scene ja fyysiset retro pelit (jotka on aina hyvä sijoitus kohde kultaharkkojen ja metsäpalstan lisäksi!), joiden parissa me muutosvastaiset vanhat kävyt voimme touhuta.
 
Ubisoftin puolelta kommenttia pelien omistamiseen. Tai pikemminkin siihen, että siellä toivotaan pelaajien luopuvan tulevaisuudessa omistusoikeudestaan:

Ubisoft: "Kuluttajien on totuttava siihen etteivät he omista pelaamiaan pelejä"
Minä: "Ubisoftin on totuttava siihen etten maksa vuokraamisesta lähellekään samoja hintoja mitä fyysisistä peleistä - jos maksan ollenkaan"
 
Kovasti myös näyttää siltä, että tilauspalveluilla alkaa olla sellainen vaikutus pitkässä juoksussa kuin miksi niitä välttelenkin.

Digitalisaatio ei riipu tilauspalveluista, eikä esimerkiksi Alan Wake II ja Baldurs Gate 3 ole olleet missään tilauspalvelussa, mutta niiden koteloita et ole löytänyt siltikään Walmartista.

Myyntiähän myös tämä Bethesdan uusi IP teki, kun Starfield oli esimerkiksi Steamin kolmanneksi eniten tuottanut peli viime vuonna ja menestyi hyvin myös konsolilla vuoden myydyimpien pelien listoilla. Toki digitaalisen myynnin osuus on ollut isossa roolissa, mutta niinhän se näinä aikoina on.
 
Itse näen vähän turhana fyysisen julkaisun peleille jotka tulevat GamePassiin. Tai ainakin niiden myynti tulee olemaan huomattavasti pienempää
Näinhän se on. Ja vissi ero esim. Alan Wake II:een on se, että Alan Wakea pääsi julkaisussa pelaamaan halvimmillaan noin 38 eurolla, kun taas Hellblade 2:sta pääsee pelaamaan ilman lisämaksua tai vaihtoehtoisesti uutena tilaajana 11 eurolla. Jos vielä sopivasti sattuu joku tarjous olemaan päällä, niin Game Pass -tilaus saattaa olla halvempikin.

Tässä digiversioiden keskustelussa on kokoajan ollut pelien hinta yksi iso tekijä. Siihen Game Pass on lääke. Toki edelleen muut fyysisen version edut on olemassa, mutta julkaisussa Game Passiin tuleva peli vs. täysihintainen digi-only julkaisu. Siitä on aika helppo löytää voittaja.
 
Minusta Game pass voi myös lisätä fyysisten pelien myyntiä, koska moni tutustuu peleihin Game Passin kautta ja sitten, jos peli miellyttää, haluavat hankkia pelin myös itselleen.
Tekee se varmasti sitäkin.

Tästä tuli mieleen viime aikainen Ubisoft+ kokeiluni. Pelasin 17,99€ hintaan läpi niin uuden Avatarin kuin AC Miragen. Molemmista on olemassa fyysinen versio, mutta tässä hinta vei minut digin suuntaan. Silti saatan jommankumman tai vaikka molemmat joskus tulevaisuudessa ostaa omaksi, esim. fyysisenä.
 
Ubisoftin pelit onneksi tulevat lähes aina nopeasti alelaarin vakiotavaraksi, eli tämä kaksoisstrategia on kuluttajan kannalta erittäin hyvä. En tiedä sitten Ubisoftin kantaa. Sehän julkaisee peleistä aivan sairaan kalliita ultimaattisia erikoisversioita, jotka eivät sitten yleensä ole sisällöltään kovin erilaisia peruspeliin nähden. Jos kuluttajat oppivat kiertämään Ubisoftin rahastuskikat, silloin ehkä voitot vähenevät. Minusta tuo ultimaattiversioilla huijaaminen on yksi suurimmista syistä, miksi en pidä Ubisoftin strategiasta ja sitten he itse antavat mahdollisuuden sen kiertämiseen tilauspalvelun avulla. Aika ristiriitaista.

Niin ja vaikka usein Ubisoftia haukunkin, minulla on suunnilleen kaikki Ubin pelit, jotka vähänkään kiinnostavat ja iso osa nimenomaan fyysisinä, vaikka yleensä suosin enemmän digitaalista ostamista.
 
Tämä huono suunta siis jatkuu Alan Wake 2:n ja kumppaneiden jälkeen. Kovasti myös näyttää siltä, että tilauspalveluilla alkaa olla sellainen vaikutus pitkässä juoksussa kuin miksi niitä välttelenkin.
On kyllä surkea suunta. Microsoftillahan tuo on vielä yleistä digiin siirtymistä ymmärrettävämpää kun siellä on Game Pass. Mikäli pelaa Xboxilla, niin miksi ostaa fyysistä versiota, jos levyllä ei peliä edes ole ja saman pelin saa pelattua GP:n kauttakin.

Tätä kehitystä tuntuu nyt jarruttavan ainakin yksinoikeuspelit. Siis Nintendon ja Sonyn, sillä ne eivät ole pelejään ainakaan vielä latauspalveluihin (heti julkaisussa ainakaan) laittaneet. Siinä kohtaa kannattaa vielä fyysisiä "roikuttaa" mukana.

Tosin en ymmärrä miksi vaikka Tchia! ja Ghostrunnerit kannattaa tai voi julkaista fyysisinä mutta Alan Wake II ja Baldur's Gate 3 ei. Enkä laske BG3:n omaa fyysistä nyt mukaan koska se on niin suppea julkaisu että pelkät toimituskulut on 20 euroa lisähintaa sen sijaan että saisi kuten normaalisti saa fyysisen pelin kaupasta tai tilattuna. Tietty AW II:n kohdalla oli kyse varmasti ihan siitä että päätettiin niin ja that's it. En tiedä mikä oli logiikka BG3:n kanssa. Mutta joka tapauksessa: paska suunta on.
 
Ylös Bottom