Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Ostatko pelit digitaalisena vai fyysisenä?

No just! Alan Wake 2:han on perinteinen juonellinen yksinpeli, jonka olisi voinut nopeasti löytää käytettynä kohtuu hyvään hintaan, mutta ei sitten. Peli kyllä ostetaan, mutta vasta reilussa alessa. Ehkä hyvällä tuurilla jo mustana perjantaina. Ikinä en ole toivonut Remedylle mitään pahaa, koska kyseessä on ollut itselleni rakkain kotimainen pelitalo, mutta nyt oikeasti toivon, että Alan Wake 2:n myynti sakkaisi sen verra, että se kertoisi maailmalle, että only digi julkaistavat pelit ei kannata. Todella typerä ratkaisu!
 
No kyllä minä tuon ainakin koe kostamiseksi mutta ehkä se olen sitten vain minä.
En minä ainakaan ajattele sitä kostamisena. Se on minulle kuluttajana keino vaikuttaa. Käytännössä ainoa keino. Jos ostaisin pelin julkaisussa täyteen hintaan, niin sekin on vaikuttamista. Se kertoo julkaisijalle, että olipa Digital Only hyvä päätös. Ja tiedän kyllä taistelevani tuulimyllyjä vastaan, mutta ostokäyttäytyminen on edelleen se ainoa tapa vaikuttaa.
Eipä tietenkään kukaan ole mitään velkaa mutta mielestäni pelintekijöitä pitäisi palkita siitä, jos he tekevät hyvän, laadukkaan tuotteen eikä rankaista siitä, että tätä peliä ei nyt julkaista, kun digitaalisena enkä saa muovinpalaa pölyttymään hyllyyn. Mutta joo, eiköhän meikäläisen mielipide asiasta ole tullut nyt selväksi niin en täytä ketjua enempää tällä offtopicilla.
Pelintekijöitä on hankala palkita, jos julkaisija töpeksii edessä.

Saadaan odotettu peli diginä 60€, niin ei kelpaa, mutta jos tulisi levyllä tuohon hintaan ja diginä 80€, niin tuskin kukaan valittaisi :D
Listasit kaksi huonoa vaihtoehtoa. :D

Mutta kuten on nähty, fyysinen on usein ollut onneksi heti julkaisussa Gigantissa tai jossain alta 80 euroa. Välillä reilustikin alle. Nyt Alan Waken kohdalla tämä kauppojen välinen kilpailu poistuu yhtälöstä, vaikka onneksi peli lähtöhinnaltaan tällä kertaa halvempi onkin. Kun peli on myynnissä useammassa eri liikkeessä se myös takaa hintakilpailua kokoajan. Konsolien kauppapaikat sen sijaan tarjoavat tätä aika paljon vähemmän.
 
Ite ainakin lasken että sitten joskus kaukaisessa tulevaisuudessa kun myyn koko pelikokoelman pois niin saan siitä hyvät rahat. Jatka vielä lukemista ennen kuin naurat. Tästä olen nähnyt hyvän esimerkin huutokaupassa. Oli jotain tuhat peliä, joitain kymmeniä konsoleita ja tietysti oheissälää paljon niin kokoelmasta maksettiin 23 tuhatta euroa. Sama kun itse keräilen Coca Colaa pelien ohella, cocis kokoelmista keräilijät maksavat myös kivoja summia.
Kyllähän noilla itselleni on eniten tunnearvoa. Toki erilainen tunne omistaa peli, kun se on fyysinen. Sama itselläni yli 1800cd:n kokoelmasta. Josta olen saanut yli 20000e tarjouksen, mutten myy. Niilläkin kova tunnearvo ja toki paljon harvinaisuuksiakin. Se fiilis vaan hieno selailee omia pelejä tai cd:levyjä. Jotkut saa sitten sama fiiliksen jostain muusta asiasta ja se on hieno juttu.
 
Ja sitten on me penninvenyttäjät, joita keräily ei kiinnosta yhtään mutta fyysiset pelit mahdollistaa sen että peliharrastus maksaa vain murto-osan siitä mitä digi maksaisi.

