m_vierimaa
Well-Known Member
Tässä lienee syypäitä pelintekijät. Steamilläkään monet goty pelit eivät ole talletusten osalta yhteensopivia, vaikka sinänsä talletuksen voi siirtää jopa steam<->xbox<->gog jne. välillä.
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
PlayStation 5, Xbox Series X, Switch 2 – konsolipelaamisen 9. sukupolvi
Mutuni siirtäisi silti katseen trophyjen ja vastaavien suuntaan, sillä jos yksi tuollainen systeemi (Sonyn trophyt) pakottaa erottamaan pelin normiversion lisäriversiosta, niin kehittäjien lienee vähän pakkokin sitten tehdä siitä siltä osin uusi/erillinen peli.
Eilen aloittamani Cyberpunk 2077:n Ultimate-versiossa on selvästi taas haluttu kiertää Sony-typeryyksiä kun ovat laittaneet Ultimate-versioon Phantom Liberty -lisärin pelkkänä koodina. Sen sijaan siis että se olisi levyllä, kuten Xboxilla.
Tuolla tavalla ovat siis kai pyrkineet saamaan tallennukset toimimaan jokaisessa pelin versiossa keskenään. Tosin eipä tuo silti ainakaan minulla toiminut, kuten jo ehdin asiasta avautuakin ja piti turvautua CDPR:n omaan ristitallennussysteemiin.
Tässä joku lainaus miksi näin on päädytty CDPR:n toimesta tekemään:
"The reason CD Projekt didn't opt for this would be that it would cost time and money to have the new build resend for Sony to approve. Such a nice way to spin a "CDPR couldn't be bothered to relist a different version of the game" and make it seem like it's a Sony problem."
Syynä siis Sonyn systeemit, joissa pelistä pitää hyväksyttää uusi "build" eli systeemiin kannalta siis uusi peli, jonka tallennukset ei kai sitten käsittääkseni toimi ristiin. Rajoitteena on siis alustan eli Sonyn typerät systeemit, jotka varmasti lopulta pohjautuvat enemmän tai vähemmän juurikin trophyihin.
Tosin jotain outoa tuossa PS5-versiossakin on. Päävalikosta kun voi klikata Phantom Libertyn lataukseen, ihan kuin peli siis oikeuttaisi sen lataamaan ilman koodia? Vaikea testata miten tuo oikeasti toimii, kun koodin lunastin jo ennen pelin asentamista, mutta erikoinen tuo vähintään on. Vai onko tuo latausnappi jokaisessa versiossa ja se on käytännössä vain linkki lisärin ostamiseen? Aika harhaanjohtava siinä tapauksessa, varsinkin kun Ultimateen tuo nimenomaan kuuluu, jolloin voi ymmärtää että sen saa tuosta suoraan. Eikä tuo voi olla myöskään peruja Xbox-versiosta, sillä sen ei kai pitäisi mitään latausnappeja edes vaatia jos lisäri kuuluu jo peliin alunperinkin.
Ja nyt kun tätä tässä, hitto vie, pyörittelin, niin olisin voinut ostaa tuon järkevämmän "kaikki levyllä"-version Xboxille ja saada tuon CDPR:n ristitallennuksen kautta edistymisen pleikkarin puolelta Xboxille. FML. No, toisaalta sitten näin trophy-keräilijänä olisi mennyt trophyt ja achieventit sekaisin kun pääpelistä on trophyt pleikkarilla ja sitten olisi Phantom Libertyn achievementit xboxilla. Ehkä siis FML myös noiden keräilyn typeryyteen
Viimeksi muokattu:
Se näkyy latausnappina, jos sen DLC:n on tavalla tai toisella hankkinut. Koska itse en ole, napin nimi onkin ymmärrettävästi Buy Now.
No tämähän on sitten selvä ja selkeä. Tosin siinäkin sain virheilmoituksen koska ymmärtääkseni lisäri oli jo asennettu ja kun hetken googlailin niin yhtäkkiä konsolin järjestelmä antoikin ilmoituksen että "ready to play" tms. ja myös pelin valikko päivittyi. Erikoista siinä mielessä että mitään latausta tai asennusta ei enää näkynyt kun käynnistin pelin ja silti tuo teki noin.
