Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Prince of Persia: The Lost Crown

Tähän hintaan taitaa olla vielä hetken myös Switchin digikaupassa.

**

Onko muuten kokemuksia nimenomaan Switchin versiosta täällä? Omistan myös PS5:n ja Series S:n, mutta jotenkin näkisin tämän soveltuvan hyvin työmatkoille pelattavaksi.
Oikein loistavasti toimii myös Switchillä ja näyttää hyvältä. 60fps taisi olla myös Switch versio eli sulavaa menoa sekin. :)
 
Nyt kun tätä on pelannut niin hahmot on vähän onttoja ja/tai karikatyyrimäisiä kenties (mikä ei edes haittaa) mutta en tajua valitusta päähahmon ulkonäöstä. Tai no ehkä sen verran että ilman ääninäyttelyä näyttää perustason "vihainen lihaskimppu"-tyypiltä. Ääninäyttelijä taas tosi symppiksen oloinen ja tekee hahmosta ihan erilaisen miltä näyttää.

Mutta ilmeisesti se joku ongelma on ollut hiustyyli tai vastaava? Pelissä, joka tapahtuu fantasiamaailmassa, jossa on aikamatkustamista, ihmevoimia, henkiä ja vastaavia, löytyykin isoimmaksi ongelmaksi päähenkilön hiustyyli :D

Itse teen graafista suunnittelua - eli piirtelen - mutta täytyy myöntää että aika harvoin mietin että "voiko tällä hahmolla olla tällaista". Minä piirrän sitä mikä näyttää hyvältä. Usein ei ole tarvetta edes miettiä muuta.

En hoksaa miksi pelissä, joka on täyttä fiktiota, pitäisi kiinnittää huomiota hahmon hiustyyliin.

Onko tuossa kyse vain väkinäisestä "woken" etsimisestä joka paikasta? Miten edes vääränlainen hiustyyli on wokea? Mitä se edistää tai mitä sillä ajetaan? Hiustyylien moninaisuutta?
 
Viimeksi muokattu:
Tämän pelin kartan koko yllätti. Oletin että olisin lähestynyt reunoja jo ajat sitten mutta kartta on ainakin kaksi kertaa isompi mitä ajattelin.

Vielä isompi "yllätys" on ollut se, kuinka hyvältä peli on alkanut tuntua. Lainausmerkit sen vuoksi että tavallaan tuo ei ole yllätys koska peli on
alusta lähtien tuntunut hyvältä pelata mutta uudet kyvyt on nostaneet pelaamisen vielä ihan uudelle tasolle.

Tämä hyppää kohta jo parhaiksi genren edustajiksi nostamani pelien, eli Ori-pelien ohitse - siis nimenomaan liikkumisen osalta. Se on
paljon sanottu, sillä Orit on ihan hiton tyydyttäviä liikkumisen osalta. Animaation osalta ei sitten olekaan mitään jakoa, sillä
vaikka Prinssissä on hyvät animaatiot niin Orin sulavuus ja suoranainen baletti/akrobatia animaatioiden sulavuudessa on ihan
eri tasolla.

Mutta Persiasta alkaa löytyä sellaisia kykyjä, joita ei Orissa ole ja se on asia, joka nostaa sen Orien ohi. Niistä tarkemmin spoilerissa, joka spoilaa siis vain sen, millaisia kykyjä pelin edetessä saa. Ensimmäinen merkittävä kyky on teleporttaus kohtaan, jonne itse on "teleportti-patsaan" laittanut. Sen saa vaikka kesken hypyn ja siihen voi teleportata milloin ja mistä vain. Rajoitteena toki alueen reunat, eli kun siirryt eri osioon, niin se nollaantuu etkä voi teleportata "aiempaan ruutuun". Myöhemmin tuota laajennetaan niin että aiemmin avautuneen chakramin (bumerangimainen heittoase, tyyliin Xena) sijaintiin voi myös teleportata, mikä taas laajentaa huimasti sitä mihin pääsee.

Ylipäänsä pelkästään tuo ensin mainittu kyky mahdollistaa ihan älyttömän hienoja ja ovelia puzzleja, hyppelyitä ja erityisesti pomotaistoja.

Testasin myös Hollow Knightia pitkästä aikaa joku aika sitten. Yllätyin miten tönkkö peli se olikaan. Loistava peli siis muuten mutta liikkuvuus
on jotenkin kulmikasta eikä sitä voi samalla tapaa sulavaksi sanoa kuin mitä nämä kaksi verrokkia ovat.

