Sekiro: Shadows Die Twice

[Ulukai]

Ai niin tämä oli myös

Spoileri

Mut Genichiroa tarkoitin oikeastaan.

Mmmm, se tuntui omasta mielestä helpommalta kuin mainitsemani. Toki on kyllä pelaamisesta aika monta tovia, mutta joo, siinä oli kyllä kova vääntö ennen kuin sai lanattua!

 

[Hulikopteri]

Äääh, ei nyt ehkä niin suuri tai noh ehkä melko suuri juttu kun ihmettelin että miksei tää mun ukko poimi niitä kolikoita ym maasta ku tappaa jonkun. Varmasti tässäki oli joku tutoriaali miten niitä poimitaan mut meitsi vaa painoi menemään ja ties kuinka monet kolikot (maholliset materiaalit ym herkut) jättänyt maahan, piti sit oikee googlettaa että mitä teen väärin et pitääkö olla joku skilli opittuna.

No ei sen ihmeellisempää ku et pitää vaa pitää neliötä pohjas nii se imasee ne itseensä. Kai se on parempi tässä vaiheessa se oppia eikä vasta ku peli läpi.

Kyl tää vaatii hetken että ne napit menee lihasmuistiin ja takaraivoon, tässä alkuu menee sormet ristiin ja solmuun ja siihen paniikki vielä päälle on tullut ärsyttäviä kuolemia sen takia. Muuten peli on kyllä täyttä rautaa, aivan jotain erilaista soulsia mitä fromsoftin aikasemmat ja kaikki mitä olet oppinut niistä aikaisemmista saa heittää ikkunasta niiku ylempänä mainittiinki jo.

Mutta sit ku homma sujuu nii ai että ku taistelu on hauskaa ja brutaalia, iskuissa on munnaa ja tunnetta. Noh tässä mitä ketjua alusta asti pikasesti lukenut, mitä jotkut jättänyt ihan loppumetreillä pelin kesken sen takia kun alkaa menee niin älyttömän vaikeeksi. Tässä ku pitää oikeesti vaa kiltisti opetella ns. "git gud". Pakko vaa oppia tää parry ym härpäkkeet että ei auta enää se huitaisu eikä se että jopa "vahingossa" saa jonknu pomon piestyä kun enää milli helaa.

Tässä kun on miekkailtava ja torjuttavaa ja väistettävää niin kauan että saa tehtyä ensimmäisen kuoliniskun ja vielä toisen jne, kyllä hieman jo kuumottaa miten tässä tulee sit pärjää. Tässä kun vihuilla ei ole sitä perinteistä "helttibaria" että pieksemällä se vähenee, vaan se mittari kun täyttyy saa tehtyä kuoliniskun.

Kyllähän tässä koko ajan kehittyy ja tulee paremmaksi, en sit tiedä tuleeko jossain vaiheessa se seinä vastaan mitä tässä parilla tyypillä ainakin on tullut.

Ukon kehityski erilainen mitä soulseis yleensä on ollut tapana että grindaa ja laittaa niitä soulseija statseihin.

Juu tässä pelissä ei ole oikotietä voittoon bosseissa, paria ensimmäistä bossia lukuunottamatta. Onneksi bossien ulkopuolella voi, ja kannattaa käyttää stealthia hyväkseen

 

[Mossy]

Tänä vuonnahan tulee myös animesarja tästä. Täytynee varmaan aloittaa uusi läpipeluu sitten niihin aikoihin.

 

[Ippenator]

Äääh, ei nyt ehkä niin suuri tai noh ehkä melko suuri juttu kun ihmettelin että miksei tää mun ukko poimi niitä kolikoita ym maasta ku tappaa jonkun. Varmasti tässäki oli joku tutoriaali miten niitä poimitaan mut meitsi vaa painoi menemään ja ties kuinka monet kolikot (maholliset materiaalit ym herkut) jättänyt maahan, piti sit oikee googlettaa että mitä teen väärin et pitääkö olla joku skilli opittuna.