Mutta siis periaatteessa looginen mutta oma kokemus taas aika ufo
Aikoinaan tuli opittua sama asia kantapään kautta, viitaten aiempien viestien aiheeseen. Ostin taannoin Dying Light -pelin GOTY-version PS4:lle levypelinä hyvästä tarjouksesta, ja pettymys oli suuri, kun en voinutkaan käyttää taannoisen normaaliversion tallennuksia sen kanssa, vaikka en pelissä kovin pitkällä ollutkaan.
Loppujen lopuksi asia kääntyi kuitenkin voitoksi, sillä sain pelin palautettua kivijalkakauppaan tällä selityksellä. Sitä en kuitenkaan paljastanut, että huomasin pelin digitaaliversion olevan tuolloin tarjouksessa 3 euroa edullisemmin, kun etsin syytä, miksen voi käyttää vanhaa tallennusta. Tuosta eteenpäin tulikin hankittua pelit digitaaliversioina lähes täysin, ja yhtä PS4-poikkeusta lukuun ottamatta kaikki ovat olleet digimuodossa jo seitsemisen vuotta.
Sivumennen mainitsen, että Dying Light: The Following on niin laadukas julkaisu dlc-paketteineen päivineen, että sen pariin tuli palattua pelikavereiden houkuttelemana.
Henkilökohtaisesti en kuitenkaan kaipaa ominaisuutta eri tallennusversioiden yhteensopivuuden osalta. 100 % digikirjasto pitää huolen siitä, että kaikki pelit ovat yhteensopivia ja ajan voi käyttää täysin pelaamiseen.
Pieni offtopic-juttu tähän väliin, aiheeseen kuitenkin etäisesti liittyen.
Taannoin kuulin ohimennen kahden herrasmiehen keskustelut, kun digiboksit olivat olleet yleisiä jo muutaman vuoden ajan. Toinen siinä valitteli, että digiboksista loppuu tila niin nopeasti, eikä raaski poistaa mitään. Tämän vieressä ollut mies vastasi: "Osta vain uusi, kun tulee täyteen! Mulla on kotona jo 11 digiboksia ja niissä säilyy kaikki vanhat ohjelmat paljon pienemmässä tilassa kuin VHS-aikana!" Voin vain kuvitella, millainen pino VHS-nauhoja mahtaa kotoa löytyä.
Pudistelin päätäni siinä vieressä ja ajattelin, että on siinäkin työmaa alkaa merkitsemään eri digiboksien sisältö tukkimiehen kirjanpidolla tai esim. naputtelemalla kaikki sisältö tietokoneelle, jos päähän sattuu pälkähtämään vaikka jokin vanha tv-sarja, jota on pakko saada katsoa juuri sillä hetkellä.
Edellinen tarina sen pohjalta, että taannoin todistin kyläillessäni tilannetta, jossa kaverini penkoi useiden Xbox-kovalevyjen pinoa, ja liitti niitä yksi kerrallaan konsoliin sen takia, koska hän ei muistanut, missä eräs tietty peli oli asennettuna. Voi herranjestas sentään. Pitääkö niitä pelejä olla asennettuna tosiaan vaikka 200 kappaletta, kun ei voi tietää, milloin vaikka just sitä vuoden xx peliä yy on pakko päästä pelaamaan sillä samalla sekunnilla, kun vasemman jalan pikkuvarvasta ja hammaskaluston ylärivin ientä hytisyttää molempia yhtäaikaa niin kovasti?
En ymmärrä moista. Ottakaa silti tämä jonkin sortin kevennyksenä, älkääkä provosoituko.
Loppujen lopuksi asia kääntyi kuitenkin voitoksi, sillä sain pelin palautettua kivijalkakauppaan tällä selityksellä. Sitä en kuitenkaan paljastanut, että huomasin pelin digitaaliversion olevan tuolloin tarjouksessa 3 euroa edullisemmin, kun etsin syytä, miksen voi käyttää vanhaa tallennusta. Tuosta eteenpäin tulikin hankittua pelit digitaaliversioina lähes täysin, ja yhtä PS4-poikkeusta lukuun ottamatta kaikki ovat olleet digimuodossa jo seitsemisen vuotta.