Omistan tällä hetkellä yhden pelin, käytettynä ostetun Jedi Survivorin josta saanen omat pois kun myyn läpipeluun jälkeen. Ynnäilin että vuodenvaihteen jälkeen olen ostanut 6 hyvin tuoretta peliä (Callisto Protocol, Dead Space, Hogwarts, RE4, Dead Island 2, Star Wars) ja näiden kokemusten hinnaksi on jäänyt 0-5 euroa, uutenakin tulee välillä osteltua ja silloinkin takkiin tulee vain n. 10-15 euroa. Jos jaksaisi vartoa että saa ostettua käytettynä kaikki niin aina parempi ja pelit olisi ehditty patchata valmiiksikin siihen mennessä. 60 euroa lyhyehköstä-keskipitkästä yksinpelikokemuksesta (Alan Wake 2) josta en kostu läpipeluun jälkeen enää mitään kovalevyllä lojumassa, on turhan paljon.

Eihän tämä kovin tuottoisaa pelintekijöille ole, mutta koen että kun ostan jotain, tässä tapauksessa pelin, niin se on silloin mun ja voin halutessani sen myös myydä. On muitakin harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita joiden hinta on mikä on, näin jää niihinkin enemmän pelimerkkejä. Varmasti iso osa porukasta ei näin jaksaisi toimia mutta itselle toimii hyvin varsinkin kun en läpipelattuihin peleihin jaksa enää uudestaan palata, joitain ihan poikkeuksellisia helmiä lukuun ottamatta.
 
Vaikka tilaongelma ei vielä sinänsä rassaisikaan, niin mitä ihmettä oikeasti tuosta kokoelmasta hyötyy? Aikooko joku ottaa kokoelman mukaansa hautaan, vai jääkö siinä sitten merkittävä perintö jälkipolville? Itse olen vuosien varrella päätynyt siihen, että ihmisten jutut ovat joka tapauksessa sen verran katoavaista sorttia elämineen kaikkineen, että olen todennut sellaisen ylenpalttisen tavaran keräämisen hyvinkin turhaksi. Toki kukin tavallaan.
Ihan mielenkiinnosta: kai harrastat samaa ajattelua muuallakin? Voin sanoa että pelit on itselle se harva asia missä en ajattele noin, joten aion sen poikkeuksen myös pitää.

En ole aikomassa ostaa asuntoa koskaan tai juuri muutakaan kallista, juuri sen takia että ne jää kuitenkin joskus pois. Mutta pelit. Ne on sellainen harrastus että koen saavani iloa myös siitä että ne konkreettisesti on minulla.

Ehkä helpoin selitys on tämä: keräilisitkö postimerkkejä diginä? Samat edut siinäkin kuin digipeleissä: säilyy paremmin, aina mukana, ei vie tilaa. Mutta silti ihan eri asia kun ne on fyysisesti jossain olemassa kuin vain ruudulla.

Ja pelien spessuversioiden (sinänsä turhat) kilkkeet on sitten taas täysin oma asiansa.

Yleisesti siis tuo "et saa mitään mukaansa" on tekopyhästi sanottu ellei itse elä suunnilleen jotain erakon elämää ilman mitään omaisuutta. Kaikilla on varmasti jotain mitä ei tarvitse ja voisi yhtä hyvin "ihailla" ruudunkin kautta.

Sitä en kyllä silti ymmärrä, jos jollakin vaikuttaa pelkästään diginä julkaisu jopa siihen, että peli jää kokonaan ostamatta siitä syystä. Jos peli kiinnostaa, niin ei kai sitä ihan oikeasti noin periaatteellisesti kannata asiaan suhtautua?
Kyse on tosiaan pitkälti periaatteesta. Ei peli ostamatta jää mutta digi ei tunnu minulle yhtä arvokkaalta, joten alennuksiin jää. Ikävä kyllä, sillä Remedyä tukisi mielellään. Ei vain "pysty".

Ja aikamoista Don Quijoten taistelua tuulimyllyjä vastaan on myöskin, jos oikeasti kuvitellaan, että äänestämällä lompakollaan jotenkin muutetaan tämä digiin enemmän ja enemmän menevä suuntaus. Kyllä se digi sieltä joka tapauksessa tulee selvästi hallitsevammaksi julkaisumuodoksi peleille, vaikka en uskokaan fyysistenkään pelien kokonaan välttämättä poistuvan.
No joo. Tämä "ei yksi ihminen merkkaa mitään"-ajattelu on totta vain jos tosiaan on vain yksi ihminen, joka tuota tekee. Yksi ihminen kertaa X määrä taas on jotain muuta.

