Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Prince of Persia: The Lost Crown

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nepa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Jos vaikeus viehättää, niin sitä tästä pelistä kyllä löytyy. Olen nyt reilut 12 tuntia pelannut ja tämä on vaikeimmalla vaikeusasteella kyllä yksi vaikeimmista peleistä mitä olen pelannut. Todella armoton peli, joka rankaisee armotta virheistä.

Taistelusysteemi on hyvin laaja ja muistuttaa suuresti tappelupelejä. Vihollisia voi kampittaa, heittää ilmaan ja taas iskeä ilmasta takaisin tonttiin. Erilaisia comboja on lukuisia.

Tarina ei ainakaan vielä ole tarjoillut mitään mainittavaa. Visuaalinen puoli näyttää hyvältä, mutta komppaan aiempia siinä, että välillä hieman liian itseääntoistavaa ja simppeliä.

Taas muistan, että en ole mikään metroidvainien suurin ystävä, mutta tuo parkouraaminen on tässä kyllä ehdottomasti yksi parhaista puolista ja hankalien esteratojen selättäminen tuntuu mahtavalta.

Yhdessä tehtävässä peli vähän lagaili, mutta muuten on PS5:lla pyörinyt ongelmitta. Yksi sivupomo myös bugasi siten, että se ei joka toisella yrittämällä ottanut ollenkaan vahinkoa.
 
allekirjoitan tuon prince of persian vaikeusasteen että on kyllä todella vaikea peliä omilla custom settingseilläkin, olen ollut jo jonkun aikaa jumissa eräällä metsän bossilla, todennäköisesti pitää puottaa vaikeusastetta entisestään, yleensä pidän siitä että pelit on tosiaan vaikeita eli olen se vaikeuden viehättyjä, mutta näissä metroidvanioissa en siitä niin pidä, Suurin osa niistä on overal muutenkin aika vaikeita, niin puotan surutta vaikeusastetta jos olen tuossa vielä kauan jumissa.
 
Tuo parkouraaminen on tässä kyllä ehdottomasti yksi parhaista puolista ja hankalien esteratojen selättäminen tuntuu mahtavalta.

Yhdessä tehtävässä peli vähän lagaili, mutta muuten on PS5:lla pyörinyt ongelmitta. Yksi sivupomo myös bugasi siten, että se ei joka toisella yrittämällä ottanut ollenkaan vahinkoa.
Hyviä poimintoja. Taisteleminen ja parkouraaminen on tosiaan tässä teoksessa harvinaisen nautittavaa. En keksi oikeastaan kuin yhen teoksen jossa se on tehty paremmin = Ori-pelit. <3

Tosiaan bugeista en arviossa maininnutkaan, koska tämä on vaihdellut niin paljon käyttäjien välillä ja oma kokemus oli niin jouheva. Omalle kohdalleni osui vain muutama grafiikkabugi, pätkimistä en havainnut laisinkaan. Vihollisten bugaamista en muistaakseni kohdannut ollenkaan, eikä peli kaatunut kertaakaan. :)
 
Hmm... Minähän olen tasohyppelyiden suurkuluttaja ainoastaan joku Celeste ja Meat Boy menee jo minullakin sellaiseksi että ei enää viitsi yrittää. Celestessäkin veikkaisin että keskivertopelaajaa reilusti pidemmälle vetelin ilman huijauksia.

Joten kysymys: oletteko kuinka kokeneita platformereissa? Jos tuo siis on jotain Orin tapaista akrobatiaa niin olen ihan helvetin innoissani. Se oli juuri sopivan haastavaa muttei turhauttavaa. Ehkä vähän samaa mitä koen souls-pelien taistelun olevan: haastavaa mutta reilua. Ja nimenomaan sellaista että jää ajatus että ne haastavatkin kohdat tuntuu heti silti että kyllä ne vielä menee eikä niin että ohjain heitetään seinää ja "peli on paska".

Ja taistelusta: Orin taistelu oli mukavaa sen vuoksi että siinä ei ollut loputonta määrää comboja mutta se oli yksinkertaisuudestaan huolimatta hyvin monipuolista. Mikäpä sen parempaa: simppeli systeemi oppia mutta jonka hallitseminen taistelubaletiksi vie vähän aikaa mutta jota varten ei tarvitse opetella Tekken-hahmojen verran combolistoja.