Persian prinssin hukattu kruunu ei siis ole ainakaan hukassa mitä tulee metroidvanian parhaisiin, sillä tämä on heittämällä vähintään TOP 3:ssa.

Huvittavaa tässä genressä on se, että omilla listoilla ne nimen genrelle antaneet ei yleensä edes löydy. No joo, Metroid Dread on oikein loistava mutta ei se sparkeja lukuun ottamatta tarjoa samanlaista akrobatiaa ja liikkumisen juhlaa kuin Prinssi ja Orit.

Ja toki vertailu on vähän ikävää kun suuri osa Castlevanioista on vanhempia pelejä eikä Metroiditkaan edes taida pyrkiä täysin siihen mitä Prinssi ja Orit painottaa. Itselle taas se liikkuminen kykyineen on se tärkein juttu näissä. Oikeastaan nämä menee jo taitotasohyppelyistä ja joku Celeste olisi fiilikseltään jo aika lähellä sitä, mistä saan sen isoimman tyydytyksen mitä mainittuihin peleihin tulee.
 
Tämän pelin kartan koko yllätti. Oletin että olisin lähestynyt reunoja jo ajat sitten mutta kartta on ainakin kaksi kertaa isompi mitä ajattelin.

Vielä isompi "yllätys" on ollut se, kuinka hyvältä peli on alkanut tuntua. Lainausmerkit sen vuoksi että tavallaan tuo ei ole yllätys koska peli on
alusta lähtien tuntunut hyvältä pelata mutta uudet kyvyt on nostaneet pelaamisen vielä ihan uudelle tasolle.

Tämä hyppää kohta jo parhaiksi genren edustajiksi nostamani pelien, eli Ori-pelien ohitse - siis nimenomaan liikkumisen osalta. Se on
paljon sanottu, sillä Orit on ihan hiton tyydyttäviä liikkumisen osalta. Animaation osalta ei sitten olekaan mitään jakoa, sillä
vaikka Prinssissä on hyvät animaatiot niin Orin sulavuus ja suoranainen baletti/akrobatia animaatioiden sulavuudessa on ihan
eri tasolla.

Mutta Persiasta alkaa löytyä sellaisia kykyjä, joita ei Orissa ole ja se on asia, joka nostaa sen Orien ohi. Niistä tarkemmin spoilerissa, joka spoilaa siis vain sen, millaisia kykyjä pelin edetessä saa. Ensimmäinen merkittävä kyky on teleporttaus kohtaan, jonne itse on "teleportti-patsaan" laittanut. Sen saa vaikka kesken hypyn ja siihen voi teleportata milloin ja mistä vain. Rajoitteena toki alueen reunat, eli kun siirryt eri osioon, niin se nollaantuu etkä voi teleportata "aiempaan ruutuun". Myöhemmin tuota laajennetaan niin että aiemmin avautuneen chakramin (bumerangimainen heittoase, tyyliin Xena) sijaintiin voi myös teleportata, mikä taas laajentaa huimasti sitä mihin pääsee.

Ylipäänsä pelkästään tuo ensin mainittu kyky mahdollistaa ihan älyttömän hienoja ja ovelia puzzleja, hyppelyitä ja erityisesti pomotaistoja.

Testasin myös Hollow Knightia pitkästä aikaa joku aika sitten. Yllätyin miten tönkkö peli se olikaan. Loistava peli siis muuten mutta liikkuvuus
on jotenkin kulmikasta eikä sitä voi samalla tapaa sulavaksi sanoa kuin mitä nämä kaksi verrokkia ovat.

Persian prinssin hukattu kruunu ei siis ole ainakaan hukassa mitä tulee metroidvanian parhaisiin, sillä tämä on heittämällä vähintään TOP 3:ssa.

Huvittavaa tässä genressä on se, että omilla listoilla ne nimen genrelle antaneet ei yleensä edes löydy. No joo, Metroid Dread on oikein loistava mutta ei se sparkeja lukuun ottamatta tarjoa samanlaista akrobatiaa ja liikkumisen juhlaa kuin Prinssi ja Orit.

