Jos oikeasti haaveilee että tuntiperusteinen maksaminen tekee peleistä parempia, niin ei ole pelialaa kauheasti seurannut.
Ne kalleimmat ja eniten rahaa imevät pelit eivät todellakaan ole mitenkään automaattisesti parhaita, parempia tai edes laadukkaita.
Ainoa mitä ja ketä tuollainen hyödyntää on pelifirmojen osakkaat eli ne jotka kerää voitot.
Hyviin peleihin ei tarvitse uutta laskutusmallia, joka vieläpä ajaa pelien tekoa takaisin pakotettuun malliin, jossa pelaajan huomio on pakko kiinnittää heti alussa ja pitää siinä väkisellä. Tarkoittaa siis lisää äärimmäisen laskelmoitua kamaa. Minulle tulee siitä mieleen kaikki viihde, joka on tehty mahdollisimman helpoksi kaikkien kuluttaa. Se ei ole sitä mitä peleiltä kaipaan.
Ja siitä tulee mieleen myös grindaus. Peli on alusta loppuun asti samaa. Ei mitään suvantoja, koska pelaaja saattaisi lopettaa kesken. Eikä mitään hitaita alkuja, koska pelaaja saattaa lopettaa kesken. Kaikki mikä on uhka kiinnostuksen loppumiselle, minimoidaan. Peleistä tulee äärimmäisen geneeristä huttua, jota ne isolla rahalla tehdyt teokset jo nytkin pitkälti ovat.
Totta, vain osa peleistä soveltuu tuntiperustaiseen tai kuukausimaksulliseen hinnoittelumalliin, mutta siksi onkin hyvä, että on vaihtoehtoja. Zelnickin näkemyksessä vaihtoehdot mielestäni lisääntyvät eivätkä vähene.
Jäi mieleen itse asiassa se kohta missä tyyppi sanoi että nimenomaan lyhyempien pelien hinnat ei halpenisi vaan vain pidemmät vain tulee kalliimmaksi. Että sellaisia vaihtoehtoja siinä ollaan haikailemassa. Laskutustapakin siis joustaisi vain yhteen suuntaan tyypin ajatuksissa.
Sitä paitsi jos hoksataan että ihmiset suostuu tuohon niin tuo tulee olemaan se oletusmaksutapa. Miksi ei olisi jos se tuo eniten massia pöytään? Sama homma mitä on käynyt kun Sony ja kumppanit normalisoi 80 euron hinnan peleille, jonka jälkeen ihan jokainen vuosipäivityskin oli mukana vaikka miten alunperin seliteltiin että uuden kehittäminen maksaa jne.
On naiivia ajatella että tuollaisen mallin tuominen on millään lailla pelaajan etu. Uskon että muutos näkyisi lähinnä laskutustavassa sekä ehkä siinä, miten pelejä alettaisiin suunnitella tuota tukemaan, eli varman päälle tehtyä blockbusteria, jossa on vain huippukohtaa huippukohdan perään ettei menetetä maksajia. Sama logiikka kuin kolikkopeleissä.
Varmasti löytyy ostajia niille 10 tunnin kokemuksille, joista peritään 80 euroa ja jotka ovat julkaisussa valmiita teoksia, mutta kyllä pelaamisen pitää kehittyä tarjoamaan vaihtoehtoja myös muunlaiselle pelaamiselle.
Ei vaihtoehdot saa missään nimessä myöskään olla sitä että on 10 tunnin kokemuksia 80 eurolla ja satojen tuntien ikuisuusurakoita esim. euro per tunti.
Aika moni moninpeli jää hyllyyn, jos hintalappu on sen 80 euroa ja siksi pelejä julkaistaan aika paljon varman päälle vain tietyssä formaatissa, joka menee kaupaksi isolla alkusijoituksella. Jos myyjä on jo saanut sen 80 euroa, ei ole enää mitään syytä tukea ja kehittää peliä. Kannattaa siis tehdä sen kokoinen peli, että peliarvostelija jaksaa pelata sen viikossa läpi ja antaa sille sen 90 pistettä ainutkertaisena mestariteoksena.
Moninpeleissä minulle olisi ihan sama jos hinnoittelu muuttuisikin. Ne on asia täysin erikseen. Niitä pitääkin tukea ja lisätä asioita.
Tosin miksi Apex Legendsin kaltainen malli ei jo riitä? Vuosia toiminut teos, joka tekee juuri sitä mistä haaveilet. Tuskin olisi tuntihinnoittelulla yhtä suosittu. Toki siinä on rahoittajana sitten mikromaksut.
Syytä on myös julkaisijoissa kun on pakko tehdä se jokavuotinen päivitys jatkuvasti päivittyvän yhden pelin sijaan. Vaikuttaisi siis kuitenkin siltä että on parempi vaihtoehto myydä sitä änäriä ja Call of Duty joka vuosi eri nimellä kuin päivittää yhtä jatkuvasti.