No ei sen ihmeellisempää ku et pitää vaa pitää neliötä pohjas nii se imasee ne itseensä. Kai se on parempi tässä vaiheessa se oppia eikä vasta ku peli läpi.

Kyl tää vaatii hetken että ne napit menee lihasmuistiin ja takaraivoon, tässä alkuu menee sormet ristiin ja solmuun ja siihen paniikki vielä päälle on tullut ärsyttäviä kuolemia sen takia. Muuten peli on kyllä täyttä rautaa, aivan jotain erilaista soulsia mitä fromsoftin aikasemmat ja kaikki mitä olet oppinut niistä aikaisemmista saa heittää ikkunasta niiku ylempänä mainittiinki jo.

Mutta sit ku homma sujuu nii ai että ku taistelu on hauskaa ja brutaalia, iskuissa on munnaa ja tunnetta. Noh tässä mitä ketjua alusta asti pikasesti lukenut, mitä jotkut jättänyt ihan loppumetreillä pelin kesken sen takia kun alkaa menee niin älyttömän vaikeeksi. Tässä ku pitää oikeesti vaa kiltisti opetella ns. "git gud". Pakko vaa oppia tää parry ym härpäkkeet että ei auta enää se huitaisu eikä se että jopa "vahingossa" saa jonknu pomon piestyä kun enää milli helaa.

Tässä kun on miekkailtava ja torjuttavaa ja väistettävää niin kauan että saa tehtyä ensimmäisen kuoliniskun ja vielä toisen jne, kyllä hieman jo kuumottaa miten tässä tulee sit pärjää. Tässä kun vihuilla ei ole sitä perinteistä "helttibaria" että pieksemällä se vähenee, vaan se mittari kun täyttyy saa tehtyä kuoliniskun.

Kyllähän tässä koko ajan kehittyy ja tulee paremmaksi, en sit tiedä tuleeko jossain vaiheessa se seinä vastaan mitä tässä parilla tyypillä ainakin on tullut.

Ukon kehityski erilainen mitä soulseis yleensä on ollut tapana että grindaa ja laittaa niitä soulseija statseihin.

Kyllä Sekirossakin pystyy grindaamaan. Se taisteluvoiman grindaaminen on vaan sellaisen aika hankalan ja monivaiheisen maskeihin liittyvän sivutehtävän takana. Kun kyseisen tehtävän suorittaa, niin sen jälkeen pystyy kyllä perinteiseen hahmon kehittämiseen grindaamalla. Se on tosin varsin hidasta.

 

[Hulikopteri]

Kyllä Sekirossakin pystyy grindaamaan. Se taisteluvoiman grindaaminen on vaan sellaisen aika hankalan ja monivaiheisen maskeihin liittyvän sivutehtävän takana. Kun kyseisen tehtävän suorittaa, niin sen jälkeen pystyy kyllä perinteiseen hahmon kehittämiseen grindaamalla. Se on tosin varsin hidasta.

Totta tuo ja painotetaan kuitenkin, että suurimman osan peliaikaa pelissä ei voi grindata. Cooppikaa ei ole mahdollista, joten pakko vain on niin sanotusti Git Gudata

 

[Remeded]

Kämmenhikee ja pulsii 160, yrityksiä ei kuitenkaan kun noin 10 . Mut oli tässä kyllä hemmetisti tällä kertaa onnea mukana, taistelu alkoi jo siihen tyylii et ois voinut samantien heittää ohjaimen sivuun ja mennä kaffelle, silti sitä yritti. Onnenjumalat olivat nyt mun puolella, olin niin varma että häviö taas tuli mutta jotain sitten tapahtui lopussa.

Aaah niin ihana meitsin ensimmäinen 2 vaiheen bossi, eka vaihe meni ekalla kerralla (sitten perinteinen pöh no mitä vaikeeta täs nyt oli), sit tuli toinen vaihe ja masennuin ja siitä sitten ajattelin että pitäskö mennä kasvamaan ja tulla takas myöhemmin, mut jotenkin näis soulseis ei vaan meitsi osaa luovuttaa ennen kun bossi on piesty tai itse alkaa olemaan siinä pisteessä että tarvitsee psykiatrista hoitoa viikon.