Oikeasti kuluttajat siis todellakin, ja onneksi, voivat äänestää lompakollaan.

Pelien suhteen se äänestys on toki jo pitkälti tehty ja me jäärät ollaan lähinnä enää periaatteesta jääräilemässä, se on totta kyllä.

Plus jos periaatteista puhutaan niin tarvitseeko ottaa erästä TLOU2-nimistä peliä esiin? ;)

Ei voisi olla enempää samaa mieltä! Ei pysty itsekään kyllä tätä kohtaa ymmärtämään alkuunkaan. Varsinkin tuollaisen pelin kohdalla jonka jatko-osaa ei ekan pelin julkaisun jälkeen uskonut varmaan kukaan näkevänsä.
Isoin harmitus tosiaan tässä periaatteen pitämisessä onkin että kyseessä on Remedy. Studio, jonka peleistä pitäisin vaikka ei olisi suomalainen. Ja sitten kun se on vielä kotimainen sen hyvyyden lisäksi. Harmittaa siis.

Mutta en vain ala maksamaan digistä. Tuskin kukaan muukaan maksaisi jos ei koe saavansa rahalle vastinetta vaikka miten olisi suosikkimyyjä tai valmistaja? Eli en usko että periaatteen ymmärtäminen on tässä ongelma vaan se, että teillä ei nyt vain satu olemaan samasta asiasta yhtä vahvaa näkemystä. Kenties jostain toisesta asiasta sitten voikin olla ja se voi olla asia, josta joku muu voisi ääneen ihmetellä.

Kuten tuossa sanottiin, tuskin mitään tällä saavutan, mutta jos en ole aiemminkaan digiä "tukenut" kuin alelaarista, niin pitäisikö nyt kääntää takki ja maksaa mitä pyydetään.

Sitten taas jos tekisivät fyysisen spessuversion niin ostoon menisi jo tukemisen takia.
Ja sitten on me penninvenyttäjät, joita keräily ei kiinnosta yhtään mutta fyysiset pelit mahdollistaa sen että peliharrastus maksaa vain murto-osan siitä mitä digi maksaisi.
Tähän lisäisin sen että fyysiset on myös viimeinen linnake sen hyödykkeen oikeammalle omistamiselle käyttölisenssin ostamisen sijasta.

Sinulla on siis oikeasti tuote, jonka jatkokohtalosta voit päättää. Voit heittää sen roskikseen, myydä, lainata tai antaa eteenpäin. Digille et voi tehdä näistä mitään vaan vain poistaa levyltä ja sittenkin se yhä on sinulla tallessa - mikä on toki lähinnä plussaa, mutta on parikin peliä, mitä on porukka raivoissaan repinyt kappaleiksi kun on niin paska, mutta sitäkään ei voi enää tehdä kun/jos on digi :D

Periaatteeni siis laajemmassa skaalassa koskee ylipäänsä sitä kun ei enää omisteta asioita vaan vain maksetaan käyttöoikeudesta. Ja toki digin "omistaa" mutta ei siinä mielessä kuin fyysisen pelin tai vaikka auton, jonka voi myydä, vuokrata, lainata tai lahjoittaa eteenpäin. Tai romuttaa, jos mieli tekee.

Digin ja fyysisen eroja kuvannee myös männävuosien "you wouldn't download a car", johon porukka ajatteli että totta kai olisin ladannut :D Ihan eri asia varastaa fyysinen auto kuin "ilmaiseksi" monistettava asia. Ja kyllä, tiedän että diginkin varastaminen, piratisointi jne. on väärin mutta sen vertaaminen fyysiseen on se mikä tökkii.

Ja jo tuo ajatus, että porukka "todellakin would download a car" kertoo siitä, miten digiä ei pidetä yhtä lailla arvossa kuin fyysistä autoa.

Ei sillä ettenkö myös ymmärtäisi miksi jokaisesta digituotteen "ilmaisesta kopiosta" pyydetään maksu.
 