Toisaalta tuntihinnoittelussakin on se ongelma, että pelin pitää kiinnostaa heti eikä vasta viikon päästä.
Niin. Ongelma, joka on niin iso että veikkaan sen muuttavan niin paljon pelien luonnetta että niistä tulee entistä enemmän "Ubisoftia". Tietyllä tavalla laskelmoitua kamaa, joka varmasti sopii ja viehättää mahdollisimman isoa massaa. Pelkkää blockbusteria, jossa ei ole senkään vertaa uskallusta tai riskiä kuin mitä nykyisin.
Jos pelaaminen olisi jatkuvaa grindaamista ja tosi kauheaa, kuka siitä maksaisi vaikka sen euron tunnissa?
Siinähän se ristiriita onkin. Pelin pitää imaista heti mukaansa eli olla ilman suvantoja ja heti toiminnassa ettei "maksa turhasta" ja sitten kun löydetään se "imu", niin sitä pyritään toistamaan. Se luo potentiaalin saman toistolle, jota voi grindaukseksikin kutsua.
Miksi pelaaminen kehittyisi ikävämmäksi ja huonommaksi, kun kuluttaja voisi koska vain katkaista rahoituksen? Mielestäni tilanne johtaisi pikemminkin siihen, että pelien täytyisi viihdyttää enemmän, aivan kuten aikoinaan kolikkopeleissä. Ei niissä ollut mitään ikävää grindausta, vaan hauskaa piti saada koko rahalla, että voittoa tuli.
Tuo "pitäisi viihdyttää enemmän" ja "kolikkopelit" on sinulle siis hyvä juttu? Mietipä hetken mikä koko kolikkopelien idea oli: ne tehtiin tarkoituksella tietynlaisiksi (vaikeiksi) jotta saatiin mahdollisimman paljon kolikoita. Ja se että niiden pitää viihdyttää enemmän? Eli siellä ei saa siis olla mitään "tylsää" ja koko ajan pitää tapahtua? Etkö näe näissä ongelmia jos tuon ympärille rakennetaan peli? Jatkuva viihdytys ja tuntipohjainen laskutus? Ei kuulosta hyvältä.
Ja kolikkopeleissä nimenomaan oli "grindausta" eli saman asian toistoa niin kauan että onnistui. Minä lasken tässä kohtaa grindauksen siis ihan siksikin että jotain asiaa joutuu jumittamaan tai tekemään pelisuunnittelun takia. Kolikkopeleissä se oli vaikeus, jolla tuo "grindaus" toteutettiin, sillä eihän maksavaa asiakasta saanut päästää pois pelin parista.
Toisaalta koko idea siitä että maksetaan tunneista ja jatkuvasti viihteestä johtaa väistämättä siihen että pelit jää kesken. Eihän tuo malli voi edes toimia. Homma toimisi korkeintaan moninpeleissä ja peleissä, joissa saman asian grindaus on normaalia.
Mutta teepä samalla kaavalla Mario, Zelda, Dark Souls tai mikä tahansa muu kuin GaaS- tai moninpeli.
Uskoisin, että GTA:n tyyliset valtavan kalliit megaprojektit vaativat erilaisen rahoitusrakenteen kuin sen, että peli ostetaan kerralla. Tilipäivä kerran kymmenessä vuodessa ei ole taloudellisesti kestävä malli, koska jos peli floppaa, siinä on sitten se kymmenen vuotta aika nihkeää.
Mitä enemmän tätä miettii niin ainakin itsellä nousisi kynnys vain korkeammaksi jos tietäisin että peli on helvetin pitkä ja maksan jokaisesta käyttämästäni tunnista erikseen. Vaikuttaisi pelitapaankin kun koko ajan tuntuisi että menee rahaa. Tulee mieleen ajat kun oli minuuttilaskutteinen netti eli puhelinmodeemi. Voi sitä stressiä kun miettiä vanhempien puhelinlaskua.
Se pitäisi olla myös pelaajien unelma, että peliala menestyy ja pelejä voidaan kehittää. Myös sellaisia pelejä, joiden kehitys kestää sen 10 vuotta.
Se mihin tuo väistämättä johtaisi, ei ole eikä tule olemaan ainakaan minun unelmani. Se ei johtaisi nimittäin parempiin peleihin. Onhan se nähty jo muutenkin että pitkä kehitysaika ja/tai budjetti ei tee peleistä automaattisesti sen parempia.
Pelit ehkä tosiaan maksaa ja on epävarmaa saako niistä rahojaan takaisin mutta tuo rahoitusmalli tuskin ratkaisisi noita ongelmia mitenkään - ja perustelut olen jo esittänyt miksi näin koen.
)