Piti oikee vireo tehää kun jotenkin olin niin varma että turpaa tulee mutta sitten...

Spoileri: Kahen vaiheen bossi...

 

[Eliminaattori]

Sekiro on niitä pelejä, joka odottaa vuoroaan hetkenä minä hyvänsä tai sitten määrittelemättömän ajan kuluttua. Ei vain voi tietää, milloin halu toden teolla iskee.

Eniten potkua ja rohkaisua haastavan seikkailun kokemiseen antoi taannoin Lies of P, joka kehitti parry-taitoja huomattavan paljon, vaikka lähes nollapisteestä tuli lähdettyä liikkeelle. Ajoituksen oppimisesta on ollut hyötyä myös RE Requiemissa.

Ketjussa mainittiin myös Bloodborne, sekin löi kipinää vasta lähes vuosikymmen julkaisunsa jälkeen ja oli upea kokemus.

Vielä sinut kohtaan, Sekiro!

 

[Remeded]

Noh mulla kesti aloitus semmoset 7 vuotta julkaisusta, peli silti tuntuu kun ois tänään julkaistu, hyvä peli on hyvä peli. Ehkä 10 vuoden päästä alkaa raffat olee jo vanhahkot mut silti varmasti vielä pelikelvollinen. Joten ei tän kanssa sinänsä kiire ole, sit kun on fiilis että nyt! Koska se aika on, se on sitten jokaisen oma asia.

 

[Subi]

Veikkaan et turhaa tätä peliä on plussa peliksi odottaa, tuntuu että menee edelleen kaupaksi vieläpä täydellä hinnalla jos haluu ostaa. Tosin just tällä hetkellä Sekiro on PSN stores -50% 34,97 jossei halua fyysistä. Itte maksoin käytetystä 47euroa ja vaikka kuinka yritin muualta katsoa halvemmalla niin eipä ollut. Jostain syystä tämä Sekiro on ainoa Fromsoft peli josta pyydetää vieläkin ainakin uutena täyttä hintaa siinä missä monet muut fromsoftin soulsit lähtee kolmelkympil tai alle.

Tulee jos on tullakseen. En mä lähde 7v vanhaa peliä ostamaan ellei sit irtoa todella halvalla, varsinkin kun PC:llä tämä kuitenkin olisi jo. Tykkään vaan enemmän pelailla ohjaimella sohvalta ja PC:llä lähtökohtaisesti vain online räiskintöjä kavereiden kanssa yms. On siellä PS Extra valikoimassa paljon uudempiakin pelejä, jotka varmasti myyvät edelleen niin ehkä tämäkin sinne joskus vielä tulee.

 

[DarkAges]

Tänä vuonnahan tulee myös animesarja tästä. Täytynee varmaan aloittaa uusi läpipeluu sitten niihin aikoihin.

Harmi vaan ku Animet eivät kiinnosta, muuten vois ehkä jopa katsoakin. Tästä ku tehtäis Live-Action, niin tulis varmaan hiki ja sydän hakkais kahtasataa sitä seuratessa.

 

[templar]

Sekirossa on pari vähän kehnompaa gimmicki bossia (kuten yleensä Fromsoftin peleissä on) mutta muuten kauttaaltaan erittäin hyvät pomo taistelut ja vaikeus/mekaniikat kasvaa sopivasti koko ajan. Viimeinen bossi on ehdottomasti yksi hienoimpia Fromsoftin kehittämiä pomotaisteluita. Kovaa meininkiä mutta ei käytännössä mitään bullshittiä, ainoastaan yhteenveto kaikista pelin mekaniikoista, jotka viimeistään siinä kohtaan vain täytyy hallita. Uskomattoman euforinen fiilis kun sen päihittää. Vihaan normaalisti noita useamman phasen pomoja mutta tässä vain sekin toimii jotenkin erittäin hyvin kun pomot ei ole mitään sieniä.

