Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Käytät vanhentunutta selainta. Kyseinen selain ei pakosti näytä tätä tai muita sivustoja oikein. Sinun tulisi päivittää selaimesi tai käyttää vaihtoehtoista selainta..
Iski jo epätoivo vikassa bossissa. Katoin todella monta juustotusvideoo mut ei nekään tuoneet helpotusta. Lopulta kuitenkin kaatui ihan ilman oltermannia.
Kaksi bossia jäi näkemättä, NG+ pitäisi raapasta jos nekin haluaisi kaataa. En ainakaan heti putkeen, ehkä vuoden päästä.
Nyt on taas jumpattu huolella. Läpi menty kolme kertaa ja pieni taisteluväsymys alkaa nostaa päätään. Spoilausta alla.
3/4 eri endingistä läpi. Purification, Dragons return ja Immortal severance. Niin sanotun "pahis lopun" jätin viimeiseksi. Päälimmäisenä ajatuksina on, että onneksi ei enää Sword Sainttia. Peli on mielestäni 6/5, mutta loppujen suhteen olisin toivonut hieman vaihtelua, kun nyt kuitenkin kolmessa eri lopussa kohtaat samat jepet.
Vikalle bossille päästy ja iski tavallaan taisteluväsymys ja ajattelin yrittää läpäisyä "joskus myöhemmin". Tän hetken fiilikset 4/5. Bossitaisteluiden ja tutkimisen painotusta olisin toivonut hiukan enemmän tutkiskelun suuntaan. Taistelu ja kontrollit on kyllä hyvin toteutettu jo tä nopeampi rytmi kaikessa liikkumisessa oli tervetullutta vaihtelua, kun on tottunut Soulseissa kilven kanssa etenemään.
Dark Souls Remasteredin kyllä joutui nyt Switchille lataamaan, että kiitos vaan From Software
Sen verran pitää päivittää tilannetta, että peli on nyt kahlattu melko huolellisesti läpi. Yksi trophy kuitenkin uupuu platinasta
Kaikki skilssit pitäisi vielä saada, ja grindaaminen vaan on aivan sairaan tylsää, joten tuskin jaksaa. Ehkä omaa hölmöyttä, kun tuli hukattua noita skillpointteja attackpowerin nostamiseen dragon maskilla
Ng+ vasta siis menossa, ja uutta contettia on paljon mitä en nähnyt ekalla kierroksella erään valinnan takia 75h mittarissa pian ja edelleen jaksaa pitää otteessaan. En ole pitkään aikaan mihinkään peliin upottanut kuin max 30h eli sen yhden läpipeluun, mikä kertoo tämän pelin tasosta kyllä. Toivottavasti DLC tulossa ja vissii Fromilta pukkaa uutta peliäkin taas lähitulevaisuudessa.
Lopputekstit tärähti viimein ruudulle eilis ehtoolla. Rapiat 60 tuntia meni yhteensä aikaa ensimmäiseen läpipeluuseen. Kaikki mini-pomot tuli hoideltua ja kaikki heart containerit kerättyä, sekä materiaalit prosphetic toolseihin (lukuunottamatta parasta materiaalia). Loppuratkaisuna tuli
Purification
ja tarkoitus olisi vielä pelata ainakin kertaalleen
Shura ending
ja sen myötä vaihtoehtoinen loppupomo. Platina mahdollisesti myös talteen mutta se saattaa jäädä odottamaan koska ihan neljää läpipelua tuskin jaksan tähän väliin, enkä myöskään halua huijata tallennuksilla.
NG+ juoksua aloitellessa on ilo huomata kuinka paljon on kehittynyt pelin edetessä. Alunperin tuntui että oppimiskäyrä on todella suuri ja refleksit ei tule koskaan pysymään pelin rytmin mukana. Loppupuolella tuli toki kovimmat pomot vastaan, haastavin itselleni oli
Owl (Father)
mutta sinnikkäällä harjoittelulla se meni lopulta läpi. Kyseinen taistelu oli ehkäpä viimeinen oikeasti kehittävä etappi pelin taistelumekaniikassa. Huomasin yllätyksekseni että viimeinen pomo
Sword Saint
meni yllättävänkin helposti läpi. Välillä aivot löivät tyhjää mutta sormet teki silti automaattisesti oikeat väistö ja torjunta liikkeet... erittäin hämmentävä fiilis!