Ja toki vertailu on vähän ikävää kun suuri osa Castlevanioista on vanhempia pelejä eikä Metroiditkaan edes taida pyrkiä täysin siihen mitä Prinssi ja Orit painottaa. Itselle taas se liikkuminen kykyineen on se tärkein juttu näissä. Oikeastaan nämä menee jo taitotasohyppelyistä ja joku Celeste olisi fiilikseltään jo aika lähellä sitä, mistä saan sen isoimman tyydytyksen mitä mainittuihin peleihin tulee.

Nyt tuli sen verran kovaa tekstiä että alkoi todella kiinnostaa, tämmöset akrobatiatasoloikat ovat mulle monen muun genren lemppareita, oria en vielä syystä tai toisesta ole kokeillut vaikka niitä aina meinannut ostaa, tämä olisi nyt vpdees tarjoukses oisko se 32e ollut. Tosin mulla vielä mario wonder kesken ja sen innoittama donkey kong tropical freeze muoveissa, nii en tiie pitäskö ne nyt ensin pelata pois alta. Toisaalta ei hyviä tasoloikkia ikinä ole liikaa. Pitää nyt miettiä, mut houkuttais nyt kovasti. :D
 
Nyt tuli sen verran kovaa tekstiä että alkoi todella kiinnostaa, tämmöset akrobatiatasoloikat ovat mulle monen muun genren lemppareita, oria en vielä syystä tai toisesta ole kokeillut vaikka niitä aina meinannut ostaa, tämä olisi nyt vpdees tarjoukses oisko se 32e ollut. Tosin mulla vielä mario wonder kesken ja sen innoittama donkey kong tropical freeze muoveissa, nii en tiie pitäskö ne nyt ensin pelata pois alta. Toisaalta ei hyviä tasoloikkia ikinä ole liikaa. Pitää nyt miettiä, mut houkuttais nyt kovasti. :D
Jos sellainen Celestenkin tapainen, haastava mutta sen kautta äärimmäisen tyydyttävä tasoloikinta kiinnostaa, niin tässä on samaa. Tosin vaikeustaso ja haaste ei ole (onneksi) lähellekään Celesten vaikeamman pään tasoa vaan pysyy nimenomaan haastavana ja tyydyttävän ilman että on tarvetta hakata päätä seinään vaikeustason vuoksi.

Ori taas loisti siinä, miten upealta sekä näytti että tuntui. Orin ilma-akrobatia voi varsinkin ulkopuolisen silmiin näyttää siltä että pelaaja on vuosia harjoitellut gurua mutta pelaaminen näyttää yhtä upealta melko vähäiselläkin osaamisella. Siihen päälle vielä se että se yksinkertaisesti tuntuu todella tyydyttävältä.

Prinssin ohjaus on sekin oikein tyydyttävää, ja virheistä saa syyttää vain itseään, mutta mielestäni se nousee vielä pykälää Oria korkeammalle parin peliä monipuolistavan kyvyn ansiosta.

Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin jälkimmäinen kyky oikeastaan mahdollistaa pääsyn useampiin paikkoihin kuin lisäisi hyppimisen monipuolisuutta. Tämä siis siitä syystä että sitä voi käyttää vain paikaltaan maasta eli vain hyppelyn aloittamisessa. Se aiemmin avautuva kyky taas on ihan älyttömän siisti kokonaisuudessaan, sillä se monipuolistaa liikkumisen lisäksi puzzleja ja taistelua.

En itse asiassa äkkiseltään muista vastaavaa kykyä missään pelissä. Jotain sen suuntaista varmasti on mutta ei yhtä vapaasti käytettävää ja peliä monipuolistavaa.
 
En hoksaa miksi pelissä, joka on täyttä fiktiota, pitäisi kiinnittää huomiota hahmon hiustyyliin.

Onko tuossa kyse vain väkinäisestä "woken" etsimisestä joka paikasta? Miten edes vääränlainen hiustyyli on wokea? Mitä se edistää tai mitä sillä ajetaan? Hiustyylien moninaisuutta?
Ihmeellistä logiikkaa ja hössötystä. En edes kunnolla tiedä, mikä "woke" on. Kritisoin hiustyyliä vain, koska se on mielestäni rumaa muotia eikä miellytä lainkaan omaa silmääni. Ei esteettiseen kokemukseen tietenkään vaikuta mitenkään se, onko peli fiktiota vai faktaa. Tulee vaikutelma, että ubisoftilaiset ovat halunneet ottaa nykyajasta mukamas "khuulin" hiustyylin ja sijoittaneet sen aivan väärään aikakauteen.