Viimeksi muokattu:
Ja sitten on me penninvenyttäjät, joita keräily ei kiinnosta yhtään mutta fyysiset pelit mahdollistaa sen että peliharrastus maksaa vain murto-osan siitä mitä digi maksaisi.

Omistan tällä hetkellä yhden pelin, käytettynä ostetun Jedi Survivorin josta saanen omat pois kun myyn läpipeluun jälkeen. Ynnäilin että vuodenvaihteen jälkeen olen ostanut 6 hyvin tuoretta peliä (Callisto Protocol, Dead Space, Hogwarts, RE4, Dead Island 2, Star Wars) ja näiden kokemusten hinnaksi on jäänyt 0-5 euroa, uutenakin tulee välillä osteltua ja silloinkin takkiin tulee vain n. 10-15 euroa. Jos jaksaisi vartoa että saa ostettua käytettynä kaikki niin aina parempi ja pelit olisi ehditty patchata valmiiksikin siihen mennessä. 60 euroa lyhyehköstä-keskipitkästä yksinpelikokemuksesta (Alan Wake 2) josta en kostu läpipeluun jälkeen enää mitään kovalevyllä lojumassa, on turhan paljon.

Eihän tämä kovin tuottoisaa pelintekijöille ole, mutta koen että kun ostan jotain, tässä tapauksessa pelin, niin se on silloin mun ja voin halutessani sen myös myydä. On muitakin harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita joiden hinta on mikä on, näin jää niihinkin enemmän pelimerkkejä. Varmasti iso osa porukasta ei näin jaksaisi toimia mutta itselle toimii hyvin varsinkin kun en läpipelattuihin peleihin jaksa enää uudestaan palata, joitain ihan poikkeuksellisia helmiä lukuun ottamatta.
Minulla jää suurin osa peleistä hyllyyn, koska haluan niitä keräillä, mutta toki takaraivossa on aina se, että voin myös pelejäni myydä. Nyt tai myöhemmin. Sillä on iso arvo digiin verrattuna. Ihan konkreettinen rahallinen arvo.

Ostan toki digiäkin silloin tällöin, mutta hinnan pitää olla ihan jotain muuta kuin fyysisellä versiolla - jo pelkästään jälleenmyyntiarvon takia. Täytyy edelleen painottaa sitä, että en tietenkään toivo Remedylle mitään pahaa, enkä heitä halua kiusata ostamatta jättämisellä, mutta vaihtoehdot on aika vähissä.
 
Saako tästä nyt tässä aiheessa puhua vaikka suoraan ja vahvasti tähän peliin liittyykin? No, kokeillaan:

Ei jää kyllä meikäläisellä hyvät pelit ostamatta vaikka olisi kuinka digital only. Onko tosiaan se muovin pala niin tärkeä, että mielummin jättää pelin ostamatta ja "kostaa" tekijöille, kun ostaa ja pelailee pelin diginä?
Kyse on siitä, mitä se "muovinpala edustaa". Se on sitä että oikeasti saat sen tuotteen. Sen voi myydä, lainata tai antaa eteenpäin.

Plus minulle on vuosien varrella tullut niistä "muovinpalasistakin" sen verran tärkeitä että kai sitä jonkin sortin keräilijä sitten on. Fyysinen pelikoteloiden hylly/varasto kun on hieman eri asia kuin joku kuvake ruudulla. Plus että ei niitä edes samalla tapaa saa haluamaansa järjestykseen tai esille kuin fyysisenä.

Laitoin jonnekin toiseen aiheeseen sen että tuskin postimerkkejäkään kukaan diginä keräilisi.

Entäs kuinka monesti on nähty se tilanne, että levyllä oleva peli on raakile ja peli vaatii kunnolla toimiakseen ison day one patchin? Eli vaikka saisit ostaa sen muovin palan hyllyyn pölyttymään niin siinä vaiheessa, kun serverit noille digijutuille lyödään kiinni niin sinulla on raakiletta hyllyssä, jota ei enään viitsi muutenkaan pelata.
En usko että kukaan fyysistä sillä ajatuksella on enää vuosiin ostanutkaan että peli olisi levyllä valmis tai edes kokonainen. Muita etuja kuitenkin on. En näe tarvetta listata niitä taas.