Loppua kohden alkoi hieman tulla taisteluväsymys vaikka pituuden puolesta Sekiro onkin ehkä Fromin lyhin teos. Peliaikaa lisäsi varmasti eniten lukuisat mini-pomot ja niiden kanssa painiminen. Hieman olisin kaivannut enemmän tutkimista, isompaa aluetta ja vähemmän noita mini-pomoja. Ei mielestäni pärjää Dark Souls ykköselle tai Bloodbornelle mutta Sekiro on kyllä ansainnut vuoden action pelin tittelin minun kirjoissani. Kaiken kaikkiaan erittäin hyvä peli.
Minulle taas tämä on sopivan pitkä peli. Ekalla pelikerralla meni reilu 60h, toki jokunen tunti meni bossien kanssa. Siltikin sopivan pituinen peli ja alueet ovat olleet todella siistejä. Varsinkin nyt on ihan uusi alue tutkittavana, minne en päässyt ekalla pelikerralla.
Se oikea Corrupted Monk
kaatui juuri tänään ja oli taas kerran hienosti tehty taistelu. Alkuun vaikutti epätoivoselta, mutta kyllä viimeisillä yrityksillä rupesin dominoimaan tappelua. Meni siltikin ainakin 30 yritystä
En voi tarpeeksi hehkuttaa tätä peliä, ja pitkästä aikaa peli mikä on sen täyden hinnan arvoinen
Onpas tämä kyllä loistava peli. Parani vielä monella asteella kun aloitti uusiksi ja nyt on jo kolmas pelikerta menossa.
Pelimekaniikkoihin pääsi sinuiksi vasta jossain Genichiron kohdilla ja kun pelin aloitti alusta niin sai kunnolla vasta pelata niin, että osaakin tekniikat ja jipot. Eteneminen onkin ollut ihan eri luokkaa, toki myös sen vuoksi ettei kerää kaikkea ja tutki enää joka nurkkaa. Jokainen tielle sattunut minibossi tuli kuitenkin myös toisella kerralla hoideltua ja olihan se outoa pieksää niitä kun samaiset hemmot olivat joskus muka vaikeita. Tietenkin toisella kertaa on mukana reilusti enemmän myös varusteita, kestävyyttä ja muuta, joten ihan verrattavissa tuo ei tietenkään ole.
Alun/intron merkitsevä taistelukin tuli helposti voitettua ja saatua täten ihan erilainen versio kyseisen paikan tapahtumista.
Spoilereissa vähän lisää jotain.
Genichiro on nykyisin ihan lasten leikkiä eikä Sword Saintin kanssa ole ongelmia kuin toisessa osiossa. Ensimmäinen ja viimeinen on sellaisia että löytyy helpot liikkeet, joita torjua ja saada isot posture-damaget. Owl oli melkoinen matsi ja suoraan sanottuna en vieläkään kauheasti haluaisi ottaa uusiksi. Joudun kuitenkin ottamaan ainakin kerran ensimmäisen kohtaamisen jos kaikki achievementit mielin keräillä, kuten ajattelin (3 puuttuu).
Lady Butterfly oli vaikea aluksi mutta epäilen että menisi nyt helposti kun sitä sen verran jauhoin että oppi jo aika pitkälle temput ja kikat. Demon of Hate (tms) oli älyttömän helppo ja oli kuin perus-Soulsia, joten ehkä senkin takia niin helppo kun kaikki vanhat Souls-kikat tuntuivat toimivan Sekiro-lisäyksin. Osa minipomoista taitaa olla niitä vaikeimpia ja jostain ihmeen syystä saan yhä turpaan eniten Chained Ogreilta?! Ei niihin enää kuole mutta ihmetyttää miten niihin saa aina kulumaan melkein kaikki putelit ja jos ei ole varovainen niin menee äkkiä kuolemista palaamiseksikin. Samoin ne katoilla olevat "varisukot", jotka pyörivät häkkyrää: en tajua mikä niihin järkevimmin toimii, joten juoksen yleensä ohi jos en saa yllätettyä - ei vain jaksa opetella. Kääpiöukot jättihattuineen on myös ärsyttäviä.