Onko pelin taistelusysteemi siis yksinkertaisen monipuolinen vai samanlainen "helvetisti kaikkea opeteltavaa" kuin vaikkapa Jedi Survivorissa, jossa oli kyllä helvetisti taisteluasentoja, liikkeitä ja muita mutta ei niitä jaksanut sitten opetella kuin jotain sieltä täältä.

Ori on kyllä malliesimerkki siitä miten tehdään peli, joka on näennäisen yksinkertainen mutta jonka hallitsemiseen menee silti aikaa ja joka on todella tyydyttävää kun pelaamiseen pääsee sisälle. Vähän kuin vaikkapa Trials-pelit: yksinkertaisuudesta saadaan todella tyydyttävä ja monipuolinen pelattavuus.
 
Hmm... Minähän olen tasohyppelyiden suurkuluttaja ainoastaan joku Celeste ja Meat Boy menee jo minullakin sellaiseksi että ei enää viitsi yrittää. Celestessäkin veikkaisin että keskivertopelaajaa reilusti pidemmälle vetelin ilman huijauksia.

Joten kysymys: oletteko kuinka kokeneita platformereissa? Jos tuo siis on jotain Orin tapaista akrobatiaa niin olen ihan helvetin innoissani. Se oli juuri sopivan haastavaa muttei turhauttavaa. Ehkä vähän samaa mitä koen souls-pelien taistelun olevan: haastavaa mutta reilua. Ja nimenomaan sellaista että jää ajatus että ne haastavatkin kohdat tuntuu heti silti että kyllä ne vielä menee eikä niin että ohjain heitetään seinää ja "peli on paska".

Ja taistelusta: Orin taistelu oli mukavaa sen vuoksi että siinä ei ollut loputonta määrää comboja mutta se oli yksinkertaisuudestaan huolimatta hyvin monipuolista. Mikäpä sen parempaa: simppeli systeemi oppia mutta jonka hallitseminen taistelubaletiksi vie vähän aikaa mutta jota varten ei tarvitse opetella Tekken-hahmojen verran combolistoja.

Onko pelin taistelusysteemi siis yksinkertaisen monipuolinen vai samanlainen "helvetisti kaikkea opeteltavaa" kuin vaikkapa Jedi Survivorissa, jossa oli kyllä helvetisti taisteluasentoja, liikkeitä ja muita mutta ei niitä jaksanut sitten opetella kuin jotain sieltä täältä.

Ori on kyllä malliesimerkki siitä miten tehdään peli, joka on näennäisen yksinkertainen mutta jonka hallitsemiseen menee silti aikaa ja joka on todella tyydyttävää kun pelaamiseen pääsee sisälle. Vähän kuin vaikkapa Trials-pelit: yksinkertaisuudesta saadaan todella tyydyttävä ja monipuolinen pelattavuus.
Sanoisin, että itse olen huomattavasti kokeneempi ihan perinteisissä tasohyppelyissä. Metroidvanioita on tullut viimeisten 10 vuoden aikana pelattua erittäin valikoivasti, joten en ole mikään genren suurkuluttaja. Mutta Orien lisäksi on maistunut mm. Hollow Knight, Bloodstained: Ritual of the Night, Guacamelee, Metroid Dread ja Strider (2014). Ja tietty omiin suosikkeihini kuuluvat myös The Messenger sekä Owlboy, jotka sisältävät metroidvania-elementtejä, mutta kovinkaan monet eivät laske niitä genreen. Molempia voin vaan suositella siksi, että ne ovat yksinkertaisesti helkkarin hienoja teoksia. :)

Mutta tosiaan: Prince of Persiassakin on nautittavaa akrobatiaa luvassa, erityisesti pelin myöhemmissä vaiheissa, kun liikevalikoima kasvaa mm. tuplahypyllä ja ilmasyöksyllä. Oikeastaan isoin ero Oriin on siinä, että ensin mainitun loikkailu ei ole ihan niin ilmavaa (Ori tuntuu mielestäni leijuvan enemmän kuin Prinssi). Mutta kuten mainitsin arviossakin, niin mokat johtuvat aina itsestä: kontrollien responsiivisuus on viimeisen päälle ja haastavat kohdat tuntuvat nimenomaan siltä, että niitä haluaa koettaa aina uudestaan ja uudestaan, sillä "kyllähän minä tämän nyt pääsen läpi". Homma koukuttaa, ja se(kin) on hyvän pelin merkki. :)