Mutta ei siinä, pystyn kyllä peliä silti mainiosti pelaamaan. Pelattavuus on minulle lähes aina tärkeintä.
 
Viimeksi muokattu:
Ihmeellistä logiikkaa ja hössötystä. En edes kunnolla tiedä, mikä "woke" on. Kritisoin hiustyyliä vain, koska se on mielestäni rumaa muotia eikä miellytä lainkaan omaa silmääni. Ei esteettiseen kokemukseen tietenkään vaikuta mitenkään se, onko peli fiktiota vai faktaa. Tulee vaikutelma, että ubisoftilaiset ovat halunneet ottaa nykyajasta mukamas "khuulin" hiustyylin ja sijoittaneet sen aivan väärään aikakauteen.
En väittänyt että asiaan liittyisi woke vaan nimenomaan kysyin/pohdin että onko kyse siitä, koska se on ikävän usein nykyään syynä pelien kritisoimisiin.

Ja yhä pidän erikoisena jos ongelma on se, että on "sotkettu" nykyajan hiustyyli "väärään aikakauteen" kun pelissä ei mielestäni ole mitään oikeaa, realistista aikakautta edes olemassa. Se on täysin fiktiivinen maailma, jossa on aikamatkustusta, erilaisia fantasiaolentoja ja muuta epärealistista, joten on vähän erikoista tarttua hiustyyliin.

Saa hiustyylistä ja hahmosta toki olla tykkäämättä mutta mielestäni vähän pöljä perustella sitä argumentilla että jonkin aikakauden kuva on muka sotkettu kun pelissä ei mitään realistista aikakauden kuvausta ole olemassakaan vaan se on puhdasta fantasiaa. Siinä missä vaikka haltijat tai kääpiötkin voi olla aika erilaisia riippuen millaista tyyliä tekijät on teokseensa halunneet.

EDIT: Lisättäköön vielä että en kohdistanut kritiikkiäni sinuun/kommenttiisi vaan tuosta löytyy netistä juuri tuonlaista valitusta että ei muka sovi aikakauteen.
 
Viimeksi muokattu:
Jos tuon hiustyylin sijasta palataan itse pelistä puhumiseen niin tulipas sitten eilen platinoitua teos eli tehtyä aika lailla kaikki. Jostain syystä en Depths-alueen karttaa ollut ostanut/saanut ja sen myyjäkin puuttui, joten en voinut myöskään ostaa sen alueen aarrekarttaa viimeisten aarteiden etsintää varten. Netistä katselin sitten "interactive mappia", josta laitoin kaikki tietyt kerättävät kartalle ja heti eka osui ja oli se puuttuva.

Yleensä tulee itse etsittyä aarteet ja salaisuudet mutta kun ei ollut mitään hajua mistä niitä puuttuu ja kartta täysin sumusta paljastettu niin päätin säästää aikaa ostamalla aarrekartat niitä myyvältä hahmolta. Olisi ollut toki kiva etsiä nuokin niin että olisi saanut tietoonsa vain huoneet, joissa löydettävää yhä on, sen sijaan että kerättävät merkitään tarkalleen ruksilla kartalle.

Mutta eipä niitä paljoa ollut jäljellä. Osa niistäkin sellaisia pöljyyksiä, että piti joku kirjakasa hakata pois edestä ennen kuin näki kimalluksen. Eipä siinä mennyt kuin puolisentoista tuntia kun oli kaikki läpäisyn jälkeiset hommat tehty ja platina taskussa.

Juuri sopivan ellei jopa optimaalisen mittainenkin oli kun alkoi jo vähän tuntua että voisi pelata muutakin ja kohta olikin peli 100 % läpi.

Tavallaan silti jäi myös nälkä, sillä mitä pidemmäs pääsi niin sitä hauskemmaksi pelaaminen uusien kykyjen kautta muuttui.

Loistava peli.
 
Odotukset olivat korkealla, koska minuun tämä iski heti ensimmäisestä trailerista lähtien. Demo onnistui vakuuttamaan ja oli vain ajan kysymys koska tämän itse tulen pelaamaan. Vihdoinkin, tuossa noin 25 pelituntia sitten sain otettua tämän uusimman Prince of Persian pelailuun ja olipahan seikkailu.