Sivumennen mainitsen, että Dying Light: The Following on niin laadukas julkaisu dlc-paketteineen päivineen, että sen pariin tuli palattua pelikavereiden houkuttelemana.
Henkilökohtaisesti en kuitenkaan kaipaa ominaisuutta eri tallennusversioiden yhteensopivuuden osalta. 100 % digikirjasto pitää huolen siitä, että kaikki pelit ovat yhteensopivia ja ajan voi käyttää täysin pelaamiseen.
Pieni offtopic-juttu tähän väliin, aiheeseen kuitenkin etäisesti liittyen.
Taannoin kuulin ohimennen kahden herrasmiehen keskustelut, kun digiboksit olivat olleet yleisiä jo muutaman vuoden ajan. Toinen siinä valitteli, että digiboksista loppuu tila niin nopeasti, eikä raaski poistaa mitään. Tämän vieressä ollut mies vastasi: "Osta vain uusi, kun tulee täyteen! Mulla on kotona jo 11 digiboksia ja niissä säilyy kaikki vanhat ohjelmat paljon pienemmässä tilassa kuin VHS-aikana!" Voin vain kuvitella, millainen pino VHS-nauhoja mahtaa kotoa löytyä.
Pudistelin päätäni siinä vieressä ja ajattelin, että on siinäkin työmaa alkaa merkitsemään eri digiboksien sisältö tukkimiehen kirjanpidolla tai esim. naputtelemalla kaikki sisältö tietokoneelle, jos päähän sattuu pälkähtämään vaikka jokin vanha tv-sarja, jota on pakko saada katsoa juuri sillä hetkellä.
Edellinen tarina sen pohjalta, että taannoin todistin kyläillessäni tilannetta, jossa kaverini penkoi useiden Xbox-kovalevyjen pinoa, ja liitti niitä yksi kerrallaan konsoliin sen takia, koska hän ei muistanut, missä eräs tietty peli oli asennettuna. Voi herranjestas sentään. Pitääkö niitä pelejä olla asennettuna tosiaan vaikka 200 kappaletta, kun ei voi tietää, milloin vaikka just sitä vuoden xx peliä yy on pakko päästä pelaamaan sillä samalla sekunnilla, kun vasemman jalan pikkuvarvasta ja hammaskaluston ylärivin ientä hytisyttää molempia yhtäaikaa niin kovasti?
En ymmärrä moista. Ottakaa silti tämä jonkin sortin kevennyksenä, älkääkä provosoituko.
Doctor Pepper
Well-Known Member
Minulla on kanssa kaikki tallennustilat yleensä täynnä koska hamsterointi on hauskempaa kuin varsinainen pelaaminen. Toisaalta valitan usein tallennustilan riittämättömyydestä ja haluaisin laitteisiin suurempia tallennustiloja vaikka en aktiivisesti pelaa kuin muutamaa peliä. Veikkaan, että kyseessä on myös 1980-luvulla peliharrastusta aloitelleiden sukupolviongelma, kun jo lapsesta lähtien on tottunut hamsteroimaan pelikokoelmia. Tosin ennen kokoelmat olivat pääasiassa piraattipelejä.
Dealabs huhuilee PS5 Pron tiimoilta:
www.konsolifin.net
PlayStation 5:n Pro-version julkistuksen huhuillaan tapahtuvan syyskuun alkupuoliskolla – mahdollinen kuvakin laitteesta julkaistiin
Enemmän oikeaan kuin väärään osuva Dealabs-käyttäjä billbil-kun huhuilee tulevan PS5 Pro -konsolin tiimoilta.
www.konsolifin.net
Ippenator
Well-Known Member
Itselläni on tuo kuvio enemmänkin siitä johtuva, että olen todellinen fiilispelaaja, jolla pelit voivat vaihtua lennosta, enkä läheskään aina jaksa jäädä saman pelin äärelle kovin pitkäksi aikaa hinkkaamaan. Lähinnä massiiviset RPG-eepokset voivat joskus temmata mukaansa pelaamaan yhtä ja ainoaa peliä jopa viikkokaupalla. From Softin pelit, Bethesdan pelit ja jotkut erityisen onnistuneet JRPG:t tulevat lähinnä mieleen. Ja viimeisin Diablokin meni varsinaiseen kampanjan läpäisyyn asti tällaiseksi kaiken huomioni saaneeksi peliksi.