Taistelusta: PoPin taistelusysteemi on ainakin omaan makuuni juuri sopivan monipuolinen: peruslyöntien, myöhemmin saatavan jouskarin, parryn ja väistön ohella voi tehdä myös hyppylyöntejä ja liukupotkuja. Opeteltavaa ei siis mielestäni ole liikaa, ja liikkeitä voi halutessaan harjoitella erillisellä treeniareenalla, jonne pääsee jo aika alkuvaiheessa peliä. Osa liikkeistä tosin unohtuu varmasti kiivaimpien taisteluiden tiimellyksessä, mutta peli on tasapainotettu siten, että monenlaisilla strategioilla pärjää, mikä on kerrassaan upea juttu.

Ja jos tässä ei ollut vielä riittävästi positiivista, niin Ubi Montpellier on myös osannut rakentaa pelin rytmityksen ja tasapainon esimerkillisesti, sillä kykyjä tarttuu mukaan juuri sopivaa tahtia, eikä missään vaiheessa tullut sellainen kusetettu olo, että "nyt tekijät kyllä trollaa pelaajaa vaikeustasollaan". Pomovastuksia myöten kaikesta selviää, kun malttaa keskittyä ja välillä vähän pysähtyä miettimään, että mikä olisi tässä kohtaa hyvä strategia.
 
Kokemusta Orista ei itselläni ole, mutta komppaan kyllä täysin @Nikender kommenttia. Kuten jo aiemmin sanoin tasohyppelyosuudet ovat ehdottomasti pelin parhainta antia ja ne todellakin tuntuvat haastavilta, mutta reiluilta. Kertaakaan ei ole tullut sellaista tunnetta, että vika olisi pelissä, vaan kyllä aina on itseään ja omaa töhöilyään saanut syyttää. Kertaakaan en pitkäksi aikaa mihinkään ole jumiin jäänyt, vaan kyllä ne jujut nopeasti tajuaa ja kun vain jaksaa yrittää, niin kaikista on selvitty. Usein myös ne vaikeimmat hyppelyt ovat valinnaisia, eli niiden takana on joku arkku tai muu palkinto, kun taas päätehtävässä olevat hyppelyt on hieman helpompia. Asetuksista voi myös määrittää ympäristön aiheuttaman vahingon nollaan, jolloin ei ole pelkoa siitä, että kuolema korjaisi.

Peli tuo myös jatkuvasti uusia elementtejä noihin tasohyppelyosuuksiin, eli koskaan ei tunnu siltä, että toistaisi jotain samaa juttua pitkään, vaan hyppelyt pysyvät kokoajan mielenkiintoisina.

Taistelusysteemi on tosiaan pintapuolisesti simppeli ja siinä mielessä hyvin toteutettu, että kaikista taisteluista selviää ilman, että on tarvetta uppoutua erilaisiin comboihin sen syvällisemmin. Se täytyy kuitenkin mainita, että erityisesti vaikeimmalla vaikeusasteella on pakko hyödyntää erilaisia comboja, jotta viholliset saa pidettyä ns. poissa pelistä. Tähän kun yhdistää kaikki eri taidot mitä pelin aikana oppii, niin tässä on kyllä yksi monipuolisimmista taistelusysteemeistä, mitä hetkeen on tullut vastaan. Tiivistettynä voisikin sanoa, että taistelusysteemi on simppeli, mutta halutessaan siihen voi uppoutua todella syvälle.

Nyt kun noita pomotaisteluita on tullut useampi hakattua, niin onhan ne myös todella mahtavasti tehtyjä ja todellisia spektaakkeleita. Varsinkin loppua kohti tuntuu siltä, että ohjaisi hahmoa jossain anime taistelukohtauksessa :D. Kertoo myös pelistä jotain, että yhtäkin pomoa vastaan hakkasin non-stoppina kymmeniä ja kymmeniä yrityksiä, mutta missään kohtaa ei alkanut ärsyttämään, vaan kokoajan taistelu tuntui todella hauskalta. Aluksi esimerkiksi joku pomon isku saattaa tuntua ihan mahdottomalta, että miten ihmeessä tuon muka voisi väistää, kunnes tajuaa, että tosiaan tähän voisi toimia juuri oppimani uusi taito.
 
Kokemusta Orista ei itselläni ole, mutta komppaan kyllä täysin @Nikender kommenttia. Kuten jo aiemmin sanoin tasohyppelyosuudet ovat ehdottomasti pelin parhainta antia ja ne todellakin tuntuvat haastavilta, mutta reiluilta. Kertaakaan ei ole tullut sellaista tunnetta, että vika olisi pelissä, vaan kyllä aina on itseään ja omaa töhöilyään saanut syyttää. Kertaakaan en pitkäksi aikaa mihinkään ole jumiin jäänyt, vaan kyllä ne jujut nopeasti tajuaa ja kun vain jaksaa yrittää, niin kaikista on selvitty. Usein myös ne vaikeimmat hyppelyt ovat valinnaisia, eli niiden takana on joku arkku tai muu palkinto, kun taas päätehtävässä olevat hyppelyt on hieman helpompia. Asetuksista voi myös määrittää ympäristön aiheuttaman vahingon nollaan, jolloin ei ole pelkoa siitä, että kuolema korjaisi.

Peli tuo myös jatkuvasti uusia elementtejä noihin tasohyppelyosuuksiin, eli koskaan ei tunnu siltä, että toistaisi jotain samaa juttua pitkään, vaan hyppelyt pysyvät kokoajan mielenkiintoisina.

Taistelusysteemi on tosiaan pintapuolisesti simppeli ja siinä mielessä hyvin toteutettu, että kaikista taisteluista selviää ilman, että on tarvetta uppoutua erilaisiin comboihin sen syvällisemmin. Se täytyy kuitenkin mainita, että erityisesti vaikeimmalla vaikeusasteella on pakko hyödyntää erilaisia comboja, jotta viholliset saa pidettyä ns. poissa pelistä. Tähän kun yhdistää kaikki eri taidot mitä pelin aikana oppii, niin tässä on kyllä yksi monipuolisimmista taistelusysteemeistä, mitä hetkeen on tullut vastaan. Tiivistettynä voisikin sanoa, että taistelusysteemi on simppeli, mutta halutessaan siihen voi uppoutua todella syvälle.

Nyt kun noita pomotaisteluita on tullut useampi hakattua, niin onhan ne myös todella mahtavasti tehtyjä ja todellisia spektaakkeleita. Varsinkin loppua kohti tuntuu siltä, että ohjaisi hahmoa jossain anime taistelukohtauksessa :D. Kertoo myös pelistä jotain, että yhtäkin pomoa vastaan hakkasin non-stoppina kymmeniä ja kymmeniä yrityksiä, mutta missään kohtaa ei alkanut ärsyttämään, vaan kokoajan taistelu tuntui todella hauskalta. Aluksi esimerkiksi joku pomon isku saattaa tuntua ihan mahdottomalta, että miten ihmeessä tuon muka voisi väistää, kunnes tajuaa, että tosiaan tähän voisi toimia juuri oppimani uusi taito.
Hienoa, että on sullekin maistunut! :) Ja tosiaan vaikka valitin noista kohokohtien puutteesta, niin ne koskivat lähinnä itse juonta. Olen nimittäin täsmälleen samaa mieltä siitä, että jokainen pomovastus on suunniteltu kyllä aivan esimerkillisesti. :)
 
Noniin läpi meni ja tykkäsin kyllä. Tasoloikinta oli erinomaisen toimivaa, mutta se olikin odotettavissa. Yllätyksenä sen sijaan tuli se, kuinka hyvä taistelusysteemi tähän oli saatu mukaan. Kerrassaan nautittava mutta riittävän yksinkertainen tämmöiseen peliin. Osa pomotaisteluista oli myös loistavia. Siellä on animet selvästi olleet vaikutteina ainakin myöhempien pomojen kohdalla :D

Vähän ehkä olisi voinut tiivistää peliä, kun lopussa meinasi tulla jo kyllästyminen. Tämä kuitenkin osittain oma vika kun keräsin ja suoritin kaiken. Silti jäi uupumaan 3 päivitysitemiä viimeiseen jousipäivitykseen. Kuulostaa turhan työläältä ajatukselta lähteä metsästämään niitä sokkona, kun kartan mukaan kaikki paikat avattu jne. Sinne jäi se platina :(

Niin ja vähän olisi voinut olla mielekkäämpää kerättävää enemmän, suht tympeä saada kunnon esteradan jälkeen palkinnoksi muutama hikinen aikakristalli tai xerxes kolikko joilla ei enää ollut mitään käyttöä.