Tuntuu, että tässä haikaillaan semmosten aikojen perään mitä ei enään ole ollut vuosiin olemassa.
Enpä usko. Ehkä korkeintaan yritetään elää vielä siinä tapojen takia mutta minulla isoin syy on se, etten vain halua tukea digiä ja sen ajatusta käyttöoikeudelle, jossa maksat vain pelaamisen oikeudesta etkä voi tehdä pelillä mitään muuta.

Siihen päälle se että hinta on silti diginä ollut 10-20 euroa kalliimpi. Tosin Remedyllä sentään joku roti tuossa hinnoittelussa, joskin:

Nuohan ovat siis ongelmia pelistudioiden kanssa, ei teknologian. Niistä on myös varoiteltu ja puhuttu monesti vuosien saatossa. Kun PS3 aikanaan yritti tuota digitaalista tulevaisuutta maalata, silloin luvattiin sen johtavan halvempiin peleihin. Hinnat pysyivät kuitenkin samana digitaalisella puolella. Nyt ne nousivat ja täysin digitaalista versiota myydään sillä, että sen saa "halvemmalla" vanhaan hintaan.
Hyvin sanottu ja sama kävi mielessä. Kätevästi nyt voidaan mainostaa "halvempaa" hintaa vaikka hinta on monien mielestä normaali koska hintojen nosto on niin tuore tapaus eikä edes kunnolla vielä laajentunut joka paikkaan.

Joo, sinäänsä en ole eri mieltä noista asioista. Pointtini olikin, että minusta on naurettavaa jättää hyvät kokemukset väliin tällaisen asian takia, koska kyllähän se kokemus ja itse pelaaminen pitäisi aina peleissä olla se kaikista tärkein juttu. Ja selvästi mennään digimpään suuntaan kokoajan niin miksi "kostaa" tämä ratkasu Remedylle.
En koe kostavani sen enempää Remedylle kuin vaikka Applellekaan siinä jos en osta omenapuhelinta. Ei ole minun juttuni, en halua laittaa rahojani siihen koska en koe saavani niille vastinetta.

Eikä kokemus jää väliin vaan se maksaa vain vähemmän jossain alessa sitten kun koen, että hinta on ok.

Saadaan odotettu peli diginä 60€, niin ei kelpaa, mutta jos tulisi levyllä tuohon hintaan ja diginä 80€, niin tuskin kukaan valittaisi :D
Niin, miksi valittaisikaan? 60 euroa fyysisestä on ihan fine koska saat muutakin kuin pelaamisoikeuden. En pysty itselleni perustelemaan miksi maksaisin digistä 80 euroa, varsinkaan jos sama tuote paremmilla ominaisuuksilla (käyttöoikeuksilla) on halvempi.
 
Fyysisenä ja hyvin harva peli on jäänyt kokoelmiin koskaan. Ajatus on, että kun myy nopeasti pois läpipeluun jälkeen niin pelille tulee hintaa kympin/kaks, joka on hyvä hinta muutaman kymmenen tunnin viihteestä vs. esim. leffalippu.

Digiversion pitää olla huomattavasti halvempi tai ainoa vaihtoehto, että sellaisen hommaan.
 
Minulla jää suurin osa peleistä hyllyyn, koska haluan niitä keräillä, mutta toki takaraivossa on aina se, että voin myös pelejäni myydä. Nyt tai myöhemmin. Sillä on iso arvo digiin verrattuna. Ihan konkreettinen rahallinen arvo.

Ostan toki digiäkin silloin tällöin, mutta hinnan pitää olla ihan jotain muuta kuin fyysisellä versiolla - jo pelkästään jälleenmyyntiarvon takia. Täytyy edelleen painottaa sitä, että en tietenkään toivo Remedylle mitään pahaa, enkä heitä halua kiusata ostamatta jättämisellä, mutta vaihtoehdot on aika vähissä.
Sama itselläni. deadly premonition xbox 360 version myin(muoveissa) juuri vähän aikaa sitten pelin fanille 150e. Pelin arvo olisi varmaan noussut, mutta oli itselle turhaa täytettä..Aikanaan ostin uutena.
 