Aivan todellinen huippupeli. Vähän pelkään silti että tämä ei tule tarpeeksi myymään, koska Ubisoft, päähahmon hiustyyli, ynnä muut tärkeät syyt. Netissä nähnyt jonkun verran keskustelua myös siitä, että nuorempi peliväki on pettynyt, koska tämä on 2D kun heidän "vanhat" Prince of Persiat olivat 3D. No tähän ei viitsi mennä sen enempää :)

Eipä tosiaan tule mieleen heti peliä jossa liikkuminen on tehty yhtä tyydyttäväksi kuin tässä. Ja kivasti portaittain tämä vielä monipuolistuu ja lopuksi sitä oikein itsekin välillä yllättyi minkälaisista piikkisokkeloista sitä oikein selviytyy. Taistelu myös yllättävän monipuolista ja vaikka minkälaisia komboja olisi mahdollisuuta opetella, itsellä ei oikein koskaan semmoisiin omat nakkisormet tunnu taipuvan, mutta silti melkoista akrobatiaa niin maassa kuin ilmassakin.

Jos laadukas metroidvania, 2D tasohyppely/action peli kiinnostaa niin pelatkaa tämä hyvät ihmiset!

Olen shamaniacin kanssa oikeastaan täysin samaa mieltä melkeinpä jokaisesta osa-alueesta, joten lainataan tähän hyvät tuohon alle luettavaksi.

Tämän pelin kartan koko yllätti. Oletin että olisin lähestynyt reunoja jo ajat sitten mutta kartta on ainakin kaksi kertaa isompi mitä ajattelin.

Vielä isompi "yllätys" on ollut se, kuinka hyvältä peli on alkanut tuntua. Lainausmerkit sen vuoksi että tavallaan tuo ei ole yllätys koska peli on
alusta lähtien tuntunut hyvältä pelata mutta uudet kyvyt on nostaneet pelaamisen vielä ihan uudelle tasolle.

Tämä hyppää kohta jo parhaiksi genren edustajiksi nostamani pelien, eli Ori-pelien ohitse - siis nimenomaan liikkumisen osalta. Se on
paljon sanottu, sillä Orit on ihan hiton tyydyttäviä liikkumisen osalta. Animaation osalta ei sitten olekaan mitään jakoa, sillä
vaikka Prinssissä on hyvät animaatiot niin Orin sulavuus ja suoranainen baletti/akrobatia animaatioiden sulavuudessa on ihan
eri tasolla.

Mutta Persiasta alkaa löytyä sellaisia kykyjä, joita ei Orissa ole ja se on asia, joka nostaa sen Orien ohi. Niistä tarkemmin spoilerissa, joka spoilaa siis vain sen, millaisia kykyjä pelin edetessä saa. Ensimmäinen merkittävä kyky on teleporttaus kohtaan, jonne itse on "teleportti-patsaan" laittanut. Sen saa vaikka kesken hypyn ja siihen voi teleportata milloin ja mistä vain. Rajoitteena toki alueen reunat, eli kun siirryt eri osioon, niin se nollaantuu etkä voi teleportata "aiempaan ruutuun". Myöhemmin tuota laajennetaan niin että aiemmin avautuneen chakramin (bumerangimainen heittoase, tyyliin Xena) sijaintiin voi myös teleportata, mikä taas laajentaa huimasti sitä mihin pääsee.

Ylipäänsä pelkästään tuo ensin mainittu kyky mahdollistaa ihan älyttömän hienoja ja ovelia puzzleja, hyppelyitä ja erityisesti pomotaistoja.

Testasin myös Hollow Knightia pitkästä aikaa joku aika sitten. Yllätyin miten tönkkö peli se olikaan. Loistava peli siis muuten mutta liikkuvuus
on jotenkin kulmikasta eikä sitä voi samalla tapaa sulavaksi sanoa kuin mitä nämä kaksi verrokkia ovat.

Persian prinssin hukattu kruunu ei siis ole ainakaan hukassa mitä tulee metroidvanian parhaisiin, sillä tämä on heittämällä vähintään TOP 3:ssa.

Huvittavaa tässä genressä on se, että omilla listoilla ne nimen genrelle antaneet ei yleensä edes löydy. No joo, Metroid Dread on oikein loistava mutta ei se sparkeja lukuun ottamatta tarjoa samanlaista akrobatiaa ja liikkumisen juhlaa kuin Prinssi ja Orit.

