Vaikka yleensä pidän näistä väännöistä vain taustakatsojan roolissa, niin en millään malta olla osallistumatta ja tuoda omaakin ajatusvirtaa mukaan.
Ketjussa edellä mainittiin ne itselleni kovin rakkaat entiset ajat, jolloin alustoja saattoi olla omassa kodissa useita. Tai kaikkien kohdalla ei välttämättä voi puhua "alustasta", mutta toisesta pelilaitteesta kuitenkin. Koetanpa muistaa kaikkien laitteiden vuodet. Tämä siis vertailun vuoksi, eli miten eri alustoja voi olla useita samaan aikaan. Toki asiaan vaikutti myös se, että taloudessa oli toinenkin videopelaamista välillä harrastava.
Game & Watch -elektroniikkapelit: 1981-1993 (näitä nyt ei kuitenkaan voi ihan kutsua "alustaksi")
Atari: 1982-1984
Svi-328 Spectravideo (+MSX 1987- lisälaitteen avulla): 1983-1990
Nintendo 8-bit: 1988-1996
Commodore 64: 1987-1990
Amiga 500: 1990-1996
Sega MegaDrive 1992-1999
Playstation: 1996–
PC: 1999– (useita muutaman vuoden jaksoja pelikoneena tuosta lähtien)
Näiden lisäksi kokemuksia saatiin lisää kavereiden luona, jolloin pelattiin mm. 386/486-PC-tietokoneilla, Videopacilla, Vic-20:lla ja myöhemmin laneissa 2000-2010-lukujen puolella myös Super Nintendolla, GameCubella ja Xboxilla, mutta se oli harvinaista.
En varmaankaan valehtele jos sanon vähintäänkin kokeneeni/pelanneeni tuhansia erilaisia pelejä. Lukuisat, erilaiset ideat on tullut nähtyä vuosikymmenten varrella. Vaikka idea olisi uudenkarheassa pelissä miten uniikki tahansa, on siinä silti jotain menneistä ajoista muistuttavaa. Siitä voi aina keskustella, onko esimerkiksi jotakin ideaa jalostettu paremmaksi, millä tavalla grafiikka on parantunut ja miten kehittynyttä tekniikkaa hyödynnetään, jolloin asia on uudelleen kokemisen arvoinen.
Offtopicina mainitsen, että maailmassa tuotetaan kuulemma niin paljon musiikkia yhdessä päivässä, ettei yksi ihminen ehdi sitä kaikkea elinaikanaan kuunnella. Aiemmin ketjussa mainittiinkin, että pelattavaa tulee ulos esimerkiksi vuodessa niin paljon, ettei sitä kaikkea ehtisi mitenkään kokemaan sataprosenttisesti eliniän aikana – tämä siis vertailuna edelliseen.
Kenties itsestäni on hieman kadonnut se pikkulapsi, joka pienenä halusi jatkuvasti uusia kokemuksia pelimaailman eri suunnilta, siksi menen pääosin yhdellä pääasiallisella alustalla. Pieni muisto tähän väliin: Voi jestas sitä kiukun, painostuksen ja johdattelun määrää, kun 8-bittinen Nintendo oli pakko saada talouteen, vaikka se maksoi melkein 1000 mummonmarkkaa – vain siksi, että olin nähnyt jonkin mahtavan pelin kyseisellä alustalla kaverin luona. Sillä ei ollut väliä, että pelattavaa oli eri koneilla jo vanhastaan.
Toki välillä tulee jaksoja, jolloin PS ei tarjoa riittävästi itseäni kiinnostavaa pelattavaa ja vanhojen julkaisujen pariin ei jaksa palata, jolloin vaihtelu on paikallaan eri alustojen kautta. Xboxia ei tähän talouteen erittäin todennäköisesti koskaan tule, mutta ei sillä niin väliä ole, koska onhan Game Pass PC:llä.
Tärkein on vielä sanomatta, ja se on peliseura. Ajatelkaapa, että 1980-luvulta asti mukana "kyydissä" on vieläkin pelikavereita, jotka ovat aina pelanneet samoilla alustoilla. Verkkopelaamisen yleistyttyä konsolipuolella 2000-luvun ensimmäisten vuosien jälkeen verkkopelit ovat ajaneet omalla kohdallani yksinpelien edelle. Kun alustavalinnat ovat tutussa kaveripiirissä olleet edelleen samoja, niin siihen on aika vaikea muiden murtautua.
Yksi pelialusta riittää mainiosti täyttämään valtaosan harrastuksen villitsemistä tarpeista. Perustelut yläpuolella.
Eikä tätä pidä ottaa provona, kun sanon, että ei mua kiinnosta, mitä kulisseissa tapahtuu. Kuka ostaa mitäkin, mikä on jonkun tietyn firman maine, mitä suurten alustojen johtajat sekoilevat tai toimittiinko jotenkin moraalittomasti. Mä vaan pelaan niitä julkaisuja, joita on mahdollisuus pelata kotoa löytyvillä laitteilla. Jos jokin pelisarja katoaa kilpailijan "Molokin kitaan", niin ei se mitään. Se avaa portteja muille pelitaloille, joilla on mahdollisuus tehdä jotain tuoretta kilpailijan kitaan "kadonneen" pelisarjan tilalle. Kilpailu on joka tapauksessa hyvästä.
Saa kommentoida, kritisoida, nauraa, tykätä tai ihan mitä vain. Hyvää maanantaita kaikille.