Minulla on siis XSX:lle lukuisia kovomuistikortteja, joille olen asentanut sellaiset vähääkään kiinnostavat pelit selkeillä periaatteilla, eli RPG:t omalle muistikortilleen, kilpa-ajopelit ja urheilupelit omalle kortilleen, co-op shooterit omalle kortilleen, muut co-op pelit omalle kortilleen, puhtaat yksinpelit omalle kortilleen jne. Kun tuohon järjestelyyn on tottunut, niin helposti on onnistunut pelien löytyminen. Muistikortin vaihdosta on minulle paljon vähemmän ongelmaa kuin siitä, että joudun lataamaan ja asentamaan pelin pekikirjastosta, kun sitä ei olekaan valmiiksi asennettuna. Ja ennen kaikkea pääsen pelaamaan sitä heti, ilman minkäänlaisia säätöjä tai minuuttikaupalla odotteluja.
Myönnän, että olen niin mukavuudenhaluinen/laiska, että sellainen tietoteknisten laitteiden kanssa erikseen säätäminen tai ajankäyttö siihen säätämiseen on niin totaalinen turnoffi, että useimmiten jäävät sellaiset pelit kokonaan pelaamatta, jotka eivät ole valmiiksi asennettuina. Minä totuin Sega Megadriven ajoista alkaen siihen, että pääsen pelaamaan pelikokoelmastani mitä tahansa peliä ilman minkäänlaisia viiveitä, juuri silloin kun kyseisen pelin pelaaminen tuntuu kiinnostavalta. En ole valmis palaamaan menneisyyteen sinne C64-pelien aikaan, jolloin jokaista peliä piti aina ladata minuuttitolkulla ennen kuin peliä pääsi pelaamaan.
Viimeksi muokattu:
Mutta sama ongelmahan on myös digissä jos oikein olen ymmärtänyt. Jos ostat diginä pelin perusversion, et voi ostaa Ultimate-versiota ja pelata sitä emopelin tallennuksilla, koska (ainakin pleikkarilla) systeemi näkee ne eri peleinä.
Tietysti jos ostaa vain lisärin emopelin kylkeen niin homma toimii mutta yhtä ongelmitta se toimii levyversionkin kanssa jos ei halua ostaa goty-, complete- ja muita lisävarusteltuja versioita.
Totta. Omalla kohdallani kuitenkin hankin pelit 99,99 % kaikista kerroista uutena, kun ne ilmestyvät. Aikaisemmassa viestissä mainittu Dying Light oli kuitenkin viimeisin GOTY-versio, joka tuli hankittua, sen jälkeen en ole kyseisten versioiden pariin palannut. Hankin siis joka kerta dlc:t erikseen, ellei kyseessä ole niin vahvasti omaan pelimakuun sopiva peli, että kausipassi ja/tai dlc (jos sellainen on heti saatavilla) napsahtavat saman tien ostoskoriin pääpeliä hankittaessa.
Pelaaja10
Active Member
Toinen johtava konsolivalmistaja jatkaa konsolien tekemistä. Lisää yllättäviä käänteitä myöhemmin.
Nyt kun ollaan jokseenkin vähintään puolessa välissä sukupolvea niin alkaa joo joutumaan lyömään tiettyjä asioita lukkoon. Todennäkösesti vielä ei tehoista tarkemmin tiedetä kun muutaman vuoden päästä kun vastaavaa rautaa jota näihin tullaan laittamaan ei oo vielä olemassakaan, mutta arkkitehtuurit yms on jo varmasti lyöty lukkoon. AMD:n varmistuminen tarkottaa sitä et arkkitehtuuri on sama kun ps4/ps5, eli x64 rautaa ja edelleen pysytään todella lähellä pc rautaa. Tehot vaan kasvaa, en välttämättä odottaisi mitään isoa harppausta seuraavalle sukupolvelle. RT ja erilaiset upscalingit tulee yleistymään vrt mitä ne nyt on, mutta siihenpä se jääkin. Tän sukupolven isoin juttu oli SSD, nopeat latausajat ja 60fps valtaosasta pelejä.