Ehkä helpoin selitys on tämä: keräilisitkö postimerkkejä diginä?

Postimerkin ja pelin koko idea on hyvinkin erilainen, joten vertaus on todella ontto. Postimerkin jättämä muisto on hassu maku suussa ja toisaalta koko tarvikkeen todellinen funktio on saada postimaksut hoidettua. Pelissä taas on se päällimmäinen funktio (ainakin itselle), että se antaa kokemuksia, eikä tämä pelaamisen kokemus muutu, oli se peli sitten kotelossa tai kovalevyllä. Pelillä ei myöskään itsessään tee mitään, vaan se vaatii kaverikseen laitteen, jolla sen kokemuksen voi nauttia ja nämä laitteet vaihtuvat konsolimaailmassa usein sukupolvesta toiseen (suunta toki Sonylla ja Microsoftilla vahvemmin taaksepäinyhteensopivuuteen).

Ja itse tosiaan pelaan pelejä uudestaan äärimmäisen harvoin (jos koskaan), joten itse kulutan pelejä nimenomaan sen kokemuksellisen kulman kautta. Kun peli on koettu, niin se on toimittanut itselleni sen olennaisimman sisältönsä. Oma kokemuksena Mega Manista 1990-luvulla on edelleen mukana, muistot elää, vaikka fyysinen pelikasetti on jo kauan aikaa sitten varmaan päätynyt mikromuoviksi meriin.

Digin heikoin puoli on kuitenkin nimenomaan hinta. En itsekään arvosta digiä tuotteena yhtä arvokkaaksi kuin fyysistä kopiota, mutta nykyäänhän nuo digit ovat vähintään ensimmäisen vuoden, kaksi lähinnä kalliimpia kuin fyysinen media, mikä on digimyyjien ahneutta ja suljettujen kauppapaikkojen kilpailun puutetta. Toisaalta varsinkin menneiden sukupolvien harvinaisempia pelejä saa taas usein todella edullisesti diginä, vaikka fyysisestä kopiosta saa usein maksaa itsensä kipeäksi, joten ei tämäkään aina niin mustavalkoista ole.

Digitaalisen kulutuksen ytimeksi on itselleni muodostunut tilauspalvelut ja erityisesti Game Pass. Hinta per koettu peli on ollut toteumaa katsoessa aivan todella kovalla tasolla, joten siirtymä fyysisestä maailmasta digitaalisuuden pariin on ollut lopulta hyvinkin helppoa ja edullista, mitä en kyllä vielä muutama vuosi sitten olisi uskonut. Pelkästään yksittäisillä ostoksilla en all digital konsoliin olisi uskaltanut sijoittaa, mutta tilauspalvelut tuovat minunlaiselle kokemukset edellä menevälle kuluttajalle mielenkiintoisen mahdollisuuden tehdä digiloikka.
 
Jos ostaa digitaalisena niin käytännössä vuokraa lisenssin jolla saa pelata peliä. Itse ajattelen niin että jos sijoitan peliin vaikka 60€ niin siitä pitää saada fyysinen kopio jonka voi lainata tai myydä eteenpäin.
 
Ostakaa miten ostatte, mut en tiedä miten se on keneltäkään pois et tarjolla on vaihtoehto ostaa joko digitaalisena tai fyysisenä. Vähemmät vaihtoehdot on kuluttajalle aina huonompi juttu, eikä tästä oikeastaan voi olla eri mieltä. Sit jos taas argumenttina on se "muoviroska" tai joku muu vastaava, niin voinee miettiä omalla kohdalla et elääkö muutenkaan mahdollisimman ekologisesti siinä määrin et tolla asialla on väliä. Ihan vinkkinä, isossa kuvassa katottuna tolla ei kirjaimellisesti oo vaikutusta mihinkään.