Pari vuotta sitten kun tämän pelasin toiseen kertaan, jäin taas hetkeksi jumiin tuohon viimeiseen bossiin mutta meni kuitenkin hiukan nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla, joten jotain lihasmuistiin jääneitä asioita oli varmasti mukana vuosien takaa. Yhtä hienolta tuntui päihittäminen kyllä taas. Pelasin tuon loppu pomon juuri sen jälkeen kun olin Elden Ringin DLC:n loppupomon piessyt, joka taas oli aika perseestä huonolla tavalla. Kontrasti oli melkoinen kun Sekirossa oli se malliesimerkki miten erinomainen loppupomo tehdään.

Tähän tuli myöhemmin patchina tuo boss rush mahdollisuus (joka pitäisi kyllä olla kaikissa Souls peleissä jos minulta kysytään), joka toimii tämän tyylisessä pelissä erittäin hyvin. Välillä kutkutellut vaan asentaa ja käydä tappelemassa noita pomoja vastaan ilman että aloittaa uutta peliä.

 

[Hulikopteri]

Sekirossa on pari vähän kehnompaa gimmicki bossia (kuten yleensä Fromsoftin peleissä on) mutta muuten kauttaaltaan erittäin hyvät pomo taistelut ja vaikeus/mekaniikat kasvaa sopivasti koko ajan. Viimeinen bossi on ehdottomasti yksi hienoimpia Fromsoftin kehittämiä pomotaisteluita. Kovaa meininkiä mutta ei käytännössä mitään bullshittiä, ainoastaan yhteenveto kaikista pelin mekaniikoista, jotka viimeistään siinä kohtaan vain täytyy hallita. Uskomattoman euforinen fiilis kun sen päihittää. Vihaan normaalisti noita useamman phasen pomoja mutta tässä vain sekin toimii jotenkin erittäin hyvin kun pomot ei ole mitään sieniä.

Pari vuotta sitten kun tämän pelasin toiseen kertaan, jäin taas hetkeksi jumiin tuohon viimeiseen bossiin mutta meni kuitenkin hiukan nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla, joten jotain lihasmuistiin jääneitä asioita oli varmasti mukana vuosien takaa. Yhtä hienolta tuntui päihittäminen kyllä taas. Pelasin tuon loppu pomon juuri sen jälkeen kun olin Elden Ringin DLC:n loppupomon piessyt, joka taas oli aika perseestä huonolla tavalla. Kontrasti oli melkoinen kun Sekirossa oli se malliesimerkki miten erinomainen loppupomo tehdään.

Tähän tuli myöhemmin patchina tuo boss rush mahdollisuus (joka pitäisi kyllä olla kaikissa Souls peleissä jos minulta kysytään), joka toimii tämän tyylisessä pelissä erittäin hyvin. Välillä kutkutellut vaan asentaa ja käydä tappelemassa noita pomoja vastaan ilman että aloittaa uutta peliä.

Minä en ole tota tiettyä loppupomoa ikinä läpäissyt. Toisella lopulla olen läpäissyt toki pelin ja sen loppupomon, mutta jäi harmittamaan, kun eihän se nyt oikea loppu ollut todellakaan. Sama kävi RE9:n kanssa huvittavasti.

Eli periaatteessa minulla on peli edelleen kesken. Oiva syy aloittaa uuden pelin ja mennä oikealla lopulla pelin läpi Mutta tehdään ekaksi letsplayt muutamasta muusta fromin pelistä..

 

[Ippenator]

Sekirossa on pari vähän kehnompaa gimmicki bossia (kuten yleensä Fromsoftin peleissä on) mutta muuten kauttaaltaan erittäin hyvät pomo taistelut ja vaikeus/mekaniikat kasvaa sopivasti koko ajan. Viimeinen bossi on ehdottomasti yksi hienoimpia Fromsoftin kehittämiä pomotaisteluita. Kovaa meininkiä mutta ei käytännössä mitään bullshittiä, ainoastaan yhteenveto kaikista pelin mekaniikoista, jotka viimeistään siinä kohtaan vain täytyy hallita. Uskomattoman euforinen fiilis kun sen päihittää. Vihaan normaalisti noita useamman phasen pomoja mutta tässä vain sekin toimii jotenkin erittäin hyvin kun pomot ei ole mitään sieniä.