Jännä että miten vähän sitä odottaa seuraavalta Xboxilta ja Playstationilta mutta seuraava Switch taas kiinnostaa ihan eri tavalla. Syynä nyt varmasti ainakin se, että Nintendon peleissä on niin paljon potentiaalia, jota lisätehoilla boostata. Siellä se pienikin hyppy tehokkaampaan rautaan luultavasti näkyy/tuntuu paljon merkittävämmin kuin mitä näillä kahdella muulla.
Samaan aikaan sitten Sonylla (ja varmasti myös MS:lla) alkaa konsolit maksamaan kohta nelinumeroisia summia ja silti homma on sukupolvesta toiseen sitä että 30 fps roikkuu yhä mukana.
Yhä enemmän miellyttää Nintendon tapa, jossa pelit suhteutetaan rautaan eikä vain pistetä silmäkarkkia niin paljon ruudulle että joten kuten pystyy vielä pelaamaan.
Samaan aikaan sitten Sonylla (ja varmasti myös MS:lla) alkaa konsolit maksamaan kohta nelinumeroisia summia ja silti homma on sukupolvesta toiseen sitä että 30 fps roikkuu yhä mukana.
Yhä enemmän miellyttää Nintendon tapa, jossa pelit suhteutetaan rautaan eikä vain pistetä silmäkarkkia niin paljon ruudulle että joten kuten pystyy vielä pelaamaan.
Tulossa on tosiaan todellinen sukupolviloikka, joka pitäisi kehittyneen DLSS:n kanssa merkata ainakin x10 tehojen kasvua ja sehän tietää Nintendon pelintekijöille paljon uusia mahollisuuksia. Ja kuten tiedetään myös Nintendo ja sen sisäiset tiimit (+Monilift ja Retro Studios) osaa hyödyntää oman laitteensa tehoja tehokkaasti. Mielenkiintoista nähdä mihinkä Nintendon uudelle konsolille suunnittelema pelimoottori kykenee kun tällä vanhallakin saatiin aikaiseksi SMO, BOTW ja TOK.
Lyön itselleni kirjoittamalla löylyä odotuskiukaalle:
-Uusi Mario tulee luultavasti olemaan Bowserin raivon kaltainen avoimen maan seikkailu ja mitä luultavammin asettamaan tasoloikille uudet standardit.
-Monoliftin JPRG tulee omaamaan valtavan Nintendo konsoleilla ennen näkemättömän maailman ja omaavaan hienon tarinan.
-Zeldan Hyrule tulee olemaan uskomattoman elävä, grafiikka muistuttamaan Ghiblin piirettyjä ja tuo jotakin uutta avoimen maailman peleihin. ---
-Toivottavasti myös Retro Studios pääsee tekemään Metroid Prime 5:sta sekä jonkun muun yksinoikeuden Switch 2:lle. Tuokin ryhmä on aina saanut hienoa jälkeä aikaiseksi ja vuosien varrella Nintendo hylännyt monta heidän NIntendolle esittämää pelikonseptia.
-Entäpä uusi Mario Kart!? Nintendo jätti uuden osan Switchille tekemättä luultavasti siksi, ettei olisi Switchillä pystynyt luomaan tarpeeksi mullistavaa jatkoa osalle kahdeksan, ja nyt sillä on ainakin rahaa panostaa sarjaa ennen näkemätön rahasumma jos miettii MArio Kart 8 myyntejä.
-Star Foxikin voisi palata mutta tällä kertaa uudelle tasolle vietynä eli jonkunlaisen avoimen avaruusmaailman seikkailun/taistelun muodossa
-Sitten on tietenkin Platinium Games. Bayonetta ja Astral Chain sarjat
Onhan Nintendolla näitä sarjoja mistä tehä jatkoja ja toivottavasti niistä nähdään myös niitä, jotka ovat hypänneet edellisten konsolien ylitse. Myös kolmannet osapuolet kiinnostaa ja nyt on sen verran paljon tehoja käytössä, että Switchillä tehonpuutteen vuoksi kipuillen kääntyneet teokset toimivat sillä tasolla, jolloin voin niiden ostoa tosissani harkita. Niin ja sitten tietenkin nettipalveluun 3DS, Gamecube ja Wii pelit, jolloin pelattavaa riittää seuraavaksi 8:ksi vuodeksi aivan yli ämpärin laitojen.
Viimeksi muokattu: