Tämän pelin kartan koko yllätti. Oletin että olisin lähestynyt reunoja jo ajat sitten mutta kartta on ainakin kaksi kertaa isompi mitä ajattelin.
Vielä isompi "yllätys" on ollut se, kuinka hyvältä peli on alkanut tuntua. Lainausmerkit sen vuoksi että tavallaan tuo ei ole yllätys koska peli on
alusta lähtien tuntunut hyvältä pelata mutta uudet kyvyt on nostaneet pelaamisen vielä ihan uudelle tasolle.
Tämä hyppää kohta jo parhaiksi genren edustajiksi nostamani pelien, eli Ori-pelien ohitse - siis nimenomaan liikkumisen osalta. Se on
paljon sanottu, sillä Orit on ihan hiton tyydyttäviä liikkumisen osalta. Animaation osalta ei sitten olekaan mitään jakoa, sillä
vaikka Prinssissä on hyvät animaatiot niin Orin sulavuus ja suoranainen baletti/akrobatia animaatioiden sulavuudessa on ihan
eri tasolla.
Mutta Persiasta alkaa löytyä sellaisia kykyjä, joita ei Orissa ole ja se on asia, joka nostaa sen Orien ohi. Niistä tarkemmin spoilerissa, joka spoilaa siis vain sen, millaisia kykyjä pelin edetessä saa. Ensimmäinen merkittävä kyky on teleporttaus kohtaan, jonne itse on "teleportti-patsaan" laittanut. Sen saa vaikka kesken hypyn ja siihen voi teleportata milloin ja mistä vain. Rajoitteena toki alueen reunat, eli kun siirryt eri osioon, niin se nollaantuu etkä voi teleportata "aiempaan ruutuun". Myöhemmin tuota laajennetaan niin että aiemmin avautuneen chakramin (bumerangimainen heittoase, tyyliin Xena) sijaintiin voi myös teleportata, mikä taas laajentaa huimasti sitä mihin pääsee.
Ylipäänsä pelkästään tuo ensin mainittu kyky mahdollistaa ihan älyttömän hienoja ja ovelia puzzleja, hyppelyitä ja erityisesti pomotaistoja.
Testasin myös Hollow Knightia pitkästä aikaa joku aika sitten. Yllätyin miten tönkkö peli se olikaan. Loistava peli siis muuten mutta liikkuvuus
on jotenkin kulmikasta eikä sitä voi samalla tapaa sulavaksi sanoa kuin mitä nämä kaksi verrokkia ovat.
Persian prinssin hukattu kruunu ei siis ole ainakaan hukassa mitä tulee metroidvanian parhaisiin, sillä tämä on heittämällä vähintään TOP 3:ssa.
Huvittavaa tässä genressä on se, että omilla listoilla ne nimen genrelle antaneet ei yleensä edes löydy. No joo, Metroid Dread on oikein loistava mutta ei se sparkeja lukuun ottamatta tarjoa samanlaista akrobatiaa ja liikkumisen juhlaa kuin Prinssi ja Orit.
Ja toki vertailu on vähän ikävää kun suuri osa Castlevanioista on vanhempia pelejä eikä Metroiditkaan edes taida pyrkiä täysin siihen mitä Prinssi ja Orit painottaa. Itselle taas se liikkuminen kykyineen on se tärkein juttu näissä. Oikeastaan nämä menee jo taitotasohyppelyistä ja joku Celeste olisi fiilikseltään jo aika lähellä sitä, mistä saan sen isoimman tyydytyksen mitä mainittuihin peleihin tulee.