Pari vuotta sitten kun tämän pelasin toiseen kertaan, jäin taas hetkeksi jumiin tuohon viimeiseen bossiin mutta meni kuitenkin hiukan nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla, joten jotain lihasmuistiin jääneitä asioita oli varmasti mukana vuosien takaa. Yhtä hienolta tuntui päihittäminen kyllä taas. Pelasin tuon loppu pomon juuri sen jälkeen kun olin Elden Ringin DLC:n loppupomon piessyt, joka taas oli aika perseestä huonolla tavalla. Kontrasti oli melkoinen kun Sekirossa oli se malliesimerkki miten erinomainen loppupomo tehdään.

Tähän tuli myöhemmin patchina tuo boss rush mahdollisuus (joka pitäisi kyllä olla kaikissa Souls peleissä jos minulta kysytään), joka toimii tämän tyylisessä pelissä erittäin hyvin. Välillä kutkutellut vaan asentaa ja käydä tappelemassa noita pomoja vastaan ilman että aloittaa uutta peliä.

Itse taas nimenomaan rakastin Elden Ringin DLC:n loppupomoa, koska siinä pystyit ohittamaan yllättävänkin paljon sitä gitgud-pelaamista sillä, että osasit rakentaa juuri siihen sopivan buildin. Itse inhoan puhdasta reaktioihin ja tarkkaan ajoitukseen perustuvaa gitgud-pelaamista, ja vastaavasti rakastan erittäin haastavia vihuja, joihin ratkaisu voi löytyä hyvän buildin, hahmon levuttamisen ja farmauksen sekä kohtuullisella tavalla tuohon komboon yhdistyvällä taidon karttumisen vaatimuksella.

Sekirossakin on sinänsä onneksi noita edellä mainittujakin elementtejä, mutta painotus on kyllä selvästi vahvemmin tuohon tiettyyn mekaniikkaan ja sen oppimiseen. Tiedän, että jos itsekin oppisin peleissä tuollaisen parry-mekaniikan, niin Sekiro olisi ollut kohtuullisempi haaste kuin se on minulle lopulta ollut (siitä huolimatta olen päässyt kahta bossia vaille pelin loppuun asti, ja kahta viimeistä bossia en sitten edes jaksanut koskaan kokeilla, kun peli jäi turhauttavuutensa takia ehkä lopulliselle tauolle). Mutta kun en vaan ole missään pelissä parry-mekaniikkaa oppinut sitten millään, niin sitten on täytynyt käyttää ne vaihtoehtoiset keinot, joiden avulla pelaaminen Sekirossa on kyllä myöskin erittäin haastavaa ja erityisesti turhauttavaa, koska taistelut venyvät sitä myöten todella pitkiksi. Mutta kun ei ole ominaisuuksia oppia parrya, niin sitten ei vain niitä ole. Opettelun yrityksen puutteesta ei todellakaan ole kyse.

Ainoa peli koskaan, missä olen jotenkin parryn pystynyt riittävän hyvin omaksumaan on ollut Kingdom Come Deliverance 2, jossa parry on sentään riittävän hyvin yleensä onnistunut, ja siihen on kyseisessä pelissä syynä se pieni kilven kuvake, joka ilmestyy ruudulle, kun pitäisi sitten mahdollisimman pian parry tehdä. Tuo on niin selkeä visuaalinen merkki ja myös ajoitus on aika sopivan armollinen, että jopa kaltaiselleni parry-rajoitteisella pelaajalla ovat parryt onnistuneet riittävän tasaisesti.

Itselleni mahdottomaksi tekee parryissa varsinkin se, jos ei ole sellaista hyvin selkeää visuaalista merkkiä, josta voi hyvin selvästi nähdä, koska parry kuuluu tehdä. Kaikenmaailman bossien liikkeiden tunnistamisen vaatimukset parryyn liittyen tekevät parry-mekaniikan itselleni täysin mahdottomaksi, varsinkin kun siihen nykyään kytketään usein peleissä bossien ärsyttäviä hämy- ja kesäjuhlaliikkeitä, jotka pitäisi hektisen pelaamisen keskellä pystyä tunnistamaan. Täysin mahdottomia juttuja tuollaiset itselleni, ja vievät mielekkyyden pahimmillaan pelistä kokonaan.