Mutta kaiken kaikkiaan erittäin vahva kokonaisuus. Arvosanaksi vahva 4/5

Ps. Ainiin ärsyttää ku se warrior within skin oli ennakkotilauksen taakse lukittu, selvästi hienoin ulkoasu Sargonille
 


Ilmaisia päivityksiä tulossa. Viimeisin story DLC kiinnostaa erityisesti. Toki tuota boss rushiakin saattaa tulla testattua ja miksei myös tuota divine trialsia.
 
Ja fyysinen olisi sattumalta myös -30 % VPD:llä, mikä jättää hinnaksi 35 euroa.

Näin Xboxilla ja PS:lla, mutta näköjään Switchille tämä on edelleen 51,99€ VPD:ssa ja muutenkin Suomessa tuntuu olevan fyysisesti Switchin versio lähes kautta linjan edelleen sen noin 50€.

Onneksi Saksan Amazon on ymmärtänyt laittaa myös Switchin version alennukseen hintaan 37,14€.

EDIT: En saa suoraa linkkiä toimimaan, mutta joka tapauksessa myös Switchin version saa jo alennuksesta tuolta.
 
Huomasin myös PS Storen alennuksen pari päivää sitten. Kyllä kannatti odottaa, säästin juuri 20 EUROA! Wuhuuu! Tätä pääsen sitten pelaamaan, kun superhyvä Final Fantasy on pelattu ensin läpi kunnolla. Testasin demoa Switchillä ja kivalta vaikutti.
 
Tämä tuli aloiteltua kun sunnuntaina ei Helldivers 2 ja/tai netti toiminut (en tiedä kumpi lopulta pätki, ensin ei PS5 saanut yhteyttä nettiin ja sitten väitti että oli serverit täynnä) ja totesin että on ihan niin kova ja hyvä kun on kun sanottukin.

Mutta tärkeämpi huomio: ostakaa nyt jo kaikki muutkin vihdoin tämä, ei pitäisi olla ainakaan enää hinnasta kiinni. 33 euroa ja on laadukasta metroidvaniaa hyväksiä aikaa pelattavaksi -> https://www.verkkokauppa.com/fi/product/882421/Prince-of-Persia-The-Lost-Crown-peli-PS5

EDIT: Katsokaa halvempi hinta alempaa. En googlaillut hintoja sen enempää, joten jätin laittamatta varoituksen että voi olla halvemmallakin. Ja tietysti sitten heti olikin :D
 
Viimeksi muokattu:
Tämä tuli aloiteltua kun sunnuntaina ei Helldivers 2 ja/tai netti toiminut (en tiedä kumpi lopulta pätki, ensin ei PS5 saanut yhteyttä nettiin ja sitten väitti että oli serverit täynnä) ja totesin että on ihan niin kova ja hyvä kun on kun sanottukin.

Mutta tärkeämpi huomio: ostakaa nyt jo kaikki muutkin vihdoin tämä, ei pitäisi olla ainakaan enää hinnasta kiinni. 33 euroa ja on laadukasta metroidvaniaa hyväksiä aikaa pelattavaksi -> https://www.verkkokauppa.com/fi/product/882421/Prince-of-Persia-The-Lost-Crown-peli-PS5
Gigantista saa vielä vähän halvemmalla. Hinta 24,95€. Olisin ostanut, mutta Xbox versio loppuunmyyty.

PS5:lle löytyy edelleen varastosta: https://www.gigantti.fi/product/gaming/pelit/prince-of-persia-the-lost-crown-ps5/682080
Switchille löytyy myös tosin hinta vitosen kalliimpi, 29,95€: https://www.gigantti.fi/product/gaming/pelit/prince-of-persia-the-lost-crown-switch/682069
 
Switchille löytyy myös tosin hinta vitosen kalliimpi, 29,95€:

Tähän hintaan taitaa olla vielä hetken myös Switchin digikaupassa.

**

Onko muuten kokemuksia nimenomaan Switchin versiosta täällä? Omistan myös PS5:n ja Series S:n, mutta jotenkin näkisin tämän soveltuvan hyvin työmatkoille pelattavaksi.
 
Ylös Bottom