Remedy on tästä vedosta saanu palautetta sen verran ihan aiheestakin, että voi olla et siellä on ruvettu pohtimaan vaihtoehtoja. Halvempi hinta on tottakai jees, mut veikkaisin et en ole yksin sen suhteen et mulle olis ihan fine jos se fyysinen olis vaikka sen 10€ kalliimpi julkasussa kun digitaalinen, kunhan se vaihtoehto ois olemassa. Tai jos se fyysinen tuliskin pari viikkoa tai kuukauden myöhässä, kunhan tulee. Tää myöhässä tuleminen siis viitaten siihen et eivät halua julkasta levypeliä jossa levyllä ei ookkaan koko peliä, pointti mikä on mun mielestä nykyaikana täysin validi ja mistä oon samaa mieltä, levyllä olis hyvä olla täysin toimiva ja alusta loppuun pelattavissa oleva versio, ei mikään 1.0 buildi joka paukkuu saumoista tai pahimmassa tapauksessa vain osa peliä tai ei mitään, ja peli itessään ladataan netistä. Toki näissäkin tapauksissa jälleenmyyntiarvo on olemassa.
 
Mulle fyysinen on tärkeä myös siksi että lempipelien kohdalla haluan mahdollisuuden päästä pelaamaan niitä uudestaan vaikka 10 tai 15 vuoden päästä. Kun omistaa sen pelikasetin niin tämä on mahdollista vaikka digitaaliset kauppapaikat olisi suljettu ja vanha pelilaite muisteineen hajonnut. Kunhan jostain saa kaivettua toimivan retrokonsolin ja on se pelikasetti niin pelaaminen onnistuu ilman piratismin puolelle menemistä (joka on sitten se toinen tapa tietty pelata retropelejä)

Toki nykyään nuo ainakin pleikkarin harrastamat isot day1 updatet tekee tämän syyn fyysisten pelien ostoon osittain turhaksi. Nintendon laitteelle varsinkin kuitenkin yhä pätevä syy hankkia nimeomaan fyysinen, jos on pelaajana mun kaltainen pelaaja, joka pelaa myös vanhempia pelejä.
 
Nintendon laitteelle varsinkin kuitenkin yhä pätevä syy hankkia nimeomaan fyysinen, jos on pelaajana mun kaltainen pelaaja, joka pelaa myös vanhempia pelejä.

Switchille on ollut hyvinkin vaikeata ostaa Wiin, 3DS:n tai GameCuben pelejä yleisesti ja fyysisesti näiden pelaaminen on mahdotonta, mutta Series S:lle on tullut ostettua mm. Jade Empire ja Blue Dragon diginä muutamalla eurolla, joten täällä on sinun kaltainen tyyppi, joka nimenomaan hyötyy digitaalisuudesta nimenomaan vanhempien pelien kanssa :)

Jos tämä taaksepäinyhteensopivuus jatkuu nyt tästä ikuisuuteen, niin voin vielä 2053 pelailla OG-Xboxin pelejä silloisella alustalla - tai ehkä oikeasti huomata, ettei niitä 2020-luvulla ostettuja pelejä ole vieläkään ehtinyt pelata...
 
Switchille on ollut hyvinkin vaikeata ostaa Wiin, 3DS:n tai GameCuben pelejä yleisesti ja fyysisesti näiden pelaaminen on mahdotonta, mutta Series S:lle on tullut ostettua mm. Jade Empire ja Blue Dragon diginä muutamalla eurolla, joten täällä on sinun kaltainen tyyppi, joka nimenomaan hyötyy digitaalisuudesta nimenomaan vanhempien pelien kanssa :)

Jos tämä taaksepäinyhteensopivuus jatkuu nyt tästä ikuisuuteen, niin voin vielä 2053 pelailla OG-Xboxin pelejä silloisella alustalla - tai ehkä oikeasti huomata, ettei niitä 2020-luvulla ostettuja pelejä ole vieläkään ehtinyt pelata...
Mutta myös xboxilla olet digin kanssa täysin palvelun tuottajan mielivallan varassa: tarjoaako juuri ne retropelit, jotka haluaisit päästä pelaamaan? Jos tarjoaa nyt, niin tarjoaako vielä 15 vuoden päästä? Jos ei tarjoa ja pelistä ei ole koskaan fyysistäkään versiota tehtykään niin voi voi. Pelkkään digiin siirtyminen on pelien konservatoinninkin kannalta pelottava suuntaus.

Fyysisten vanhojen pelien kanssa pystyt teoriassa pelamaan niitä vaikka 50 vuoden päästä kunhan omistat yhä sen pelikasetin ja konsolin joka pyörittää pelikasettia.
 
Fyysisten vanhojen pelien kanssa pystyt teoriassa pelamaan niitä vaikka 50 vuoden päästä kunhan omistat yhä sen pelikasetin ja konsolin joka pyörittää pelikasettia.

Mutta ihan yhtälailla se joskus digitaaliseksi bittivirraksi muutettu peli on jossain kovalevyllä ladattuna, jos niin haluaa ja on siellä myös 50:n vuoden päästä.

Ja nykyisin pelit on jo todella usein fyysisenäkin riippuvaisia servereistä, eikä siellä fyysisessä kotelossa ole ehkä edes kokonaista peliä, vaan osa/kaikki ladataan netistä, puhumattakaan päivityksistä, joita sinne koteloon ei kuitenkaan saa mukaan.

Mutta osa tosiaan kasaa itselleen fyysistä kirjastoa kuka mistäkin syistä ja se toki kaikille suotakoon. Kyllä minäkin ymmärrän vinyylin päälle, niitä löytyy satoja. Valinnanvaraa on hyvä olla ja ehkä tarpeeksi kova kiukku saa myös Remedyn pistämään pelinsä ulos fyysisenä kopiona.
 
Ja nykyisin pelit on jo todella usein fyysisenäkin riippuvaisia servereistä, eikä siellä fyysisessä kotelossa ole ehkä edes kokonaista peliä, vaan osa/kaikki ladataan netistä, puhumattakaan päivityksistä, joita sinne koteloon ei kuitenkaan saa mukaan.
Joo tämänhän aiemmassa viestissäni huomion jo.

"Toki nykyään nuo ainakin pleikkarin harrastamat isot day1 updatet tekee tämän syyn fyysisten pelien ostoon osittain turhaksi. Nintendon laitteelle varsinkin kuitenkin yhä pätevä syy hankkia nimeomaan fyysinen, jos on pelaajana mun kaltainen pelaaja, joka pelaa myös vanhempia pelejä."

Nintendolla ei kokemukseni mukaan yleensä vielä ole mitään valtavia day1 updateja ainakaan 1st party peleissään eli toimivat valtaosin ihan suoraa kasetilta. Mutta monen muun pelin kanssa tämä ei enää valitettavasti toimi.

Mutta ihan yhtälailla se joskus digitaaliseksi bittivirraksi muutettu peli on jossain kovalevyllä ladattuna, jos niin haluaa ja on siellä myös 50:n vuoden päästä.
Niin jos se kovalevyltä löytyy ja kovalevy ei ole mennyt rikki. Jos haluaisit 50 vuoden päästä vasta ostaa tuon pelin (olit aikoinaan vaikka liian rahaton tai nuori sitä ostamaan), niin et sinä sitä toisen tyypin kovalevyltä pysty ostamaan.
 
Vähemmät vaihtoehdot on kuluttajalle aina huonompi juttu, eikä tästä oikeastaan voi olla eri mieltä. Sit jos taas argumenttina on se "muoviroska" tai joku muu vastaava, niin voinee miettiä omalla kohdalla et elääkö muutenkaan mahdollisimman ekologisesti siinä määrin et tolla asialla on väliä.
En voisi olla enempää samaa mieltä. Voisin sanoa ettei esim. 100 gigan pelin lataaminen netistä ole hirveän ekologista.

 
Niin jos se kovalevyltä löytyy ja kovalevy ei ole mennyt rikki.

Aivan. Myös se pelikasetti/levy voi mennä rikki ja itselläni ainakin myös on mennytkin rikki ihan yhtäkkiä ainakin yksi DS-peli.

Digitaalisuus on kuitenkin ihan omassa käytössäni noussut käteväksi tavaksi pelata vanhoja pelejä ihan nykyisen sukupolven kalustolla, ehkä se tässä nyt kuitenkin oli se pointti. Toisille voi olla yhtä kätevää pitää GameCube, Wii, NES, SNES, DS, 3DS ja vaikkapa Gameboy käytössä.

Ja mitä tulee fyysisen formaatin tulevaisuuteen, niin markkinat tietenkin päättää. Jos kysyntää on, niin tarjontaa tulee myös olemaan.
 
Ylös Bottom