Ja toki vertailu on vähän ikävää kun suuri osa Castlevanioista on vanhempia pelejä eikä Metroiditkaan edes taida pyrkiä täysin siihen mitä Prinssi ja Orit painottaa. Itselle taas se liikkuminen kykyineen on se tärkein juttu näissä. Oikeastaan nämä menee jo taitotasohyppelyistä ja joku Celeste olisi fiilikseltään jo aika lähellä sitä, mistä saan sen isoimman tyydytyksen mitä mainittuihin peleihin tulee.

Jos sellainen Celestenkin tapainen, haastava mutta sen kautta äärimmäisen tyydyttävä tasoloikinta kiinnostaa, niin tässä on samaa. Tosin vaikeustaso ja haaste ei ole (onneksi) lähellekään Celesten vaikeamman pään tasoa vaan pysyy nimenomaan haastavana ja tyydyttävän ilman että on tarvetta hakata päätä seinään vaikeustason vuoksi.

Ori taas loisti siinä, miten upealta sekä näytti että tuntui. Orin ilma-akrobatia voi varsinkin ulkopuolisen silmiin näyttää siltä että pelaaja on vuosia harjoitellut gurua mutta pelaaminen näyttää yhtä upealta melko vähäiselläkin osaamisella. Siihen päälle vielä se että se yksinkertaisesti tuntuu todella tyydyttävältä.

Prinssin ohjaus on sekin oikein tyydyttävää, ja virheistä saa syyttää vain itseään, mutta mielestäni se nousee vielä pykälää Oria korkeammalle parin peliä monipuolistavan kyvyn ansiosta.

Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin jälkimmäinen kyky oikeastaan mahdollistaa pääsyn useampiin paikkoihin kuin lisäisi hyppimisen monipuolisuutta. Tämä siis siitä syystä että sitä voi käyttää vain paikaltaan maasta eli vain hyppelyn aloittamisessa. Se aiemmin avautuva kyky taas on ihan älyttömän siisti kokonaisuudessaan, sillä se monipuolistaa liikkumisen lisäksi puzzleja ja taistelua.

En itse asiassa äkkiseltään muista vastaavaa kykyä missään pelissä. Jotain sen suuntaista varmasti on mutta ei yhtä vapaasti käytettävää ja peliä monipuolistavaa.

Jos tuon hiustyylin sijasta palataan itse pelistä puhumiseen niin tulipas sitten eilen platinoitua teos eli tehtyä aika lailla kaikki. Jostain syystä en Depths-alueen karttaa ollut ostanut/saanut ja sen myyjäkin puuttui, joten en voinut myöskään ostaa sen alueen aarrekarttaa viimeisten aarteiden etsintää varten. Netistä katselin sitten "interactive mappia", josta laitoin kaikki tietyt kerättävät kartalle ja heti eka osui ja oli se puuttuva.

Yleensä tulee itse etsittyä aarteet ja salaisuudet mutta kun ei ollut mitään hajua mistä niitä puuttuu ja kartta täysin sumusta paljastettu niin päätin säästää aikaa ostamalla aarrekartat niitä myyvältä hahmolta. Olisi ollut toki kiva etsiä nuokin niin että olisi saanut tietoonsa vain huoneet, joissa löydettävää yhä on, sen sijaan että kerättävät merkitään tarkalleen ruksilla kartalle.

Mutta eipä niitä paljoa ollut jäljellä. Osa niistäkin sellaisia pöljyyksiä, että piti joku kirjakasa hakata pois edestä ennen kuin näki kimalluksen. Eipä siinä mennyt kuin puolisentoista tuntia kun oli kaikki läpäisyn jälkeiset hommat tehty ja platina taskussa.

Juuri sopivan ellei jopa optimaalisen mittainenkin oli kun alkoi jo vähän tuntua että voisi pelata muutakin ja kohta olikin peli 100 % läpi.

Tavallaan silti jäi myös nälkä, sillä mitä pidemmäs pääsi niin sitä hauskemmaksi pelaaminen uusien kykyjen kautta muuttui.

Loistava peli.
 
Love-tykkäys ylempään kommenttiin lähinnä sen takia että tätä loistavaa peliä nostetaan esille. Ei siis sen vuoksi, että uusin viesti on enemmän minun tekstiäni lainattuna kuin kommentin kirjoittajan :D

Ubilta voisivat myös saada sen Child of Lightin jatkon joskus ulos. Siis näihin pienempiin teoksiin liittyen.
 
Ylös Bottom