En minäkään peliä sinänsä dissannut. Aivan loistava peli tuollaisenaankin. Menisi mahdollisesti jopa Starfieldin ohi itselleni tämän vuoden peleistä, jos olisi vaikka tuplasti tuota mielekästä ja mielenkiintoista sisältöä. Nykyisessäkin tilassaan on kuitenkin minulle toistaiseksi tämän vuoden toiseksi paras peli.
Ymmärsin kyllä että pidät Remnant 2:sta todella paljon mutta kommentoin nimenomaan siihen kritiikkiisi pituudesta, että se on minulle vain puhtaasti plussaa. Varsinkin jos se on toteutettu kuten ensimmäisessä, eli oikeasti pelin ääressä voi viettää aikaa aika paljon enemmän mitä yksi tai edes kaksi läpäisyä tarjoaa.
Minulla on nyt ykkösessä jotain 20 tuntia peliaikaa ja se tuntuu yhä todella raikkaalta vaikka sisältö on alkanutkin merkittävämmin toistamaan itseään. Tuo on todella virkistävä pituus ja ylipäänsä rakenne peleille nykyajan onttoihin "we have to biggest world"-mainoslauseisiin verrattuna.
Ja olisiko Remnant 2 sitten parempi jos sen nykyinen sisältö olisi Assassin's Creedien tavoin venytetty ja paisutettu kestämään 100 tuntia tai enemmän? Minusta se, että voit kokea pelin sisällön järkevämmässä ajassa on vain plussaa.
Totean taas sen minkä tyylistä jo jossain keskustelussa kirjoitin aiemmin: todella monien pelien sisällön voisi ihan hyvin kokea tiiviimmässä muodossa ja täten ajassa eikä se kärsisi siitä mitenkään. Ainoastaan pelaajien mielessä oleva "pitempi on parempi"-ajatus on se, joka asiasta voi tehdä negatiivisen.
Eikö voitaisi päästä jo irti siitä että pitempi on parempi ja sen kautta saada pelattavaksi massiivisia pelejä, joissa on jotain höyhenten keräilyä tai yksien ja samojen asioiden toistoa loputtomiin sen harvakseltaan tiputellun merkittävämmän sisällön sijasta?
Remnant-pelisarjan kohdalla tuosta tekee vielä erikoisen se, että pelissä on ihan järkyttävästi uudelleenpeluuarvoa. Kuka jaksaa pelata jonkin 100-tuntiseksi paisutetun pullataikinan uusiksi? Joku kai, jossain, jolla ei ole muuta elämää tai muita pelejä jonossa? Mutta kuka jaksaa pelata Remnantin tai Dishonoredin uusiksi vähän eri tavalla tai uusia asioita kokien ja kokeillen? Kuka vain, jota homma innostaa, sillä uudelleenpeluu ei vie edes viidesosaa siitä mitä se 100-tuntinen järkäle.
Toinen loistava esimerkki tiiviistä peleistä on Resident Evilit. Niitä olen pelannut jopa 4-5 kertaa uusiksi koska niissä on jälleenpeluuarvoa ja erityisesti koska niiden pituus "sallii" sen.
Ei se oikein järkevältä tunnu että pitkään odotetun massiivisen järkäleteoksen pelaamisen jälkeen jää vain olo että "onneksi se on ohi" sen sijaan että jäisi vielä nälkä pelata lisää. Ja siitä päästäisiin luontevasti lisäreihin ja siihen että "peli on pilkottu osiin rahastamiseksi!" mutta ehkä ei mennä siihen nyt
Eikä tämä tarkoita etteikö massiivisia pelejä pitäisi olla. Enemmän tässä ehkä ihmettelen ja voivottelen sitä että peli saa miinusta ja laskee pisteissä vain sen takia että se on järkevän kokoinen eikä vaadi puolta elämää pelitunneissa.
Ja tietysti asia on pitkälti myös subjektiivista. Jos pelaa vain yhden tai kaksi peliä vuodessa, tai on muuten vain paljon peliaikaa, ja nimenomaan hakee "ikuisuusprojekteja" niin sitten on ymmärrettävää että toivoo pelin kestävän satoja tunteja. Mutta siinä missä minusta on täysin perusteltua olla niitä massiivia open worldeja, koen että on todella tarpeellista olla myös tiiviimpiä kokemuksia. Enkä voi mitenkään pitää sitä miinuksena pelille.
Tosin myönnän että itse taas päinvastoin pidän yleensä massiivisuutta miinuksena, joten ihan "samalla tapaa" pidän liikaa pituutta huonona asiana. Samanlaisia tässä siis ollaan mutta eri päistä asiaa katsellen