Todella loistava peli. En kauheasti silti arvosta Soulseistakin tuttua questien edistämistä, jossa pitäisi osata tehdä välillä ihan ihme asioita oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Soulseissa tuli aina jälkeenpäin katsottua että jäikö jotain tekemättä ja aina jäi. Kuka vaikka tajusi mennä talon taakse salakuuntelemaan siinä yhdessä vaiheessa tai sama siellä katolla Divine Heirin kanssa? Joopa joo. Vahingossa sai tehtyä vaikka ja mitä ja usein jo ennen kuin oli juonen mukaista mutta vähän silti ärsyttää tuo. Jossain vaiheessa vain oli tehnyt jotain että sai uutta repliikkiä, tavaraa tai muuta. En pidä kädestä pitelystäkään mutta onhan tämä jo ihan eri ääripää. Toisaalta nuo on myös todella yksinkertaisia: ukko puhuu että hyrrä hukassa. No, käydäänpäs hakemassa. Ei vain tule mieleen että jossakin on oikeasti se hyrrä kun se vain tulee jostain yhtäkkiä ilman sen enempiä selityksiä. Selityksetkin varmasti löytyvät mutta nekin pitää Soulsmaisesti osata yhdistää sieltä jostain ihan eri paikasta. Toisaalta myös pidän tuosta omituisuudesta mutta usein lähinnä turhauttaa kun ei tiedä mitä teki oikein tai mitä pitää tehdä ja voiko jotain tehdä heti vai saako jonkin tavaran vasta kolmen alueen päästä.
Souls-väsymys kuitenkin lähti ja tätä voisi pelata vielä toisenkin putkeen. Siitä tulikin mieleen että on merkittävästi lyhyempi peli kuin Soulsit. Yllätyin kuinka pikaisesti pääsee tiettyihin kohtiin. Samalla peliin saa aikaa laitettua vaikka kuinka. Pidän tällaisesta, sillä pelitunteja siis saa ihan reilusti jos on valmis tutkimaan ja etenemään rauhassa mutta jos on kiirus vain nähdä asiat uusiksi/eri tavalla, niin sekin onnistuu. Toki Soulseissakin pelaaminen nopeutuu kun asiat on tuttuja mutta Sekirossa tuntuu ihan eri tavalla pelin "lyhyys" kun lähtee sitä eteenpäin juoksemaan. Eteneminen on todella joutuisaa vaikka hakkaisi minipomotkin matkan varrelta, kun niihin ei enää niin kauaa aikaa muutenkaan mene.
LISÄYSTÄ: Tässä kohtaa no toki normaaliakin puolueellisempi kun Soulseista ja Bloodbornesta on enemmän aikaa mutta äkkiseltään heittäisin Sekiron jopa noiden kaikkien muiden edelle. Varmasti se Souls-väsymys painaa, pelailihan sitä neljä peliä ja Bloodborne päälle, mutta jo pelkästään tasohypähtely ja heittokoukku sekä muut vimpaimet tuovat peliin niin paljon enemmän vapautta ja vaihtoehtoja. Tokihan Soulseissakin sai hyvin vapaasti rakentaa hahmonsa mutta aika usein se oli se yksi ja sama miekkamies. Tässä jo pelkät perusjutut tuntuvat monipuolisemmilta - siis se, mitä pitää tehdä jo että edes pääsee eteenpäin, on enemmän kuin Soulsien perusmekaniikat. Tiedä sitten voisiko tilanne olla sama jos olisi neljä Sekiroa takana ja tuli Souls, sillä tavallaan Souls tarjoaa "vähemmän" kuin Sekiro. Tuolla aiemmin sepostamallani perusmekaniikka-tasolla nyt vähintäänkin.
PS. On muuten tönkköä pelata Jedi: Fallen Orderia Sekiron jälkeen. Yh, miten huonoa voi pelissä taistelu olla! Sekirossa (ja Souls-peleissä muutenkin) sai syyttää pääosin itseään mutta Jedissä kyllä tuntuu että pelimekaniikka ei ole sitä mitä voisi olla.
Melkein olisi toisen kierroksen aika nyt viimeistään näiden päivitysten jälkeen. Jostain syystä itselle tämä oli melkein vaikein Fromin peli tähän asti ja muutamaa kohtausta sai yrittää varmasti pidempään kun heidän muissa peleissä. Varmaan yksi syy oli että alussa pelasi liian Bloodborne tyylillä kun sen mennyt kohta varmaan kymmenisen kertaa läpi. Mutta kyllä Sekiron tyylinkin sisäisti kun jaksoi vaan pelata, huikea peli kyllä ja yksi viime vuosien parhaista.
Itsekin melkein pelasin toisen kierroksen. Aivan loistava peli, mutta ei varmaan jaksa enään aloittaa uutta kierrosta. Aikalailla kaikki on koettu tässä pelissä.
Loistava peli, mutta jösses tämä on vaikea. Jos Soulsbornen tapaiset kiinnostavat, en kyllä suosittele tätä ekaksi peliksi.
Tunteja ehkä 35h takana ja juuri kaatui Guardian Ape, hieman näin punaista kun netissä joku itki kun vaati 5 yritystä, itselle vaati varmaan 50 yritystä.
Varmaan osasyynä vaikeuteen on, että tätä pelaa edelleenkin kuten Soulsbornea ja tässä pelimekaniikka on kuitenkin hyvin erilainen. Sinänsä feodaaliseen japaniin sijoittuvaan miekkapeliin tällainen posture/health dualismi istuu mainiosti, mutta vaatii opettelua ja kärsivällisyyttä. Hyppy ja suojaus näppäimet ovat varsin isossa roolissa dodgeen verrattuna, jos vertaa Soulsborneen.
Luulisin silti, että Soulsborne sarjansa pelanneille tämä maistuu paremmin, Tenchu tai muu taustaisille tämä tuntuu varmaan vieläkin vaikemmalta. Pisteet silti From Softwarelle, kyllä tämä kelpo peli on.
Minun mielestäni tämä on parempi kuin firman muut pelit. Taistelusysteemi on vaan loistava ja muutenkin pelattavuus on palkitsevaa. Iso suositus kyllä.
Läpi meni lopulta. Olisi mennyt 20h nopeammin jos olisin yhden pikku liikkeen hoksannut isshin sword sainttia vastaan heti alussa. Myös purification lopun kellari boss otti tuhottomasti aikaa. Pelikello pysähtyi siksikin vasta 87h kohdalla.
Kyllä tämä parhaimpien pelien joukossa on, mutta itse olisin tykännyt enemmän jos tässä olisi DS sarjan tapaan ollut enemmän pääaseita. Nyt käden lisälaitteet ja itemit tarjosivat erilaisia taktiikoita, mutta käytännössä muutaman opettelemalla meni koko peli läpi.
Online apureissa on myös se etu että yhtä bossia ei tarvi niin tuhottomasti hinkata. Toisaalta sekin on ymmärrettävää että kun pelisarjalla on paljon osaajia no-hit videoineen, niin vaikeutta on pakko lisätä tavalla tai toisella veteraaneille.
Kiitos koronan, tuli nyt pelattua koko Soulsborne sarja aina Demon’s Soulssista alkaen Sekiroon läpi. Loistava sarjahan tämä on vaikka Sekiroa siihen ei kai virallisesti lasketa.
Toinen läpipeluukin Shura lopulla, meni vain 15h. Vain muutamaan bossiin tuli kuoltua kun ehti jo unohtua niiden liikeeet, suurin osa bosseista ja minibosseista meni läpi ekalla tai toisella yrittämällä. Kovin paljon tässä ei tarvi kerätä enää uusilla läpipeluukerroilla tavaroita, oikeastaan oleellisin on käydä bossit läpi ja jos platinaa himoitsee, niin kerätä muutama vaikeampi materiaali ja viedä skillit tappiin.
Hankin tämän XSX ja hintaa 35 €, diginä tottakai. Sanoisin jo nyt että yksi parhaista peleistä joita olen koskaan pelannut ihan jo pelattavuus on sellainen joka koukuttaa. Yllätyin kuinka valtavasti on kaikkea. Nyt täytyy tutkia muutama tutoriaali jotta ymmärtää peliä paremmin.