 

[Hulikopteri]

Itse taas nimenomaan rakastin Elden Ringin DLC:n loppupomoa, koska siinä pystyit ohittamaan yllättävänkin paljon sitä gitgud-pelaamista sillä, että osasit rakentaa juuri siihen sopivan buildin. Itse inhoan puhdasta reaktioihin ja tarkkaan ajoitukseen perustuvaa gitgud-pelaamista, ja vastaavasti rakastan erittäin haastavia vihuja, joihin ratkaisu voi löytyä hyvän buildin, hahmon levuttamisen ja farmauksen sekä kohtuullisella tavalla tuohon komboon yhdisyvällä taidon karttumisen vaatimuksella.

Sekirossakin on sinänsä onneksi noita edellä mainittujakin elementtejä, mutta painotus on kyllä selvästi vahvemmin tuohon tiettyyn mekaniikkaan ja sen oppimiseen. Tiedän, että jos itsekin oppisin peleissä tuollaisen parry-mekaniikan, niin Sekiro olisi ollut kohtuullisempi haaste kuin se on minulle lopulta ollut (siitä huolimatta olen päässyt kahta bossia vaille pelin loppuun asti, ja kahta viimeistä bossia en sitten edes jaksanut koskaan kokeilla, kun peli jäi turhauttavuutensa takia ehkä lopulliselle tauolle). Mutta kun en vaan ole missään pelissä parry-mekaniikkaa oppinut sitten millään, niin sitten on täytynyt käyttää ne vaihtoehtoiset keinot, joiden avulla pelaaminen Sekirossa on kyllä myöskin erittäin haastavaa ja erityisesti turhauttavaa, koska taistelut venyvät sitä myöten todella pitkiksi. Mutta kun ei ole ominaisuuksia oppia parrya, niin sitten ei vain niitä ole. Opettelun yrityksen puutteesta ei todellakaan ole kyse.

Ainoa peli koskaan, missä olen jotenkin parryn pystynyt riittävän hyvin omaksumaan on ollut Kingdom Come Deliverance 2, jossa parry on sentään riittävän hyvin yleensä onnistunut, ja siihen on kyseisessä pelissä syynä se pieni kilven kuvake, joka ilmestyy ruudulle, kun pitäisi sitten mahdollisimman pian parry tehdä. Tuo on niin selkeä visuaalinen merkki ja myös ajoitus on aika sopivan armollinen, että jopa kaltaiselleni parry-rajoitteisella pelaajalla ovat parryt onnistuneet riittävän tasaisesti.

Itselleni mahdottomaksi tekee parryissa varsinkin se, jos ei ole sellaista hyvin selkeää visuaalista merkkiä, josta voi hyvin selvästi nähdä, koska parry kuuluu tehdä. Kaikenmaailman bossien liikkeiden tunnistamisen vaatimukset parryyn liittyen tekevät parry-mekaniikan itselleni täysin mahdottomaksi, varsinkin kun siihen nykyään kytketään usein peleissä bossien ärsyttäviä hämy- ja kesäjuhlaliikkeitä, jotka pitäisi hektisen pelaamisen keskellä pystyä tunnistamaan. Täysin mahdottomia juttuja tuollaiset itselleni, ja vievät mielekkyyden pahimmillaan pelistä kokonaan.

Itsellä oikea loppupomo jäi kesken, koska silloin ei vain jaksanut enää puskea päätä seinään opetellen parryt sun muut. Silloinkin oli ekasta läpipeluukerrasta mennyt pari vuotta, ja silloinen elämänvaihe varmaan teki myös tehtävänsä.

Tuosta sen omassa tapauksessa näkee, että elämänvaihe ja kaikki muutkin asiat voivat vaikuttaa pelaamiseen.